24. maaliskuuta 2011

TV Poimintoja: Herkules & Simpsonit

Tulossa on kaksi aivan varmasti katsomisen arvoista animaatio elokuvaa:

Herkules
La 26.3 MTV3 klo 15.40


Suhteellisen löyhästi kreikkalaiseen mytologiaan perustuva Herkules on Disneyn onnistunut animaatio elokuva vuodelta 1997. Itselläni tämä on ensimmäisiä elokuvia, mitä olen elokuvateatterissa nähnyt (ikä on tainnut olla 8 vuoden paikkeilla) ja oli tämä kyllä jo silloin niin hieno ja iski pikkuiseen minuun kuin häkä. Parasta antia elokuvassa on muun muassa Hadeksen hahmo, kreikkalaisten jumalien tunnistus/bongaus, muutamat menevät kipaleet, Megara, yhteenotto hydran kanssa ja hyvin englannista suomenkieliseen versioon käännetyt repliikit.

ps. bongaa myös Scar



Simpsonit-elokuva
Ma 28.3 Subtv klo 21.00


Mulla oli niin suuret epäilykset siitä, onko tämä mistään kotoisin, kun sarjaa ahkerasti seuranneena odotukset oli nyt mitä oli. Kaikeksi onneksi tykkäsin tästäkin! kuin olisi katsonut pitkää ja kunnolla siloteltua simpsonit-jaksoa. Tämän parasta antia taas ovat alkuperäiset äänet, tunnetason koskettavuus, virkistävät uudet ideat, spiderbig ja The Carpentersin
close to you-biisin käyttö.

ps. bongaa myös Bartin kikkeli


19. maaliskuuta 2011

Rango


Ohjaaja: Gore Verbinski
Pääosissa: Johnny Depp, Isla Fisher, Bill Nighy, Ray Winstone, Abigail Breslin, Alfred Molina, Ned Beatty & Harry Dean Stanton
Musiikki: Hans Zimmer
Kesto: 1h 45min

Gore Verbinski (Pirates of the caribbean trilogia, Ring) yllättää yleisön virkistävän omintakeisella aikuisille suunnatulla animaatiolla.

Rango on näyttelijänlahjan omaava lipeäkielinen kameleontti, joka ikävän sattuman kautta lennähtää aavikolle. Tavattuaan tavallaan auton alle jääneen vyötiäisen, joka hourailee lännen hengestä, lähtee Rango etsimään läheistä kaupunkia ja samalla omaa itseään. Kaupunki nimeltä Dirt on mitä erilaisimpien otusten, elukoiden ja öttiäisten asuttama karikatyyri villin lännen hökkelikylistä. Rango päästelee suustaan muutaman sammakon ja eläytyen keksimäänsä rooliin saa kylän asukkaat uskomaan hänen olevan kaikkivoipa kaveri, aivan sheriffi ainesta. Kun asukkaiden eniten arvossa pitämä asia eli vesi, alkaa kadota tietävät he kenen harteille asettaa vastuu.

Tarina on pääpiirteissään tuttu ja arvattava, mutta noin muuten tämä on jotain aivan ennennäkemätöntä. Visuaalinen ilme on jo ihan älytön: kaikki pinnat, ihot, turkit ja kaikki hiekan jyvät on tehty niin huolella. Eläinhahmot on jotain aivan ainutlaatuista, niissä on persoonaa jo yhdellä vilkaisulla, eikä jokaisen möngertäjän kohdalla edes heti tajua mikä laji on edes kyseessä. Massiiviset otokset maisemista ovat myös aivan huikeat. Tämä ei siis ole 3D, tämä ei tarvitse sellaista.

Kun kerran kyseessä on isommille suunnattu animaation, huumorikin on räätälöity sen mukaan. Tietyllä tavalla Rango tekee pilaa lännenelokuvista, mutta toisaalta se samalla osoittaa lajityypille kunniaa. Ovelat viittaukset muihin elokuviin on istutettu mukaan todella ovelasti, niin ettei kirjoittanutkaan havainnut puoliakaan (vrt. esimerkiksi Dreamworksin selkeät populäärikulttuuriviittaukset).

Rango elokuva on jossain määrin ihanan älyvapaa, ihanan outo ja kummallinen. Puoliakaan en voi kertoa mitä haluaisin, sillä se paljastaisi liikaa etukäteen. Kehoitan katsastamaan tämän pätkän, erityisesti jos olet ikinä koskaan yhtäkään länkkäriä nähnyt. Ja nimenomaan ORGINAALI versio, kun tässä tehdään niin jumankeikka hyvää äänityötä aksentteineen kaikkineen!



Ps. hauska making of video täällä

18. maaliskuuta 2011

Cosi Fan Tutte

Sävellys: Wolgang Amadeus Mozart

Esityskieli: Italia

Ihan alkuun myönnän ettei minulla ole mitään kokemusta tai tietopohjaa oopperasta. Paitsi nyt. Eilen sain ainutlaatuisen tilaisuuden päästä katsomaan studio123:n oopperanäytöstä, Cosi Fan Tuttea.

Aikaisemmin on oopperasta puhuttaessa päähäni piirtynyt vain hyvin stereotypinen mielikuva: lihava nainen prameaan telttaan pukeutuneena holottaa menemään siansaksaa ja tätä katsoo vain ylisivistyneet ihmiset pokerinaamalla. Päätin kuitenkin jättää ennakkoluulot kotiin ja astua teatterin ovista sisään avoimen mielen kanssa. Se tosiaan kannatti.

Studio123:n ooppera näytökset ovat siis Lontoon Royal Opera Housen esitysten taltiointeja ja näitä on mahdollista kokea kerran kuukaudessa ja samasta taltioinnista on kaksi eri näytöstä peräkkäisinä päivinä. Väliaika tarjoiluineen sisältyy 23 euron lipun hintaan, ettei käy liian uuvuttavaksi. Aidon oopperan tunnelmaa jäljitellään niin punaisen maton avulla kuin salin valojen ajastamisella mukailemaan esitystä. Omalla kohdalla ainakin kävi niin, ettei aina muistanut olevansa elokuvateatterissa.

Itse Cosi Fan Tutte oli nykyaikaan sijoitettu versio klassisesta komediasta, jossa kyseenalaistetaan naisten uskollisuus vedonlyönnin avulla. Tarina on esitetty todella hauskasti ja monessa kohdassa hykertelin penkissäni. Laulajat olivat ilmeikkäitä ja eläytyivät upeasti roolinsa. En ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi, että oopperalaulajan pitää hallita täysin oma äänensä kuin myös uskottava näytteleminen. Melodiasta en tiedä miten sen kuului mennä, mutta kyllä tuo putkeen kuulosti menevän eikä äänet säröilleet edes hahmojen ”tanssiessa”. Juonessa pysyi erittäin hyvin mukana englannin kielisen tekstityksen avulla. Useasti henkilöt lauloivat saman asian kaksi kertaa peräkkäin, joten tekstin ehti lukea ja ymmärtää. Jos kuitenkin seuraaminen olisi osoittautunut haastavaksi olisi lisäapuna ollut käsiohjelma sisältäen molempien näytösten juonen.

Yleisön joukossa ei näkynyt myöskään stereotypisiä oopperankatselijoita: puuhkiin kietoutuneita naisia, vaan aivan tavallisia ihmisiä. Itselleni ei tullut mitenkään alipukeutunut olo, vaikken ollut lähelläkään mitään linnanjuhliin valmista vaatetusta.

Tälläinen humoristinen nuorillekin sopiva ooppera tekii minuun yllättävän suuren vaikutuksen, enkä olisi uskonut löytäväni tästä niin suurta riemua. Myönnän, että nyt heräsi kiinnostus ylipäätänsä oopperaa kohtaan ja arvostus nousi suuresti ihan eri tasolle. Ooppera voi sittenkin olla minunlaisia varten.


16. maaliskuuta 2011

Black Swan

Ohjaaja: Darren Aronofsky

Pääosissa: Natalie Portman, Mila Kunis, Vincent Kassel, Winona Ryder & Barbara Hershey
Kesto: 1h 50min

Tutummista aiheista: täydellisyyden tavoittelu, tanssiminen ym.on koostettu teknisesti, visuaalisesti ja juonellisesti ehyt elokuvakokonaisuus. Darren ei petä meitä.

Natalie Portman esittää oscarinsa arvoisesti Nina Sayers:ia: nuorta, teknisesti pirun hyvää ja omistautunutta balettitanssijaa. Vincent Kassel on Thomas Leroy; baletin ohjaaja; jolla on suuri visio uudesta Joutsenlampi versiosta ja aikomus hylätä edellinen ykköstanssijansa Beth (Winona Ryder) uusilla vetovoimaisilla kasvoilla. Beth ei ota asiaa vastaan turhan hyvin Thomasin alkaessa etsiä uutta joutsenkuningatarta soolotanssijoittensa joukosta. Nina selviytyy ensikarsinnasta ja Thomas vakuuttaakin hänelle, että hän saisi roolin valkoisen joutsenen variaationsa perusteella vaikka siltä istumalta, mutta mustan joutsenen osuus ei vakuuta. Nina on aivan liian puhtoinen, miellyttämishaluinen ja jopa naiivi. Eräässä toisessa tanssijassa; Lilyssä (Mila Kunis); suorastaan huokuu mustan joutsenen viettelevyys ja tunteenpalo. Lily ei ole teknisesti lähelläkään Ninan tasoa, mutta hänen impulsiivisempi, nautinnollisempi tanssityyli on juuri se mikä Ninan pitäisi löytää itsestään, sisäinen musta joutsen. Seuraamme Ninan matkaa omaan pimeään puoleensa, hänen vajotessaan yhä kauemmas todellisuudesta.

Black Swan oli paljolti sitä mitä odotin pitkälti ohjaajan ansiosta, sillä Darren Aronofsky ei epäröi käyttää toimivaan draamaan tehokeinoina jopa suoranaisia kauhuelementtejä. Erilaiset vivahteet kiedotaan taidokkaasti yhteen ja loppua kohden todellisuuden hämärtymisen kuvaus on ihailtavaa katsella. Ihmisen psyykeen kuvaus ei ole helpoin homma tehdä, mutta tässä onnistutaan oivallisesti ja siihen vaikuttaa myös rooliinsa täydellisesti istuva Portman. Kunisilla ja Portmanillahan oli monen kuukauden fyysisestä treenamisesta huolimatta sijaisnäyttelijät vaativimpiin kohtiin. Kuitenkin kuten Helsingin Sanomien-sivuilla mainitaan Darren kertoo Natalien tehneen 90% työstä itse. Minä en kyllä tiedä baletista suoraan sanottuna yhtään mitään, mutta ainakin näin tavallisen tallaajan silmään se oli vaikuttavaa.

Pidin kovasti herkullisesta asetelmasta Ninan ja Lilyn välillä: toinen edustamassa tosi elämän valkeaa joutsenta ja toinen mustaa joutsenta. Muutoinkin elokuvan balettiesityksen juonikuvion lisäksi elokuvan oikeaan elämään on kudottu samaa juonikuviota ovelasti. Myös seksuaalisuus on vahvasti esillä oleva piirre, mutta sillä ei missään nimessä mässäillä, vaan se menee täysin luontevana osana elokuvaa.

Yhdyn kriitikoiden ylistyksiin ja totean Black Swanin olevan erityisen katsottava ja kiehtova elokuva siitä mitä ihmisen mieli yhdistettynä liian suuriin vaatimuksiin, voi saada aikaan.

traileri täällä

13. maaliskuuta 2011

3 lumikkia ja 1 punahilkka

Nyt on tulossa satuja kerrakseen! Lähitulevaisuudessa on ilmestymässä ei vaan yksi, eikä vain kaksi vaan peräti KOLME elokuvaa perustuen jossain määrin kuuluisaan Lumikki-satuun.

Ensimmäisenä Relativy median "The Brothers Grimm: Snow White", jota odotan erityisen suurella mielenkiinnolla, sillä ohjaajan jakkaralla istuu Tarsem Singh (mm. The Cell, The Fall). Ilkeäksi kuningattareksi on nakitettu Julia Roberts, mutta lumikista ei ole vielä tietoa, mutta eräässä lähteessä on uumoiltu Natalie Portmania! (oi, kumpa olisi!). Tarina tulee olemaan synkempi ja modernisoidumpi versio alkuperäisestä, jossa Lumikki ja kääpiöt suunnittelevat kostoa ilkeälle kuningattarelle. Elokuva ilmestyy vuoden 2012 kesäkuussa.

Toisenlaisen näkemyksen tarjoaa Universal Picturesin "Snow White and the Huntsman" , jonka ohjaaja on ei niin tunnettu Rupert Sanders. Ilkeää kuningatarta esittää Charlize Theron, lumikkia Kristen Stewart ja metsästäjän roolissa Viggo Mortensen. Tarina poikkeaa siinä, että se keskittyy enemmän metsästäjään. Elokuva ilmestyy vuoden 2012 joulukuussa.

Kolmatta lumikki elokuvaa hautoo Disney, jolla työn alla "Snow and the Seven". Disneyn tulkinta olisi kung-fu elokuva sijoittuen 1800-luvun Kiinaan. Elokuva ilmestyy vasta vuonna 2013.

Viimeisenä mainostan tulevaa ilmeisen twilight-henkistä punahilkka elokuvaa, joka saa ensi-iltansa 8.4 studio123:ssa. Näyttelijöihin kuuluu muun muassa Amanda Seyfried ja Gary Oldman.



The Brothers Grimm imdb:ssä
Snow White and the Huntsman imdb:ssä
Red Riding Hood imdb:ssä

Lähteet:
radionova.fi, filmfin.com 1 & 2, episodi.fi, yle.fi, metropoli.net

12. maaliskuuta 2011

Gulliverin matkat

Ohjaaja: Rob Letterman
Pääosissa: Jack Black, Emily Blunt, Amanda Peet, Jason Segel, Billy Connolly & Catherine Tate
Kesto: 1h 30min


Huumorintäytteinen, lapsellinen ja nykyaikaistettu elokuvaversio Jonathan Swiftin kuuluisasta satiirisesta kertomuksesta.

Jack Black esittää Lemuel Gulliveriä, jolla on tapana puhua suuria, mutta jonka teot ei yllä lähellekään puheiden tasoa. Gulliver on jumahtanut työskentelemään isommassa firmassa vain postinjakelijana ja salaa ihailee erästä matkajuttujen toimittajaa Darcy Silvermania (Amanda Peet). Epätoivoinen yritys tehdä vaikutus tyttöön ja suurisuu johtaa Gulliverin matkalle kohti Bermudan kolmiota aikomuksena saada kokoon artikkeli kyseisestä paikasta. Bermudan kolmio on maineensa veroinen ja kuljettaa vähintäänkin mystisessä vesipyörteessä Gulliverin lilliputtien maan rantaan.

Tämän pätkän en odottanut olevan mikään kummoinen, ainoa odotus oli että tämä on helppoa katsottavaa ja tarjoaa jonkin asteen viihdettä. Siinä se onnistuikin, joten minulle tämä oli ihan mieluisa ainakin kertakatseluun. Kuitenkin lukiessani muita arvosteluja tämä on tyrmätty aika jyrkällä kädellä, mutta varmaankin arvijoitsijoilla on ollut odotuksetkin liian korkealla. Haloo, leffa, jossa on Jack Black on väkisinkin hieman kieli poskella.

"Lapset eivät ole tyhmiä – miksi heille siis tarjotaan vähä-älyisiä elokuvia, jotka eivät edes naurata? Kysymys nousee mieleen katsellessa 3D-kohellusta Gulliverin matkat." (Anna Möttölä, H.S.fi)

Minua kummastuttaa edellinen, sillä olen aikaisemminkin töissä miettinyt että vaikka tämä onkin vain k7 en osaa ajatella sitä niinkään lapsille suunnatuksi. En oikeastaan ymmärrä miksi edes niin nuoria viedä tätä katsomaan kun trailerinkin perusteella huumorikin on tässä sellaista, että aukenee vähän vanhemmille. Kai se sadun leima on tähän niin vahvasti isketty.


Plussa puoliin lukeutuu ehdottomasti elokuvan viihdyttävyys etenkin lukuisissa viitteissä muihin elokuviin (esim. star wars). Toinen syy mikä vetikin minua katsomaan on näyttelijät: Emily Blunt kuuluu suosikkeihin ja hän vetää ihanan överisti prinsessan osuuden. Jason Segel on ollut ilo katsella How I met your mother sarjassa ja tässäkin toimii Horation roolissa. Bill Connolly:llä on karismaa vaikka muille jakaa.

Jos kaipaa ei niin vakavasti otettavaa ja viihdyttävää elokuvaa teatterin lämmössä niin suuntaa huomenna (su 13.päivä) studio123:een klo 15.30, sillä se on enää viimeisen kerran ohjelmistossa silloin!

ps. 3D oli kans ihan ok

traileri
Katsokaa kans jos kiinnostaa vuoden 1939 animaatioelokuva täällä (oon kattonut tätä pienenä!)

10. maaliskuuta 2011

The Rite


Ohjaaja: Mikael Håfström
Kesto: 1h 55min
Pääosissa: Colin O'Donoghue, Anthony Hopkins, Marta Gastini


Michael Kovak (Colin O'Donoghue) on hautausurakoitsijan poika, joka päättää kouluttautua papiksi kerran suvussakin on hautausurakoitsijoiden lisäksi monia pappeja. Valmistumisen kynnyksellä Michaeliin iskee uskon puute ja hän pyrkii eroamaan. Pieni muotoisen kiristyksen kautta Michael antaa uskollensa vielä mahdollisuuden matkatessaan Rooman tullakseen manaajaksi. Michael suhtautuu hyvin skeptisesti kaikkeen ja liputtaa psykologian puolesta. "Epäilijä" ohjataan parhaimman manaus ekspertin isä Lucasin (Anthony Hopkins) tykö, joka saattaa onnistua saada hänet uskomaan niin jumalaan kuin paholaiseen.

The Rite on elokuvana keksinkertainen ja ikävä kyllä samasta aiheesta löytyy paljon parempia tekeleitä esim. Manaaja ja oma kestosuosikkini: Emily Rosen riivaaja. Monesti olisi odottanut areenalle tulevan jotain pelottavampaa ja ärsyttävän paljon turvauduttiin pelkkiin koviin ääniefekteihin säikyttelynä. Hopkins vetää luonnollisesti hyvin ja se onkin yksi syy miksi tämä kannataa katsoa. Muut jäävät konkarin rinnalla hyvinkin pliisuiksi. Parhaimmillaan elokuva saattaa aiheuttaa hekumallista jälkipuintia teologisista kysymyksistä, vaikkei niihin leffassa pureuduta niin syvästi kuin mahdollisuudet sallisi. Epäilemättä paketti olisi ollut parempi, jos ideoita olisi viety vähän pidemmälle ja ehkä jopa tuotu katsojalle lievää järkytystä.

7. maaliskuuta 2011

Hobitti päivitys 2

Kuvaukset alkaa viimein 21. tätä kuuta Uuden-Seelannin upeissa maisemissa! Tavoitteena on saada ensimmäinen elokuva ensi-iltaan vuoden 2012 joulukuussa ja seuraava osa vuotta myöhemmin. Näyttelijöistä on nyt myös viimein vahvistettua tietoa: monta vanhaa tuttua palaa ruutuun ja kaikki kääpiöt on paikannettu. Alla kuvakoosteita näyttelijävalinnoista:




Smaugin ääninäyttelijän julkistamista odotan yhä kihisten. Sopivia ehdokkaita mun korvaan olisi esimerkiksi Alan Rickman, Jeremy Irons, Jason Isaacs ja Bill Nighy, mutta toisaalta toivon jotain ei niin nimekästä näyttelijää, joka kuitenkin istuisi Smaugin pahansuopaan olemukseen.

Lähteet:

3. maaliskuuta 2011

Henkilökuva: Thomas Newman



Koko nimi: Thomas Mongomery Newman
Syntymäaika ja -paikka: 20. lokakuuta 1955, Los Angeles, Yhdysvallat
Puoliso ja perhe: Ann Marie Zirbes ja 3 lasta

Thomas Newman on arvostettu elokuvamusiikin säveltäjä, jonka käsialaa on kuultu jo yli 50 eri elokuvassa. Omiin suosikkeihini Newman on kuulunut jo useita vuosia ja useimmiten tunnistan elokuvan katsomisen aikana hänen ainutlaatuiset sävellyksensä.

Thomasin isä oli (kuoli 1970) kuuluisa säveltäjä Alfred Newman. Sukuun kuuluu myös monia muita merkittäviä Newman:eita, esimerkiksi Randy Newman; Thomasin serkku; joka voitti viime oscareissa palkinnon parhaasta laulusta elokuvasta Toy story 3.

Ihan ensimmäinen elokuva, jossa kuullaan Newmanin sävellyksiä oli elokuva Reckless (1984), joka käynnisti hänen uransa. Todellinen läpimurto tapahtui hänen saadessaan 2 Oscar-ehdokkuutta vuonna 1994 elokuvista Pikku naisia ja Shawshank redemption, vaikkei kumpaakaan voittanut. Vuonna 1999 Newman oli ehdolla yhdestä mielestäni hänen parhaimmista sävellyksistään American Beauty elokuvassa, josta Oscar meni kuitenkin taas sivu suun. Onneksi Newmania muistettiin BAFTA:lla ja Grammy:llä kyseistä elokuvasta. Tähän päivään asti Newman on ollut ehdolla oscareissa peräti 10 kertaa, muttei ole vieläkään voittanut ainuttakaan pystiä. Hän on hävinnyt muun muassa Hans Zimmerille (Leijonakuningas), Alan Menkelle (Pocahontas) ja Howard Shorelle (Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu) ymmärretävästi. Newmanilla tuntuu olevan aina ollut väärä aika ja väärä paikka, kun vastassa on joka kerta ollut joku yksinkertaisesti parempi. Uskallan pitää odotuksia vielä korkealla ja uskon Newmanin tekevän vielä yhtä jumalaisia sävellyksiä kuin tähän asti ja ehkä jopa joku kaunis päivä pokaavan sen oscar-patsaan.


  • Muita elokuvia, joihin Newman on säveltänyt musiikkia: Vihreä maili, Erin Brockowich, Finding Nemo, Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja, Meet Joe Black & Wall-E
  • Muita tv- sarjoja, joihin Newman on säveltänyt musiikkia: Angels in America, Boston Public & Mullan alla


-Aivan upea video tehty Newmanin Whisper of a Thrill kappaleeseen (Meet Joe Black)




-Mullan alla sarjan tunnari






(Lähde)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...