31. toukokuuta 2017

Mitä kuuluupi mulle

Jotenkin todella osuvasti Waltsu teki postauksen otsikolla Gloating, joka sisältönsä puolesta olisi voinut olla minunkin kynästä. Hiljaiseloa on blogissa ollut omaltakin osalta, ehkä on huomattu, ehkä ei edes ole huomattu. Itse huomasin viimeistään siinä kohtaa, kun facebook alkoi "nipottamaan" blogin facesivuston kautta, että en ole postannut mitään niin ja niin pitkään aikaan. 

Valinta lykätä tätä osa-aluetta sivummalle on kuitenkin ollut ihan tietoinen valinta. Elämänvaihe on ollut sellainen, että jostain on ollut pakko karsia. Isoimpana projektina on ollut taidenäyttely taitelijakollegan kanssa, joten olen ollut taidevaihde päällä ja muu on saanut odottaa hyllyllä sen aikaa.




Elokuvia olen siis harrastanut silti edelleen aktiivisesti, ne eivät vain ole päätyneet blogikäsittelyyn. Käsittelyä vailla ovat siis edelleen aika isotkin tapaukset: Guardians of the Galaxy, uusin Alien, uusin Pirates of the Caribbean ja mm. erään Hans Zimmerin konsertti! Näistä on kyllä edelleen tavoite tehdä omat juttunsa, sillä kyllä sormeni syyhyää päästä kertoilemaan. Lisäksi on sitten tietenkin miljoona pienimuotoisempaa elokuvaa, tv-sarjaa ja lieveilmiötä, joista olisi jutunjuuria pää täynnä, mutta yksinkertaisesti päivässä ei riitä tunnit. Postailu jatkuu siis ehtimisen mukaan, epäsäännöllisessä tahdissa. Jossain kohtaa on sitten taas varmasti sellainen hurja turbovaihe.

Tietäisikö joku mistä saisi tekaistua itsestään kloonin tai kaksi?


P.S. Pokemon Go:ssa gen 2 yhtä vaille taputeltu! (Euroopan saatavat siis)

30. toukokuuta 2017

Your name


Alkuperäinen nimi: Kimi no Na wa
Ohjaaja: Makoto Shinkai
Käsikirjoitus: Makoto Shinkai
Pääosissa: Ryunosuke Kamiki, Mone Kamishiraishi, Masami Nagasawa, Etsuko Ichihara, Ryo Narita, Aoi Yūki, Nobunaga Shimazaki, Kaito Ishikawa, Kanon Tani & Masaka Terasoma
Kesto: 1h 44min
Ikäraja: 7

Makoto Shinkain elokuva Your name on kohonnut kansainvälisille markkinoille ja onnistunut ohittamaan katsotuimpien anime-elokuvien listalla jopa Miyazakin Henkien kätkemän. Suomen valkokankaille yleiseen levitykseen ei kovin monia anime-elokuvia eksy, suurimman osan ollessa lähes poikkeuksetta Studio Ghiblin tuotoksia. Silläkin saralla on siis jo kunnioitettava saavutus, että Shinkai on tässä onnistunut. 



Your name kertoo kahdesta nuoresta, erilaisissa ympyröissä elävästä tytöstä ja pojasta, jotka huomaavat uneksivansa toisen elämästä. Mitsuha asuu pienemmässä kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa, kun taas Taki asuu vilkkaassa Tokiossa. Hyvin nopeasti selviää, että "unet" eivät ole vain pelkkää unta, vaan he todella vaihtavat kehojaan. Herättyään he eivät muista aivan kaikkea niin kristallinkirkkaasti, mutta molemmille on selvää, että se toinen henkilö on todella olemassa. Tämä avaa samalla huimia mahdollisuuksia, mutta myös kommelluksia ja vähintään noloja tilanteita. Mystisellä yhteydellä on kuitenkin vielä oma tarkoituksensa.



Your name-elokuvasta kuulin hyvää jo ennen sen saapumista valkokankaille, sillä enemmän animeen vihkiytyneet kanssaihmiset olivat jo tästä tietoisia ja jopa elokuvan nähneet. Moni tosifani sanoikin, että vaikka elokuva on jo kerran nähty, niin tulevat ehdottomasti sen vielä katsomaan kunnolla valkokankaalta. Kyllähän se omakin kiinnostus heräsi, vaikka animea en enää niin suuresti kulutakaan (miinus Ghibli). Näissä tuppaa usein olemaan juonellista tarjontaa tavanomaista näyteltyä elokuvaa enemmän ja niin se oli Your namenkin laita.



Alkuun Your name vaikuttaa kepeämmältä elokuvalta, kun vaihdoksen kanssa hassutellaan ja mukana on niin ihastumisia, kouluympyröitä ja kaverikuvioita. Silti se ei tunnu liioittelevan missään kohtaa ja samalla myös päähenkilöiden omaa minää ja sen kasvua käydään läpi. Aivan uuden kerrostuman tuo sitten se vaihe, kun selviää Takin ja Mitsuhan yhteyden tarkoitus. Tämä vie elokuvan aivan toiselle asteelle, henkeäsalpaavaksi kosmiseksi kertomukseksi ja jännitysnäytelmän äärelle. 

Erittäin suuri suositus, vaikka et olisi edes animen tai muun animaation ystävä. Your name on visuaalisesti kuvankaunis kertomus, jonka tarinavyyhdistä lähtee vielä odottamaton juonenkäänne.

 

15. toukokuuta 2017

Beauty and the Beast - Kaunotar ja hirviö


Ohjaus: Bill Condon
Käsikirjoitus: Stephen Chbosky & Evan Spiliotopoulos
Musiikki: Alan Menken
Pääosissa: Emma Watson, Dan Stevens, Luke Evans, Emma Thompson, Ewan McGregor, Ian McKellen, Kevin Kline, Josh Gad, Stanley Tucci, Audra McDonald, Gugu Mbatha- Raw, Nathan Mac & Hattie Morahan
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 12

Beauty and the Beast on melkein suoraan uusintaversio vuoden 1991 Disney piirretystä, mutta tällä kertaa näyteltynä. Nythän on ollut vallitseva buumi muuntaa näitä vanhoja klassikkoja näyteltyjen elokuvien muotoon, josta jo esimerkkinä ovat olleet Viidakkokirja ja Cinderella. Edeltävistä Viidakkokirja oli se paljon onnistuneempi muunnos, vaikka Cinderellankin ihan kivaksi luokittelin. Näissä kuitenkin molemmissa pohjana se, että ainakaan itselleni kummankaan alkuperäinen versio ei ole ollut mikään viiden tähden kuva. Kaunotar ja hirviö puolestaan kuuluu aivan omiin kärkisuosikkeihin, joten kyllä alunperin mietin, että mitäköhän tästä nyt tulee.



Skeptismi elokuvaa suhteen kesti jopa yllättävän likelle ensi-iltaa. Uteliaisuus kyllä heräsi katsoa tämä sellaisessa sopivan kevyessä mielentilassa ja todella madaltaa niitä omia odotuksia. Lähtökohta oli siis sellainen, että en oikein odottanut mitään, paitsi tietysti hyviä näyttelijöitä. Kävi sitten niin, että jo alkupuolella, kun musiikki "Bellen" kipaleesta alkaa soida ja musikaalimainen avausjakso ranskalaisesta tuppukylästä pärähtää komeuteensa, olin aivan myyty elokuvalle. 


Elokuva noudattaa todella vahvasti alkuperäistä animaatiota, mutta se ei tunnu jo pölyyntyneeltä toisinnolta, vaan herää eri tavalla henkiin, kun hahmot ovat oikeaa lihaa ja luuta. Toisaalta moni lumouksen vaikutuksen alainen hahmo on tehty tietokoneanimaationa, mutta nämä eivät hypi silmille riittävän värikylläisestä taustastaan. Päivityksessä on vain himpun verran uutta, muutaman uuden kappaleen ja hahmojen taustojen syventämisen osalta. Ne uudemmat kipaleet ovat tosiaan alkuperäisen säveltäjän kynästä, legendaarisen Alan Menkenin. 



Emma Watson on todetusti osaava näyttelijä, mutta yllätyin vallan hänen laulutaidoistaan. Noin muutoin hän vaikutti kyllä jo etukäteen sopivalta nimenomaan Belleksi, joka on perinteisestä prinsessa-linjasta poiketen huomattavasti itsenäisempi ajattelija. Dan Stevens oli etukäteen myös hyväksi todettu valinta, sillä hän on piirtynyt hyvin mieleeni Downton Abbeyn "The guy:na" ja hanskaa prinssin osan odotetusti. Sivurooleissa vilisee niin mahtava kattaus, että en kaikkia mitenkään pysty listaamaan. Jos kuitenkin joku tarvisi nostaa ylitse muiden, niin kyllä se Luke Evans sai parhaan osan leikitellä ja hän ottaa pullistelevan Gastonin osasta kyllä irti viimeisetkin rippeet.



Ihastuttava Beauty and the Beast on erittäin onnistunut uusinta yhdestä parhaimmista animaatioklassikoista.

11. huhtikuuta 2017

Logan


Ohjaus: James Mangold
Käsikirjoitus: James Mangold, Scott Frank & Michael Green
Musiikki: Marco Beltrami
Pääosissa: Hugh Jackman, Patrick Stewart, Dafne Keen, Boyd Holbrook, Stephen Merchant, Richard E. Grant, Eriq La Salle, Elise Neal & Elizabeth Rodriguez
Kesto: 2h 18min
Ikäraja: 16 

Vuonna 2029 mutantit ovat sukupuuton partaalla, eikä uusia mutantteja ole syntynyt 25 vuoteen. Hitaasti rappeutuva Logan aka Wolverine on näitä harvoja jäljellä olevia mutantteja ja pitääkin mahdollisimman matalaa profiilia työskennellen limusiinikuljettajana. Lähellä Meksikon rajaa hän piilottelee maailmalta myös Professori Charles Xavieria, joka alkaa olla tahtomattaan vaaraksi muille aivosairauden myötä. Heidän kotirauhansa tulee rikkomaan nuori mutantti, jossa on hämmästyttävän paljon samaa Loganin kanssa. Vanavedessä seuraa joukko aseistettuja miehiä, joilla ei ole ainakaan hyvät aikomukset.



Wolverine, arvoisan Hugh Jackmanin esittämänä, on kaikista esiintynein hahmo foxin marvel-tuotannoissa. Logan on kahdeksas elokuva, jossa hahmo esiintyy, jos emme laske cameo-roolia First Class-elokuvassa. Logan on kuitenkin nyt se vihoviimeisin, näin ovat ainakin väittäneet ja siltä se jopa vaikuttaisi. Elokuva antaa hahmollensa sen ansaitseman viimeisen estradin

En varmastikaan ole ainoa, jolle jo Loganin traileri kävi vahvasti tunteisiin. Kohtausten instensiteetti ja myös ne pysähtyneemmät hetket, Johnny Cashin Hurtin säestämänä, ei vain voi jättää kylmäksi. Itse elokuvassa oli hienoa huomata jo alkuun, että odotuksiin hyvästä elokuvasta on kunnolla vastattu. Se vain toimi heti. Trailerin annista poiketen elokuvasta löytyi yllättävän paljon huumoria, joka oli juuri oikein ajoitettua, eikä ristennyt draaman kanssa. Varsinkin hahmojen välisestä sanailusta ja dynamiikasta on saatu mahtavaa tilannekomiikkaa.



Selkeästi Deadpoolin menestyksen jälkeen ei ikärajoja ole enää ihan niin pakonomaisesti hilattu alakanttiin. Logan ei tahallisesti tunnu mässäilevän raadollisilla kohtauksillaan, vaan väkivaltaisemmille osioille on aina perusteensa. Tässä maailmassa on kuitenkin rosoisemmat reunat ja päähenkilömme kyynisempi. Ajankuva oli toteutettu hyvin, sillä se ei ole liian kaukana ajastamme, mutta huomaa pienen eron esimerkiksi vielä koneistetummassa teollisuudessa. 

Elokuvassa on keskeinen kolmikko, jonka muodostavat Logan itse, Dafne Keenin esittämä Laura ja ajoittain höperöitynyt Charles. Sivusta seuraajalle näistä hahmoista voi muodostua jopa mielikuva perheestä ja tarvittaessa he siihen tarinaan tarttuvatkin. Mielikuva ei ole ihan perätönkään, sillä Charles on ollut Loganille ikään kuin oppi-isä. Laura on erikoisemmista oloista, mutta hänkin tarvii näiden mutanttiaikuisten apua. Näyttelijöistä Hugh Jackman on edelleen niin tikissä ja pääsee pitkästä aikaa tässä roolihahmossa näyttämään vielä syvempää tunneskaalaa. Patrick Stewart on yhtä lailla asiansa tasalla. Suurin yllätys on nuori Keen, joka on ihan järkyttävän hyvä näinkin haastavassa roolissa.



Logan on lähestulkoon täydellinen päätös Wolverinen uralle ja pelkkänä supersankarielokuvanakin aivan selvää parhaimmistoa.  



6. huhtikuuta 2017

Life




Ohjaus: Daniel Espinosa
Käsikirjoitus: Rhett Reese & Paul Wernick
Musiikki: Jon Ekstrand
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Rebecca Ferguson, Ryan Reynolds, Hiroyuki Sanada, Ariyon Bakare & Olga Dihovichnaya
Kesto: 1h 44min
Ikäraja: 16 

Kansainvälisellä avaruusasemalla matkaa kuuden hengen miehistö, joiden seuraavana tehtävänä on napata Marsista saapuva luotain turvallisesti kyytiin. Luotain sisältää Marsista kerättyjä tutkimukselle elintärkeitä maaperänäytteitä. Tiimin astrobiologian ekspertti Hugh Derry (Bakare) pääsee ensimmäisenä ronkkimaan löydöstä. Kärsivällisten yritysten jälkeen hän onnistuukin havaitsemaan solutason elonmerkkejä näytteessä. Uudesta elämästä ja tieteellisestä läpimurrosta raportoidaan innoissaan maankamaralle asti. "Calviniksi" ristitty eliö kasvaa ja kehittyy tasolle, jolla silmäkin voi sen havaita. Riemu muuttuu kuitenkin pian kauhuksi Calvinin alkaessa osoittaa vihamielisiä eleitä. 


Life on aitoa scifi kauhua, jossa yhdistyy luontevasti ominaisuuksia scifi kauhun äidistä, Alien-elokuvista sekä jännitysnäytelmää Gravityn-kaltaisista teoksista. Täytyy myöntää, että trailerin nähdessäni pelkäsin tämän olevan liian lähellä Alienia ja tuntuvan näin ollen kopionnilta. Life on kuitenkin omanlaisensa, vaikka sen palaset onkin tuttuja sieltä sun täältä. Jännitin, pelkäsin ja näin ollen kovasti tykkäsin. 


Lifen maailma on lähellä meidän aikaamme ja siinä mielessä sen realistinen ympäristö edesauttaa kokemusten tunnahtamisessa. Uhka tuntuu myös todelliselta ihmiskunnan kannalta, killummehan maapallon ympärillä. Gravity tulee elävästi mieleen siinä kohtaa, kun pelkkä "alien" ei ole ainoa uhka, vaan avaruus itsessään muistuttaa myös olevansa täysin armoton. Muutaman käänteen karuus myös yllättää, mutta ne toimii, enkä muuttaisi tästä mitään.


Näyttelijävalintojen perusteella tältä tiesi kyllä odottaa paljonkin. Gyllenhaal, Ferguson ja Reynolds, joiden nassut komeilevat julisteessa, eivät ole ilmaisia tähtiä. Gyllenhaal jopa A-listaa, Reynolds nousussa Deadpoolin tähden ja Fergusonkin tuntuu olevan vähän joka elokuvassa ja liian kallis White Queen-sarjan jatkosarjaan. Yllätyin ehkä hieman miten isossa osassa kolme muutakin ei-niin-tunnettua näyttelijää ovat. Kauttaaltaan osat kuuden hengen kesken ovat yllättävän tasaväkiset. Julisteessa olisi voinut olla koko miehistökin. Joka tapauksessa kaikki tekevät niin tasaisen hyvää jälkeä, että ei ole tarvetta erikseen erotella ketään. 

Life tarjoaa pakokauhua, hiipivää jännistystä ja kiehtovaa visiota tutuilla elementeillä. Scifi kauhun ystäville erittäin suuri suositus.

Parempi kun ei katso traileria, pääsee suuremmin yllättymään!
 

4. huhtikuuta 2017

Toivon tuolla puolen & Saattokeikka


Tupla-arvostelussa kaksi kotimaista: Toivon tuolla puolen ja Saattokeikka!


Toivon tuolla puolen



Ohjaus: Aki KaurismäkiKäsikirjoitus: Aki Kaurismäki
Pääosissa: Sherwan Haji, Sakari Kuosmanen, Janne Hyytiäinen, Nuppu Koivu, Ilkka Koivula, Simon Hussein Al-Bazoon, Kaija Pakarinen, Kati Outinen, Tommi Korpela, Tuomari Nurmio & Ismo Haavisto
Kesto: 1h 38min
Ikäraja: 12


Kaurismäen Toivon tuolla puolen kertoo syyrialaisesta Khaled nimisestä pakolaisesta (Haji) ja kauppamatkustaja Wikströmistä (Kuosmanen). Näiden kahden tiet kohtaavat tässä ajattomassa, mutta toisaalta varsin ajankohtaisessa kaurismäkeläisessä universumissa. 

Tähän alkuun tunnustus, että en muista nähneeni Kaurismäen elokuvia kuin ihan etäisesti muutaman joskus kauan kauan sitten. Yleisimmin olen törmännyt nimen yhteydessä vihjailuun huonosta ja tylsästä elokuvasta. Nämä tosin kuultunut enemmän keskivertokatselijan tai satunnaisen käyttäjän suusta, ei alan todellisen harrastajan. Pienessä mielessä on kytenyt ajatus, josko nämä nyt olisi niitä omaan makuhermoon osuvia.

Yhden elokuvan perusteella ei tietenkään voi täysin sanoa, mutta Toivon tuolla puolen kyllä osui hyvin lähelle maalia. En ole ajatellutkaan miten humoristinen tälläinen teos voisi olla. Alkuun kirjakieli ja kaiken vakavuus tuntuu kieltämättä omituiselta, mutta sitten rutikuivaksi puserrettu huumori alkaa puskea kohtauksista läpiAjankuva oli myös aivan omanlaisensa, sillä aihepiiriltään (pakolaisteema) tämä heijastaa tätä päivää, mutta toisaalta teknologiassa ja sisustuksessa siivutaan monen monia aikakausia. 

Tekee mieli nähdä lisää Kaurismäkeä.
 

Saattokeikka


Ohjaus: Samuli Valkama
Käsikirjoitus: Khadar Ahmed & Samuli Valkama
Pääosissa: Heikki Nousiainen, Noah Kin, Mikko Nousiainen, Saga Sarkola & Ilkka Forss
Kesto: 1h 18min
Ikäraja: S

Saattokeikka kertoo niin ikään kohtaamisesta. Vanha ja elämäänsä kyrpiintynyt Veikko (Nousiainen senior) halajaa päästä juhannukseksi mökille pakoon kaupungin mölinää. Kamal (Kin) on 17-vuotias Helsingissä syntynyt maahanmuuttotaustainen nuori, joka sattuu olemaan jakamassa mainoksia kohdatessaan asuntonsa ulkopuolelle vahingossa jääneen Veikon. Veikon suunsoitto ajaa Kamalin lähes tiehensä, mutta vanhus tarjoaakin kuskin palkkaa nuorelle, jos tämä kuskaa hänet mökille. Saamme tietää, että Kamal tarvii itse kipeästi rahaa päästäkseen matkustamaan isänsä luokse Nairobiin. 

Saattokeikassa käsitellään selkeämmin kulttuurien kohtaus kahden yksilön avulla. Tosin enemmän kyseessä on Veikon hahmon maailmankuvan laajeneminen. Pelkästään rasismiin liittyvät ennakkoluulot eivät ole tapetilla, vaan vanhuksella on muutakin takapajuista menneisyydessään. Suuri draamateos Saattokeikka ei kuitenkaan ole, vaan tietyllä tavalla pysyy alati kevyellä tasolla. Tarinallisestikaan ei mikään mestariteos, mutta silti kiva katseltava. Sanoisin sellaiseksi kolmen tähden kuvaksi.

Roolisuoritukset on todella hyviä, etenkin molempien Nousiaisten. 


 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...