24. marraskuuta 2011

Roxx Deckerin tunnustukset ja haasteet

Roxx Decker eli Mira heitteli minua haasteilla jo aikoja sitten, mutten ole saanut aikaiseksi tehdä tätä aikaisemmin. Ongelmana on se, että nämä nyt ei liity elokuviin kuin pienissä määrin, vaan minun tulisi kertoa itsestäni. Mitä kaikkea voin elokuva-aiheisen blogin puitteissa kertoa itsestäni? Mitä minun kannattaa kertoa itsestäni? Kiinnostaako ketään? Sitten muistin taas jotain: Tämähän on minun bloginin, joten minähän saan kirjoittaa ihan mistä haluan! muhahahaa


RUUSUTUNNUSTUS


1. Lempiruokani?
- Mitä epäterveellisempää, sitä luultavammin pidän siitä. Mäkkäri on rakkaus

2. Lempimakeinen?
- Hirveästi en makeaa syö, joten paha sanoa. En pysty muistamaan milloin olisin edes suklaata ostanut...hmm.. ehkä suffelipuffit

3. Lempilukemistani?
- Taitaa kallistua fantasian puolelle. Aina on yöpöydällä joku kirja kesken ja viimeisimpänä on nyt ollut David Eddingsin opukset

4. Lempipaikka käsitöille?
- En ymmärrä kysymystä, mutta googletettuani huomasin että haasteelle on käynyt rikkinäiset puhelinlangat ja kyseessä on ollut aluksi "lempitapasi tehdä käsitöitä?" ja vastaus on neulominen

5. Lempielokuviani?
- En usko, että ketään yllättää jos vastaa Taru Sormusten herrasta trilogian, sillä se nyt vain on mulle se THE movie. Todella paljon tykkään myös elokuvista American Beauty ja Tahraton mieli



POKAALITUNNUSTUS


Tässä pitää kertoa 10 uutta asiaa itsestäni eli tässä tulee nyt sellaista, mitä ei pitäisi ennestään tietää vain blogia lukemalla minusta:

1. 3 LASTA
- Omistan 2 kissavauvaa (alle vuoden ikäisiä) sekä koiran (11 vuotta)

2. OLEN MYYRÄ
- Näköni on tooooooooosi huono. Ilman laseja tai piilolinssejä ei elosta tulisi mitään. Piilolinsseistä tykkään kyllä miljoona kertaa enemmän kuin laseista, sillä ne näyttävät paremmilta ja ennenkaikkea ovat paljon mukavammat pitää

3. AVOPUOLISO
- Mies asuu saman katon alla, yhdessä on kohta liikuttu 4 vuotta

4. TÄYSIN EPÄFESTARI IHMINEN
- Olen Miran täysi vastakohta, sillä en ole tainnut koskaan käydä festareilla ja keikoillakin käyn todella harvoin. Onhan se hieno kokemus, mutta ei ilmeisesti niin hieno, että jaksaisin maksaa siitä. Elokuvat haukkaa aina isomman kakun

5. MUUMIT
- Olen muumifani (kuka suomalainen ei olisi?) ja ollut sitä ihan natiaisesta lähtien

6. VANHIN JA VIISAIN
- Minulla on kaksi nuorempaa veljeä, joten olen se vanhin ja luonnollisesti se viisain

7. KAMMOAN
- Jos Kaunaa ei lasketa, vaan pysytään oikean elämän asioissa, niin kammoan ehkä eniten neuloja

8. LISTAT
- Tykkään tehdä listoja kaikenlaisesta. Ei vain perus kauppalistoja, vaan esimerkiksi "mitä pitää tehdä tänään"-listoja, "mitä elokuvia vuokraan seuraavaksi"-listoja,"mistä kirjoittaa blogiin"-listoja


9. JOULUJOULUJOULU

Tunnustaudun kunnon jouluihmiseksi. Tykkään joulun ajasta, tunnelmasta, koristeista, kaikesta! Joulukorttien väsäys on jo alkanut

10. VUODEN SALDO
-Tänä vuonna olen käynyt elokuvateatterissa katsomassa 38 elokuvaa


Haasteet eteenpäin seuraaville: A Little Sneak Peek, Päämäärätön oleskelu, Artun leffablogi, Kapriksesta kurkumaan, kukkasissan, Love art like i do, maiSky & Ruudukko

22. marraskuuta 2011

Movie Monday # 26 - Xmas time

Movie Monday:ssa ollaan jo joulutunnelmissa:

"Nyt kyselläänkin sinun jouluusi kuuluvia elokuvia - luoko kulkusten kilinää ja harrasta fiilistä sinulle parhaiten herkkä Pikku Naisia vai kenties Jack Skellingtonin Sandy Claws? Vai haluatko rentoutua täysillä Love Actuallyn tahtiin, nauraa höröttää lukuisille jouluaiheisille animaatioille vai nostalgisoida Yksin Kotona -leffoja tuijottaessa? Sinun jouluelokuvasi ei tietenkään tarvitse liittyä itse jouluun juonensa kannalta, se voi olla jotain, joka on jostain toisesta syystä juurtunut kiinni juuri tähän tiettyyn vuodenaikaan."

Tähän pystyy jo vastaamaan viime vuoden joulukuussa tekemälläni Top5 jouluelokuvat-listalla, joista jokainen voisi olla minun jouluuni kuuluva elokuva. Jokavuotisiin lapsuudesta kumpuaviin perinteisiin haluan myös lisätä ilmeisen suositun Joulupukki ja noitarumpu elokuvan sekä Samusirkan joulutervehdyksen. Aivan uusi jouluelokuvani, joka tulee olemaan jokavuotinen sellainen, on...


Shrekin vihreä joulu

Tykkään hirmuisesti Shrek-elokuvista ja niiden maailmasta, joten tämä lisäpala sitä ihanuutta vielä jouluaiheisena, sopii minulle kuin sukka jalkaan.

19. marraskuuta 2011

TV Poiminta: Muumipeikko ja pyrstötähti


Sunnuntai 20.11, TV2 Klo 11.30
Japani/Hollanti/Suomi, 1992
Ohjaaja: Hiroshi Saito
Äänirooleissa: Rabbe Smedlund, Pertti Koivula, Elina Salo, Ulla Tapaninen, Matti Ruohola, Jyrki Kovaleff, Leena Uotila, Misa Palander, Ilkka Merivaara, Tapio Hämäläinen & Markku Huhtamo
Musiikki: Pierre Kartner
Kesto: 1h 15min
Ikäraja: S


Tove Janssonin kirjaan perustuva iki-ihana muumiseikkailu tulee taas töllöstä!


Muumilaaksossa on rauhaisaa, muumipappa rakentelee siltaa ja mamma hoitaa kotia. Muumipeikko, myy ja nipsu tekevät eräänä päivänä retken rannalle ja tämän reissun aikana nipsu löytää luolan ja muumi kauniin helmen. Eräänä sateisena iltana rauhallista eloa tulee sekoittamaan filosofi piisamirotta, joka ensinnäkin menetti kotinsa muumipapan rakennettua sillan, mutta ennenkaikkea hän ennustaa suuren katastrofin saapumisen. Seuraavan päivänä onkin mystisesti nokea satanut pitkin puutarhaa ja pihamaata. Muumi, pikku myy ja nipsu päättävät lähteä tähtitorniin kysymään tarkempia tietoja tähtitieteilijöiltä. Vaaroja pursuilevalla matkalla muumi joukkoineen tapaa nuuskamuikkusen, niiskun ja niiskuneidinkin. Mitä muumit voivat tehdä, kun heille selviää että muumilaaksoa lähestyykin pyrstötähti!


Omaan lapsuuteeni vahvasti kuulunut muumipeikko ja pyrstötähti on aivan mahtava kaikenikäisten elokuva, joka on lasten elokuvien tasolla aidosti jännittävä ja ihanan omaperäinen (kuten kaikki mihin tove jansson on ikinä koskenut). Muumien ja muiden hahmojen lausahdukset ja kielenkäyttö on jo absurdiuudessaan jotain niin hilpeän uskomatonta, että siitä jaksaa innostua vielä monien vuosien jälkeenkin.

"Se on psykosomaattista. Yläpää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat!"


Ääninäyttelijät ovat muutoin samat kuin tv-sarjassa, paitsi nuuskamuikkusen, nipsun ja niiskuneidin. Tämän eron huomasi jo lapsena, mutta ei se kyllä katsomiselämykseen millään lailla vaikuttanut! Suosittelen suurella lämmöllä :)



15. marraskuuta 2011

Movie Monday # 25 - Hävettää myöntää, mutta...

Kohta ollaan takaisin Movie monday kartalla!

"Mitä elokuvaa, jonka "kaikki" ovat nähneet ja joka sinunkin olisi pitänyt katsoa jo ajat sitten, et kuitenkaan ole koskaan nähnyt? Ja sinua hävettää myöntää tämä, joten aina kun kyseinen leffa tulee puheeksi, välttelet aihetta tai heittelet ympäripyöreitä juttuja peittääksesi nolostumisesi? Asian ei välttämättä tarvitse edes aiheuttaa häpeää, mutta kaikilla meillä on näitä tällaisia aukkoja yleissivistyksessä."

Tähän haasteeseen on helppo löytää vastauksia, mutta sitten paljon vaikeampi myöntää niitä! Itselläni on asteroidin kokoisia aukkoja elokuvasivistyksessäni, joita yritän jatkuvasti paikkailla, mutta veikkaan että menee kaaaaaaaauuaaan ennenkuin tuntuu, että olisi nähnyt "kaiken". Valehtelemaan en ala, sillä sekös vielä nolompaa olisi, kun siitä jäisi kiinni. Suoraan voin sanoa jo alkuun, että esimerkiksi muutaman muunkin blogeissa mainittua Tuntematonta sotilasta en vain ole jaksanut katsoa, koska se ei vaan jaksa kiinnostaa.

Tässä muutamat häpeäpilkut trailerin muodossa:













Nämä kaikki haluan todella todella kovasti vielä nähdä ja itse asiassa viimeisin on jo odottamassa tuolla lainahyllyssä katsomistaan!

14. marraskuuta 2011

Movie Monday # 24 - Eläinystävämme

Kirin taas Movie Mondayn haasteita kiinni ja nyt vuorossa eläinaiheinen sellainen:

"Olitko sinä niitä lapsia jotka kuluttivat juuri eläinaiheiset VHS:t puhki? Ehkäpä toivoit joululahjaksi omaa eläinystävää, aivan samanlaista kuin siinä elokuvassa oli? Onko se rakkaus kestänyt tähän päivään asti? Mikä eläinaiheinen elokuva saa sinussa edelleen sen lämpimän tunteen aikaan?"

Kyllä, olen ollut eläinaiheisten elokuvien suurkuluttaja ja kyllähän ne kolahtaa edelleen. Tykkään juuri sellaisista hyvänmielen eläinelokuvista, joissa lopulta käy hyvin. Omasta listauksestani suljen heti ensimmäisenä pois animaatiot, etten istu tässä vielä huomennakin. Tässä tulee tämän eläinystävän nostalginen listaus mieltä lämmittävistä eläinelokuvista kuvamuodossa:


PS. Uudempaa edustava pingviinien matka on myös aivan ehana :)

12. marraskuuta 2011

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus


Ohjaaja: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Steven Moffat, Edgar Wright & Joe Cornish
Musiikki: John Williams
Pääosissa: Jamie Bell, Andy Serkis, Daniel Craig, Simon Pegg & Nick Frost
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 11

Motion capture tekniikkaa käyttäen on Hergén Tintti maailmoineen tuotu valkokankaalle huikean näköisenä teoksena, joka kumartaa syvään sarjakuville.

Reportteri nuorukainen Tintti (Jamie Bell) bongaa markkinoilta komean purjelaivan pienoismallin ja päättää ostaa sen. Välittömästi ostotilanteen jälkeen Tintti huomaa pienoismallin olevan haluttua tavaraa ja eräskin hämärä herra Sakarin (Daniel Craig) yrittää suostutella Tintin myymään sen. Tintti kieltäytyy päättäväisesti, mutta suuri halu saada selville laivan mysteeri nostaa auttamattomasti päätään. Uteliaisuus johdattaa Tintin salaisuuksien jäljille, josta suuri seikkailu voikin alkaa. Rinnalla kulkee uskollinen sekä neuvokas koira Milou ja auttamassa häärii myös humoristinen etsiväkaksikko Dupond ja Dupont (Pegg & Frost). Merkittävin kohtaaminen sattuu kuitenkin alkoholiongelmaisen ja jos jonkinmoisia sanoja suoltavan merikapteeni Haddockin (Andy Serkis) kanssa, jolla on tärkeä osuus arvoituksen ratkaisemisessa.


Steven Spielberg ja tuottajana häärivä Peter Jackson ovat molemmat tunnustautuneet Tintti-faneiksi ja se näkyy mitä parhaimmalla tavalla Yksisarvisen salaisuudessa. Kyseessä ei ole silloin vain asiansa osaavista ihmisistä tekemässä työtänsä, vaan myös faneista, jotka haluavat välittää rakastamaansa asiaa eteenpäin. Jacksonia onkin kiittäminen päätymisestä motion capture tekniikkaan, eikä näyteltyyn versioon mitä Spielberg alunperin kaavaili. Ilman epäilystäkään päätös on oikea, sillä ei tästä olisi saatu kuin naurettavaa aikaseksi yrittämällä maskeerata näyttelijät roolihahmojensa näköiseksi. Motion capture antaa enemmän vapauksia toteuttaa elokuvan taikaa Hergélle entistä uskollisempana.

Elokuvan ulkomuoto on kokonaan oma lukunsa, se on nimittäin pöyristyttävän hieno. Se ei ole täysin realistinen eikä sarjakuvamainenkaan, mutta kuitenkin täysin luontevan näköinen ja samaan aikaan lumoava. Soraääniä useasti kirvoittava 3D tehostaa elokuvaa ja kerrankin toimii oikealla paikallaan. Suosittelen siis paikkaa lähellä valkokangasta, jotta kokemus paranee, kun näyttää melkein siltä, että voisit upota mukaan Tintin maailmaan.


Elokuva tekee suuren palveluksen sarjakuville, joiden pariin varmasti eksyy uusia lukijoita. Itsellekin heräsi taas kiinnostus käydä lainaamassa joskus lapsena viimeksi luettuja Tinttejä lähikirjastosta. Hämmästyttävää on myös ikäjakauma Tintin katsojakunnassa, joka on "vauvasta vaariin" ikärajan puitteissa. Muutamat vanhempaa päätä edustavat ovat kertoneet Tinttien olleen nuoruudessaan kova juttu ja sarjakuviin on todeteolla perehdytty ja Tintti elokuva onkin ollut monelle heistä samalla ensimmäinen 3D-kokemus. Mikä sen parempi tilaisuus kokea sekin, kun samalla siinä on jotain itselleen kovin tuttua ja turvallista. Elokuva pystyy myös tarjoamaan eri sukupolvien edustajille uuden keskusteluväylän, kun se nuoruudessaan Tinttejä lukenut tuokin lapsenlapsensa, joka ei ole moisesta kuullutkaan katsomaan elokuvaa, josta voi molemmat yhdessä innostua. Kotiin päästyään kaivetaan vanhat sarjakuvat esiin uudenlaista lukukokemusta ja lukijakuntaa varten.

Yksisarvisen salaisuus on vahvasti seikkailunmakuinen, pökerryttävän upea ja kerrassaan mainio elokuva.





Hergé:en voi perehtyä Ruudukon blogissa
Artun arvostelun samaisesta aiheesta voit tsekata täältä


10. marraskuuta 2011

Movie Monday # 23 - Tuntematon

Tämä haaste on todella mielenkiintoinen, mutta todella todella vaikea:

"Nyt on tilaisuutesi suositella elokuvaa, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Olet ehkä löytänyt indie-leffateatterista tai videovuokraamon / kirjaston / divarin / kirpputorin pölyttyneestä hyllystä aarteen ja ihmettelet miksi muut eivät ole leffaa löytäneet. Mikä elokuva on sinulle tällainen?"

Ongelmana on se, että ne joita muut eivät olisi nähneet ovat ihan hyvästä syystä sellaisia, enkä menisi suosittelemaan niitä yhtään kellekään. Toiseksi ne taas mistä tykkään, ovat kuitenkin aika lailla tunnettuja, mutta yritetään. Ankaran muistelun ja Facebookin Flixter sovelluksen yhteistyöllä laadittu listaus täysin random järjestyksessä elokuvista, joita et ehkä välttämättä ole nähnyt, mutta joita uskaltaisin suositella:

  • Matilda (1996)
  • Äitini on merenneito (1990)
  • Eläinten kapina (1999)
  • 10th Kingdom (2000)

9. marraskuuta 2011

Movie Monday # 22 - Someone New

Hehee, kolme haastetta jäänyt rästiin, mutta nyt otetaan itseäni niskasta kiinni ja härkää sarvista ja aletaan haasteita täyttelemään. Haaste numero 22 haluaa tietää jonkun näyttelijän, joka olisi noussut suosikkeihini vasta hiljattain. Tälläisiä on esimerikiksi Ryan Gosling, joka kiinnitti huomioni Hullu hölmö rakkaus elokuvassa, mutta löi läpi oikein kolisten Drive:ssa. Kauniimman sukupuolen kohdalla mainitsen Marion Cotillardin, jonka huomion mielettömän hyvässä elokuvassa Inception ja jonka näin sitten toistamiseen Tartunnassa. Näitä kahta edellä mainittua vielä suuremman vaikutuksen on ansainnut kuitenkin..


Michael Fassbender


jonka ennustan pysyvän kestosuosikeissani hyvinkin pitkään. Minulle ja varmasti monellekin muulle hän löi läpi Magneton roolissaan uusimmassa x-menissä. Toinen näkyvä rooli hänellä oli Kunniattomissa paskiaisissa. Jokin aikaa sitten katsoin myös brutaalin kauhu rainan Eden Lake, missä samainen herra komeili. Ja onhan se siinä elokuvassa 300 auttamassa Gerard Butleria Faramirin kanssa!

4. marraskuuta 2011

Kätkijät


Ohjaaja: Hiromasa Yonebayashi
Käsikirjoitus: Hayao Miyazaki & Keiko Niwa
Musiikki: Cecile Corbel
Pääosissa: Mirai Shida, Ry
ūnosuke Kamiki, Shinobu Ōtake, Keiko Takeshita, Tomokazu Miura, Kirin Kiki
Kesto: 1h 33min
Ikäraja: 3



Mary Nortonin satuun perustuva Kätkijät kertoo pienten ihmisten perheestä, jotka asuvat salaa ghiblimäisen upean omakotitalon lattialankkujen alla. Perheeseen kuuluu vanhemmat, sekä päähenkilömme 14-vuotias Arietta. Nimensä mukaan kätkijät kätkevät eli nappaavat salaa esineitä ja tarvikkeita, joiden puuttumista ei huomata, sillä he eivät halua isojen ihmisten tietävän olemassa olostaan. Taloon tulee kuitenkin asumaan sairas poika Shō, joka onnistuu näkemään Ariettan. Lisäksi taloudenhoitaja Haru haluaa päättäväisesti häätää "pikkutuholaiset" saatuaan selville heidän olemassaolonsa.


Jälleen kerran Studio Gihibli on tuottanut onnistuneen, silmiähivelevän ja ihastuttavana animaation. Huonoja elokuvia sieltä suunnasta ei varmasti ikinä tulekaan. Tarina menee eteenpäin omalla painollaan, eikä asiat mene aina ennalta-arvattavasti (=niinkuin länsimaisissa tarinoissa), mikä muistuttaa enemmän oikeaa elämää ja mikä on aina ollut näiden elokuvien yhtenä merkittävimpänä valttikorttina. Kaksi muuta valttikorttia ovat myös vahvasti läsnä: fantastinen musiikki ja toinen toistaan kauniimmat kuvat. Yksityiskohtia on taas enemmän kuin laki sallii (ehdottoman hyvässä mielessä) ja hurmaavia oivalluksia löytyy sieltä täältä. Elokuvan jälkeen olo on kuin pikkueläimellä käpertyneenä suloisuuden kukkaan.


Lämpimät suositukset kaikille.


P.S. Japaniksi puhuttu ja suomeksi tekstitetty versio on mahdollista nähdä vielä huomenna studio123:ssa klo 15.00!

P.P.S. Aikaisemmin laatimani Ghibli top 10 täällä
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...