29. marraskuuta 2010

Harry Potter and the Deathly Hallows part 1


Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 1 
Ohjaus: David Yates 
Käsikirjoitus: Steve Kloves 
Maa: Englanti, Yhdysvallat
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint, Alan Rickman, Ralph Fiennes, Helena Bonham Carter, Brendan Gleeson, Bill Nighy 
Kesto: 2h 20min

Tähän päivään mennessä olen jo ehtinyt käydä katsomassa uusimman Potter elokuvan jo kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran menin heti, kun vain pääsin eli viikko ensi-illan jälkeen (määräys, joka koskee työntekijöitä) ja sitä seuraavana viikonloppuna olikin jo toisen rundin vuoro. Kieltämättä toinen katselukerta ei ollut ollenkaan pahitteeksi, kun elokuvaa pystyi silloin katsomaan jo vähän kriittisemmin ja huomaamaan enemmän yksityiskohtia.

Elokuva jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Dumbledore on kuollut ja Voldemortin kätyrit soluttautuu vaivihkaa velhomaailman johtoasemille heidän isäntänsä ideologiaa seuraten. Saatuaan ministeriön pikkusormensa ympäri alkaa kuraveristen (=jästisyntyisten) ahdistaminen nurkkaan. Harry, Ron ja Hermione suorittavat tehtävää, jonka Dumbledore jätti heille ennen kuolemaansa: tuhota hirnyrkit eli Voldemortin sielun palaset, jotka on kätketty esineisiin ja niiden olin paikka on tuntematon. Yritän parhaani mukaan olla paljastamatta juonesta liikaa.
Taas kerran pystyisi tekemään piiitkän listan kaikesta, mikä on taas niin eri tavalla kuin kirjassa (ai kamala!). Itse kuuluun kuitenkin siihen puolueeseen, joka yrittää muistuttaa itselleen, että kirja on kirja ja elokuva on elokuva. Elokuvaa ei voida kopio
ida kuva kuvalta kirjasta. Myönnän toki, että aiemmissakin Pottereissa on ollut kohtia, jotka olisin halunnut nähdä elokuvassa esim. veelat, S.Y.L.K.Y, päätön jahti ja Ludo Bagman, mutta uskon ettei elokuvan tekijät vain ilkeyttään näitä napsi pois. Monesti elokuvissa on myös ollut aivan uusia lisiä ellei kokonaan uusia kohtauksia, joita on voinut vain ihastella.

Visuaalisesti elokuva on kaunista katseltavaa kaikkine lavasteineen, vaatteineen, kuvakulmineen jne. ja monissa kohtauksissa päästän jopa lähelle kylmiä väreitä. Itselleni ensimmäinen kunnon hekumallinen hetki oli kumma kyllä se junakohtaus pitkälti Nevillen kommentin takia, vaikka osio onkin todella lyhyt ja ainoa kuvallinen viite Tylypahkaan. Velhokoulua emme siis näe tässä elokuvassa ollenkaan. Musiikki pelaa taas isoa roolia ja ohjaimissa toimii uusi tuttavuus Alexandre Desplat, jonka säveltämä "Obliviate" on todella kaunis. Elokuvassa on myös oikein hyvin tehty animoitu (mielestäni jotenkin Tim burton henkinen)
osio, kun Hermione lukee satukirjasta tarinaa kolmesta velho veljeksestä.

Näyttelijäsuorituksista edukseen erottuu aina toimiva Rupert Grintin Ron ja valkokankaan piristävät Wealeyn kaksoset, mutta ennen kaikkea Helena Bonham Carter mielipuolisena Bellatrix Lestrangena. Sivuosaan on saatu Bill Nighy (Davy Jones POTC:ssä, merirosvoradio, rakkautta vain) taikaministerin rooliin ja Bill tekeekin kohtuu hyvää jälkeä, vaikkei rooli annakaan paljoa revittely varaa. Bill Weasley:tä esittää Brendan Gleesonin (Villisilmä Vauhkomieli) poika Domhnall Gleeson.

Kuoleman varjelukset ei ehkä ollut henkilökohtainen Potter elokuva suosikkini, mutta kyllä tämä hyviin elokuviin lukeutuu. Sen huomasi kyllä väkisinkin, että tämä oli vain pohjustus ja alkusoitto grande finalea varten. Elokuvaa takaa kyllä taikaa, huumoria (etenkin monijuomaliemen ansiosta), tunnetta, kauneutta ja surua (varoitan taas lahdataan ihania hahmoja). Aiempien osien katsojille ja tosifaneille tämä on elokuva, joka on vain katsottava. Kuoleman varjelusten eka osa on nähtävänä vielä studio123:ssa, joten sinne siis jos et vielä ole ehtinyt ja jos maaginen maailma kiehtoo vielä tippaakaan. Sitä toista osaa odotellessa :)

Mainostan vielä Elokuvablogi.com:n Potter-skabaa. Tutustu palkintoihin ja osallistu, jos kiinnostuit!

21. marraskuuta 2010

TV Poiminta: Kuolema pukee häntä

Perjantai 26.11 MTV3 Klo 22.40

(Death Becomes Her) k15, USA 1992
ohjaaja: Robert Zemeckis
Pääosissa: Goldie Hawn, Bruce Willis, Meryl Streep,
Isabella Rosselini
Kesto: 104 min.


Tää on yksi mun suosikkielokuvia! Aivan nerokkaan hauska elokuva, mustan komedian aatelia. Elokuva kertoo Madeline Ashton:sta (iki-ihana Meryl Streep!) ja tämän pitkäaikaisesta "ystävästä" ja pahimmasta kilpasiskosta Helen Sharp:sta (Goldie Hawn), jotka kamppailevat samasta miehestä: tossusankari Dr. Ernest:stä (Bruce Willis epätavallisessa roolissa!). Alunperin Helen ja Ernest olivat onnellisesti yhdessä, kunnes hehkeä Madeline astuu kuvioihin ja viettelee miehen itsellensä. Aikaa kuluu ja Helen paisuu pullataikinaksi ja viettää kissojen ympäröimää elämää asunnossaan. Ernest:n ja Madeleinen suhde taas on kuihtunut kokoon. Kaikkeen tulee muutos kun muutamien käänteiden kautta molemmat naiset saavat toisistaan tietämättä haltuunsa jotain, mikä kumoaa luonnon lait ja heidän kilvoittelunsa siirtyy nyt aivan toiselle asteelle.

Unohtumaton repla elokuvasta, jonka lainasin imdb:stä:

Madeline Ashton: "Ernest... my ass! I can see MY ASS! "

20. marraskuuta 2010

Harry Potter ensi-ilta

17.11 studio123:ssa sai ensi-iltansa Harry Potter ja kuoleman varjelukset. Studio 1, joka on se kaikista suurin sali ja sijaitsee yläkerrassa, oli varattu kokonaan Potter näytöksiä varten. Näytökset olivat klo 15.15, 18.00 ja 20.45. Itse en ollut varsinaisesti edes työvuorossa, vaan olin paikalla enemmänkin bloggaajan ominaisuudessa kamera kourassa, jotta saisin ikuistettua tämän ainutkertaisen tapahtuman. Itse elokuvaahan en vielä ole nähnyt, mutta aivan varmasti menen sen katsomaan sitten kun saan! Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä tuntui että aivan kaikki asiakkaista henkilökuntaan olivat parhaalla mahdollisella tuulella ja potter henki tarttunut maagisesti jokaiseen. Tämä merkintä on varattu nyt suurimmaksi osaksi ottamalleni kuvasadolle, mistä olen valinnut mielestäni parhaimmat:

Minä itse kuvaamassa luutaparkkia


Henkiökuntaa pukeutuneena, arvaa keitä elokuvan hahmoja kaksi heistä esittää?



Yleiskuvat ja koristeet:




Luutaparkki:

Nimbus Mini, Nimbus Naperus, Nimbus 2012 & Studion broom-broom


Hunajaherttua:



Pukeutuneita asiakkaita (jotka lahjottiin taikasauvoin):

Asianmukainen pukeutuminen on kaiken A ja O


Tässä aivan loistavat noidan asut ihan viimeisen päälle laitettuna!


Ja vielä viimeinen esimerkki miten ensi-iltaan saavutaan. Huomatkaa persoonallinen luuta


Heinäkuussa pistetään sitten vielä paremmaksi kun Potterin viimeinen osa tulee ensi-iltaan!

13. marraskuuta 2010

Tunnistustehtävä 3

Nyt vuorossa ovat näyttelijät naamioiden takana! Eli jos tunnistat jonkin henkilön kuvassa älä pidä sitä vain omana tietonasi, vaan jaa se muillekkin kommentin muodossa. Nopeat syövät hitaat ;) bonuksena voi arvata, mikä elokuva ja/tai roolihahmo on kyseessä.

Muista myös aiemmat tunnistustehtävät 1 & 2





3D-laseista


On jo korkea aika tehdä juttu elokuvien maailman ajankohtaisimmasta asiasta: 3D-laseista ja niiden lieveilmiöistä. Itseltäni kun asiaan löytyy sekä asiakkaan että työntekijänkin näkökulma ja olen nyt ahkeroinut kerätäkseni jotain taustatietoa, etten vain vetele asioita hatusta.


Studio123:ssa on käytössä punaiset xpand 3D-lasit ja joillekkin saattaa vieläkin tulla yllättyksenä etteivät ne ole niitä kamalia pahvisia laseja (kuva oikealla), mitä jossakin vaiheessa viljeltiin esimerkiksi joidenkin dvd:eiden mukana (itselläni shrek on 2 levyn erikoisversio missä tälläinen 3D lisäpätkä plus pahviset lasit erivärisillä linsseillä). Nykyajan laseissa mukavat muoviset sangat ja linssit keskenään samanväriset.

Toimintaperiaate

Itse kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi niin nappaan tähän väliin lainauksen Jarmo Vestolan tekstista "Uudet 3D-elokuvat saapuvat" mvnet.fi sivustolta

"XpanD-järjestelmän lasit perustuvat infrapunasignaalin avulla ohjattaviin lcd-sulkijoihin. Laseihin suunnataan siis infrapunavalo, joka avaa ja sulkee linssejä tietyssä tahdissa (kehyksissä patteri). Lopputulos on sama kuin Dolbylla, eli toinen silmä ei näe samaa kuvaa kuin toinen, mutta valovoimaa on elokuvissa enemmän."


Juurikin näin. Eli suomenkielellä sanottuna toiseen silmään heijastetaan eri kuva kuin toiseen, jolloin luodaan kolmiulotteisuuden tuntu (vrt.kameran linssi, joka näkee kaiken kaksiulotteisena). Eli kyklooppi näkee 3D-elokuvat kaksiulotteisena ja tätä voi kaksisilmäiset ihmiset testata sulkemalla toisen silmänsä 3D-elokuvassa.

Lasien hygienia

Studio123:ssa käytetyt lasit pestään AINA eli asiakkaat eivät saa ikinä likaisia laseja päähänsä. Jos linsseissä näkyy kuitenkin jotain tahran sukulaisia, se on kaikista todennäköisemmin huolimattoman kuivauksen seurausta. Kun asiakkaana ollessasi saat saliin mennessäsi lasit, älä koske niihin linsseihin, sillä uskon ettet halua katsella omia sormenjälkiäsi elokuvan aikana :)


Kun lasit eivät toimi

Lasit ovat yllättävän kestäviä, mutta niitä tulee silti käsitellä mahdollisimman varoen. Jos lasisi vilkkuvat, niistä on loppunut patterit ja tässä tapauksessa vaihdamme mielellämme uudet lasit käyttöösi. Joskus lasit 3D-mainosten alkaessa hakevat hetken ajan kuvaa ja saattavat välkytellä alussa, joten kannattaa vaikka laskea hitaasti kymmeneen ennenkuin ryntää vaihtamaan täysin toimivat lasit toisiin. Jos kuitenkin laskettuasi kymmeneen ei mitään ole tapahtunut ja näet kuvan aivan samalla tavalla kuin ilman laseja, tule vaihtamaan ne. Meitä konehenkilöitä on ohjeistettu olemaan salissa muutamien mainosten ajan (useimmiten itse jään ihan elokuvan alkuun asti) toimivien lasien kanssa juuri näitä patterien loppumis ym. tilanteita varten :)

Lapset ja 3D lasit

Aikuisten kannattaa aina muistuttaa lapsille, jos elokuva mitä olette menossa katsomaan on 3D ettei lasit tule ikävänä yllätyksenä. Aikuisten kannattaa muutenkin opastaa lapsiaan lasien käytössä aivan kuten muussakin elokuvakäyttäytymisessä. Joskus lapset eivät halua pitää laseja, mutta annamme ne aina joka tapauksessa mukaan saliin. Lapsi saa sitten itse olla pitämättä laseja, jos näin haluaa, mutta ne ovat siinä sitten valmiina jos mieli yhtäkkiä muuttuukin. Valitettavasti vielä ei ole laseissa olemassa omaa lapsien kokoa vaa "yksi koko käy kaikille periaate", mutta totuushan on että joillekkin muksuille ne ovat liian isot ja joutuu pitämään toisella kädellä kiinni. Tähän avuksi löytyy muutamia niksejä: pipo päähän, joka pitää sangat aloillaan. Tytöillä hiukset ponnarille ja sangat hiusten väliin. Lisää ideoita saa antaa!


3D lasit silmälasien päällä

Paljon on ollut puhetta siitä meneekö ne silmälasit kuinka hyvin siellä 3D-lasien alla ja nyt voin ylpeänä kertoa, että testasin asian aivan itse kun menin katsomaan Itse Ilkimyksen silmälasit päässä. 3D-lasit pysyivät päässä jopa paremmin kun alla olevat lasit tukivat niitä ja elokuvan alettua en enää muistanut, että silmälasit on alla. Ainoastaan huomioni kiinnittyi laseihin, silloin kun oli aika nostaa laseja ja tuli sellainen "kumpiako laseja minä nyt olen nostamassa"-hetki.


Loppusilaus: 3D-elokuvat näyttäisivät tulleen jäädäkseen, sillä niillä yksinkertaisesti saadaan tehtyä parempaa bisnestä. Enemmistö vaikuttaisin tykkäävän, mutta kaikkiahan ei voi miellyttää. Toisissa elokuvissa efekti on kuin siihen tehty (esim. Avatar) ja toisissa sitä ei ole nimeksikään (esim. muumipeikko ja pyrstötähti). Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, jos ei vielä ole tullut 3D:tä koettua, vaikka useammalla elokuvalla, jotta voi sitten vertailla. Ensikertalaisen kannattaa myös muistaa, että silmillä menee hetki tottua 3D:hen. Itse olen useimmiten tykännyt 3D-elokuvista vaikkei kaikista tulekaan WAU-elämystä, mutta olen myös sitä mieltä ettei kaiken tarvitse olla 3D:nä.

Tutustu myös studio123:n filmietikettiin

10. marraskuuta 2010

Saw VII


USA, 2010
Ohjaaja: Kevin Greutert
Pääosissa: Tobin Bell, Cary Elwes, Costas Mandylor, Betsy Russell, Sean Patrick Flannery
Kesto: 1h 25min
Ikäraja: k18

Kaikista viimeisintä (toivottavasti) Saw elokuvaa hehkutettiin etukäteen sen 3D-ominaisuuden vuoksi. Ansat kuulemma hyppivät silmille ja kolmiulotteisuuden tuntu on hyvin aitoa. Todellisuudessa 3D olisi voitu jättää suosiolla pois: sillä kun ei ollut mitää muuta annettavaa elokuvalle, kuin muutamat suolenpätkät lentämässä kameraa päin ja pari pikku kikkailua.

Luonnollisesti odotukset ovat suuret, kun saaga saadaan päätösosaan, kaikki langat nivoutuu yhteen ja salaisuudet paljastuu. Elokuvan kulku on tuttu aiemmista osista: seuraamme toinen toistaan inhottavimpiin ansoihin joutuneita uhreja ja jossain välissä puikkelehtii jokin oikeakin juoni. Pakko myöntää, että ainoa saw elokuva, joka on ollut oikeasti hyvä on se ihan ensimmäinen. Loput osista on katsonut jostain epämääräisestä halusta kuvottaa itseään ja päästää kuiskimaan kaverille "hyiiiii *******" Tämänkin kohdalla muutaman ansan katsoi sormien välistä, vaikkei loppupeleissä mikään ollut niin kamala kuin oli odottanut. Se puhutuin garage trap kyllä puistatti eniten(ja en tietenkään kerro millainen se on, vaan jokainen saa katsoa sen itse). Chester Bennington huusi ihan lahjakkaasti.


Häiritsevin kohta oli eräs todella HUONO leikkaus kohta, mikä pisti heti ärsyttävästi silmään. Mark Hoffman ensin poistuu ovesta, mutta leikkauksen takia näyttää tulevan takaisin sisään samasta ovesta (vaikka todellisuudessa ovi on eri). Kun siihen väliin olisi edes tungettu muutaman sekunnin kuva, missä Hoffman loikkii vaikka käytävällä olisi säästytty tältä alkeelliselta munaukselta.

Myönnän, että lopussa itselläni oli suu auki kun viimein paljastui kuka onkaan ollut taustapahiksena koko ajan. Siinä elokuva onnistui todella yllättämään. Jos olet menossa tätä pian katsomaan niin suosittelen ettei elokuvalta odota mitään, jolloin siitä voi hyvinkin saada enemmän irti kuin minä. Varmasti aiempien osien katsojien kiinnostaa miten kaikki päättyy tai/ja sitten millaiset ansat on tällä kertaa. Herkemmät älkää vaivautuko tai jättäkää se ruokailu ennen elokuvaa ainakin väliin.

5. marraskuuta 2010

TV Poimintoja: kauhu viikonloppu

Katselin huviksekseni tämän viikonlopun tv-tarjontaa ja huomasin, että siellä on monia kauhupainotteisia leffoja tulossa, uudempaa ja vanhempaa. Jos ei ohjelmistossa ole viikonlopulle puuhaa niin plärää tämä lista läpi ja katsele mieluisesi kotisohvalta käsin. Kaupan kautta mukaan popparit ja muut asiaan kuuluvat mässyt. Tässä tulee törkeästi copy-pastea käyttäen:


Pe 5.11

Cloverfield (k13), nelonen, klo 21.00
Elokuva seuraa nuoren kaveriporukan selviytymistä, kun valtava hirviö hyökkää New York:iin. Elokuvan tapahtumat esitetään jälkeenpäin löytyneenä, kannettavalla videokameralla taltioituna materiaalina, jonka Yhdysvaltain puolustusministeriö on saanut haltuunsa.

Ohjaus: Matt Reeves, USA 2008 (85min).
Pääosissa: Michael Stahl-David, Odette Yustman, Lizzy Caplan, Jessica Lucas
- Ohjelma sisältää kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia lapsille ja nuorille.

- tämän näin ihan leffateatterissa. Ei tämä nyt kumm
oinen ole, mutta jos tykkää vähän salatummasta ja epämääräisestä kauhusta niin sitten toimii. Kuvaus tyyli sama kuin esim. blair witch project:ssa ja saattaa käydä joidenkin katsojien hermoille.


Kuolleiden valtakunta (k15), subtv, klo 0.00
(George A. Romero's Land of the Dead) Kulttiohjaaja George A. Romero jatkaa kauhuleffojensa sarjaa kuvauksella maailmasta, jossa vallitsee täydellinen kaaos. Pieni eliitti jatkaa mukavaa elämäänsä eristäytyneenä muusta yhteisöstä. Sen ulkopuolella vaeltavat zombit ovat alituinen uhka, jota vastaan käydään jatkuvaa sotaa järein asein. Myös katujen kasvatti Cholo on kyllästynyt siivoamaan muiden jälkiä ja haluaa enemmän.
Ohjaus: George A. Romero, USA 2005 (91 min.)
Pääosissa: Simon Baker, John Leguizamo, Dennis Hop
per ja Asia Argento. - Ohjelma sisältää kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia lapsille ja nuorille.

- Tämän olen myös nähnyt ja ihan mukiinmenevä zombie rymistely. Tässä näin Simon Baker:n ensimmäistä kertaa, joka on tunnetuin tällä hetkellä Mentalist tv-sarjasta.


Halloween-naamioiden yö (k15), subtv, klo 1.50
(Halloween) Kulttimaineen saanut kauhuelokuvaklassikko lapsenvahdista, joka käy läpi yön kauhut salaperäisen veitsimiehen hiiviskellessä ympärillä.
Ohjaaja: John Carpenter, USA, 1977. (87')
Pääosissa: Donald Pleasence, Jamie Lee Curtis, Nancy Kyes, P.J. Soles, Charles Cyphers, Kyle Richards, Brian Andrews. - Ohjelma sisältää kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia lapsille.


-Klassikko, joka pitää vaan PITÄÄ olla nähtynä. Itselläni jossain nauhoittetuna videokasetille. Jos tästä joku ensikertalainen innostuu niin kannattaa koluta ne kaikki jatko-osatkin läpi.


La 6.11

Return to House on Haunted Hill (k15), mtv3
, klo 23.25
(Return to House on Haunted Hill (K15)) Vuosia sitten Vannacuttin vainotussa vankimielisairaalassa sattui selittämätön verilöyly, jossa suurin osa sairaalaan uskaltautuneista vieraista kohtasi väkivaltaisen lopun. Hyytävän kauhujännärin jatko-osassa sairaalan kauhuista hengissä selvinnyt Sara kuolee ja tohtori Vannacuttin päiväkirja päätyy hänen Ariel-siskolleen. Arielin epäonneksi kiero aarteenmetsästäjä Desmond saa vihiä päiväkirjasta ja pakottaa Arielin mukaansa mielisairaalaan etsimään pahaenteistä Baphometin patsasta, joka on tiettävästi laitosta riivaavan pahuuden lähde.
Ohjaaja: Victor García, USA 2007 (81').
Pääosissa: Amanda Righetti, Cerina Vincent, Erik Palladino, Tom Riley, Andrew Lee Potts ja Jeffrey Combs. - Ohjelma sisältää kohtauksia,
jotka saattavat olla haitallisia lapsille.

-
en kyllä muista nähneeni, joten pitää varmaan itsekin istua töllön ääreen.


Crow (k18), subtv, klo 1.30
(The Crow) James O'Barrin luomaan sarjakuvahahmoon perustuva maineikas draamaelokuva Detroitissa halloweenin aattona tapahtuneista rock-tähden ja hänen tyttöystävänsä murhista sekä kostosta, joka vuoden kuluttua seurasi... Elokuvan koskettavuutta lisää se, että pääosaa näytellyt Brandon Lee menehtyi traagisesti kuvauspaikalla sattuneessa ampuma-aseonnettomuudessa.
Ohjaaja: Alex Proyas, USA 1994 (98').
Pääosissa: Brandon Lee, Michael Wincott, David Patrick Kelly, Jon Polito, Angel David, Rochelle Davis. - Ohjelma sisältää kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia lapsille ja nuorille.


- nyt hävettää myöntää etten ole nähnyt *menee n
urkkaan häpeämään*


Luojan tähden, paetkaa! (k15), subtv, klo 3.20
(Amityville Horror) Kauhuelokuva, jossa Long Islandilla sijaitsevassa talossa tehdyistä raaoista murhista joutuvat kärsimään talon uudet asukkaat paranormaalien ilmiöiden muodossa.
Ohjaaja: Stuart Rosenberg, USA 1979 (117').
Pääosissa: James Brolin, Margot Kidder, Rod Steiger, Don Stroud, Murray Hamilton, Michael Sacks, Helen Shaver, Natasha Ryan, Val Avery, John Larch, Amy Wright, James Tolkan. - Ohjelma sisältää kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia lapsille.


- Mikä ihmeen suomennos tällä leffalla on??? "Luojan tähden, paetkaa" mitä ihmettä?? Joka tapauksessa jos yliluonnollinen kauhu on sinun juttusi, valitse tämä. Itselleni tämä ainakin kolahti.


LÄHTEET:http://www.tv-opas.com/elokuvat.php
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cloverfield

4. marraskuuta 2010

Despicable Me

Ohjaus: Chris Renaud & Pierre Coffin
Käsikirjoitus: Cinco Paul, Ken Daurio & Sergio Pablos

Äänirooleissa: Steve Carell, Jason Segel, Russel Brand, Julie Andrews, Will Arnett, Kristen Wiig & Miranda Cosgrove
Musiikki: Pharrel Williams & Heitor Pereira (Hans Zimmer)

Kesto: 1h 34min


Despicable me (/Itse ilkimys) päähenkilö on pahamaineinen Gru, joka on ulkomuotoa sekä olemusta myöten täysi rikollinen. Idyllisen lähiön naapurit vaikuttavat kuitenkin autuaan tietämättömiltä, että läheisessä talossa asustaa roisto sekä alakerran salaisessa tukikohdassa hänen lukemattomat pienet kätyrinsä ja puolikuuro tohtori Nefario. Grun uraa rikosten huipulla uhkaa kuitenkin nuori lellitty rikollinen Vector, jonka on onnistunut anastaa Gizan pyramidi. Grun täytyy keksiä jotain vielä mahtipontisempaa ja haasteellisempaa ja hän kehittää niinkin vaatimattoman suunnitelman kuin Kuun varastamisen! K
uitenkin saadaakseen käsiinsä suunnitelmansa kannalta elintärkeän esineen; kutistussäteen; Gru joutuu värväämään avukseen kolme pientä orpotyttöä, jotka hän näennäisesti adoptoi. Vastoin kaikkien odotuksia hän huomaa alkuvaikeuksien jälkeen alkavansa pehmentyä Margon, Edith:in ja Agnesin vaikutuksesta.

Findance.com sivulla kerrotaan Itse Ilkimys arvostelussa, että elokuva nousi vuoden tuottoisimmaksi animaatioksi heti Toy story 3:n ja Shrek neljännen jälkeen. Elokuvan nähtyäni tämä ei tullut kirjoittaneelle yllätyksenä. Despicable me on tyylitelty, särmikäs, suloinen ja naurujakin kutkuttava. Grun kehitys tarina itsessään ei ole mitään uutta, mutta muutoin elokuva tuntui omaperäiseltä ja sitä oli oikein mielekästä katsella. Pätkä olisi toiminut ilman 3D:tä melkein yhtä hyvin, koska ainoa kohta
mikä jää kyseisen ominaisuuden suhteen mieleen on huvipuisto kohtaus. Grun kätyrit ovat hassun hauskoja enkä olisi pistänyt pahakseni, jos niitä olisi näkynyt enemmänkin elokuvan aikana.


Taasen pidän tärkeänä mainita muutaman asian musiikista, kun se on itselleni hyvin tärkeä osa mitä tahansa elokuvaa. Ollessani töissä kuulin jo elokuvan loppumusiikit ja piti oikein höristää korviani, että soiko siellä nyt oikeasti Beegees:n You should be dancing. Sehän se oli, joten oli oikein mielekästä odotella näytöksen loppumista astetta diskommassa tunnelmassa. Pharrel Williams on passeli valinta musiikki vastaavaksi, sillä herran musa on aikaisemminkin kolahtanut. Heitor Pereira taas on itselleni täysin tuntematon, mutta hyvältähän tuo yhteistyö kuulostaa Pharrel Williams:n kanssa. Ilmeisesti mukana menossa on ollut
myös Hans Zimmer kun monissa tietolähteissä nimi tulee vastaa elokuvan yhteydessä. Voiko enää paremmaksi mennä?

Musaherkku tarjolla täällä
Traileri täällä


Studio12
3:ssa on vielä ainakin viikonloppuna Despicable me dubattuna sekä alkuperäisenä. Itse suosin taas kerran alkuperäisversiota.

2. marraskuuta 2010

Napapiirin sankarit



Ohjaaja: Dome Karukoski
Pääosissa: Jussi Vatanen, Jasper Pääkkönen, Timo Lavikainen, Pamela Tola, Kari Ketonen, Miia Nuutila, Ulla Tapaninen
Kesto: 1h 32min


Dome Karukoski nousi monien ihmisten tietoisuuteen jo esikoisohjauksensa Tyttö sinä olet tähti (2005) myötä, mutta järjestykseltään neljäs elokuva Napapiirin sankarit onkin hänen ensimmäinen komedia kastiin sijoitettava elokuva.

Jussi Vatasen esittää Jannea, tarinamme "sankaria", joka on todella aikaansaamaton. Jannen tyttöystävä Inari (Tola) on saamassa tarpeekseen tästä vätyksestä ja määrää tämän hankkimaan illaksi digiboksin, jotta he voisivat katsoa yhdessä Titanic:n. Käykin niin, että Inarin antamat rahat juodaan kankkulan kaivoon ja nainen uhoaa suhteen olevan ohi ja lähtevänsä etelään. Tämä on herätys huuto Jannelle, joka tajuaa parisuhteensa roikkuvan digiboksin varassa. Hän lupaa hankkia boksin aamuun mennessä ja matkaan lähtee tottakai avuksi myös hänen kaverinsa Kapu (Pääkkönen) ja Räihänen (Lavikainen). Loppuajan seuraamme, mitä ihmeellisimpiä käänteitä ja esteitä, mitä heidän tiellensä sattuu. Mutkia matkaan tuo muun muassa Inarin ex-poikaystävä, liikennepoliisit ja ruotsalaisten naisten uimajoukkue.

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt elokuvan suhteen, sillä odotuksia ei oikeastaan ollut kuin sieltä huonommasta päästä. Ymmärrän suuret katsojaluvut, sillä Napapiirin sankarit nousi omissa listoissani ehkä jopa parhaimman kotimaisen leffan ensimmäiselle sijalle (vuoden 2010 paras kotimainen ainakin!). Elokuva tarjosi todella hauskoja tilanteita sekä draamaa ja varmasti sen vetovoimaisuus selittyy samaistumisella suomalaiseen ihmisluontoon. Siinä missä useat kotimaiset leffat sortuvat pessimistiseen tai synkeään yleistunnelmaa tämä poikkeaa pitämällä yllä suurempaa toivon kipinää. Ainoa kriittinen kohta on yleisessä tarinan kulussa, koska oma huomioni ainakin kiinnittyi loppupuoliskolla juonen toistoon. Tarkoitan tällä sitä, kun yleisestikin elokuvissa mennä toistuvan ylämäki-alamäki kuvion mukaan, mutta tässä elokuvassa se ns. pisti silmään muutamaan otteeseen. Itselleni yllätyksenä tuli, että huomasin iskelmämusiikin kuulostavan kuunneltavalta tämän leffan raameihin pistettynä. Iso plussa "muumimamma kortin" käytöstä (Kyllä, Ulla Tapaninen myös tässä!).


Tällä kertaa ei heru traileria, sillä se antaa mielestäni jollainlailla vääränlaisen kuvan elokuvasta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...