3D-laseista osa 2

Aikuisten ja lasten lasit vieretysten

Olen tehnyt 3D-laseista suhteellisen kattavan jutun aikaisemminkin, mutta pientä päivityksen varaa on, kun käytännön kokemus on tuonut aiheesta lisää tietoa. Kannattaa siis lukea ensin aikaisempi yhteenveto täältä, koska en käy kaikkea läpi, mitä on jo aiemmin postauksessa tullut ilmi.

Lasien kohtelu

Laseja tulee kohdella samalla huolella, kuin kohtelisit silmälaseja. Linsseihin koskemista tulee välttää jo siitä syystä, että sitten katsottavana ovat ikävästi omat sormenjäljet (tämä on tuttua itsellenikin jo ihan silmälasien käytöstä). Jos nyt sormi kuitenkin lipsahtaa, on ainakin meillä Studio123:ssa henkilökunnalta mahdollisuus saada ihan varta vasten näiden lasien merkillä varustettuja puhdistusliinoja. Toinen tärkeä seikka on, että lasien sangat eivät taivu kuten silmälasit ja vaikka lasit ovat jämerää tekoa, eivät nekään kaikkea kestä. Varovaisuus on siis valttia : )

”Lasten lasit”

Edellisen jutun aikaan ei meillä ollut vielä ”Lasten laseja”, jotka ovat siis normaaleista laseista muunneltuja. Koko on sama, mutta lasten versioissa on pehmittävä ja samalla nenän rakoa pienentävä lisäosa. Tätä lisäosaa voivat myös aikuiset pyytää tarvittaessa, jos lasit ovat nimenomaan nenän kohdalla tuntuneet epämukavalta. Toinen lasten lasien ominaisuus on kireämmät ja napakammat sangat, jotta ne pysyisivät vielä paremmin pienessä päässä.

Ongelmia laseissa

3D-lasit aktivoituvat itsestään ja poimivat signaalin kankaan kautta. Lasit toimivat pattereilla ja tunnetusti patteritkaan eivät kestä ikuisesti. 

Ensimmäinen ja selvin merkki laseista, joissa on patterit loppu, on ns. discoaminen. Lasit vilkuttavat iloisesti vuoroin violettia, vuoroin vihreää ja joskus keltaistakin (kuviot ja vilkutusnopeus vaihtelee joka kerta). Tämän pystyy huomaamaan jo ennen kuin menee sisälle saliin, sillä vilkutus ei lopu ennenkuin patteri irrotetaan. Jos kohdallesi sattuu disco-vaihteelle jääneet lasit, tule oitis vaihtamaan ne normaalisti käyttäytyviin yksilöihin.

Toinen merkki pattereiden loppumisesta on pelkkää vihreää näyttävät lasit, jotka eivät ”herää” vaikka signaali on jo hollilla. Nämä on mahdollista huomata jo ensimmäisen mainoksen aikana, vaikka mainos ei olisi 3D. Lisäksi Studio123:ssa tulee lasientestaus pätkä juuri näiden tapauksien varalle, missä kuvassa näkyvän tekstin tulee näkyä valkoisena, ei vihreänä. Tässäkin tapauksessa asiakas on täysin oikeutettu uusiin laseihin.

Lasien kanssa on myös nähty harvinaisempia tapauksia. On mahdollista, mutta hyvin hyvin harvinaista, että lasit synkronoituvat metsään. Tämä näkyy muuten normaalina kuvana, mutta se mikä kuuluisi olla lähellä, onkin kaukana ja päinvastoin. Lasit saa jälleen vaihtaa uusiin ja edelliset menevät jäähypenkille miettimään tekosiaan, mutta asian pystyy suurimmassa osassa tapauksia korjaamaan itse. Niksi on niinkin yksinkertainen kun signaalin hetkellinen katkaiseminen ja tarvitset siihen oman sormesi. Nenän yläpuolella on sensori, joka vastaanottaa signaalin ja kun tämän kohdan päällä pitää sormeaan hetken ajan, signaalin pitäisi katketa. Näin lasit voivat uudelleen poimia signaalin ja tällä kertaa oikeinpäin.

Sensori on nenän yläpuolella oleva musta namikka

Vielä harvinaisempaa ovat lasit, joissa toinen linssi toimii ja toinen ei. Tätäkin on nähty ja usein toimimaton linssi tekee jotain yllä mainituista, toisen taas toimiessa täydellisesti. Näiden mokomien tilalle saa oitis uudet kakkulat.

Kun herää pienikin epäilys, että 3D-laseissasi saattaa olla jotain häikkää, niin aina saa tulla asiasta kysymään, sitä varten me siellä ollaan : )


P.S. Kino123:n verkkokaupassa on mahdollista ostaa itselleen ihan omat kevyemmät 3D-lasit, joista kaikki ovat Studion sekä Kinon laitteiston kanssa yhteensopivia. Osa valikoiman laseista istuu myös yksiin kotijärjestelmien kanssa. Tutustu valikoimaan täällä

Hugo

Ohjaaja: Martin Scorsese
Pääosissa: Asa Butterfield, Ben Kingsley, Sacha Baron Cohen, Chloë Grace Moretz, Jude Law, Ray Winstone, Christopher Lee, Helen McCrory, Emily Mortimer, Frances de la Tour, Richard Griffiths & Michael Stuhlbarg
Musiikki: Howard Shore
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 7

Ennen varsinaista elokuvan käsittelyä yksi hauska sattuma ennen elokuvaa. Hugohan on 3D, joten saliin mentäessä työkollega nakkasi minulle mukaan ne niin tutut kakkulat vielä huolellisesti vilkaisten, ettei ne vilkuttele jo valmiiksi pattereiden loppumisen merkiksi. Mainokset lähtivät pyörimään, ensin pari 2D sellaista ja sitten teatterin vakio 3D-mainos. Odottelin siinä mainoksen lähtiessä rullaamaan "noni, kohta nää aktivoituu" hetkinen vierähti "no, yrittäkääs nyt saada se signaali" hetki vielä "ei nää tosiaan taida herätä". Ja toden totta lasini eivät toimineet ja huvittavinta vielä se, että ne sattui juuri minulle kun kaikilla muilla näytti lasit toimivan ihan hyvin. Koskaan aikaisemmin ei ole sattunut omalle leffakäynnille, että patterit olisi loppu, mutta nyt tiedän miltä sekin tuntuu!

Hugo kertoo samannimisestä orvosta pojasta (Butterfield), joka asuu salaa Pariisin juna-asemalla. Hugo hoitaa työkseen aseman kelloja, sekä samalla kursii kokoon mekaanista miestä edesmenneen isänsä (Law) muistikirjaa apuna käyttäen. Hän toivoo saavansa monimutkaisen koneen kuntoon ja toimintaan, sillä hän vakaasti uskoo sen selvittävän hänen isänsä kuoleman. Hugon yrityksiä jarruttaa aseman lelukauppias (Kingsley), joka pitää Hugoa vain varkaana ja takavarikoi tämän kirjan. Lelukauppiaan tyttö (Moretz) sen sijaan tuntuu myötämielisemmältä ja on aina valmis seikkailuun. Hugon on myös varottava, ettei hän jää asemapoliisin (Baron Cohen) kynsiin ja joudu suoraa päätä passitetuksi orpokotiin. Muita rautatieaseman vakionaamoja ovat kahvilanpitäjä (de la Tour), kukkakauppias (Mortimer), sanomalehtimyyjä (Griffiths) ja kirjakauppias (Lee).

Hugon juliste ei vakuuta eikä Hugon trailerikaan vakuuta ja puhtaasti näiden perusteella odottaa näkevänsä jotain kultainen kompassi tason floppia. Se mikä minut sai haluamaan kiivasti nähdä Hugon oli tuo mokoma Oscar-akatemia, joka tätä on siunannut tätä 11 ehdokkuudella! Silloin tässä on oltava jotain ja siinä tottavie onkin. Hugo on Martin Scorsesen rakkauden sinetti elokuvaa ja sen historiaa kohtaan. Elokuvassa kerrotaan muun juonen ohessa ovelasti elokuvan syntyvaiheista ja nähdään ikivanhoista ja yhtä ikimuistoisista elokuvista pätkiä. Tunnistin ainakin seuraavat: Juna saapuu asemalle, Työläiset lähtevät tehtaasta, Matka kuuhun ja ensimmäisen animoidun elokuvan Humorous Phases of Funny Faces.


Tarina toimii monenmoisista sivujuonteistaan huolimatta ja kokonaisuus on hallittu. Elokuva etenee sivistyneesti ja säilyttää pienet paljastuksensa kärsivällisesti juuri oikeisiin kohtiin. Visuaalinen ilme ja värimaailma on kovin kaunis ja yhteneväinen ja 3D ei liioittele. Pääosaa esittävä Asa Butterfield on osaava lapsinäyttelijä, jonka surumielinen sinisilmäinen katse kerää katsojien sympatiat. Kauttaaltaan muut sivuhahmot istuvat kuvaan mainiosti ja heidänkin elämää seuraa kiinnostuneena elokuvan myötä.

Toisaalta siinä missä minulle elokuva oli tarinan etenevyydessä hienovarainen, joidenkin mielestä se voi olla suorastaan tylsä. Mitään rummutusten saattelemaa ja tantereita tömistävää loppuklimaksia tässä ei myöskään ole, joten jollekulle sekin voi tuntua hienoiselta pettymykseltä. Sanoisin siis, että Hugo ei sovi liian malttamattomalle katsojalle.

Itse tykkäsin kyllä kovin ja etenkin elokuvien harrastajille tämä on erityinen katsomiskokemus!

P.S. Bongaa 3 Potter tähteä!