31. maaliskuuta 2016

Hyllytila koetuksella

Kävi taas niinkin hassusti, että cdon.comilla oli synttäritarjoukset ja niitä leffoja joku voima heitteli ostoskoriin. Minä en sille mitään mahtanut, mutta maksoin kuitenkin laskun ja hain paketin postista. 

Hyllytila on taas armottomalla koetuksella, edellisestä järjestelystä huolimatta. Animaatio-osastolla olisi kyllä vielä extratilaa, sekä muutaman genresopukkaan mahtuisi vielä muutama, kuten länkkäreihin tai toimintaosastolle. Kaikki tilaamani eivät tietenkään olleet näihin lokeroihin sopivia ja olen taas haasteen edessä. Juuri nyt ne vielä menee, mutta siinä kohtaa kun kaikki elokuvat ovat kotona (osa lainassa), niin ei tule luonnistumaan änkeminen. Olen alkanut kaavailla seuraavana siirtona tv-sarjojen eriyttämistä, mutta niille ei toistaiseksi ole löytynyt mitään näppärää omaa paikkaa.

Uudet tunkeilijat:

Tää nyt ei ole mikään sinänsä kummoinen sarja, mutta mun makuun enemmän kuin esimerkiksi suostumpi veljensä Arrow. Tää on verrattaen hilpeämpi ja enemmän kieli poskessa tehny. Syy miksi edes ostettiin on netflixin proxy-esto, tää jäi jenkkipuolella kesken! Ja hinta oli alle kympin, niin miksei.

Mandela, tykkäsin tosi paljon jo leffassa nähtynä

Niin hauska, taisin nähdä kahdesti teatterissa aikanaan

Ei tarvitse varmasti perustella

Sitä korkealaatusinta romanttista komediaa. Molemmat, P.S. I Love you sekä Love Actually pitänyt hankkia jo ajat sitten. Kaupan päälle sitten Holiday

Nälkäpeli-sarjaa lisää, nyt puuttuu enää viimeinen

Muminfamiljen på Rivieran eli Muumit Rivieralla, en ole vielä nähnyt, mutta olen halunnut pitkän aikaa nähdä. Ja toisin kuin kaikkia muita ilmeisesti haittaa, niin mulle ei tee mitään vaikka onkin eri äänet kuin siinä "the sarjassa", onhan näitä monia muitakin. Myös Näin koulutat lohikäärmeesi 2, joka päihitti ekan osansa, törkeän hyvä ja koskettava.

Ei tarvitse perustella!

30. maaliskuuta 2016

Järven tarina


Ohjaaja: Marko Röhr & Kim Saarniluoto
Käsikirjoitus: Antti Tuuri & Marko Röhr

Kertoja: Samuli Edelmann
Musiikki: Panu Aaltio 
Kesto: 1h 15min
Ikäraja: S 

Järven tarina on dokumenttielokuva koto-Suomen järvistä ja niiden monimuotoisesta elämästä niin pinnan alla kuin pinnan päällä. Se on sisarteos vuoden 2012 menestyksekkäälle Metsän tarinalle, joka nousi kaikkien aikojen katsotuimmaksi kotimaiseksi dokumentiksi. Seuraavana vuonna tosin kärkipaikan anasti Selänne-dokumentti. Tämän kuun alkupuolella Senne joutui puolestaan tekemään tilaa, sillä Järven tarina saavutti ykköspaikan.


Samaan tapaan kuin Metsän tarinassakin, valottaa Järven tarina vesistöihin liitettävää muinaismytologiaa, jopa edeltäjäänsä enemmän. Myytit kuljettavat tarinaa eteenpäin, kuin myös vuodenajat ja veden uomien virtaukset. Kertojaäänenä on tällä kertaa Samuli Edelmann, jonka erittäin rauhoittava ääni sopii tarinoimaan paremmin kuin hyvin. Edellisessä elokuvassakin musisoinut Panu Aaltio on tehnyt tähän vielä astetta huikeamman musiikin. Maagisesta laulusta vastaa niin kaunisääninen Johanna Kurkela.


män katsomisesta on jo vierehtänyt ihan kunnolla aikaa, mutta kuten arvata saattoi, se pyörii edelleenkin esityksessä, eikä loppu ole vieläkään näkyvissä. Ykkössija katsotuimman dokumentin listalla ei yllätä, sillä olen käytännössä nähnyt, miten Järven tarina jaksaa kiehtoa ihmisiä viikosta toiseen. Luonto on vaan tarua ihmeellisempää, eikä kaikkia sen saloja pystyisi mitenkään näkemään ilman maltillisten luontokuvaajien työtä, joka on vähintään hatunnoston arvoinen

Katsoin nämä dokumentit nyt ihan väärässä järjestyksessä, sillä Metsän tarinaa en ollut nähnyt ennen Järven tarinan näkemistä. Kuullut olin kyllä useammastakin suusta elokuvan jälkeen, että tämä uusi oli vielä upeampi. Yle esitti onneksi Metsän tarinan tässä taannoin, niin pääsin siitäkin sitten nautiskelemaan Areenan kautta. Huhupuheet pitivät paikkansa, sillä elokuvallisesti Metsän tarina ei ollut sinänsä kummoinen, mutta toki perin kiehtova. Järven tarina on selvästi ainakin yhden tähden parempi teos, rakenne on selkeämpi, sillä on vahvempi punainen lanka. 


Järven tarinassa ei oikeastaan ole edes mitään pieniäkään puutteita. Se on todella nautittava matka niin kauniiseen luontoon ja sen ihmeisiin. Pieninkin eliö on itsessään kiehtova ja viimeistään monen monituisten suloisten poikasten täyttäessä valkonkankaan, on pakahtuminen lähellä. Musiikki tekee osansa, kun se yhdistyy saumattomasti kuviin ja aiheuttaa monet kylmät väreet. On se vaan niin kaunista, että itku tulee.

Erittäin suuret suositukset, jos et ole jo jostain syystä Järven tarinaa nähnyt. 


P.S. Työpoppoon ja muutaman asiakkaankin kanssa spekuloitiin jos näitulisi vielä kolmaskin. Mietittiin mikä se sitten olisi, tundran tarina? jotain maan alla? Päädyttiin Tunturin tarinaan ja arvauksemme osuikin oikeaan! Sillä Tunturin tarina on kuin onkin tulossa! (varautukaa henkisesti sopuleihin!!!)   


 

24. maaliskuuta 2016

Zootropolis - Eläinten kaupunki


Ohjaaja: Byron Howard & Rich Moore
Musiikki: Michael Giacchino
Pääosissa: Iina Kuustonen, Ilkka Villi, Veeti Kallio, Sinna Virtanen, Ilkka Heiskanen, Kai Lehtinen, Ulla Renko, Juha Varis, Joonas Nordman, Antti Reini, Heljä Heikkinen, Petrus Kähkönen, Jussi Lampi, Lauri Ketonen, Katja Aakkula, Ilari Johansson & Ella Pyhältö
Kesto: 1h 48min
Ikäraja: 7   

Pupukylän kasvatti Judy Hopps (Kuustonen) on aina ollut vähän tavallista jänöä sisukkaampi tapaus. Hammasta purren hän onnistuu saavuttamaan sen, mitä yksikään pupu ei ole aikaisemmin edes tohtinut yrittää: hän pääsee unelma-ammattiinsa poliisiksi. Suuressa Zootropoliksen kaupungissa on elikkoa sopulista elefanttiin ja siellä on Hoppsinkin tuleva määränpää. Jo ensimmäisestä työpäivästä lähtien on selvää, että Hopps ei ole samalla viivalla muiden huomattavasti kookkampien kollegoidensa kanssa, eikä hänelle anneta edes mahdollisuutta näyttää kykyjään. Kaupungissa on tapahtunut sarja selittämättömiä katoamistapauksia ja epätasa-arvosta sisuuntunut Judy päättää aloittaa omat tutkimuksensa. Edetäkseen jutussa hän tarvitsee apua laitakaupungin ketulta Nickiltä (Villi) ja joutuu samalla kohtaamaan omat kettuihin kohdistuvat ennakkoluulonsa.


Disneyn uusin, Zootropolis (Zoopolia), pääsi todella yllättämään. Luulin ihan todella tulevani katsomaan enemmän lasten animaatiota, sellaista peruskauraa. Tämä ei itseasiassa edes kummoisemmin kiinnostanut, mutta positiiviset arviot käänsivät nopeasti pääni. Zootropolis olikin enemmän aikuisten elokuva, kuin olisi osannut etukäteen ajatellakaan. Rikostarina, jopa trilleri, jossa hahmot nyt vain sattuvat olemaan eläimiä. Originaalia versiota ei ollut tällä erää käsillä, joten ajattelimme laittaa uskomme jälleen Lehtosaaren varaan ja uskaltautua dubattuun. Voin kertoa, että dubbaus jälki oli tavanomaista parempaa, eikä (Kuustosta lukuunottamatta) äänet särähtäneet liian tutuilta. Ainoastaan laiskiaisten artikuloinnissa huomaa huulisynkan vajavaisuuden. 


Oikeasti jännittävän rikostarinan lisäksi Zootropoliksella on paljon muutakin sanottavaa. Se teilaa stereotypioita ja herättää ajattelemaan omaa asennoitumista tiettyjä ryhmiä kohtaan. Sillä on vahvasti sanansa syrjinnän vastaisessa näkökannassa ja vaikka asiaa onkin käsitelty petoeläin versus kasvissyöjä kantilta elokuvassa, on sen pohjan juuret nähtävissä valitettavasti tosielämässäkin. Asetelmia myös käännetään ansiokkaasti päälaelleen, eikä kaikki ominaisuudet mene kuten Aisopos on ne aikanaan kertonut. Elokuvan pääsanoman voisi tiivistää lauseeseen: älä tuomitse ennen kuin tutustut.


tä päivää ja virastojen pyörien hidasta rullaamista kuvastaa osuvasti liikennevirastossa työskentelevät laiskiaiset. Kohtaus kokonaisuudessaan meinaa tappaa nauruun, mutta siellä on totuudensiemenkin löydettävissä, vaikka laiskiaismaiset työntekijät vastaavissa asemissa ovat toivottavasti harvassa. Huumori ylipäätänsä on vahvojen sanomien ohella elokuvan toiseksi suurin valtti. En muista ihan äkkiä milloin olisin todella hekottanut näin paljon ääneen. Pahimpia tappajia laiskiaisten lisäksi on eräs kummisetä-tyyppinen hahmo sekä ihan kaikki, missä esiintyy sopuleita. 

Disneyn Zootropolis on enemmän jopa aikuisten animaatio kuin lasten, vaikka tästä varmasti nauttivat myös pienemmätkin (ikärajan puitteissa, on pelottavakin!). 

Traileriksi poikkeuksellisesti suomenkielinen versio, koska onnistunut dubbaus ja pidemmät trailerit paljastaa liikaa:  


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...