24. syyskuuta 2014

Herkullinen elämä


Ohjaaja: Lasse Hallström
Käsikirjoitus: Steven Knight, perustuu Richard C. Moraisin samannimiseen kirjaan
Musiikki: A. R. Rahman
Pääosissa: Helen Mirren, Om Puri, Manish Dayal & Charlotte Le Bon
Kesto: 2h 2min
Ikäraja: 7

Kadamin perheellä on ravintolan pitäminen kirjoitettu geeneihin. Perheen äidin ollessa johtava kokki, on perheyritys kukoistanut jo vuosia Mumbaissa, kunnes traagisten sattumien kautta he menettävät sekä äidin, että ravintolansa. Kadamit matkaavat turvallisempiin maihin Eurooppaan etsien uutta alkua koko perheelle ja ravintolan uudelleen perustamiselle. Matkalla Sveitsistä Ranskaan heidän autonsa hajoaa erään kylän liepeillä. Kuin kohtalon saattelemana tämän ranskalaisen kylän tori kylpee tuoreissa ja laadukkaissa raaka-aineissa. Papa Kadam onnistuu myös bongaamaan myynnissä olevan vanhan ravintolarakennuksen ja saa pyöräytettyä järjellä ajattelevien lastensa päät mukaan mahdottomaan ajatukseensa. Varsinkin perheen vanhin poika ja tuleva pääkokki Hassan näkee asiassa mutkia, kuten esimerkiksi vastapäätä sijaitsevan Michelin-tähdellä leimatun ravintolan. Ravintolan omistaa tiukantarkka Madame Mallory, jolla siintää unelmissa pelkästään toisen tähden ansaitseminen ravintolallensa, eikä näe tien toisella puolella nousevaa ravintolan kyhäelmää mitenkään hyvällä silmällä.


Herkullista elämää elokuvaa pääsin katsomaan vasta neljännellä esitysviikolla, koska kohtalolla oli jotain minun ja elokuvan kohtaamista vastaan. Joko aikataulu ei täsmännyt eli näytökset eivät sattuneet vapaapäiviin tai jotain muuta, kuten Mielensäpahoittaja tapahtui. Tämä tosin vain vahvisti hinkuani nähdä kyseinen leffa, vielä kun eräskin kollega oli elokuvan katsastanut jo kolme kertaa! Jälkiviisaana ja jos ajassa pääsisi takaisin, olisin myös silloin eräänä kauniina päivänä mennyt katsomaan ehdottomasti tämän Jos vielä jään-elokuvan sijaan. Jälkimmäinen kun oli aika heikko tapaus verrattuna edelliseen nyyhky kuvaan eli Tähtiin kirjoitettuun virheeseen. Herkullinen elämä taas oli todellakin odotuksen arvoinen, aivan ihana elokuva.  

Herkullisessa elämässä on samaa hyvänmielen taikaa kuin hetki sitten pyörineessä Magic in the Moonlightissa, mutta vielä enemmän pinnan alta kauhaisten. Turha draama ja sen kierteissä säntäily siis uupuu, mutta vain ehdottoman positiivisessa mielessä. Eritoten hahmot ovat onnistuneet ja heidän keskinäisessä kansakäymisessä on sitä uskottavuutta, vaikka perusajatus Michelin-ravintolasta keskellä ei mitään onkin pahimman luokan realistien silmään mahdollisesti pistävää. Itseäni ei tippaakaan häiritse tämä hippuisen yli-idyllinen maailma, jossa suurin osa on luokiteltavissa hyviksi tyypeiksi, aurinko nousee joka aamu ja ne muutamat tuhmeliinit saavat soosoot. 


Elokuvan hahmojakaumassa on tavallisesta kaavasta jopa virkistävästi poikkeava valkoisen miespäähenkilön uupuminen kokonaan. Vaikka Hassan onkin tavallaan päähenkilö, on monilla muilla yhtälailla suuri merkitys, eikä päähenkilö yksinään ole vain se tarinan sankari, jonka tekemisistä muut olisivat liian riippuvaisia. Upean Helen Mirrenin tulkitsema Madame Mallory tuntuu välillä nousevan yhtä suuriin mittoihin, hän on samaan aikaan vastavoimana Papa Kadamille, mutta myöhemmin kasvaa myös mentoriksi. Hassanin ja Malloryn alaisen Margueriten romanssikaan ei ole väkisin väännetyn oloinen, vaan välittyy luonnollisen uskottavana. 

Herkullinen elämä on vain aivan ihastuttava elokuva, jota katsoessa tulee sekä nälkä, että hirmuinen hinku kokata edes jotain pientä tai hypistellä vihanneksia. Soundtrack on ihan mieletön.




18. syyskuuta 2014

Mielensäpahoittaja


Ohjaaja: Dome Karukoski
Käsikirjoittaja: Tuomas Kyrö & Dome Karukoski
Kuvaaja: Pini Hellstedt
Leikkaaja: Harri Ylönen
Pääosissa: Antti Litja, Petra Fery, Mari Perankoski, Ilkka Forss, Viktor Drevitski, Kari Ketonen, Mikko Neuvonen, Janne Reinikainen, Alina Tomnikov & Bruno Puolakainen
Kesto: 1h 43min
Ikäraja: S

Tuomas Kyrön kynästä syntynyt Mielensäpahoittaja on siirtynyt valkokankaille ohjaaja Dome Karukosken osaavissa käsissä. Vanhan jäärän roolissa esiintyy radiokuunnelmissa samana hahmona räpättänyt Antti Litja.  Mielensäpahoittaja joutuu jättämään oman tuvan taakseen teloessaan itsensä ja muuttamaan väliaikaisesti poikansa ja miniänsä huomaan. Pariskunnalla on eriävät ajatukset mielipiteitään ääneen laukovasta papparaisesta ja tämän tulevaisuuden kuvioista. Kaikkien hermot joutuvat koetukselle ja varmasti vielä jokainen vähän mieltään pahoittaa. 

Kuunnelmia en ole kuullut, enkä kirjoja aiheesta lukenut, mutta ei pahoiteta mieltämme siitä. Karukoski nimenä taasen, julisteen ylä-tai alareunassa, saa minut kyllä menemään katsomaan oli kuinka kotimaista tahansa. Käsittääkseni aiemmin vain yhden hahmon valituksista koostuvasta monologista on laajennettu tarina, joten samalla Mielensäpahoittajastakin on herätetty vielä elävämpi tulkinta kankaalle. Sijaa saavat myös aiemmin yhden henkilön kautta nähdyt muut perheenjäsenet, joiden persoonaan päästään paneutumaan suhteessa vanhaan ukkoon. 


Mielensäpahoittaja ei ole vain pelkästään naurunröhötyksiä kirvoittava pintapuoleinen komedia, vaan kaiken vedet silmistä naurattavan hauskuutuksen lomassa se käsittelee esimerkiksi teknologian nopeaa kehityskulkua, Suomen lähihistoriaa ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Vanhaa tapaa elää ja toimia edustaa itse Mielensäpahoittaja, joka itsepintaisesti elää samalla kaavalla, kuin on aina ennen eletty niin toimissaan kuin aatteissaan. Nykypäivän menon näemme Miniässä ja ympäröivässä kaupungissa ihmisineen, jotka muovautuvat alati muutosten tuulten mukana ja omaksuvat nopeasti uudet kuviot osaksi omaa arkeaan ja identiteettiään. Miniässä myös kiteytyy pyrkimys karistaa vanhat tomut jaloistaan ja pysyä eteenpäin menevässä liikkeessä. 

Jokaisessa hahmossa on jotain tuttua ja samaistuttavaa, oli se sitten katsojasta itsestään löytyvää tai lähipiirin ihmisissä tai vaan tietyssä ihmistyypissä. Itselleni varsinkin Mielensäpahoittajassa kiteytyy se tietty ”ennen oli kaikki paremmin”-tyyppi, joka ei edes välttämättä ole edes täysin samaa ikäluokkaa tai sukupuolta kyseisen hahmon kanssa, mutta samaa tapa katsoa elämää löytyy kyllä. Poika on toisaalta Miniän katsojakannalta hermoja raastava aikaansaamattomuudessaan, toisaalta häntä kohtaan tuntee sympatiaakin, kun hän näkee isänsä hyvätkin puolet ja on lopulta avainasemassa päähahmon kasvutarinassa. Kyllähän sitä lopullista räjähtämistä jo alkaa odottaakin.


Antti Litja kurttukulmineen ja viivasuineen on oiva Mielensäpahoittaja. Litja nyt ei ole ollutkaan jokaisessa kotimaisessa kuvassa vipeltäviä vakionaamoja, mutta elokuvassa vihjataan hyviin suoraan yhteen hänen merkittävimmistä aiemmista rooleistaan. Petra Frey ei paljoa pukahda, mutta on sitäkin vakuuttavampi, varsinkin ihan ihan loppupuolella, missä niitä roskia saattaa mennä simmuun jos toiseenkin. Ilkka Forss ei soita mitään aiempaa kelloa, mutta sopii joka tapauksessa pojan osaan. Sen sijaan Mari Perankoski ei varsinaisesti ole kasvoistaan kovin tuttu, vaikka onkin työlistansa perusteella esiintynyt paljon muuallakin, mutta hänen ääntänsä on taatusti tullut kuultua joissain animaatioissa.

Mielensäpahoittaja on jo vuoden katsotuin sekä parhain kotimainen ja rikkoo katsojaennätyksiä hurjaan tahtiin. Harvinaista elokuvalle on parantaa tulostaan ja peitota ensimmäisen elokuvaviikon määrät toisella esitysviikolla, mutta sen se on mennyt tekemään. Uutiskynnys ylittyi meidänkin viime tiistain näytöksen kohdalla, lue Kouvolan Sanomien juttu täältä


15. syyskuuta 2014

Clouds of Sils Maria


Ohjaaja: Olivier Assayas
Käsikirjoittaja: Olivier Assayas
Pääosissa: Juliette Binoche, Kristen Stewart, Chloë Grace Moretz, Johnny Flynn, Lars Eidinger, Hanns Zischler, Angela Winkler & Brady Corbet,
Kesto: 2h 4min
Ikäraja: 7

Maria Enders (Juliette Binoche) on keski-ikäinen arvostetun uran saavuttanut näyttelijätär, joka on matkalla Sils Mariaan ottaakseen vastaan palkinnon ystävänsä puolesta. Marian assistentti Val (Kristen Stewart) ylipuhuu tämän tapaamiseen nuoren innovatiivisen ohjaajan kanssa, joka ei halua tiettyyn rooliin ketään muuta kuin Marian. Rooli on samassa näytelmässä, joka aikoinaan nosti Marian itsensä tapetille nuoren Sigfridin roolissa. Tällä kertaa Marian tulisi esittää Helenaa, joka on Sigridin viettelyksen uhri ja lopulta ajautuu itsemurhaan nuoren naisen tähden. Maria kokee kuitenkin olevansa vieläkin Sigrid ja Helenan osaan ei tunnu pääsevän millään sisään. Asiaa vaikeuttaa nuori nouseva näyttelijätär Jo-Ann Ellis (Chloë Grace Moretz), joka on astumassa Sigridin osaan ja vaikuttaa enemmän kuuluisalta lööppilehdistä kuin varsinaisista näyttelijäntaidoistaan. 


Clouds of Sils Maria on sarjaa palkittu ja taiteellinen draamaelokuva eli juurikin yhtä itselleni helpoiten lähestyttävimmistä kategorioista (mahdollinen Oscar-leffa jopa?). Täytyy kyllä siltikin myöntää ohjaaja Olivier Assayasin teoslistaa tutkiessa, että yksikään nimike ei kuulosta tutulta eli hänen aiemmat teokset eivät ole itselleni tuttuja. Elokuvan traileri oli se, joka herätti lopulta mielenkiinnon sekä kollegan väittämä, että Kriten Stewartilla on tässä elokuvassa oikeita ilmeitä.

Traileri kylläkin antaa ihan aavistuksen harhaajohtavan suunnan ja ei täysin avaa oikeata juonikuviota. En siis tarkoita, että kaikki pitäisi olla paljastettu jo kättelyssä, vaan noudattaa kuitenkin annettua suuntaa tai sitten jättää ihan kaikki suoraan esiripun taakse. Elokuva on yleisesti kuitenkin onnistunut, ainoastaan loppupuoli jää hieman häiritsemään, kun tuntuu, että varsinaista ratkaisua ei saada. Sellaistakaan ei tarvisi olla, ellei elokuvan kantava voima olisi ollut Marian ja Valin keksinäisessä dynamiikassa ja juurikin sen lopullinen tilanne jää turhankin avoimeksi. Elokuva myös tuntui loppua kohden hieman jo pitkältä, vaikka kestohan ei sinänsä ole kuin parisen tuntia ja rapiat. 


Clouds of Sils Mariassa parhaiten toimii sen draama puoli, eritoten henkilöiden väliset kemiat, jotka tuntuvat täysin realistisilta. Aiemmin mainitsemani Marian ja Valin keskinäiset välit ja niiden muuttuminen on elokuvaa eteenpäin vievä voima. Uuteen rooliin valmistautuminen ei osoittaudu pelkästään Marian käytäväksi omakohtaiseksi identiteettitaisteluksi, vaan se alkaa vaikuttaa hänen käytökseensä suhteessa assistenttiinsa Valiin. Nuori Jo-Ann Ellis ja tämän suosio saa Marian myös pohtimaan tähteyttä ja sitäkin kautta jälleen omaa itseään lisäten hukassaolon tuntemuksia. 

Juliette Binoche on kuin tehty tälläsiin rooleihin tälläsissä elokuvissa ja jälleen hän tekee varman hyvää näyttelijän työtä. Suuri yllätys on kuitenkin Kristen Stewart, joka ihme kyllä oikeasti osaa tässä näytellä ja kyllä, hänellä on ilmeitä! Kristeniltä puuttuu aiemmin suorituksia vaivannut lakonisuus ja vaivaantuneisuus tyystin ja hän tuntuu todella luontevalta. Pienet kehonkielen eleetkin ovat kaukana haparoinnista, mutta eivät näytä laskelmoiduiltakaan. Chloë Grace Moretz on tässä elokuvassa parempi kuin esimerkiksi juurikin pyörivässä If I stay nyyhkyleffassa, koska hahmossa on paljon enemmän särmää. Hänenkin suoritustaan on oikein ilo katsella, kun Jo-Annin bambisilmien takaa loistaa paatumaton kunnianhimo.

Clouds of Sils Mariaa suosittelen erityisesti draamaelokuvien ystäville ja potentiaalisten Oscar-leffojen bongareille.



10. syyskuuta 2014

TV Poimintoja: kotimaista

Pitkästä aikaa muistaa vilkuilla television tarjontaa ja tähänkin lähtölaukauksen antoi töllössä vilahtanut mainos Terminator 2:sta, joka tulee sunnuntaina TV5:ltä. Aikomuksena on laittaa talteen nauhalle, vaikka voi hyvin olla, että löytyisi netflixistäkin. Samalla bongasin myös, että Fox esittää edesmenneen Robin Williamsin kuuluisia lehvoja eli Kuolleiden runoilijoiden seuran lauantaina ja Hyvää huomenta Vietnamin sunnuntaina. Tähän postaukseen nousee kuitenkin pääosaan kotimaiset kuvat vain parin vuoden takaa. Kotimaisen kuvan nostetta pönkittää nyt alitajuisesti vasta viime viikonloppuna ensi-iltaan tulleen ja katsojia kuin kärpäsiä keräävän Mielensäpahoittajan suuri suosio. Seuraavista leffoista en ole kuin yhden nähnyt itse, kun kotimaisten suhteen sitä on vähän valikoivampi, mutta onneksi esimerkiksi Kulttuurikissa käy ahkerasti kotimaisissa, joten linkin takaa kannattaa lukea kokonaiset kertomukset elokuvista.



Miss Farkku-Suomi (2012)


Perjantai 12.9
MTV3, klo 20.05 
Ohjaaja: Matti Kinnunen
Pääosissa: Mikko Neuvonen, Sanni Kurkisuo, Elias Gould, Milja Nieminen, Misa Lommi & Mikko Virtanen

"Miss Farkku-Suomi on aika tarkalleen Kauko Röyhkän elämänkertaa. Nuoren miehen kasvukipuja. Välde asuu äitinsä kanssa kaksin pientä asuntoa, on ihastunut luokan kauneimpaan tyttöön, josta valitaan Miss Farkku-Suomi. Pike, joka ilmiselvästi on myös mieltynyt Väldeen, valitsee kuitenkin toisin.

Välde jää sivuun, mutta ei suinkaan toimettomana vaan alkaa toimia. Tapaa Sasun, hengenheimolaisen ja alkaa tehdä musiikkia, he perustavat bändin. Välde purkaa kaiken itsestään tekemällä huikeita biisejä."
(lainaus Kulttuurikissan blogista, koko juttu täällä)




Varasto (2012)


Lauantai 13.9
MTV3, klo 20.00 
Ohjaaja: Taru Mäkelä
Pääosissa: Kari-Pekka Toivonen, Minttu Mustakallio, Aku Hirviniemi, Juha Muje, Vesa Vierikkö, Esko Salminen, Hannele Lauri, Vesa-Matti Loiri & Jope Ruonansuu

" Arto Salmisen kirjan pohjalta värkätty elokuva toimii. Nimekäs näyttelijäkaarti vetää niin hersyvästi, että oksat pois ja Varastoon.

 On se kamalaa(hauskaa), kun panemisen seurauksena nainen napsahtaa raskaaksi ja ottaa miehen! Siinä se sitten on, varastomies, joka myy kaupan ohi eli on varas. Soppa oli hyvin keitetty." (lainaukset Kulttuurikissan blogista, koko juttu täällä)




Hulluna Saraan (2012)


Maanantai 15.9
Nelonen, klo 21.00
Ohjaaja: Samuli Valkama
Pääosissa: Jussi Nikkilä, Ville Virtanen, Emilie de Ravin, Tiina Lymi, Janne Reinikainen, Jani Volanen, Jussi Lampi, Jessica Grabowsky & Tommi Korpela

Hulluna Saraan kävin itsekin katsomassa, joten sitaatti on omasta jutustani. (koko juttu täällä

"Kotimaisen hömpähkön komedian pääosissa on Ville (Jussi Nikkilä): vaatimaton hissukka, jota kaivaa edelleen lapsuuden laulukilpailun traumat. Villen isä Taisto(Ville Virtanen) on parhaat päivänsä nähnyt entinen rokkistara, joka ei osaa elämässään jarrutella. Amerikkalainen rivitanssiopettaja Sara (Emilie de Ravin) saa molempien sukat pyörimään jaloissa.

Hulluna Saraan ei ollutkaan yllättäen yhtään pöllömpi. Elokuva ei aiheuttanut sellaista nolostusta ja myötähäpeää, mikä on aina pelkonani kun tulee katsottua kotimaisia kuvia. Osaavimmissa käsissä tästä olisi saatu hiottua jämäkämpi kokonaisuus, sillä nyt elokuvassa on muutamia häiritseviä ja jopa outoja asioita, mitkä eivät olennaisesti liity mihinkään (lue: Ronald Reagan). Huumori on ehtaa, eikä perustu suomalaisten sisäpiirijuttuihin, mikä antaa elokuvalle mahdollisuudet vedota myös kotimaan ulkopuolella."

Kulttuurikissan juttu Hulluna Saraan elokuvasta täällä

2. syyskuuta 2014

Magic in the Moonlight


Ohjaaja: Woody Allen
Käsikirjoitus: Woody Allen 
Kuvaus: Darius Khondji
Pääosissa: Emma Stone, Colin Firth, Hamish Linklater, Marcia Gay Harden, Jacki Weaver, Erica Leerhsen, Eileen Atkins & Simon McBurney
Kesto: 1h 37min
Ikäraja: S

Woody Allenin uusin elokuva Magic in the Moonlight kertoo Colin Firthin esittämästä englantilaisesta ammattitaikurista Stanleystä, jonka oma show on rakennettu kiinalaisen lavapersoonan Wei Ling Soon ympärille. Ehdottoman järkipohjainen ja vain tieteenkovia todisteita uskova Stanley on uransa paljastanut myös monia mukamas meedioita pelkiksi huijareiksi ja ihmisten rahojen nyhtäjiksi. Stanleyn kollega Howard pyytääkin yllättäen tämän apua, kun erään perheen elämään on eksynyt hämmästyttävän uskottava mukamas meedio, johon Howardkin on jo alkanut uskoa. Emma Stone esittää nuorta meedioita nimeltään Sophie, joka saa lopulta skeptisen ja jääräpäisen Stanleynkin pauloihinsa.


Kerrassaan mainion Blue Jasminen jälkeen on Woody Allenin elokuvat alkaneet taas maistumaan tai ainakin uteliaisuutta on edes vilkaisuun asti. Magic in the Moonlightin tapauksessa vaakakuppia kallisti lisäksi näyttelijävalinnat, koska Firth ja Stone ovat molemmat loistavia näyttelijöitä. Elokuva olikin oikeastaan juuri, mitä odotinkin eli hienovaraista ja aavistuksen romanttista komediaa. Ei tietenkään mahdollisuuksia seisoa samalla viivalla Jasminen kanssa, mutta menee oikein hyvin otollisessa mielentilassa, kun kaipaa jotain pientä kivaa viihdykettä.

Magic in the Moonlight menee vaivattomasti hypähdellen kategoriaan "hyvämielen elokuvat". Yleistunnelma on tasaisella volyymillä pienesti nostattava, juoksematta kuitenkaan missään kohtaa täysiä mäen päälle. Turhaa draamaa ja vauhdikkaita juonenkäänteitä ei tässä ole, eikä sellaisia kannatakaan tekijän tuntien odottaakaan. Huumori ei varsinaisesti hörötytä, mutta pitää suunpielet ylhäällä satunnaisten hymähdyksien säestämänä. Hauskuus on ennen kaikkea hahmojen kemioissa ja sanailussa, kun rivien välistä on mahdollista lukea jos jonkinmoista. 


Colin Firth on aina ollut hyvä esittämään päällisin puolin hapannaamaisia tosikkoja ja vieläpä itsepäisiä sellaisia. Mieleen tulee hänen monet vastaavat roolit aina Mr. Darcystä Bridget Jonesin Mark Darcyyn. Tässäkin "sama rooli" on eduksi varsinkin sen pilkahtelevan huumorin muodossa Stanleyn laukoessa kyynisen sarkastisia kommenttejaan ja varsinkin seuraamalla muiden reaktioita hänen sanomisiinsa. Emma Stone on nyt vaan aivan ihanan joka roolissaan. Sophiena hän pääsee luvan kanssa hienoisesti ylinäyttelemään, kuten kaikkien kuuluu tehdä, kun on Allenin leffasta kyse. Tyypillinen sisältörikas ja nasevakin dialogi kuulostaa hyvältä niin Firthin ja Stonen kuin muidenkin sivuosien esittäjien suusta. 

Magic in the Moonlight on juuri sopiva katsojalle, joka ei kaipaa sitä turhaa toimintakotkotusta. Woody Allenin faneille must see.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...