27. heinäkuuta 2012

TOP 10 Televisiosarjat osa 2

Nyt ne viisi kaikken parhainta! Edellinen osa löytyy täältä.


5. Walking Dead


Tuotantokausia: 2
Jaksoja: 19
Yhden jakson kesto: 45min

Walking Dead on Robert Kirkmanin sarjakuvan pohjalta toteutettu draama- sekä kauhusarja. Nimensä mukaan sarjassa kuolleet kävelevät eli on viimein koittanut se zombie invaasio. Sarjan päähenkilö apulaissheriffi Rick Grimes herää koomasta sairaalassa ihmetellen missä kaikki ovat, mutta muuten autuaan tietämättömänä. Totuus sen hetkisestä tilanteesta valkenee hänelle kuitenkin pian tavattuaan muita eloonjääneitä. Rick haluaa päättäväisesti löytää perheensä, joiden hän uskoo vakaasti olevan hengissä. Sillä aikaa suhteellisen hyvin hengissä oleva perhe eli vaimo Lori ja poika Carl taas uskovat Rickin jo kuolleen. Lori, Carl ja Rickin työkaveri sekä läheinen ystävä Shane ovat lyöttäytyneet pienen sekaseurakunnan kanssa samaan leiriin. 

Itsellänihän on ollut aina joku juttu zombie leffoihin, vaikka ne olisivat kuinka huonoja tahansa, mutta on vain pakko katsoa. Elokuvissa zombie invaasioon on jo vakiintunut niin selkeä kaava, että se ei tarjoa juurikaan yllätyksiä ja nopea tempo on enemmän sääntö kuin poikkeus. Walking dead on yllättänyt sillä, että se rauhallisemmasta temmostaan tai jopa sen ansiosta toimii kuin häkä. Yksinkertaisesti on enemmän aikaa syventyä henkilöhahmoihin, koko eloonjääntiprosessiin ja siihen miten laatia uuden elämän pelisäännöt. Monesti olen sarjaa katsoessani todennut ”jos tämä olisi leffa, niin tuolta tulisi kohta zombie”, mutta harvoin ne oikeasti tulevat, mikä on vain virkistävää. Sitten kun niitä yhtäkkiä tulee kasapäin saa olla itsekin haukkomassa henkeä. Toimii.






4. Skins


Tuotantokausia: 6
Jaksoja: 47
Yhden jakson kesto: 47min

Skins kertoo bristolilaisista nuorista, jotka pyörivät samassa kaveriporukassa ja käyvät samaa lukiota. 2 kautta pitää sisällään saman kaveriporukan, mutta sitten kuvaan astuu aina uusi sukupolvi, joten sarjassa on nyt nähty jo kolme eri sukupolvea (minä vain kaksi ensimmäistä). Jaksojen pääosassa on yleensä joku nuorista, jolloin tämän elämää seurataan tarkemmin. Kahdella ensimmäisellä kaudella päänuorina ovat älykäs, mutta itsekäs Tony, edellä mainitun tyttöystävä Michelle, Tonyn itsestään epävarma paras ystävä Sid, omissa maailmoissa usein kulkeva mielenterveydeltään ailahteleva Cassie, alati ongelmiin joutuva bilehile Chris, musikaalisesti lahjakas sekä tunnollinen Jal, avoimesti homoseksuaali tanssija Maxxie ja edellisen paras ystävä muslimi Anwar, joka rikkoo railakkaasti uskontonsa sääntöjä. Tulevaisuuden kannalta tärkeä hahmo on Tonyn itsetuhoinen pikkusisko Effy, joka ei ensimmäisellä kaudella puhu melkein mitään, mutta jatkaa osana uutta sukupolvea kolmannelle kaudelle, jossa hänen voisi katsoa olevan päähenkilönä.

Skinsin luulin alkujaan mainosten perusteella olevan jotain tyhjänpäiväistä teinihömppää, mutta kuinka väärässä olinkaan. Skins on todella hyvin kirjoitettu, värikäs, ahdistava, itkettävä, mieltälämmittävä ja elinvoimaa pursuava sarja. Erityisesti ensimmäinen ja toinen kausi ensimmäisellä sukupolvella on ollut minun suosikkejani. Henkilöhahmot ovat niin toimivia ja näytteleminen niin aitoa. Siitä en tiedä kuinka tyypillisesti tämä tosiaan kuvaa bristolilaisten nuorten elämää, mutta eiköhän tätä ole dramatisoitu ihan pikkaisen.

 


 
3. Game of Thrones


Tuotantokausia: 2
Jaksoja: 20
Yhden jakson kesto: 60min

Game of Thrones on fantasiasarja, joka perustuu George R. R. Martinin kirjasarjaan Tulen ja jään laulu. Koko 5 kirjan sarja tuodaan televisio ruudulle siten, että yksi tuotantokausi kattaa aina yhden kirjan. Tuotantokausia on ilmestynyt jo kaksi, mutta Suomessa on näytetty vasta ensimmäinen (kerpele). Sarjan tapahtumat sijoittuvat Westerosin seitsemään eri kuningaskuntaan, joiden aatelissuvut kamppailevat siitä kuka saa valtaistuimen. Ensimmäinen kausi alkaa sen aikaisen kuninkaan eli Robert Baratheonin matkalla Talvivaaraan nimittääkseen Boromirin siis Eddard Starkin kuninkaan kouraksi edellisen kuoltua epäilyttävän ennenaikaisesti. Robertin vaimo Cercei on vaaleahiuksisten Lannistereiden sukua, joka veljiensä Jamien ja kääpiö Tyrionin kanssa ovat vahvasti osallisena sarjan tapahtumissa ja käänteissä. Entisen hirmuhallitsijan Aerys Targaryenin lapset ylimielinen ja ahne Viserys sekä hyvätahtoinen Daenerys ovat maanpaossa etelässä meren takana. Viserys hautoo vallankaappausta ja on valmis tekemään sen vaikka oman siskonsa kustannuksella. 

Ensimmäisen jakson jälkeen tykkäsin Game of Thronesista, mutta vasta parin jakson jälkeen aloin toden teolla koukuttua sarjaan. Myönnän, että fantasiapuitteisiin rakennetulla sarjalla on muita paremmat mahdollisuudet päästä minun listasijoilleni, mutta ratkaisevaahan tässä on se, että tämä sarja on oikeasti myös aivan mahti. Jälleen löytyy sitä kieroilua ja kuiskuttelua, mutta myös eeppistä mahtipontisuutta ja oikeuden puolustajia. Sarjan ympäristö upeine maisemineen on jo pelkästään yksi kumarruksen arvoinen seikka. Mikään ei näytä lavastetulta, vaan on kuin katselisi suoraan toiseen maailmaan.


Simpsonit versio täällä!



2. Fringe

Tuotantokausia: 4
Jaksoja: 81
Yhden jakson kesto: 43-50min

Fringe on loistokas yhdistelmä scifiä, jännäriä ja rikosdraamaa. Pääosassa on FBI-agentti Olivia Dunham, joka tutkii outoja jopa yliluonnollisia tieteellisiä ilmiöitä, joiden taustalla tuntuu piilevän vielä jotain suurempaa. Olivian apuna on mielisairaalasta lomalle päässyt hyvinkin omintakeinen, mutta nero Walter Bishop ja tämän poika sekä nykyinen lapsenkaitsija Peter Bishop. Ensimmäinen tuotantokausi pyörii mystisten ilmiöiden selvityksen ympärillä, vaikka taustalla on puhetta suuremmasta ”Kaavasta”. Jokaisessa jatkossa tapahtuu jotain selittämätöntä, jonka sitten kolmikko saa setvittäväkseen. Toiselta kaudelta kolmannelle sarja nostaa itsensä toiseen ulottuvuuteen ja jo ennestään mielenkiintoinen sarja muuttuu aivan mahottoman mielenkiintoiseksi. 

Kerran kuvailin Fringeä sanoin ”Lost kohtaa CSI:n”, mutta tämä oli tosiaan vasta ykköskauden kohdalla, jolloin en tajunnut ollenkaan millaisiin mittoihin tämä sarja vielä venyisi. Fringe on sarja, joka on kehittynyt jatkuvasti parempaan suuntaan ja kirjaimellisesti uusiin ulottuvuuksiin. Kolmannen kauden viimeinen jakso (joka käsittääkseni viimeinen mikä näytetty Suomessa) sai leukalihakseni jämähtämään lattiaan. Fringe on sarja, jollaista en ole ennen nähnyt, mutta joka on nerokas sekoitus erilaisista aineksista todella koukuttavaksi ja alati yllättäväksi kokonaisuudeksi. Ohessa olevalla videolla on kaikki Fringen eri alkutunnarit, sillä se muuttuu aina sen mukaan missä ajassa ja ulottuvuudessa kyseinen jakso on.






1. Mullan alla


Tuotantokausia: 5
Jaksoja: 63
Yhden jakson kesto: 55min

Mullan alla on vahvasti ironinen draamasarja, josta ei mustaa huumoria puutu. Sarjan keskiössä on Fisherin perhe ja heidän hautaustoimistonsa. Jokaisen jakson alussa kuolee joku, joka tuodaan sitten kyseiseen hautaustoimistoon. Ensimmäisessä jaksossa perheen isä kuolee ja hautaustoimisto jää testamentin mukaan hänen kahdelle pojalleen Nate:lle ja Davidille. Nate on perheen vanhin lapsi, mutta luonteeltaan kovin poikamainen eikä hautausurakoitsijan pesti kiinnosta häntä. David taas on vakavampaa ja tunnollisempaa tyyppiä, joka yrittää pitää homoutensa salassa heidän vanhoilliselta äidiltään. Ruth on tämä vanhoillinen ja hyvin neuroottinen äiti ja viimeisenä nelikossa on taiteellinen Claire, joka elää vielä villiä nuoruuttaan. Hautaustoimistossa on töissä perheelle läheinen Federico Diaz, joka perheineen esiintyy paljon sarjassa. Lisäksi tärkeässä osassa on Davidin poikaystävä poliisi Keith, Naten hyvin erikoinen tyttöystävä Brenda ja tietysti lukuisat kuolleet perheen isä mukaan lukien, jotka aina välillä näyttäytyvät.

Mullan alla ainutlaatuinen televisiosarja, joka on ensi näkemästä lähtien pitänyt paikkaa listani kärjessä. Kun puhutaan elämää suuremmista sarjoista tai elokuvista, niin tämä on ehdottomasti minulle sellainen. Sarjan henkilöt tulevat itselleen niin tutuiksi, että heidän mukanaan tuntee elävänsä ja heidän kuolemaansa suree aidosti. Kuolema ja kuolevaisuus ovat luonnollisesti teemoja, jotka ovat esillä sarjassa paljon ja tietyllä tapaa sarja auttaa käsittämään näitä asioita paljon paremmin. Mielestäni kuoleman lisäksi sarjassa on pääteemana myös elämä ja ennen kaikkea miten elää ja jatkaa jonkun kuoleman jälkeen. Sarja valottaa myös mielenkiintoisella tavalla hautausurakoitsijoiden elämää (tietysti Amerikan malliin) ja sai minutkin aikoinaan haaveilemaan ammatista hautaustoimistossa ja erityisesti palsamoijana. Sarjan viimeinen jakso on hienoin päätös sarjalle mitä kuvitella saattaa (itkin silmäni pellolle) ja olen tyytyväinen, että sarjaa on vain viisi tuotantokautta, sillä ne viisi on jo parhautta.





P.S. Lisämainintana vielä, että Supernaturalia ja Big Bang Theory:ä olen nähnyt vain muutamat jaksot, mutta veikkaan, että tykkäisin näistä todella paljon, jos kokonaan näkisin ja tavoitteena onkin katsoa ne joskus.

26. heinäkuuta 2012

TOP 10 Televisiosarjat osa 1


Ihan pikkiriikkisen puhtaasta elokuvalinjasta poiketen tahdon esitellä omat suosikkini televisioruudulta. Rajasin surutta pois tositv:n ja animaatiosarjat, koska ne kuuluvat mielessäni omiin listoihinsa. Kärkikolmikko oli ihan selvää pässinlihaa alusta alkaen, mutta ihanan haastavaa oli ratkoa mitkä siihen kymmenen kärkeen pääsevät. Lista julkaistaan kahdessa osassa, kun nämä sepostukset venyivätkin aiottua pidemmäksi. 

 
10. Will & Grace

Tuotantokausia: 8
Jaksoja: 184
Yhden jakson kesto: 23 min

Will & Grace on komediasarja parhaista ystävyksistä, umpiheterosta sisustussuunnittelijasta Grace Adlerista ja umpihomosta lakimiehestä Will Trumanista. Sarjan pääpaino on edellä mainittujen ystävyydessä, mutta tärkeässä osassa ovat myös heidän kaksi persoonarikasta ystäväänsä: vielä homompi Jack McFarland ja rikas sekä kimeä-ääninen Karen Walker. Sarjan ensimmäisessä jaksossa Grace eroaa miehestä, jonka kanssa oli menossa naimisiin Will:in varoituksista huolimatta. Grace muuttaa Will:in asuntoon ja tästä alkaa syvä ystävyyssuhde. 

Will & Grace on ollut yksi hauskimmista sarjoista, joita tiedän. Komedian lisäksi siinä on vakavampikin puoli ja eritoten pääkaksikosta välittää todella. Hahmot ovat hyvin kirjoitettuja, vaikkakin karikatyyrisiä, mutta se sopii sarjan tyyliin. Karen Walker on varmasti kirvoittanut minulta eniten nauruja, siinä kimittävässä lääkehuuruisessa sisupussissa vain on sitä jotain. Lisäksi aivan mainio sivuhahmo on Karenin siivoja (orja) Rosario Salazar ja näiden viha-rakkaussuhde.

 

 

9. House


Tuotantokausia: 8
Jaksoja: 177
Yhden jakson kesto: 43 min

House on mustan komedian tehostama sairaaladraama, jonka pääosissa on opetussairaalan lääkäri Gregory House. House on äärimmäisen nerokas lääkäri, sairaala-alan superetsivä, joka kerää johtolankoja sairauteen kuin rikostutkija ja jolle mikään mysteeri ei ole liian mystinen ratkaistavaksi. Toisaalta House on toivottoman kyyninen ja suorapuheinen, eikä välitä loukkaako hän kollegoitaan, oppilaitaan tai potilaitaan. House ei ole se lääkäri, joka pitää kädestä ja sanoo että kaikki kääntyy parhain päin. Tohtorilla itsellään on kävelykeppi ontuvan aikoinaan väärindiagnosoidun jalan takia, jonka takia osittain hän napsii lääkkeitä, mutta suurimmaksi osaksi lääkkeet ajautuvat suuhun pitkän linjan lääkeriippuvuuden takia. Merkittävissä rooleissa ovat Housen lisäksi sairaalan dekaani Lisa Cuddy, Housen paras ystävä ja syöpiin erikoistunut James Wilson sekä Housen kolme apulaislääkäriä: Allison Cameron, Eric Foreman ja Robert Chase. Jokaisen jakson alussa näytetään potilas, jolla on jokin mysteerinen tauti ja House tiiminsä avulla pyrkii tekemään oikean diagnoosin ja hoitotoimenpiteet. 

Sairaalasarjat eivät ole yleensä jaksaneet kiinnostaa tarpeeksi, mutta House sekoittaa onnistuneesti rikosdraaman aineksia tautien selvitykseen, joka on varmasti osasyy sarjan menestykseen. Housen kaltainen täysin perinteistä poikkeava hahmo pääosassa, on kiehtova ja hän pitää katsojakin otteessaan omalla arvaamattomuudellaan. Katsojana yrittää kuumeisesti tulkita Housen eleistä ja ilmeistä, mitä hänen päässään liikkuu ja mitä hän todella ajattelee.

 




8. The Prisoner (2009 versio)


Tuotantokausia: 1
Jaksoja: 6
Yhden jakson kesto: 45 min

Prisoner on minisarja, jossa Michael niminen mies herää aavikolta tietämättä olinpaikkaansa. Vaellettuaan aikansa hän saapuu Kylään, jossa ihmisten nimet ovat numeroita. Kylän ihmiset ovat täysin tietämättömiä ulkopuolisesta maailmasta ja väittävät Michaelin olevan nimeltään 6. Kylää johtaa numero 2, joka yrittää saada 6: n sopeutumaan Kylän elämään ja väittää ettei ole olemassakaan mitään muuta paikkaa. Pikkuhiljaa 6 unohtaa oman nimensä ja näkee entisen elämänsä vain välähdyksinä. Onko edes olemassa mitään muuta paikkaa? Onko hän vain keksinyt kaiken mielessään? Onko 2 oikeassa ja hän on oikeasti 6?

Prisoner sarjaa aloin seuraamaan uteliaisuudesta ja Ian McKellenin takia, joka esittää sarjassa numero 2:sta. Sarjan teho perustuu juuri uteliaisuuden ylläpitämiseen, kun janoaa tietää mikä on totta ja mikä ei. Juuri kun luulee päässeensä totuuden jäljille, tapahtuukin jotain mikä jälleen saa kyseenalaistamaan kaiken. Sarja toimii erinomaisesti minisarjan muodossa, koska samanlaista mielenkiintoa olisi mahdotonta ylläpitää useamman tuotantokauden ajan. Itse olin yllättynyt, että jaksoja on vain 6, vaikka siis katsoin koko sarjan kun se tuli kolmoselta, mutta sarja tuntuu paljon pidemmältä.

 



7. Täydelliset naiset (Desperate housewives)


Tuotantokausia: 8
Jaksoja: 180
Yhden jakson kesto: 42 min

Täydelliset naiset kertoo päällisin puolin ihanteelliselta näyttävän Wisteria Lanen naisasukkaista. Idyllinen lähiö on ulkopuolisen silmin kuin unelma, mutta kätkee suljettujen ovien sisälle salaisuuksia, joista ei haluta kenenkään tietävän. Ensimmäisessä jaksossa tutustumme täydellisiin naisiin Lynette Scavoon, Gabrielle Solisiin, Susan Mayeriin ja Bree Van de Kampiin, jotka ovat koko sarjan ajan neljä päähenkilöä. Tarinan kertojana toimii ensimmäisessä jaksossa itsemurhan tehnyt Mary Alice Young, jonka kuolemaa surevat ystävät näkevät tilanteessa epäilyksen siemenen. Päänaisten lisäksi on sarjassa nähty eri kausilla muita suhteellisen merkittäviä naishahmoja, joilla jokaisella on varmasti vaikutusta kadun tapahtumiin. 

Täydelliset naiset kiehtoo tyylipuhtaudellaan ja vaikka juonenkäänteitä on yhtä runsaasti kuin kaunareissa, on tässä ne toteutettu tyylillä ja taidolla. Uusia mysteerejä ja pimeitä salaisuuksia tulee aina esille ja on kutkuttavaa seurata kun ne tulevat viimein julki tai saadaan setvittyä. Pitkään koukussa pitää Mary Alicen  tapaus ja kun se on saatu alta pois, senkin lisäksi että tulee taas uutta jännää kivaa, huomaa tykästyneensä päähahmoihin ja heistä alkaa välittämään.
 





6. Pelinaiset (Footballers Wives)


Tuotantokausia: 5
Jaksoja: 42
Yhden jakson kesto: 44min

Pelinaiset on sieluttomampi ja räävittömämpi versio täykkäreistä. Brittiläinen juonikkaita naisia vilisevä ohjelma sijoittuu jalkapallopelaajien tai tarkalleen ottaen näiden vaimojen maailmaan. Sarjan hahmoista ruudun ääreen saa jämähtämään suuri naispaholainen eli Tanya Turner. Kolmas kausi pyöriikin pitkälti Tanyan, jalkapalloilija Conradin ja melkein yhtä juonikkaan Amberin kolmiodraaman ympärillä. Sarjassa nähdään viidennellä kaudella lyhyen aikaa myös Joan Collins, joka on tunnettu omasta naispaholaisroolistaan Dynastiassa

Pelinaiset on tällaiselle ihmissuhdesoppien ystävälle kuin huumetta. Glamourin kirjava ja paljettien täyttämä juonisoppa, jossa osallisena on kauniit ja rikkaat, on vain niin mehukasta seurattavaa kaikessa epärealistisuudessaan.


25. heinäkuuta 2012

Yön ritarin paluu


Ohjaaja: Christopher Nolan
Musiikki: Hans Zimmer
Pääosissa: Christian Bale, Michael Caine, Tom Hardy, Anne Hathaway, Marion Cotillard, Gary Oldman, Morgan Freeman & Joseph Gordon-Levitt
Kesto: 2h 43min
Ikäraja: 12

Ohjaajajumala Nolanin Batman trilogian viimeinen osa Yön ritarin paluu on tannerta jyrisyttävä elokuva. Edellisen osan tapahtumista on kulunut kahdeksan vuotta ja sinä aikana Batman, josta on tullut etsutty rikollinen, on kadonnut maan uumeniin. Tänä rauhan aikana myös rampautunut Bruce Wayne on vetäytynyt oman loukkoonsa piiloon maailmalta.Aina uskollinen Alfred on yrittänyt saada eloa Wayneen, mutta heikoin tuloksin. Tarvitaan eräs naispuolinen ammatilais murtovaras, jotta Bruce Wayne lähtee liikkeelle. Kissamainen nainen on kuitenkin vain tikku sormessa verrattuna siihen, mikä odottaa Gothamia. Gothamia on koeteltu ennenkin, mutta se ei voi mitenkään olla varautunut Banen kaltaiseen häikäilettömään, julmaan ja vielä älykkääseen lihaskimppuun. Bane aikoo jatkaa suunnitelmiaan, kunnes Gotham on vain tuhkakasa. Batmanin on aika palata, mutta onko vastus liian ylivoimainen jopa hänelle?

Yön ritarin paluu piti vahvasti otteessaan koko sen kahden tunnin ja neljänkymmenenkolmen minuutin ajan. Yön ritariin verrattaessa kokonaisuus ei ole niin kompakti, mutta tässä mennäänkin alati kasvavan uhan mukaan yhä syvemmälle kaaokseen. Elokuvan suurin voimavara on juuri siinä tunnelmassa, jonka se tarjoaa ja joka erään nerokkaan säveltäjän avulla nousee potenssiin kymmenen. 

Olen innostunut hirweästi hamahelmistä, joten tälläinen killui mun kaulassa ensi-illassa

Nolanilla on aina ollut loistavaa silmää mitä tulee näyttelijävalintoihin. Sarjakuvien kantilta katsottuna herra onnistuu tekemään mille tahansa hahmolle "kasvojen kohotuksen" ja tekemään heistä tuhottoman mielenkiintoisia. 

Ensinnäkin tämä pahiksen köriläs Bane, joka esiintyi myös (uskokaa tai älkää) vuoden 1997 elokuvassa Batman ja Robin Myrkkymuratin kätyrinä. En olisi ikinä uskonut kyseessä olevan sama hahmo! Muutoinkin taustatietojen pohjalta epäilin josko tästä Bane hahmosta on herättämään minussa mitään mielenkiintoa. Bane oli kuitenkin erittäin onnistunut tapaus ja sai todella luotua pelkoa jo fyysisellä olemuksellaan minussa katsojana. Lihasten lisäksi hahmossa on vielä niin paljon enemmän ja Tom Hardy maskin alla ollessaankin välittää uskomattoman hyvin tunteita.

Toinen tärkeä ja onnistunut lisä on Selina Kyle, joka on siis kissanainen, vaikka sitä ei erikseen missään kohtaa mainita tai alleviivata. Lähestymistapa poikkeaa aikaisemmista Halle Berry ja Michelle Pfeifferin kissanaisista sillä, että nyt ei ole lähdetty liikkeelle naisesta, joka pukeutuu kuin kissa. Ei keskitytä siihen miksi hän on kissanainen, saatika sitten miten hänestä tuli kissanainen vaan kissa on jätetty suosiolla kotiin. Hathawayn kissanainen on lahjakas ja notkea murtovaras siinä missä edeltäjänsäkin, mutta hän on vain paljon realistisempi ja samalla syvällisempi hahmo. Olin enemmän kuin iloinen kun huomasin, ettei hänen päässään ole kissan korvat, vaan jonkinlaiset lasit, jotka vain näyttävät korvilta nopealla vilkaisulla.

Yön ritarin paluu lähentelee täyteläistä viiden tähden elokuvaa ja se on ehdottomasti katsottavin tapaus hetkeen.


PS. Sama traileri Star Wars versiona täällä!

23. heinäkuuta 2012

Mikä elokuva on kyseessä?

Otetaan kokeiluun uudenlainen elokuvien tunnistustehtävä, joka minusta ainakin antaa hupaisia mielikuvia. Sain idean tälläiseen versioon, kun katselin ensimmäisessä kohdassa haettavaa elokuvaa ja kyseisen kohdan vihje tuli mieleeni, jolle sitten kikattelin itsekseni. En ala enempää selittelemään miten näitä tulisi ratkoa, vaan tahdon vain vastauksen kysymykseen:

Mikä elokuva on kyseessä?

  1. Batman jahtaa Jack Sparrow:ta.
  2. Ironman ja Alfie tutkivat rikoksia yhdessä
  3. Amidala on ballerina
  4. Joe Black:n ainoa heikko kohta on kantapää
  5. Punahilkka ja Thatcher ovat tykästyneet saman yhtyeen musiikkiin
  6. Jesse James ja Lara Croft ovat pariskunta, jotka salaavat toisiltaan samaa asiaa
  7. Jokeri ja Donnie Darko ovat rakastavaisia
  8. Indiana Jonesin vaimo kissanainen alkaa nähdä kummituksia
  9. Thatcher Afrikassa
  10. Neo laittaa demonit kuriin
  11. Jack ja Rose asuvat Connecticut:ssa ja saavat pari muksua
  12. Aleksanteri tapaa intiaanitytön
  13. Juno on arkkitehti
  14. Gladiaattori seilaa ja komentaa merillä
  15. Daredevilin mielitietty on Arwen (2 vastausvaihtoehtoa)
  16. Elizabeth Bennet on palkkionmetsästäjä
  17. Elrond johtaa vallankumousta ja kasaa taidokkaasti domino palikoita
  18. Myrkkymuratti ja Tony Manero jammaavat yhdessä (2 vastausvaihtoehtoa)
  19. Ethan Hunt lentelee kilpaa Batmanin kanssa
  20. Dumbledoren neuvonantajina toimii Alfred ja Palpatine

edit. kohtaan 8 on annettu lisävihje

PS. Huisia, että teitä virallisia lukijoita on jo 50 ja risat!

16. heinäkuuta 2012

Tulevia animaatioita

Animaatiofriikki iskee jälleen! Välillä olen tehnyt leffojen saralla katsauksen tulevaan "Mitä haluan nähdä"-listojen ja vastaavien muodossa, mutta näihin on lukeutunut ihan kaikenlaiset kuvat. Mieleni sopukoihin on nyt taas jäänyt pyörimään non-stoppina eri animaatioiden trailereita töiden puolesta tai ihan vain omien youtube-tutkimusmatkojen seurauksena. Tässä siis kronologisessa järjestyksessä kaikenlaista tulevaa animaatiokuvatusta:


Madagascar 3
Ensi-ilta: 3.8

Sarjan kolmannessa osassa seepra Marty, leijona Alex, kirahvi Melman ja virtahepo Gloria aikovat palata takaisin kotimaahansa New Yorkiin. Siihen he tarvitsevat simpanssien ja pingviinien apua, jotka puolestaan ovat Monte Carlossa. Poppoo saa peräänsä eläinpoliisikapteenin ja heistä tulee Euroopan etsityimmät. 


Brave
Ensi-ilta: 24.8

Pixarin upealta näyttävässä Skotlannin jylhiin maisemiin sijoittuvassa animaatiossa on pääosassa Merina. Kuninkaallisen perheen tytär, joka haluaa elämältään muutakin kuin avioliiton.



ParaNorman
Ensi-ilta: 7.9

ParaNorman on Coralinen tekijöiden uusi stopmotion animaatio, jonka pääosassa on Norman. Normanin perhe tai muu maailma ei tunnu aina ymmärtävän häntä, mutta hän ei olekaan ihan tavallinen poika, sillä hän näkee kuolleita ja osaa puhua näille. 



Hotel Transylvania
Ensi-ilta: Suomen ensi-iltaa ei vielä tiedossa, 21.9 (Yhdysvallat)

Hotel Transylvania on paikka, jonne kauhuolennot Draculasta luurankoihin voivat tulla lomailemaan kaikessa rauhassa. Mutta mitä tapahtuu kun hotelliin eksyy normaali ihminen? 



Frankenweenie
Ensi-ilta: Suomen ensi-iltaa ei vielä tiedossa, 5.10 (Yhdysvallat)

Tim Burton tarjoilee myös stopmotionia, mutta mustavalkoisena versiona. Tarinassa poika haluaa herättää rakkaan koiransa henkiin kuolleista.  



Niko 2
Ensi-ilta: 12.10

Kotimainen animaatio Niko saa jatko-osan, joka jatkaa tarinaa siitä mihin edellinen jäi. Niko saakin yllättäen pikkuveljen.



Wreck it Ralph
Ensi-ilta: Suomen ensi-iltaa ei vielä tiedossa, 2.11(Yhdysvallat)

Disneyn tuleva animaatio Wreck it Ralph kertoo pelihahmosta Ralphista, joka ei tunne saavansa arvostusta omassa pelissään pahiksena. Hän karkaa toisiin peleihin etsien uusia tuulia.



Viisi legendaa, Rise of the Guardians
Ensi-ilta: 30.11

Dreamworks tuo valkokankaalle elokuvan, jossa Nukkumatti, Joulupukki, Pääsiäispupu ja Hammaskeiju ovat suuret voimat omaavia hahmoja, joiden tehtävänä on suojella maailman lapsia. Pahuus tekee kuitenkin tuloaa ja heidän on taisteltava sitä vastaan kaikin keinoin. 




Epic
Ensi-ilta: Suomen ensi-iltaa ei vielä tiedossa,17.5.2013(Yhdysvallat)

Epic on huikealta vaikuttava elokuvassa, jossa metsän olennot kamppailevat keskenään. Ferngully-viimeinen sademetsä elokuvan tapaan mukaan kutistuu myös ihminen. 



Itse ilkimys 2
Ensi-ilta: Suomen ensi-iltaa ei vielä tiedossa, 3.7.2013(Yhdysvallat)

Tästä on vain teaseri, joten ei mitään tietoa, mistä jatko-osa tulee kertomaan. Jos se on lähellekään niin hyvä kuin ensimmäinen osa, niin hauskaa on tiedossa. 
 

13. heinäkuuta 2012

The Amazing Spider-man


Ohjaaja: Marc Webb
Musiikki: James Horner
Pääosissa: Andrew Garfield, Emma Stone, Sally Field, Martin Sheen, Rhys Ifans, Denis Leary, Campbell Scott, Irrfan Khan & Chris Zylka
Kesto: 2h 16min
Ikäraja: 12

Uudelleen startattu Spider-man kertoo jälleen hieman nörtihtävän teinipojan, Peter Parkerin, muutoksesta supersankariksi. Viimeisimmästä sarjasta poiketen Amazing Spider-man on kiedottu Peterin kasvutarinan ympärille ja hänen menneisyyttään kolutaan enemmän. Peterin menetettyä vanhempansa hän jäi pysyvästi setänsä ja tätinsä luokse asumaan, mutta edelleen hänen mielessään tykytti kysymykset vanhempiensa kohtalosta ja löydettyään isänsä laukun sisältöineen tämä kirvoittaa häntä yhä enemmän. Välissä tulee geenimuunnellun hämähäkin purenta, josta ei luojan kiitos tehdä koko elokuvan päänumeroa. Mystiset paperit johtavat tohtori Connorsin jäljille, joka työskenteli Peterin isän kanssa. Connors ja Peterin isä yrittivät yhdessä löytää keinoa hyödyntää eläinkunnan ominaisuuksia ihmisissä. Erityisesti Connors haikailee edelleen toisen käden perään, jonka hän pystyisi teoriassa kasvattamaan uudelleen, jos hän omaisi saman kyvyn kuin liskot kasvattaessaan häntänsä takaisin. Peter, jolta löytyy aivokapasiteettia, kuin myös isänsä salaiset muistiinpanot, alkaa auttaa Connorsia tavoitteessaan. Arkielämän puolella Peter alkaa hengailemaan tytön kanssa, jonka kuvaa hän on pitänyt koneensa taustakuvana. Gwen Stacy ei jää älykkyydessä Peterille toiseksi ja on muutoinkin kaikkea muuta kuin avuton neito. Gwenin isä on poliisipäällikkö, joka on saanut väärän ensivaikutelman Spider-manista ja tahtoo pidättää tämän. Eikä siinä vielä kaikki, Gwen myös työskentelee tohtori Connorsin alaisuudessa harjoittelijana. Piakkoin kaupungissa aletaan tehdä havaintoja uudesta lajista, jättimäisestä liskosta. 

Spider-man on ollut aina suosikkisupersankareitani, pitkälti jo siksi, että se on oikeastaan ainoa, jota olen pienenä sarjakuvana lukenut. Minulla siis on hämiksen kohdalla aina ollut jonkinlainen ajatus siitä, miltä hämiksen tulee näyttää ja kuulostaa. Nämä kolme edellistä Sam Raimin hämähäkki kuvaa on nykyisten rimaa reippaasti nostavien supersankarikuvien valossa aivan täyttä munakokkelia. Henkilökohtaisella tasolla tämä on harmituttanut suuresti minua, koska monista muista sarjishahmoista on onnistuttu tekemään niin loistavia leffoja: Thor, Kapteeni Amerikka, The Avengers, X-men: first class ja puhumattakaan siitä, mitä Nolan teki Batmanille. Mutta entä minun hämikseni? Tykkään Tobey Maguiresta todella todella paljon missä tahansa muussa kuin hämähäkkimiehen trikoissa. Yksinkertaisesti herra kun ei millään muotoa näytä hämähäkkimieheltä, vaan virnuilevalta kääpiöltä trikoissa (Sori Tobey). Saatika sitten tämä Mary Jane yritelmä, joka näyttää vielä vähemmän siltä miltä sarjakuvissa ja ei kuuluisi hahmona ensimmäiseen elokuvaan, jos nyt tarkkoja ollaan. Samat toteamukset kuin Tobeyn kohdalla eli Kristenistäkin pidän näyttelijänä, mutta tässä on roolitus vain mennyt metsään. Erityisesti trilogian kolmas osa on vain jotain niin kaukana siitä mitä sen pitäisi olla, että olin jo luopunut toivosta hämiksen suhteen. 



On varmasti sanomattakin selvää, että menin hyvin varautuneesti katsomaan uutta The Amazing Spider-man elokuvaa. Alkuun jo huomasin ilokseni, että elokuvaan oli haettu hieman tummempaa sävyä aina hämiksen trikoita myöten. Päähenkilökeskeinen kehitystarina oli lähestymistapana toimiva ja aloin tuntea pientä toivon kipinää. Koulumaailman kuvaukset eivät tuntuneet irrallisilta lässynlässynläältä, vain kerrankin istuivat elokuvaan ja olivat mielenkiintoista seurattavaa. Monen onnistuneen ja itseni hyväksymän kohdan myötä, päästiin sitten tulikokeeseen: Spider-maniksi muuntautumiseen. Jo trailerin perusteella olin ollut sitä mieltä, että Garfield näyttää Peteriltä, mutta en ollut vielä varma miltä hän näyttäisi ja kuulostaisi Hämiksen tamineissa. Ottakaa huomioon, että kaikkien traumojen jälkeen itsesuojeluvaistoni oli kuitenkin asetettu aika korkealle. Vielä maskin päälle laitettuaan ei mitään erityistä, mutta sitten kun Hämis pääsi aukomaan ensimmäisen kerran päätänsä pahiksille, aloin nähdä viimein sen oikean Hämiksen elokuvassa. Viimeistään tunsin kylmät väreet, kun Hämähäkkimiestä kuvattiin kauempaa seisomassa jonkin rakennuksen päällä paino toisella jalalla juuri tismalleen siinä asennossa kuin olin samaisen hahmon nähnyt niin monesti sarjakuvan sivuilla. Siinä se oli! Minun hämikseni!

The Amazing Spider-man ei varmaankaan elokuvallisesti ollut niin ihmeellinen, mutta minä annoin itseni sokaistua fanituksesta ja kunnolla. Minulle riitti kun näin sen, mitä olin halunnut nähdä jo pitkään ja siksi tämä siirtyy suosikkeihini. Andrew Garfield istuu hämiksen trikoisiin kuin nakutettu ja toivon ettei Maguirea päästetä enää pujahtamaan niihin. Alkuperäisestä trilogiasta voisi kuitenkin napsaista tähän yhden hahmon tuleviin osiin, nimittäin Jamesonin, joka oli harvoja asioita, jotka toimi edellisissä leffoissa. Näin hyvän hämiskokemuksen jälkeen odotan innolla seuraavia osia ja erityisesti sitä kenet valitaan Mary Janeksi, jos vaikka sekin menisi vihdoin nappiin. 

Suosittelen Spider-man faneille, jotka ovat etsineet sankariaan yhtä epätoivoisesti kuin minä. Hän on viimein täällä. 


 

9. heinäkuuta 2012

Rock of Ages


Ohjaaja: Adam Shankman
Pääosissa: Julianne Hough, Diego Boneta, Russel Brand, Alec Baldwin, Paul Giamatti, Catherine Zeta-Jones, Bryan Cranston, Tom Cruise, Mary J. Blige & Malin Akerman
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 12

Rokkaavan musikaalin pääosassa on pikkukaupungin kasvatti Sherrie (Julianne Hough), jonka tähtäimessä on laulajan ura hänen saavuttuaan etsimään sitä Los Angelesiin. Tähteyden suurkaupungissa Sherrie tapaa Drew:n (Diego Boneta), joka työskentelee kuuluisalla Bourbon Room-nimisellä klubilla ja onnistuu hankkimaan myös Sherrielle työpaikan samaisesta rockin kehdosta. Kaksikko jakaa samanlaiset unelmat tähteydestä musiikkialalla ja heidän välillä alkaa kyteä romanssi. Klubin omistaa Dennis Dupree (Alec Baldwin) ja hänen oikea kätensä on harakannäköinen Lonny Barnett (Russel Brand). Merkittävässä osassa on myös kuuminta hottia oleva Stacee Jaxx (Tom Cruise), joka on tulossa laittamaan klubin liekkeihin. Stacee Jaxx:n haluaa suolistaa pormestarin vaimo Patricia (Catherine Zeta-Jones), joka on ottanut elämäntehtäväkseen murskata syntisen rockin ja sen tuomat huonot vaikutteet. Luvassa on rockia, roihuja, rakkautta ja lisää rockia.

Mennessäni katsomaan tätä elokuvaa odotukseni olivat todella alhaalla, en edes meinannut aluksi mennä katsomaan tätä ollenkaan ja vain työkaverin puheet saivat minut antamaan tälle mahdollisuuden. Ajattelin mainosten perusteella kyseessä olevan mukamas hauska musikaali vuoden 2009 Famen tapaan, mutta vain rockilla ja nimekkäämmillä näyttelijöillä varustettuna. Voi että, miten voikaan elokuva yllättää! Rock of Ages nauliinnutti minut visusti kiinni penkkiini ja katseeni tiiviisti valkokankaaseen koko kahden tunnin ajaksi. Vaikka en itse olekaan mikään rockin klassikoiden suurkuluttaja, niin tempaisi elokuvan rytmi auttamattomasti mukaansa. Elokuva oli kaikessa komeudessaan mahtava ja korvia kutkuttava nautinto.

Rock of Ages on hervottoman hauska erityisesti hahmojen osalta. Roolit on kirjoitettu hyvin ja niihin on valittu lahjakkaat ja laulunlahjoja omaavat sata prosenttia antavat näyttelijät. Russel Brand on aiemmin vain ärsyttänyt minua, mutta tässä hän oli jopa yksi suosikkihahmoistani. Vakiosuosikki Catherine Zeta-Jones ei taas yllättänyt vahvalla suorituksellaan ja onhan hän jo todistanut osaavansa musikaalit (Chicago). Suurin yllätys varmasti oli Tom Cruise. En ole koskaan pitänyt miekkosta minään ihmeellisenä tapauksena. Mielestäni hän on ollut näyttelijäpersoonana kuin myös ulkonäöllisesti alle keskiarvon. MUTTA tässä on elokuva, joka aivopesee näkemään herra Cruisen ihan eri silmin. Toistaiseksi tämä on ylivoimaisesti paras rooli herralta ikuna, enkä pääse vieläkään sen yli, että hän todella muiden näyttelijöiden tapaan laulaa tässä itse, siis ihan itse.

Rock of Ages on elokuva, jota voisin suositella kaikille. Ei tarvitse edes olla mikään erityinen musikaalien ystävä, sillä taatusti rytmi tunkee luihin ja ytimiin ja musiikki puskee sieluun.


Rokkarisielun ja festari ihmisen näkökulmaa tarjoaa Roxx Decker


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...