29. maaliskuuta 2014

3D-laseista osa 2

Aikuisten ja lasten lasit vieretysten

Olen tehnyt 3D-laseista suhteellisen kattavan jutun aikaisemminkin, mutta pientä päivityksen varaa on, kun käytännön kokemus on tuonut aiheesta lisää tietoa. Kannattaa siis lukea ensin aikaisempi yhteenveto täältä, koska en käy kaikkea läpi, mitä on jo aiemmin postauksessa tullut ilmi.

Lasien kohtelu

Laseja tulee kohdella samalla huolella, kuin kohtelisit silmälaseja. Linsseihin koskemista tulee välttää jo siitä syystä, että sitten katsottavana ovat ikävästi omat sormenjäljet (tämä on tuttua itsellenikin jo ihan silmälasien käytöstä). Jos nyt sormi kuitenkin lipsahtaa, on ainakin meillä Studio123:ssa henkilökunnalta mahdollisuus saada ihan varta vasten näiden lasien merkillä varustettuja puhdistusliinoja. Toinen tärkeä seikka on, että lasien sangat eivät taivu kuten silmälasit ja vaikka lasit ovat jämerää tekoa, eivät nekään kaikkea kestä. Varovaisuus on siis valttia : )


”Lasten lasit”

Edellisen jutun aikaan ei meillä ollut vielä ”Lasten laseja”, jotka ovat siis normaaleista laseista muunneltuja. Koko on sama, mutta lasten versioissa on pehmittävä ja samalla nenän rakoa pienentävä lisäosa. Tätä lisäosaa voivat myös aikuiset pyytää tarvittaessa, jos lasit ovat nimenomaan nenän kohdalla tuntuneet epämukavalta. Toinen lasten lasien ominaisuus on kireämmät ja napakammat sangat, jotta ne pysyisivät vielä paremmin pienessä päässä.


Ongelmia laseissa

3D-lasit aktivoituvat itsestään ja poimivat signaalin kankaan kautta. Lasit toimivat pattereilla ja tunnetusti patteritkaan eivät kestä ikuisesti. 

Ensimmäinen ja selvin merkki laseista, joissa on patterit loppu, on ns. discoaminen. Lasit vilkuttavat iloisesti vuoroin violettia, vuoroin vihreää ja joskus keltaistakin (kuviot ja vilkutusnopeus vaihtelee joka kerta). Tämän pystyy huomaamaan jo ennen kuin menee sisälle saliin, sillä vilkutus ei lopu ennenkuin patteri irrotetaan. Jos kohdallesi sattuu disco-vaihteelle jääneet lasit, tule oitis vaihtamaan ne normaalisti käyttäytyviin yksilöihin.

Toinen merkki pattereiden loppumisesta on pelkkää vihreää näyttävät lasit, jotka eivät ”herää” vaikka signaali on jo hollilla. Nämä on mahdollista huomata jo ensimmäisen mainoksen aikana, vaikka mainos ei olisi 3D. Lisäksi Studio123:ssa tulee lasientestaus pätkä juuri näiden tapauksien varalle, missä kuvassa näkyvän tekstin tulee näkyä valkoisena, ei vihreänä. Tässäkin tapauksessa asiakas on täysin oikeutettu uusiin laseihin.

Lasien kanssa on myös nähty harvinaisempia tapauksia. On mahdollista, mutta hyvin hyvin harvinaista, että lasit synkronoituvat metsään. Tämä näkyy muuten normaalina kuvana, mutta se mikä kuuluisi olla lähellä, onkin kaukana ja päinvastoin. Lasit saa jälleen vaihtaa uusiin ja edelliset menevät jäähypenkille miettimään tekosiaan, mutta asian pystyy suurimmassa osassa tapauksia korjaamaan itse. Niksi on niinkin yksinkertainen kun signaalin hetkellinen katkaiseminen ja tarvitset siihen oman sormesi. Nenän yläpuolella on sensori, joka vastaanottaa signaalin ja kun tämän kohdan päällä pitää sormeaan hetken ajan, signaalin pitäisi katketa. Näin lasit voivat uudelleen poimia signaalin ja tällä kertaa oikeinpäin.

Sensori on nenän yläpuolella oleva musta namikka
Vielä harvinaisempaa ovat lasit, joissa toinen linssi toimii ja toinen ei. Tätäkin on nähty ja usein toimimaton linssi tekee jotain yllä mainituista, toisen taas toimiessa täydellisesti. Näiden mokomien tilalle saa oitis uudet kakkulat.

Kun herää pienikin epäilys, että 3D-laseissasi saattaa olla jotain häikkää, niin aina saa tulla asiasta kysymään, sitä varten me siellä ollaan : )


P.S. Kino123:n verkkokaupassa on mahdollista ostaa itselleen ihan omat kevyemmät 3D-lasit, joista kaikki ovat Studion sekä Kinon laitteiston kanssa yhteensopivia. Osa valikoiman laseista istuu myös yksiin kotijärjestelmien kanssa. Tutustu valikoimaan täällä

25. maaliskuuta 2014

Tulevia supersankarileffoja

Oscareiden ja voittajaelokuvien kolunnan jälkeen on elokuvatarjonnassa aina havaittavissa laadun laskua. Vika ei siis välttämättä ole tarjonnassa, vaan siinä, että Oscar-kuvien jälkeen ei normaalitasoiset leffat "tunnu miltään". Pikkuhiljaa sitten tästä noustaan kevään ja kesän kassamagneeteilla, joissa toistuu toimintapainotteisemmat leffat. Yhtenäisiä nimittäjiä on monsterit (Godzilla), uhkaavat elukat (Dawn of the planet of the Apes), satuhahmot (Maleficent), katastrofit (Pompeii, Noah), dystopiat (Nälkäpeli - matkijanärhi, Divergent - Outolintu), robotit (Transformers-tuhon aikakausi), avaruusolennot (Edge of tomorrow) ja ennenkaikkea tänä vuonna supersankarit. Marvel universumi valtaa valkokankaita peräti neljällä elokuvalla, eikä valikoima ole ollenkaan huono:


Captain America: Winter Soldier
Ensi-ilta: 26.3 

Kapteeni Amerikan jatko-osa, jossa tämän vihollinen on entinen ystävä James Barnes, josta on tullut aivopesty terroristi. Mustaleski ja Nick Fury ovat mukana auttamassa sankaria sekä myös valkokankaille uusi hahmo, Anthony Mackien esittämä Haukka. Itse odotan tätä, koska Kapteeni Amerikka on Thorin ja Ironmanin jälkeen suosikki "kostajani", ihan jo siitä syystä, että tämä oli ihan ensimmäisiä Marvel/Avenger-leffoja, joita näin. Ensi-iltahan on jo huomenna keskiviikkona!!




The Amazing Spider-Man 2
Ensi-ilta: 25.4

Jälleen jatko-osaa edelliseen Hämis-leffaan, joka omasta mielestäni pesi mennen tullen Raimin räpellykset. Uutena pahiksena vastassa on Jamie Foxxin esittämä Elektro, Paul Giamattin Rhino ja vanha ystävä Harry Osborn palaa myös kuvioihin. Hämähäkkimies on omia lempparihahmojani, koska hahmo on ainoa, jonka seikkailuja olen sarjakuvissakin lukenut. Nämä uudemmat elokuvat osuvat paljon lähemmäs sitä oikeaa hämistä, kuin ne aiemmat kamaluudet ja Andrew sopii hämiksen trikoisiin paremmin kuin hyvin.



 
X-Men: Days of Future Past
Ensi-ilta: 23.5

Tätä leffaa varmasti hypetän eniten, koska First Class on mielestäni paras supersankarielokuva ikinä ja ajatus, että vanhojen X-Men leffojen parhaat hahmot saataisiin mukaan kaikki samaan elokuvaan, on tajuttoman hienoa. Vanha x-men trilogiahan oli ihan sukka näiden uusien elokuvien valossa, mutta luotan First Class tiimiin. Juonikuvio on käsittääkseni ollut aikajatkumonsa kanssa monimutkainen jo tekijöillekin, mutta ideana on siis kuitenkin, että Wolverine matkaa ajassa taaksepäin kääntääkseen nuoren professori X:n pään ja näin ollen muuttaakseen jotain tulevassa.




Guardians of Galaxy
Ensi-ilta: 1.8?

Guardians of Galaxy on iso mysteeri vielä, huolimatta traileristaan. Esimakuahan elokuvasta saatiin myös Thor 2:n lopputeksteissä, jossa asgardialaiset veivät Aetherin mystiselle Benicio del Toron esittämälle "keräilijälle". Koko kohtaus oli yksi iso kysymysmerkki itselleni ja on sitä edelleen. Sen verran tiedän vaan elokuvasta, että Lee Pace (!!!) on siinä pahiksena ja sitten siinä on joku pesukarhu konekiväärin kanssa. Nämä tiedot riittävät minulle, menen ihan varmasti katsomaan.


15. maaliskuuta 2014

August: Osage County


Ohjaaja: John Wells
Käsikirjoitus: perustuu Tracy Lettsin samannimiseen näytelmään
Pääosissa: Meryl Streep, Julia Roberts, Sam Shepard, Julianne Nicholson, Juliette Lewis, Margo Martindale, Chris Cooper, Ewan McGregor, Benedict Cumberbatch, Abigail Breslin, Dermot Mulroney & Misty Upham
Kesto: 2h 20min
Ikäraja: 12

August: Osage County eli suomalaisittain Perhe kertoo Westonien perheestä, jonka jäsenet kerää samaan paikkaan sukulaista kohdannut tragedia. Perheen aikuiset tyttäret ovat yhtä lukuunottamatta jo jättäneet Oklahomassa sijaitsevan lapsuuden kotinsa visusti taakseen elääkseen omaa elämäänsä lähempänä sivistystä. Lääkkeisiin menevä äiti Violet (Streep) ja yhtä lailla viinaksiin menevä isäukko Beverly (Shepard), eivät ole olleet ilmeisen haluttua seuraa jälkikasvunsa silmissä. Aikanaan tulehtuneita välejä ei ole saatu parannettua ja useitakaan ongelmia ei ole haluttu kohdata, vaan mielummin ne on lakaistu maton alle. Perheen pakkauduttua saman katon alle ja tunteiden puskiessa pintaan, on ilmapiiri alinomaan räjähdysherkkä.


August: Osage County oli Nebraskan ohella niitä harvoja Oscar-leffoja, joita en nähnyt ennen gaalaa. Mustanpuhuva perheen tarina pyöri vain kahtena päivänä ennen Gaalaa ja niinä päivinä olin itse sitä pyörittämässä. Onneksi elokuvan ehdokkuudet koskivat vain kahta näyttelijätärtä, joten kurkistusluukusta katsoen pystyi jo muodostamaan käsityksen Robertsin ja Streepin suoriutumisesta, vaikka jälkimmäisen kohdalla asian pystyykin toteamaan ilman yhtäkään vilkaisua elokuvan suuntaan.

Tämä "Meryl Steep-elokuva" on todellisuudessa trailerin antamaa kuvaa synkempi, mutta se toimii vain elokuvan eduksi ja saa sen uppoamaan lujemmin. Vaikka omassa suvussa ei olisikaan niin lahjakkaasti kerätty luurankoja kaappeihin kuin Westoneilla, pystyy moni löytämään samaistumista suvun mustista lampaista ja tietynlaisen maineen tärkeydestä. Sukuaan ei voi valita ja tietyt rasitteet seuraavat sukupolvelta toiselle kummittelemassa, vaikka kuinka yrittäisi rikkoa kaavan.


Perhe tarinan väkevin anti on ehdokkuuksiinkin yltäneissä roolisuorituksissa. Alkuperäiselle näytelmällekin on nostettava hattua, sillä paljastumistaan odottavien skandaalien suma yhdistettynä tukahdutettuihin tunteisiin, on kutkuttava sosiaalinen aikapommi. Merylin ja Julian äiti-tytär vastakkainasettelu ja keskinäinen kemia toimii niin luontevasti, että unohtaa tosinaan seuraavansa näyttelijöitä työssään. Violet ei piilottele kahdelta muulta tyttäreltään omaa suosikkiaan ja samalla takertuukin Barbaraan sairaammin kuin kahteen muuhun. Barbara on yhtä kovapäinen kuin sukunsa vanhimmat naiset, mutta osaa myös asettaa tietyt rajat itselleen yhtä lujan itsehillinnän ansiosta. Myöhemmin itsehillintäkin horjuu, eikä tytär olekaan niin erilainen kuin äitinsä. 

Meryl Streepin varjossa paistattelee komea joukko muita lahjakkaita näyttelijöitä aina Benedict Cumberbatch:stä Abigail Bresliniin, joiden tietää varmasti osaavan myös hommansa. Juliette Lewis erottuu mielestäni edukseen pilvilinnoihin pakenevana Karenina, sillä en ole häntä pitänyt kovin kummoisena näyttelijänä.

August: Osage County on sitä mustempaa huumoria ja traagisempaa draamaa, jonka opetuksena on se, että kipeiden asioiden peittely toimii vain jos kyseessä on haava ja laastari.



8. maaliskuuta 2014

American Hustle


Ohjaaja: David O. Russell
Käsikirjoitus: David O. Russell & Eric Warren Singer
Musiikki: Danny Elfman
Pääosissa: Christian Bale, Amy Adams, Bradley Cooper, Jennifer Lawrence & Jeremy Renner
Kesto: 2h 18min
Ikäraja: 12

American Hustle kertoo Irving Rosenfeldista (Christian Bale) ja tämän aisaparista Sydney Prosserista (Amy Adams), jotka yhdessä huiputtavat ihmisiä käärien mukavat voitot pimeästä bisneksestään. Samaan aikaan toistensa rakastajat ja sielunkumppanit, Irving ja Sydney esittävät huiputuksissaan jatkuvaa näytelmää, joissa Sydney:llä on oma alteregonsakin: Lady Edith Greensly. Richard DiMaso (Bradley Cooper) on FBI-agentti, joka saa kaksikon kiinni verekseltään, mutta tajoaakin heille mahdollisuutta yhteistyöhön pienen kiristyksen alla. Kohteeksi valikoituu rakastettu pormestari Carmine Polito (Jeremy Renner), joka aiotaan saada onkeen lahjusten vastaanottamisesta. Lisää keksittyjä henkilöitä kuvioon tuo Sheikki, joka mukamas haluaa investoida rahaa tuottoisaan sijoitukseen. Oman lisänsä tuo myös Irving:n nuori ja hölösuinen vaimo Rosalyn (Jennifer Lawrence), joka on kuvioissa mukana omana itsenään ja autuaan tietämättömänä meneillään olevista juonista.



Muhkeat 10 Oscar-ehdokkuutta saanut mainio American Hustle hävisi lopulta Oscar-mittelöissä himpun verran paremmille tapauksille. Muissa pystin jakajaisissa elokuva saikin sitten kotiinkuljetettavaa esimerkiksi 3 Golden Globea ja 3 Baftaa. Leffan onnistuinkin näkemään ennen itse Oscar-gaalaa, kun siitä esitettiinkin ennakkonäytös gaalaa edeltävänä perjantaina. American Hustle oli kyllä ehdokkaiden tullessa julki yksi ennakkosuosikkini, ihan vain synopsiksen sekä trailerin perusteella ja toki suurin ehdokas määräkin tätä tuki. Hustlella oli siis muihin verrattuna myös enemmän ennakko-odotuksia ja senkin tähden se ei kolahtunut ihan niin suuresti omalla kohdalla, kuin Gravity, 12 Years a Slave, Philomena tai Dallas Buyers Club. Oikein katsottava tapaus se silti oli, onhan kyseessä kuitenkin "Oscar-kuva".


American Hustle muistuttaa hieman Wolf of Wall Street:iä huumorissa ja mammonassa, mutta toisaalta huiputustensa puolesta ja vyyhdin avautumisen temmossa, tulee mieleen myös Ocean eleven. Päälle on ripoteltu lisäksi Silver Linings Playbookin hyvin kirjoitettuja hahmoja ja näiden keskinäistä kemiaa, onhan kaksi näyttelijää ja ohjaaja/käsikirjoittaja sama. Se mistä viiden tähden leima ja Oscarien saanti puristaa on mielestäni selitettävissä rakenteessa, joka on Wolfin tapaan, mutta ei niin hurjasti, lavea. Monen hahmon jakaessa valokeilaa, eikä yhdenkään jäädessä selkeästi pääosaan, keskittymispisteet ovat aavistuksen hajallaan. 

American Hustlen paras anti on ironista kyllä, myös näissä hahmoissa, rönsyilee juonikuviot kuinka paljon tahansa. David O. Russellilla on selvää silmää monitahoisiin henkilöihin, näiden esittelyyn ja oikean henkilön iskemiseen rooliin. Vaikuttaa siltä, kuin näyttelijät olisivat olleet jo tiedossa käsikirjoitusvaiheessa ja näin saattaa ollakin asian laita, kun neljä elokuvan merkittävää henkilöä on esiintynyt Russelin elokuvissa aikaisemminkin.


Kehonsa muokkaamisesta jo tunnettu Christian Bale, keräsi painoa roimasti rooliaan varten. Irwing on kaljamahainen ja kätkee kaljunsa tupeen alle, mutta silti hänessä on jotain karismaa ja itsevarmuutta. Toinen ulkomuodoltaan erityinen henkilö on Cooperin Richie, jolla on näyttelijän omasta tyylistä huomattavasti poikkeava kiharrettu tukka. Cooperille on annettava jälleen taputuksia mieleenpainuvan onnistuneesta suorituksesta etenkin näytellessään hermoheikon Richien äärirajoille menoa. Amy Adamsin roolissa on kaksi puolta: se mitä hahmo näyttelee ja se mitä hahmo oikeasti on. Molemmat puolet tulevat hyvin esiin ja varsinkin feikattu Edith on herkullinen. Neljästä pääjehusta Jennifer Lawrence on se, joka vetää pisimmän tikun Rosalyninä, joka ei ole penaalin terävin kynä, mutta jolla on sitäkin suurempi suu ja makua elämän mukavuuksille.

American Hustle on humoristinen draama ihmisten ahneudesta ja roolien esittämisestä omien tarkoitusperien tähden. Katsojakaan ei tiedä miten juttu lopulta päättyy, kun valheiden kiemurat vedetään suoraksi.



3. maaliskuuta 2014

Oscar-valvojaiset 2014

Perinteiset valvojaiset on nyt valvottu ja nukuttu päivänvalossa silmälappujen voimalla. Yleisesti ottaen oli hieno gaala, joka toimi jo ihan siksi, että siinä ei yritetty liikaa mitään. Ylimääräiset hupsuttelupätkät ja erikoisesitykset puuttuivat, ainoastaan sankarit elokuvissa-teeman tienoilta esitettiin muutamat koosteet. Kaikki Oscar-gaalan perusainekset olivat kuitenkin paikallaan, mikä riittää mainiosti. Ellen DeGeneres on helkkarin hyvä juontaja, jonka vitsit eivät pahastuta kuin äärimmäisen tiukkapipoisia heppuja. Suomalaiseen selostustiimiin olin myös hyvin tyytyväinen, he osasivat lopettaa puheensa ajoissa ja puhe pysyi suurimmaksi osaksi tiukasti aiheessa (vrt. Lauri Nurskeen minäminäminä-höpinöihin Nelosen aikaisissa lähetyksissä muiden yrittäessä änkeä päälle vielä omat asiansa ja monet jutut piti jatkuvasti vetää raa'asti poikki, kun Hollywoodin piti palata. Tuollainen aamutv-haastis tyyppinen ei vain tässä toimi, onneksi Yle!).


Massu tuli täyteen
Punainen matto katseltiin blogikollega Artun vinkkauksesta ISTV Live:stä ja ensimmäiseen tuntiin/tunteihin siellä ei tunnetusti tapahdu vielä mitään, joten tässä kohtaa vedetään aina kisakatsomossa alkumätöt. Ensimmäisiä tunnistettavia naamoja itselleni oli Olivia Wilde, joka saapui vauvavatsansa kanssa. Paikalla oli myös myöhemmin toinen vatsalla varustettu näyttelijätär eli Djangosta tuttu Kerry Washington. Molemmilla oli kummusta huolimatta tyylikkäät puvut.


Muutoin ei puvuissa ollut yleisesti suuriä ääripäitä tai kummallisuuksia, toimiviakaan semmoisia. Hepeneet oli valittu aika turvallisesti ja varmasti toimivista. Pidin erityisesti Jennifer Lawrencen, Lupita Nyong'on, Charlize Theronin, Amy Adamsin ja Penelope Cruzin asukokonaisuuksista. Illan ykkönen oli kuitenkin omaan silmään Cate Blanchett, joka näytti jo melkein kuninkaalliselta. Miesten asuissa oli enemmän otettu riskejä, kuten Pharrell Williamsin tapauksessa, jonka puvun alaosana olivat lyhytlahkeiset housut. Matthew McConaughey näytti todella hienolta valkoisessa yläosassa ja ennenkaikkea niin terveeltä taas normaalimitoissaan. Jared Leto oli aavistuksen hullunkurisen näköinen pitkässä tukassa ja parrassa, kun pukukin oli hieman kulahtanutta väriskaalaa. 

Punaista mattoa olisi ollut vielä katsottavana, mutta lähetys katkesi kesken, eikä korjaantunut ennen varsinaista gaalaa. Koitimme katsoa, jos olisimme saaneet katsottua lisää jotain muuta kautta, mutta ei onnistunut johtuen joko meidän aivoistamme tai kuormituksesta lähetyksissä. Ukrainan kuvaa ei jaksanut kuitenkaan katsoa, niin katsoimme sen sijaan suomalaisen kilpailijan lyhärin Pitääkö mun kaikki hoitaa? Yle Areenasta, kun veli ei ollut sitä vielä nähnyt. Lyhärihän esitettiin vielä Yle Teemalla ennen gaalan alkua, mutta mikä siinä, hauska pätkä se on katsella uudestaankin.


Itse Gaalassa ei ollut mitään mahtipontisia aloituspätkiä, vaan homma nojasi Ellenin taitoihin lämmitellä yleisö ja sen hän tosiaan taitaa. Ensimmäinen pysti miessivuosasta meni juuri mihin halusin eli Jared Letolle Dallas Buyers Club:sta ja tavallisesti itku ei tule vielä näin aikaisessa vaiheessa iltaa, mutta herran puhe oli niin upea, että nyyhkishän siinä tuli. Jim Carreyn johdolla katseltiin kuvia animaatioiden sankareista välipätkänä. Kaksi seuraavaa pystiä menivät myös ensisijaisille suosikeilleni: puvustus luonnollisesti Gatsbylle ja makeeraus Dallas Buyers Club:lle.

Animaatiolyhärin kisaajista en ollut nähnyt kuin sen, joka oli Frozenin alussa, mutta tässä voiton vei kuitenkin Mr. Hublot. Parhaan animaation Oscar meni sitten ilman muuta Frozenille. Sankareista nähtiin Sally Fieldin esittelyssä arkipäivän sankareita ja pätkän alussa soi se Thomas Newmanin upea kappale Revolutionary Road elokuvasta. Oma ykkössuosikkini Gravity avasi pystitilinsä Erikoistehosteiden palkinnolla (voi Hobittia..). Seuraavaksi kotiyleisö sai jännittää, kun suomen edustaja oli lyhytelokuvassa ehdolla ja vaikka palkintoa ei sitten tullutkaan, oli lyhärin suomenkielisen nimen lausuminen jo penkiltä putoamisen arvoinen seikka.

Dokkarien palkitsemisen, Governor Awardsien ja ulkomaisen elokuvan jälkeen Gravity otti haltuun taas ansaitusti kaksi pystiä: Äänileikkaus ja Äänisuunnittelu. Naissivuosaa jännäsin sormet ristissä, kun nähtyäni taas Lupitan parhaan palan 12 Years a Slavesta, halusin hänen sittenkin saavan sen Jennifer Lawrencesta huolimatta (jonka pätkä Hustlesta ei tosin ollut paras mahdollinen). Pääsi hyppimään penkissä, kun Lupita sen sitten vei ja niin onnellisena että! Gravity vei jälleen kaksi peräkkäistä palkintoa: Kuvaus ja Editointi, yeah!

Ellen sai kaverikuvaan muun muassa Jared Leton, Jennifer Lawrencen, Meryl Sreepin, Julia Robertsin, Bradley Cooperin, Brad Pittin, Kevin Spaceyn, Lupita Nyong'on ja Angelina Jolien

Lavastuksesta Gatsby pokasi toisen palkintonsa, jonka jälkeen näimme vielä yhden Sankarit pätkän. Chris "Kapteeni Amerikka" Evans esitteli suosittuja sankareita, jossa vilisi omia lemppareita tooooosi paljon: Frodo, Star Wars, Potter, Hushpuppy... kaikkia. Poismenneiden muistelon esitteli arvokas Glenn Close ja näistä nimistä eniten sykäytti viimeisenä mainittu Philip Seymour Hoffman. Parhaan musiikin palkinto meni taas kerran ansaitusti Gravitylle. Paras laulu oli mikäs muukaan kuin "Let it go", joka siis kuultiin gaalassakin livenä ja aika hyvin Idina veti livenä, vaikka kappale on vaikea ja ehkä pienet paineetkin esittää se tälläisessä tilaisuudessa.

Sovittettu käsikirjoitus osastolla itselläni oli monta suosikkia ja näistä se voittaja löytyikin, joka oli 12 Years a Slave. Puolestaan Alkuperäisessä käsiksessä kannatin Dallas Buyers Club:ia ja olin ekaa kertaa tämän gaalan aikana hölmistynyt, kun se meni vika osoitteeseen eli Her elokuvalle. Ohjauksen sai kuitenkin taas oma suosikkini Alfonso Cuaron Gravitystä.

Naispääosassa en ollut pystynyt etukäteen rajaamaan yhtä suosikkia, niin ollen Cate Blanchettin voitto oli yhtä tervetullut, kuin Judin tai Merylinin olisi ollut. Caten kiitospuhe oli kyllä todella hyvä ja inspiroiva. Miespääosan esitteli Jennifer Lawrence, jonka esiintyminen oli tällä kertaa jotenkin akward eikä hän onnistunut hauskuuttamaan yleisöä kuten yleensä (liekö pitkä kesto vaikuttanut jo kaikkiin). Leo ei taaskaan saanut pystiä, mutta se meni kyllä toiseksi parhaalle eli Matthew McConaugheylle Dallas Buyers Club:sta.

Ennen kuin paras elokuva palkittiin totesin jo, että ei haittaa, jos sen saa joku muu kuin Gravity, kun Cuaronin teos on jo pokannut suurimman osan. Palkinto menikin oikein hyvään osoitteeseen eli 12 Years a Slavelle, jonka ohjaaja Steve McQueen papatti kiitoksiaan niin innoissaan, että selkoa ei meinannut saada.

Hieno Gaala jälleen, etenkin Gravityn menestys. Totesinkin ennen nukkumaanmenoa, että vuoden 2003 gaalan jälkeen, ei ole ollutkaan yhtään gaalaa, jossa olisi mennyt pystejä melkein pelkästään juuri niille, joille haluan. Siistiä!



Gravity sai 7 Oscaria: Erikoistehosteet, Äänisuunnittelu, Äänileikkaus, Kuvaus, Leikkaus, Musiikki & Ohjaus  

12 Years a Slave sai 3 Oscaria: Paras elokuva, Sovitettu käsikirjoitus & Naissivuosa

Dallas Buyers Club sai 3 Oscaria: Miessivuosa, Maskeeraus & Miespääosa

Frozen sai 2 Oscaria: Paras animaatio & Kappale

The Great Gatsby sai 2 Oscaria: Lavastus & Puvustus


 

2. maaliskuuta 2014

Ketä liputan Oscareissa

Oscarit on tänään/huomenna!!! Kisastudio laitetaan illalla kondikseen, pöperöt pöytään ja juomat lasiin. Aikomuksena on koittaa saada punaista mattoa näkymään jotain kautta (mahollisesti Oscareitten omilla sivuilla ja/tai E! Entertainmentin sivuilla mediahintin avulla), kun Teema näyttää vain itse gaalan, katsotaan kuin onnistuu kun ei olla mitään tekniikan ihmelapsia. Ilman muuta saa vinkata, jos joku fiksumpi jo tietää mistä ja miten ne näkisi.

Tämän gaalan tiimoilta olen rikkonut oman katsotut Oscar-leffat ennätyksen, kun ohitin viime vuoden tulokseni (16 leffaa) komeasti kokonaisella 20 leffalla. Vaatimuksena on siis edes yksi ehdokkuus, jostain kategoriasta. Luku on 21, jos kotimainen Pitääkö mun kaikki hoitaa-lyhäri lasketaan mukaan.

Ehdokkaat listaan olen omia suosikkejani jo päivitellyt sitä mukaa, kun niitä on tullut katseltua, mutta tässä postauksessa on vielä eriteltynä ketä/mitä kannatan missäkin kategoriassa ja mahdollisesti myös miksi.

20!!!

Lyhytelokuva: Pitääkö mun kaikki hoitaa? (ei varmaan tarvitse perustella)

Paras laulu: Tässä oli ihan selviö aikaisemmin, että liputan Frozenin "Let it Go":ta, mutta nähtyäni Mandelan, olen kahden vaiheilla U2:n "Ordinary love" biisin kanssa. Kumpikin on niin hyviä!

Alkuperäismusiikki: Steven Price Gravitystä oli ensimmäinen suosikkini, koska musiikilla on elokuvassa niin olennainen osa. Jos voitto ei mene edellämainitulle, niin Philomenan soundtrack:stä vastaava Alexandre Desplat on toinen suosikkini.

Erikoistehosteet: Jotta Gravity ei saisi ihan kaikkea, niin reiluuden nimissä haluaisin Hobitin voittavan tämän ja koska Smaug

Äänisuunnittelu, Äänileikkaus & Leikkaus: Gravity on se ykkösvaihtoehto kaikissa. Näissä ei ole missään kuitenkaan niin justiinsa, kun en osaa arvioida elokuvissa näitä kategorioita.

Maskeeraus: Dallas Buyers Club ehdottomasti

Puvustus: The Great Gatsby on ykkössuosikki, mutta ei haittaa jos menee 12 Years a Slavelle tai American Hustlelle

Lavastus: Tässäkin ehkä The Great Gatsby, mutta kaikki muutkin ehdokkaista ovat sen arvoisia

Kuvaus: Gravity voisi olla

Paras animaatio: Frozen! Harmittaa kun uutta Ghibliä ei ole pystynyt vielä näkemään, siitä olisi varmasti vastusta

Sovitettu käsikirjoitus: Ei yhtä selvää suosikkia, liian hyviä kaikki. Philomena, 12 Years a Slave tai Captain Phillips voisi olla joku noista. Paha sanoa, kun ei ole lukenut alkuperäisiä teoksia

Alkuperäinen käsikirjoitus: Dallas Buyers Club, vaikka muutkin hyviä. DBC hieman yli muiden

Miesivuosa: Jared Leto Dallas Buyers Club:sta ehdottomasti

Naissivuosa: Lupita 12 Years a Slave:sta tai loistava Jennifer Lawrence American Hustlesta

Miespääosa: Leon korkea aika saada pysti!

Naispääosa: Paljon kovia, ei yhtä tiettyä suosikkia. Judi Dench ikänsä puolesta, Meryl taas on aina hieno ja Cate Blanchett on myös erinomainen. Kuka vain näistä.

Ohjaus: Gravity kyllä, kyllä kyllä

Paras elokuva: Gravity, mutta on muitakin aivan loistavia. Tässä saa jännätä melkein kaikkien puolesta 
 




1. maaliskuuta 2014

Inside Llewyn Davis


Ohjaaja: Ethan &Joel Coen
Käsikirjoitus: Ethan &Joel Coen
Pääosissa: Oscar Isaac, Carey Mulligan, Justin Timberlake, John Goodman, Garrett Hedlund & F. Murray Abrahams
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 12

Inside Llewyn Davisin nimikkoroolissa on folk-artisti Llewyn Davis (Oscar Isaac), joka yrittää päästä tienaamaan musiikillaan 60-luvun New Yorkissa. Llewyn on tuurin suhteen oikea Aku Ankka, jota elämä potkii päähän keskivertoa kovemmin. Tämän lisäksi herra on huonon menestyksen takia usein peeaa ja joutuu turvautumaan muiden ihmisten hyväntahtoisuuteen aina näiden kyllästymiseen asti. Llewyn päättää lähteä Chicagoon kokeilemaan onneaan ja matka alkaa kitaran ja kissan kera jälleen kivikkoisella tiellä. 


Coenin veljesten (Kova kuin kivi, Burn after reading, Menetetty maa..) uusin elokuva on hupaisan alakuloinen tapaus, jota värittää harmahtava ja sameahko värimaailma. Kriitikoiden ylistämä Inside Llewyn Davis on jostain käsittämättömästä syystä ehdolla vain kahdessa Oscar-kategoriassa: kuvaus ja äänisuunnittelu. Omasta mielestäni tämä olisi yltänyt kilpailemaan helposti esimerkiksi puvustuksesta, naissivuosasta ja myös parhaan elokuvan pystistä.


Kyseessä ei ole mikään perus ryysyistä rikkauksiin menestystarina, vaikka helposti juonikuvauksesta niin saattaisi luulla, jos ei tunne Coenin veljeksiä leffantekijöinä. Elokuvassa on puhdas tyyli linja: meno on alinomaan surkuhupaisaa, mutta ei missään kohtaa ollenkaan yliampuvaa. Käsittämättömän huono tuuri ei saa katsojaa vellomaan masennukseen ja turtumaan, vaan toimii pikemminkin piristeenä. Kyse ei ole kuitenkaan vahingonilosta, vaan puhtaasti sympatiasta ja huvittuneesta epäuskosta elämän ironisia käänteitä kohtaan. 

Llewyn on päähenkilöksi jännä tapaus, koska on niin alakuloinen ja osittain luotaantyöntäväkin. Masistelusta ei voi kyllä hahmoa syyttää, ei itseäkään naurattaisi hänen saappaissaan. Llewynin tuntuu olevan myös jossain määrin kykenemätön arvioimaan todellisuutta ja mahdollisuuksiaan realistisesti. Hänellä tuntuu olevan fiksaatio musiikkiuraansa kohtaan ja mahdollisesti odottaa sen haaveittensa läpimurron korjaavan kaiken muunkin herran elämässä.


Llewyniä tulkitsee itselleni uusi naama, Oscar Isaac, joka sopii hyvin masentuneen vähäeleiseen osaan. Carey Mulliganin kohdalla nousi tosiaan ihmetys, miksi hän ei ole ehdolla naissivuosasta, sillä se hänelle kuuluisi. Jean on aivan loistava hahmo, jolla on paljon asioita hampaankolossa ja yleisasenne negatiivisen puolella. Kun vertaa Mulliganin aikaisempiin rooleihin, esimerkiksi Gatsbyn elämäniloiseen Daisyyn, on kontrasti ihailtava. Justin Timberlake on aika pienessä roolissa Jeanin poikaystävänä, mutta osoittaa taas hallitsevansa näyttelemisenkin. Justin myös laulaa elokuvassa jopa kahdesti, joista toinen on hupaisa Please Mister Kennedy. Itselleni henkilökohtaisesti merkittävässä osassa oli ihmisten ohella punaraidallinen kissa, koska olen sen verran kissaihminen. En tiedä kuinka monta kattia elokuvassa on ollut loppupeleissä "näyttelemässä", mutta oli ihana katsella eleiden perusteella alati tyytyväistä kissaa, joka jo melkein alkaa leipoa/tarpoa pääosan esittäjää. awwwws.

Inside Llewyn Davis on elokuvana alakuloinen, mutta kokemuksena piristävä. Suosittelen.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...