30. kesäkuuta 2012

Ice Age 4: Mannerten mullistus



Ohjaaja: Steve Martino & Mike Thurmeier
Musiikki: John Powell
Pääosissa: Ray Romano, John Leguizamo, Denis Leary, Queen Latifah, Seann William Scott, Josh Peck, Jennifer Lopez, Keke Palmer, Chris Wedge, Peter Dinklage, Karen Disher, Drake, Nicki Mijah, Nick Frost, Wanda Sykes, Patrick Stewart & monia muita
Kesto: 1h 31min
Ikäraja: 7

Jo neljännes jääkauden sankareitten seikkailu repäisee itsensä käyntiin, kun ikuinen tammenterhon metsästäjä orava saa loppumattoman jahtinsa ansiosta aikaan mannerten mullistuksen. Samaan aikaan Sid on edelleen huoleton laiskiainen, Diego sopivasti kesyyntynyt sapelikissa ja mammutti Manny puolestaan kamppailee isän roolinsa kanssa. Mannyn tytär "Kirsikka" Peaches on omia rajojaan venyttävässä iässä ja isäpappa ei osaa olla pikkutyttönsä kasvettua liian isoksi. Äiti mammutti Ellie suhtautuu asiaan kypsemmin, mutta muistuttaa tyttöään, että pysyy omana itsenään, vaikka kuinka komeita nuoria mammuttipoikia olisikin. Sidin perhe tekee kyläilyn yhden pysähdyksen taktiikalla ja jättää jälkeensä ylimääräisen painolastin eli Sidin höperöityneen mummon. Sitten tulee sen mullituksen tärinät sekä tutinat ja pääkolmikko lisänä Sidin mummo joutuu erilleen muista elukoista ja perheistään jäälautalle. Taakse jääneet pyrkivät turvaan lähestyvän mannerlaatan reunan alta kohti mannersiltaa. Kolmikko kera mummon ajelehtii yhä kauemmas, mutta aikoo tehdä kaikkensa päästäkseen takaisin. Huiman merimatkan aikana sattuu ja tapahtuu jos jonkinmoista aina myrskyistä merirosvoihin. 

Ensimmäinen Ice Age oli todella mainio tapaus, tarina pysyi koossa ja hykerryttävän hauskoja hetkiä riitti. Harmillista kyllä, kaikki jatko-osa tekeleet ovat jääneet niin kauas ensimmäisen loistosta. Näin on myös Mannerten mullistuksen kohdalla, vaikka se peittoaa kyllä selvästi kolmannen osan, mutta siihen nyt ei tarvita paljoa. Mikä tässä nyt sitten on vikana? Ensinnäkin sisällöstä uupuu se jokin ydin, vaikka yritystä onkin korostaa perhettä ja sen tärkeyttä. Tapahtumapläjäykset ovat hektisiä, mutta niitä on käytetty enemmänkin paikkaamaan sisällön puutteita kuin omassa roolissaan tarinan kuljettajina. Tarinassa ei tunnu olevan selkeää huippukohtaa, vaan useita sellaisia, jotka eivät tunnu niin mahtavilta, koska ne syövät tehoa toisistaan. Toinen merkittävä puute itselleni on, että en ole aidosti mukana merkittävien hahmojen menossa ja tunteissa. Se on erittäin harmillista, koska kyseessä on kuitenkin hienot hahmot, joista saisi irti enemmänkin. 


Näyttävyyttä ei Mannerten mullistuksesta kuitenkaan puutu, kuten yleensä on nykyajan animaatiokuvissa. Vesi ja jää erityisesti on upean ja käsinkosketeltavan näköistä. Isojen asioiden kuten mannerlaatan ja jäälaivojen mahtipontisuus ei jää huomaamatta. Kaikki merellä tapahtuva onkin mielenkiintoisinta seurattavaa ja siihen on saatu pieni ripaus aitoa merirosvohenkeä, mutta sitä olisi voitu kaataa mukaan ronskimmin. Merelle päästessä tuntuu tekijöiden heränneen puolikoomasta ja pääsevän tekemään vihdoin elokuvaa. Kun palaamme taas maan kamaralle, he tuntuvat tylsistyneen jälleen. 

Päähahmoihin olisin halunnut lisää henkeä. Sidin mummo on mainio lisä ja iso osa siinä on kiitos ääninäyttelijä Wanda Sykesille, jolla on niin omalaatuisen ihana ääni. Jalustalle haluan myös nostaa piraattikapteeni paviaanin, jolle äänen antaa Game of thrones sarjasta tuttu Peter Dinklage. Lisäksi tykkäsin hirmuisesti kaikista otuksista, jotka eivät puhu mitään selkokieltä eli vakiosuosikki oravasta ja niistä pikku jyrsiöistä. Noin muuten hahmoja tuntui olevan ihan liikaa tai ainakin liikaa yrittämässä olla esillä ja jäädä mieleen. Kaiken maailman karvaiset ja karvattomat olennot, joista jokaisen pitää vähintään sanoa yksi repla ja mahdollisesti vielä tuoda nimikin esille, vievät tehoa pääkolmikosta. 

Ice Age 4: Mannerten mullistus on sellain ihan kiva, mutta ei jätä jälkeensä mitään merkittävää. Lapsikatsojat saavat takuulla irti enemmän. 


 

PS. Katsoin siis alkuperäisen englanninkielisen version, mutta suomenkielisessäkin versiossa on puolensa (lue: Santeri Kinnunen)

26. kesäkuuta 2012

Tunnistustehtävä 21

Disney-teemaa on koettu nyt ihan riittämiin, joten palaamme taas ihmisten tunnistukseen. Oscar-teemakin tuntui jo kulahtaneelta, niin halusin kokeilla uudenlaista lähestymistapaa. Tällä kertaa tunnistettavana ovat todella tunnetut tähdet, mutta juju onkin siinä että heidät tulee tunnistaa pelkästään silmien perusteella:


Kuvaa saa klikkaamalla vielä suuremmaksi!

19. kesäkuuta 2012

Disney VHS-kokoelma

Koska viimeksi olet hankkinut uusia VHS-elokuvia? Miepä hankin "uusia" viimeksi tänään, kun Ruudukko tyhjensi varastojaan ja sain muutaman oikein aarteen talteen. Pitkään on ollut suunnitelmissa hakea itselleen lapsuuden kodista kokoelma Disneyn ihania piirrettyjä, jotka on paria poikkeusta lukuunottamatta videokasettien muodossa. Saadessani uudet lisäykset sarjaan ja keksittyäni viimein niille paikan kotoa, hain aarteeni talteen. Aikomuksena on sitä mukaan kun tielle sattuu, keräillä noita itselleni nimenomaan vhs-muodossa, jos vain löytyy. Uudemmasta päästä olevat elokuvat hankin tietysti dvd:nä, kun muuta vaihtoehtoa ei oikein ole.

Olen aikasemminkin blogissa ilmaissut mieltymyksen vhs-kasetteihin ja itselleni tärkeään vhs-soittimeen. Erityisesti näiden kohdalla noissa vanhoissa lootissa on jotain niin söpön nostalgista, että en voisi kuvitella korvaavani niitä uusilla, ohuilla ja eri kansikuvin varustetuilla dvd:illä. Onhan nuo tilaa vievät, enkä muita elokuvia tulekaan ostelemaan tuossa muodossa, mutta noille olen valmis tekemään tilaa. Tällä hetkellä Disney-kokoelma sai asuttavakseen hyllyn, joka on ihan eri huoneessa dvd:eiden kanssa. Jotenkin vielä eroa hauskasti lisää se, että dvd:eiden katseluun on varattu olohuoneen keskus eli 42 tuuman taulutelkkari, kun taas suunnitelmissa on siirtää arvoisa vhs-soitin samaan tilaan kasettien kanssa, jossa niiden näyttönä toimiii 20 tuuman putkitelkkari. Laatu noissa kaseteissa on suhteellisen hyvä, vaikka ovat joutuneet kestämään kovaakin kulutusta, mutta tietysti nykyajan teräväpiirtoihin verrattuna eron huomaa, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että elokuvan sisällöllä on enemmän väliä kuin kuvanlaadulla.

Keräilyn kohteenani on siis nimenomaan tuo Disneyn klassikko-sarja, jonka virallisessa listassa on juuri nyt 52 elokuvaa. En vielä tiedä tulenko noita ei niin tunnettuja kerämään, mutta saa nyt nähdä. Sellaisia kuten vanhempi Fantasia, Liisa Ihmemaassa, Kaunotar ja kulkuri, Hiidenpata, Oliver ja kumppanit, Pieni Merenneito ja Notre Damen kellonsoittaja haluan kyllä VHS-muodossa vielä kokoelmaani ehdottomasti. Tässä nyt kuitenkin esittelynä, mitä minulla jo on :)









1. Lumikki ja seitsemän kääpiötä
2. Pinocchio
4. Dumbo
5. Bambi
12. Tuhkimo
14. Peter Pan
16. Prinsessa Ruusunen
17. 101 dalmatialaista
18. Miekka kivessä
19. Viidakkokirja
20. Aristokatit
21. Robin Hood
23. Pelastuspartio Bernard ja Bianca
24. Topi ja Tessu
26. Basil Hiiri-Mestarietsivä
29. Bernard ja Bianca Australiassa
30. Kaunotar ja hirviö
31. Aladdin
32. Leijonakuningas
33. Pocahontas
35. Herkules
36. Mulan
37. Tarzan
38. Fantasia 2000
42. Aarreplaneetta

Lisäksi vhs-muodossa löytyy klassikko-listan ulkopuolelta Jafarin paluu, Ötökän elämää, Toy Story ja Toy Story 2

18. kesäkuuta 2012

Movie Monday # 53 - lista

Aletaan taas olla Movie Monday kartalla, Jesh! Haaste 53 kuuluu näin:

"Pidätkö listaa katsomistasi elokuvista? Ja jos niin miten? Muistivihko, päiväkirja, nettisivusto yms.? Miten tarkasti pidät kirjaa katsomistasi elokuvista, laitatko ylös katsomispäivän ja -seuran, annatko tähtiä jne. vai laitatko muistiin vain leffan nimen?"

Tämän vuoden lippukokoelma
Hyväksi koettu tapa tilastoida elokuvateatterissa katsottuja elokuvia, on ollut säästämällä ne liput itsellään, jota olen tehnyt jo pitkään. Tietysti pystyy myös lunttaamaan täältä blogista, mutta tulos ei ole niin tarkka, sillä ihan kaikki eivät ole päätyneet tänne arvosteluun. Facebookin Flixter-sovellukseen keräsin jonkin aikaa dataa ihan vain nähdyistä elokuvista siinä järjestyksessä kun ne tulivat mieleen. Sovelluksessa tosin piti aina antaa arvionsa tähtinä, mikä tuntui välillä tosi rasittavalta. Jossain kohtaa sekin innostus hiipui ihan kyllästymisen takia. Olen harkinnut jonkinlaista listausta imdb:ssä, mutta se olisi taas sellainen rupeama, että taitaa jäädä tapahtumatta. Ei elokuvateatterissa katsottuja elokuvia kirjaan käsin ylös (kun muistan) seinäkalenteriin, johon tulee muutoinkin laitettua kaikenlaiset menot. Kyseessä pitää siis olla sellaiset, joita ei ole nähnyt aikaisemmin. Viime vuonna kun itselläni oli 1001-elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä edes kerran elämässään-kirjan tavoitteet vielä mukana kuvioissa, laitoin ne aina omaan kohtaan, jotta tiesi sitten rustailla ne kirjaan. Tänä vuonna olen (mikäli mahdollista) ruksannut opuksen leffat suoraan kirjaan katsomisen jälkeen. 



15. kesäkuuta 2012

Movie Monday # 52 - Kesätunnelmia

Haasteet 50 ja 51 saavat nyt jäädä välistä, koska haaste 52 houkuttaa paljon paljon enemmän. Ehkä vastaan edellisten haasteiden kommenttiosioon jotain, ehkä en, ken tietää. Nyt kuitenkin kesään istuva haaste 52:

"Lyhyestä virsi kaunis: mikä elokuva tuo sinulle väistämättä kesäisen olon ja miksi?"

Mitään yksittäistä selkeää vastausta yhdestä elokuvasta ei tullut mieleen, mutta tavallaan aiheeseen liittyen haluan kertoa yhdestä biisistä. Palaamme takaisin vuoden 2006 kesään, jolloin subtv näytti mainospätkää kesän elokuvatarjonnasta ja tämä on syöpynyt mieleeni pysyvästi. Muistan mainoksessa olleen ainakin elokuvat Kolmetoista ja Morsian karkuteillä (muistan Julia Robertisin juoksemassa hääpuvussa). Muut ovat jo unohtuneet, mutta google kertoi mainoksessa olleen myös muun muassa elokuvat Biker Boyz ja Snake Eyes. Erityisesti mieleen jäi kummittelemaan kappale, joka soi mainoksen taustalla. Silloin vielä ei Subtv:n mainoksissa lukenut kappaleen nimeä ja esittäjää niinkuin nykyään. Muistin kyllä kappaleen sävelen, mutta sanoista en melkein mitään, joten meni vuosia ennenkuin sain selville mikä biisi on kyseessä. Ei siitä varmaan ole kuin vuosi kun aloin tosissani metsästää kappaletta ja kyllähän se viimein löytyi, kiitos biisin tunnistus keskustelujen. Kyseessä oli juutalaisen reggae artisti Matisyahun kappale King Without a Crown. Assosioin kappaleen oitis kesään, tuohon mainokseen ja näihin tiettyihin elokuviin, joten kai voisi sanoa, että ne ovat kesäelokuvia. Muistaako kukaan muu tätä mainosta?


14. kesäkuuta 2012

Leffa ale ale ale

Huomasinoas yksi kaunis päivä, että moni jo ohjelmistosta poistunut elokuva tekee kesällä comebackin Studio123:een. Nyt on ainakin ensi viikon torstaihin asti mahdollisuus nähdä muutamia menneitä kuvia joko uusintana tai ihka ensimmäistä kertaa. Yksi näistä on kotimainen Härmä, jonka lyhyt comeback päättyy jo huomenna eli torstaina. Tällä viikolla jo paluun teki lisäksi mainio Risto Räppääjä ja viileä venla, joka on hyvä lisä listaan, etenkin kun lapsille suunnattuja elokuvia ei ole ollut tarjolla hetkeen. Seuraavalle elokuvaviikolle eli perjantaista lähtien pitoihin liittyy vielä Nälkäpeli ja Lorax. Tiedot elokuvista, kellonajoista ja muusta seuraa tässä (huomatkaa hinnat!):

HÄRMÄ (K16)
To 14.6 
Klo 19.00
Hinta: 4e
Kesto:  2h 8min

To 14.6 - La 16.6 
Klo 17.30
Hinta: 4e
Kesto: 1h 15min

Pe 15.6 - To 21.6
Klo 19.45
Hinta: 4e
Kesto: 2h 22min

LORAX (7) 3D
Su 17.6 - To 21.6
Klo 17.30
hinta: 5e
Kesto: 1h 34min



13. kesäkuuta 2012

Prometheus


Ohjaaja: Ridley Scott
Käsikirjoitus: Jon Spaihts & Damon Lindelof
Musiikki: Marc Streitenfeld
Pääosissa: Noomi Rapace, Michael Fassbender, Guy Pearce, Charlize Theron, Idris Elba, Logan Marshall-Green, Rafe Spall & Sean Harris
Kesto: 2h 4min
Ikäraja: 16

Arkeologit Elizabeth Shaw (Noomi Rapace) ja Charlie Holloway (Logan Marshall-Green) ovat tutkineet muinaisten kulttuurien kalliomaalausten yhteneväisyyksiä ja paikantaneet niistä saman kuvion. Islannissa he tekevät merkittävän löydön aikaisempia vanhemmista kuvista, joista löytyy myös sama kuvio. Kuvio on kartta, joka heidän uskomuksensa mukaan johdattaa ihmiskunnan synnyn alkulähteille. Weyland-yhtiö rahoittaa tutkimusmatkan Prometheus-nimisellä aluksella, jossa tiimin ihmisjäsenet ovat kahden vuoden kestävän matkan ajan hyperunessa. Tiimin jäseniä valvoo androidi David (Michael Fassbender). Arkeologipariskunnan lisäksi mukana on eri alojen erikoisosaajia, merkittävimmissä rooleissa aluksen kapteeni Janek (Idris Elba) ja Weyland-yhtiön työntekijä Meredith Vickers (Charlize Theron). Aluksen miehistö herätetään hyperunesta hieman ennen määränpäähän saapumistaan ja itse Peter Weyland (Guy Pearce) kertoo hologrammi nauhoitteessa heille tarkemmin, mitä he oikein ovat tulleet tutkimaan. Tästä alkaa tutkimusmatka tuttuun sekä tuntemattomaan, jonka jälkeen he ehkä olisivat toivoneet vain pysyneensä kotona.


Prometheusta on verhonnut salaperäisyyksien verho, joka on ollut kieltämättä onnistunut mainoskikka, sillä trailerit jättivät minut ainakin vain kysymysten ja oman vilkkaan mielikuvituksen valtaan. Erityisesti kysymys, onko tämä nyt Alienin esiosa vai ei, on vellonnut edestakaisin kun tekijät ovat vain hämmentäneet asiaa (tarkoituksella) entisestään. Nyt se on selkeää, että kyllä se sitä juurikin on, mutta Prometheus on samalla myös hyvin itsenäinen teos ja sen juonikuviot ovat paljon laajemmat. Prometheus ei siis tosiaankaan keskity olemaan vain lisäjatke Alienille, vaan olemaan oma elokuvansa, joka toimii tasaveroisena parina Alien-elokuville. 

Prometheus alkaa kovin vahvasti ja nostattaa melkein liian kovat odotukset vahvalla alullaan. Lisäksi se arvoituksellisuus, joka toimi loistavasti kiinnostuksen herättäjänä, toimii loppuvaiheessa elokuvaa vastaan kun siitä ei tulekaan niin suurta jännitysnäytelmää, mitä oli uskaltanut odottaa. Prometheus päihittää kyllä Alienin jatko-osa tekeleet ainakin kolmannesta osasta eteenpäin, mutta erityisesti ensimmäisen elokuvan tunnelmaan se ei vaan pääse millään. En osaa määrittää mikä siinä on, pitäisi katsoa se ensimmäinen muistin virkistyksenä, mutta ainakin se kurkkua kuristava klaustrofobinen tunnelma jää tästä uupumaan. 


Henkilökaarti taasen oli oikein mieluisa. "Uusi Ripley" eli Noomi Rapacen Elizabeth Shaw kerää sympatiaa lapsekkaan uskonsa takia, mutta ei ole missään nimessä mikään avuton tapaus. Parisuhteen toinen osapuoli Charlie ei saa niin paljon ruutuaikaa, mutta on Logan Marshall-Greenin (joka on Tom Hardyn kadonnut kaksoisveli) tulkitsemana ihan symppis tapaus. Toinen vahva naishahmo on Vickers, ihana Charlize Theron, jonka motiivit ovat oma mysteerinsä. Mielenkiintoisimman roolin tekee ehdottomasti Fassbender, joka on saanut loistavan tilaisuuden esittää muutakuin tavallista ihmistä. Androidi David:n toimintaa on vähintään jännä tarkastella ja miettiä mihin tämän "sieluton" olento nojaa päätöksensä. David myös herättää ihmisten toimintaa kyseenalaistavia kysymyksiä ja tuntuu välillä niin loogiselta, että kylmää. Muut kohdattavat olennot ovat taidolla suunniteltuja ja ne näyttävät hyvin aidoilta. Alien-elokuvien visuaalisesta ilmeestä kuulu taiteilija H.R.Giger loistaa tässäkin ja esimerkiksi vieraan planeetan seinämaalaus on hänen tekemänsä. 

Prometheus sopii scifi-kauhun ja Alien-elokuvien ystäville. Heikkohermoisille ei missään tapauksessa.

P.S. Bongasitko Game of Thrones näyttelijän?

 

kuva1, kuva2, kuva3, kuva4

12. kesäkuuta 2012

Movie Monday # 49 - Äideistä parhain

Olen jälleen kirkkaasti jäljessä ja meinasin skipata useamman jos toisenkin, mutta sitten mokomat ideanpoikaset alkoivatkin syntyä ja se oli taas suoritettava haaste äitienpäivän teemalla:

"Missä elokuvassa on vaikuttavin, parhain äitihahmo? Mikä tekee hänestä sinulle Äidin? Vahvuus? Ankaruus? Lempeys?
Minkälainen äidin sinä olisit nuorena, silloin murrosiän kynnyksellä kun "oma äiti ei ymmärtänyt", halunnut? Minkälaisen äidin sinä toivoisit lapsillesi?"

Jos kyseessä olisi animaatiolista, tulisi siihen ehdottomasti Muumimamma ja Ihmeperheen äiti, mutta haluan pitää tämän nyt näyteltyjen elokuvien parissa. Loistava animaatioäitien lista löytyy Eläköön kuvat! -blogista

Elokuvien parhaat äitihahmot ovat kyllä lempeitä, lukevat iltasadun ja tuovat maitolasillisen sänkyyn. Iltasatuja tärkeämpää on kuitenkin, että vaaran uhatessa, äiti puolustaa jälkikasvuaan viimeiseen hengenvetoon. Siispä mielestäni ne kovimmat äidit löytyy katsomalla kauhuelokuvien suuntaan. Nämä äidit eivät mieti kahdesti vaarantaa oma henkensä lapsensa tähden ja ovat valmiita tekemään kaikkensa. Niinkuin he:

Rachel Keller (Ring), Kathy Lutz (Amityville Horror) & Rose Da Silva (Silent Hill)

Kauhumönkiäisten uhatessa itseäni ei ainakaan pelottaisi yhtään myöskään tämän mamman helmoissa:

Lähteestä: http://weheartit.com/entry/12084402


11. kesäkuuta 2012

Lumikki ja metsästäjä


Ohjaaja: Rupert Sanders
Musiikki: James Newton Howard
Pääosissa: Kristen Stewart, Charlize Theron, Chris Hemsworth, Sam Claflin, Sam Spruell, Bob Hoskins, Ian McShane, Ray Winstone, Toby Jones, Eddie Marsan, Johnny Harris, Nick Frost & Brian Gleeson
Kesto: 2h 7min
Ikäraja: 12

Lumikki ja metsästäjä noudattelee ihan alkuun perinteisen sadun uomia, mutta tekee sitten oman juonikuvionsa nostamalla metsästäjän entistä merkittävämpään rooliin. Prologissa esitellään komein kuvin lapseton kuningatar, joka kylmänä sydäntalvena löytää punaisen ruusun kukkimasta uhmaten kylmää. Kuningatar pistää sormensa ruusun piikkiin ja kolme veripisaraa putoaa valkealle lumelle. Sinä maagisena hetkenä hän esittää hartaimman toiveensa lapsesta, jonka huulet olivat punaiset kuin veri, iho valkea kuin lumi, hiukset yhtä mustat kuin korpin höyhenpeite ja mieleltään yhtä periksi antamaton kuin tuo kylmyyttä uhmaava ruusu. Kuningatar saa kuin saakin kauneimmain tyttölapsen, mutta kuolee itse Lumikin ollessa vielä nuori. Kuningas suree vaimoaan, mutta tulee löytäneeksi uuden rakkauden sotaretkellään. Kuvankaunis Ravenna (Charlize Theron) vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta ja päästyään Kuningattareksi, hän ei aikaile uuden miehensä lahtaamista. Lumikin hän telkeää tyrmäänsä vuosiksi. Ravennalla on hallussaan suuret taikavoimat ja lapsuudestaan asti seurannut kostonhimo on kovettanut hänet ja jäljellä on vain julma sekä häikäilemätön nainen. Ravenna on oppinut jo varhain, että kauneutensa avulla hän saa mitä haluaa, joten hänen on varmistettava olevansa se kaikista kaunein, aina. Sitten koittaa se päivä, kun Lumikki (Kristen Stewart) saavuttaa aikuisiän ja Ravenna ei olekaan enää kaunein ja hänen voimansa alkavat ehtyä. Kun hän saa tämän selville, määrää hän Lumikin tuotavan oitis hänen luokseen viedäkseen tämän sydämen. Lumikin onnistuttua pakenemaan aina Synkkään metsään asti, jossa Ravenna on voimaton, lähetetään metsästäjä (Chris Hemsworth) tämän perään. Metsästäjä ei vapaaehtoisesti suostuisi ihmisjahtiin, mutta Ravenna on luvannut hänelle herättävänsä tämän kuolleen vaimon haudan takaa. Saatuaan Lumikin kiinni, tulee metsästäjä järkiinsä ja kääntää kelkkansa. Hänestä tulee Lumikin suojelija, joka haluaa auttaa tätä suunnitelmassa surmata Ravenna ja antaa kruunu sille kelle se kuuluu. Ravennaa avustaa hänen niljake veljensä ja synkkä armeija. Lumikin puolelle asettuu 8 kääpiötä ja toivottavasti miehet, jotka ennen palvelivat hänen isäänsä.


Lumikkia ja metsästäjää katsomaan mennessäni en toivonut liikoja, koska olin melkein varma, että tämä tulee kompastumaan liikaan yritykseen olla jotain suurta ja eeppistä. Olikohan mennyt kymmentäkään minuuttia, kun olin jo myyty. Tämä oli hyvä, tosi hyvä, juuri sellainen elokuva, josta minä tykkään. Pidemmälle edetessä tykästyin vain enemmän ja viimeistään kääpiöiden suojapaikassa kun satumaiset piirteet päästetään valloilleen olin häkellyksissäni. Elokuvan kestokaan ei tuntunut allekirjoittaneella missään ja pikemminkin oli hienoa, että päähahmoille annetiin syventymisvaraa kunnolla. Viimeiseen taistoon marssittaessa sain kauan kaipaamani kylmät väreet selkään, kiitos siitä. Visuaalinen puoli on henkeäsalpaava aina Ravennan synkistä saleista kauniisiin metsämaisemiin. Kokonaisuutta tukee täydellisesti istuva musiikki. 

Charlize Theron on uskomaton niin kauneudessaan kuin karismassaan. Ravennan hahmoon on käsikirjoitettu muutakin kuin "No, se nyt on vain paha" ja Theron loistaa tässä kaikista valovoimaisemmin. Metsästäjän hahmo, joka koki suurimman laajennuksen, on erittäin hieno tapaus myöskin. Hemsworth tuo pöytään lihasmassansa lisäksi leikkisiä piirteitä. Sitten on tämä Stewart, johon en uskaltanut pistää yhtään mitään odotuksia. Ennen kaikkea on hienointa, että jos hänen on oltava tässä elokuvassa, on hän pääroolissa, jolloin hän voi melkein vain olla ja muut hahmot, jolla tulee olla enemmän sitä karismaa voivat viedät juttua eteenpäin. Kristen oli jopa ihan tyydyttävä, koska pelkäsin pahinta. Silmissä oli jopa elonpoikaista ja se suu ei ollut koko ajan auki, hyvä hyvä. Parhaimmillaan hän oli toiminnassa ja silloin kun piti oikeasti ilmaista jotain eli esimerkiksi korottaa ääntään. Eli Kristenille lisää elokuvia, missä hän voi esittää vihaista ja vielä karskimpaa hahmoa, EI eteerisiä neitoja. Kyllä se siitä. 

Kääpiöt olivat riemuisa yllätys kun siellä vipelsi tuttuakin tutumpia naamoja: Ian McShane (POTC 4:n mustaparta), Ray Winstone (Beowulfin olemus), Nick Frost (Pegg:n aisapari), Eddie Marsan (Uusimpien Holmesien poliisi Lestrade) ja ne neljä muuta. Yritin kokoajan bongailla kikkoja, millä herrat on saatu niin kääpiön kokoisiksi, sillä onhan Hemsworth parimetrinen, mutta kuitenkin. Yhdessä kohtauksessa oli kyllä selkeä, että Eddie Marsan oli istuma-asennossa näyttääkseen yhtä lyhyeltä Toby Jones:n kanssa, mutta välillä illuusio oli niin autenttista ettei ole tosi. Maskeeraus oli todella kivannäköinen ja hauska etenkin Winstonen ja Frostin kohdalla, enkä voi välttyä miettimästä erästä myöhemmin tänä vuonna tulevaa elokuvaa...

Lumikki ja metsästäjä on eeppinen satu, johon on ihana upota mukaan

9. kesäkuuta 2012

Men in Black 3


Ohjaaja: Barry Sonnenfeld
Musiikki: Danny Elfman
Pääosissa: Will Smith, Tommy Lee Jones, Josh Brolin, Emma Thompson, Jemaine Clement, Michael Stuhlbarg & Alice Eve
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 12

Elokuva starttaa kun Elukka-Boris (Jemaine Clement), viimeinen lajinsa edustaja, pakenee Nicole Scherzingerin avustuksella kuunkamaralla sijaitsevasta huippuvartioidusta vankilasta. Boriksen motivaation lähde on sumeilematon kosto agentti K:lle (Tommy Lee Jones), joka aikoinaan pamautti tämän käden pellolle ja pisti rautoihin. Lisäsuunnitelmana on se perinteinen maailmanvalloitus lajitovereittensa eli boglodiittien armeijalla. Boglodiitit ovat kuolleet sukupuuttoon ja menetettyä kättähän ei niin vain saada takaisin, eihän? Ei, ellei matkusta ajassa taaksepäin ja muuta historian kulkua ja niin juuri Boris aikoo tehdä. Nykyajassa historian uudelleen kirjoittamisen tuntuu huomaavan vain agentti J (Will Smith) huudellen mystisesti kadonneen K:n perään, jonka näki vasta edellisenä päivänä. Viraston narut käsissä pitävä agentti O (Emma Thompson) tietää valaista J:tä K:n kuolleen yli 40 vuotta sitten. Toivuttuaan shokista ja hahmotettuaan koiran olevan haudattuna, on J:llä edessä matka menneisyyteen.

Men in Black 3 on yksi kesän piristävämpiä tapauksia, etenkin jos muistat vielä elävästi tämän kaksi mainiota edeltäjää. Elokuva on menevä ja lämmittää mieltä, vaikka ei olekaan ihan niin mahti kuin ensimmäinen tekele, mutta niinhän se tuppaa aina menemään. Aikamatkailussa on elokuvan kannalta olemassa riskinsä, mutta ainakaan tämä tahvo ei huomannut asiassa mitään puutteita. Itse aikahyppy on, etenkin ensimmäisellä kerralla, aivan superia katsottavaa enkä tarkoita nyt 3D:n puitteissa, vaan tekijöiden mielikuvituksen puitteissa. Menneisyyden 60-luku näyttää sekä kuulostaa makealta ja kulttuurierot on myös huomioitu hauskasti.


Suuressa osassa on jälleen pääparin kemia ja yhteinen sanailu, joka on edelleen yhtä messevää. Menneisyyden K eli Josh Brolin on omaksunut K:n olemuksen prikulleen, mutta edustaa myös aikaa, jolloin herra oli vähemmän örmy. Emma Thompson agentti O:na on parhaimmillaan hautajaiskohtauksessa. Nuorempi O eli Alice Eve ei taas jää millään mieleen. Outo tulevaisuuteen katselija Griffin vaikutti konehuoneesta vilkaisulla ärsyttävältä, mutta näin kokonaiskuvan nähtyäni hänhän on oikein lupsakka ja tosi hauska. Kaikista supereinta oli kuitenkin Andy Warhol ja hänen pippalonsa! Keittopurkeista ja Marilyn kuvistaan tunnettu taiteilija päästään näkemään aivan uudenlaisessa ja varsin oivaltavassa valossa.

Kyllä suosittelen



Kaikissa MIB-elokuvissa olen tykännyt pääbiiseistä kuin hullu puurosta ja vaikka uusimmassa kahdesta muusta poiketen ei ole Will Smithin kipaletta, pistää Back in time yhtälailla jammattamaan:







6. kesäkuuta 2012

TV Poiminta: Hannibal


Perjantai 8.6, Nelonen Klo 23.05
Englanti/USA 2001
Ohjaaja: Ridley Scott
Musiikki: Hans Zimmer
Käsikirjoitus: David Mamet & Steven Zaillian, perustuu Thomas Harrisin romaaniin
Pääosissa: Anthony Hopkins, Julianne Moore, Ray Liotta, Gary Oldman & Giancarlo Giannini
Kesto: 2h 11min
Ikäraja: 18

Hannibal on jatkoa Uhrilampaat elokuvalle ja sijoittuu ajallisesti kymmenen vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Agentti Clarice Starling saa syyt niskoilleen epäonnistuneesta huumeratsiasta ja media tekee osansa ryydyttäessä naista menneisyyden tapahtumilla. Samaan aikaan Hannibal Lecter on vapaalla jalalla, eikä kukaan tiedä hänen olinpaikkaansa. Lecter muistaa Claricea kuitenkin kirjein, joista saadaan revittyä pienen pieni vihje Lecterin olinpaikasta. Tärkeässä asemassa on myös Lecterin entinen uhri Mason Verger, joka janoaa omankädenoikeutta kasvojensa ja liikuntakykynsä menetyksen tähden. 


Hannibalin näin paljon ennen Uhrilampaita ja Punaista lohikäärmettä, joten sillä on erityisasema kahteen muuhun verrattuna. Muistan ensimmäisellä katselukerralla olleeni kovin vaikuttunut elokuvasta, joka kaikista hurjista kohdista huolimatta, osasi olla myös kovin kaunis. Anthony Hopkins teki tietysti suuren vaikutuksen roolissaan Hannibal Lecterinä. Hahmo on käsittämättömän kiehtova: vaikka samaan aikaan sisällä asuu peto, on hän toisaalta myös äärimmäisen sivistynyt ja kultturelli herrasmies. Suhde Clariceen, jota tässä onnistuneesti tulkitsee Julianne Moore, on kiehtova ja herättää kysymyksiä puolin ja toisin. 

Jos et ole vielä nähnyt, suosittelen katsomista.

kuva1, kuva2

5. kesäkuuta 2012

Disney crossovers

Olipas epätuottoisa viime kuukausi. Ilmeisesti ehdin riemuita liian aikaisin päästessäni ylös opinnäytetyö-suosta, sillä seuraavaksi upposin korviani myöten valmistujaisjuhla-suohon, mutta nyt ne ovat molemmat takanapäin. Koulun päättyminen on sekä huojentavaa, että haikeaa, mutta nyt viimeistään teen kesän aikana sen hieman opintojani raoittavan jutun, joka on samalla hyvä keino muisteloida takaisin niihin aikoihin. 

Nyt aion paneutua taas blogin pariin ja päässä viliseekin jo ajatuksia nähtävistä elokuvista, tv-pominnoista, movie monday-haasteista ja top-listoista. Aloitetaan kuitenkin paluu nyt kuitenkin vauvanaskelin ja pirtsakalla aiheella. Joskus netin maailmassa surffaillessani törmäsin mielestäni todella hauskaan tapaukseen, disney crossovers:iin, jossa fanit tekevät kuvayhdistelmiä kahdesta tai useammasta disney elokuvasta. Eli taas se disney aihe kyllä, mutta nää on niin hauskoja, että ei mahda mitään:




































Käykää myös kommentoimassa ja vaikuttamassa: Eläköön kuvat!-blogi kyselee animaatio jatko-osista
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...