28. kesäkuuta 2015

American Burger


Ohjaus: Bonita Drake & Johan Bromander
Käsikirjoitus: Bonita Drake & Johan Bromander
Pääosissa: Fredrik Hiller, Liam Macdonald, Benjamin Brook, Aggy Ness Kukawka, Madeleine Borg, Gabriel Freilich, Charlie Petersson, Ben Thornton, Hjalmar Strid, Hanna Nygren & Lena Bengtson
Kesto: 1h 17min 

American Burger on ruotsalainen kauhukomedia, jossa amerikkalaisia nuoria laitetaan reteästi lihoiksi. Bussilastillinen täynnä asiaankuuluvia cheerleadereitä, urheilijakomistuksia ja nörttejä sekä heidän opettajansa ovat matkalla tutustumaan eurooppalaiseen kulttuuriin. Kohteena on American Burger niminen tehdas, josta tulevat unohtumattomat hampurilaiselämykset. Saatuaan amerikkalaisen bussinsa parkkeerattua tehdashökkelin luokse, käytännössä keskelle ei mitään, saavat nuoret erittäin persoonallisen tervetuloa-toivotuksen tehtaan pääteurastajalta, joka on lainannut viehkot kasvonsa myös tuotelinjastolle. Porukka ei ehdi edes esittelykierrokselle asti, kun lihaveitset alkavat jo laulamaan. Ihan joka iikkaa ei kuitenkaan niin vain viedä kuin sikaa teuraalle. 


American Burger sai Suomen ensi-iltansa Night Visions festareilla. Elokuvan Suomen levityksestä vastaa neljän nuoren naisen muodostama tehotiimi Blockbusters Gang, joka on omana freelancer-verkostonaan ollut toiminnassa vasta vuoden päivät. Porukka tekee todella laaja-alaisesti kaikkea media-alaan liittyvää toimintaa ja American Burger on heidän ihka ensimmäinen levitysprojektinsa. Ilmeisen rakas ensimmäinen lapsi on kyseessä, sen verran suurella palolla Blockbuster Gangin edustaja elokuvasta ja sen levityksestä kertoo. Maininnan saa Night Visionsin virallisella festariklubilla järjestetyt pippalot, joissa vilisi varsin verisiä cheerleadereita ja urheilijapoikia (kuvia löytyy täältä). Koko Blockbusters Gangin porukkaa yhdistää rakkaus elokuviin ja kaikkeen siihen liittyvään, joten työskentely alalla on enemmänkin etuoikeus kuin tavallinen työpaikka. Mikäli heiltä siis kysytään, ei American Burger jää viimeiseksi levitysprojektiksi elokuvien saralla. 


Itse American Burger omaan silmään oli aivan posketon katsomiskokemus. Näiden herkästi goren puolelle lipsuvien tapausten kohdalla kun ei oikein tiedä, mihin varautua. American Burger on kuitenkin ö-luokasta kaukana, se tuntee mainiosti oman tonttinsa ja siihen liittyvät mielikuvat ja odotukset. Jos tämä olisi amerikkalaista tekoa, puuttuisi tahallisen stereotypisistä hahmoista kaikki se itseironia, joka niistä nyt huokuu. Visuaalisesti elokuva on myös yllättävän viehättävä ja osan hilpeää tunnelmaa tuokin jatkuva auringonpaiste, joka siivilöityy havupuiden lomasta huolimatta siitä, mitä havujen alla on meneillään. Ainoastaan tehosteissa näkyy kotikutoisuus, mutta tätäkin kompensoidaan taitavasti huumorikertoimien käytöllä.

American Burger on mahdollista nähdä tuotantoyhtiön VOD-palvelussa, myös suomiteksteillä!

26. kesäkuuta 2015

Hannibal tv-sarja lopetetaan?


Kuva täältä
Suru-uutiset Mads Mikkelsenin tähdittämän loistavan ja omaperäisen Hannibal-sarjan lopettamisesta levisivät jo muutamia päiviä sitten ympäri internettiä. Ensin en meinannut uskoa uutista, miten joku niin hyvä ja laadukas sarja voidaan edes harkita lopettaa?? Lähempi tarkastelu kertoi syyksi rapakon takana alkaneen viimeisimmän eli kolmannen kauden liian alhaiset katsojaluvut, joten neljättä kautta ei nähdä, ainakaan NBC:llä. 

Kuulemma Hannibal-sarja (käsittämätöntä kyllä) on alusta alkaen kamppaillut katsojalukujensa kanssa. Ilmeisesti sarjan hitaampi tempo ja tavallista taiteellisempi mielenlaatu, ei vain ole tarpeeksi kovaa vuoristorataa keskivertokatselijalle. Kolmannen kauden kohdalla näkisin katsojalukuihin vaikuttavan ratkaisevasti ihan pelkän ajoituksenkin. Game of Thrones päättyi vasta ihan hetki sitten, eikä siitä ole varmasti vielä kaikki päässeet yli ja muita sarjoja on odottamassa jo nurkan takana, kuten True Detective-sarjan toinen tuottari. Kesäkausi on myös tunnetusti erittäin epäotollista aikaa yhtään valtavirrasta poikkeavalle elokuvalle tai tv-sarjalle. 

Ensimmäisen jakson kolmannelta kaudelta olen jo katsonut NBC:n omilta sivuilta ja ehkä kauden aloitusjaksoksi se on tavanomaista laahaavampi ottaen huomioon millaiseen ryminään toinen kausi päättyi. Kuitenkin omalla kohdalla ainakin juuri se hidastempoisuus ja vähäeleisyys luo sitä hyytävän synkkää tunnelmaa, koska tiedät mitä on tapahtunut ja mitä voi tapahtua. Erittäin nautittava ja mielenkiintoinen jakso omasta mielestäni siis.

Lopullista naulaa ei kannata lyödä Hannibalin arkkuun, sillä nykyään sarjat voivat päästä lopulliseen päämääräänsä esimerkiksi netflixin avulla. Neuvotteluja onkin jo käyty edellämainitun sekä Amazonin kanssa (lähde). Laittakaamme Hannibal-fanit yhdessä sormet ristiin sen puolesta, että näemme vielä neljännenkin kauden!

25. kesäkuuta 2015

While we're young


Ohjaaja: Noah Baumbach
Käsikirjoitus: Noah Baumbach
Musiikki: James Murphy
Pääosissa: Ben Stiller, Naomi Watts, Adam Driver, Amanda Seyfried, Charles Grodin, Maria Dizzia, Adam Horovitz, Brady Corbet, Ryan Serhant & Peter Yarrow
Kesto: 1h 37min
Ikäraja: 12

Josh ja Cornelia Schrebnick ovat keski-ikäinen pariskunta, joiden oma elämä on ihan tyydyttävissä kantimissa uran ja parisuhteen kannalta. Lapsettomaksi osittain omasta tahdostaan jäänyt pariskunta kokee kuitenkin eriytymistä entisistä kaveripiireistään, jotka viettävät paraikaa pikkulapsiaikaa. Josh on työstänyt omaa dokumenttielokuvaansa jo kahdeksan vuotta yrittäen luoda edellisen teoksensa kaltaista läpilyöntiä. Cornelia puolestaan toimii samalla alalla tuottajana. Kustantaakseen työtään Josh käy pitämässä luentoja ja tulee törmänneeksi parikymppiseen pariskuntaan, Jamieen ja Darbyyn, jotka vievät mieheltä jalat alta ihailevine kommentteineen. Ikäerostaan huolimatta Schrebnickit alkavat hengailemaan itseään kovasti viehättävän ja inspiroivan nuoren parin kanssa. Mutkia matkaan ei lopulta tuo sukupolvien välinen kuilu, vaan ammatillinen kilpailu, sillä niin ikään dokumenttielokuvista kiinnostunut Jamie, alkaa viemään valokeilaa Joshilta. 



Noah Baumbach ei ole itselleni tekijänä tuttu nimi, vaikka Frances Ha pyörähtikin ohjelmistossa kerhokuvana. While we're young:n kohdalla eivät odotukset olleet kovin kummoiset itse elokuvaa kohtaan, mutta sen sijaan kiinnostusta loi vakuuttavan oloinen näyttelijäkaarti. Naomi Wattsin viimeaikaiset roolisuoritukset ovat olleet Oscareissakin asti palkituissa elokuvissa ja Adam Driver tuntuu vastaavasti sivuosittavan joka toista Oscar-elokuvaa. Itse Ben Stiller on pysynyt yhä komediallisella linjalla elokuvavalinnoissaan, mutta kaartanut viime vuosina vähän laadukkaampaan suuntaan (Walter Mitty). Seyfriedin listalta löytyy myös paljon komediaa, usein hyvääkin sellaista, mutta myös vakavampaa esimerkiksi Les Miserablesin muodossa. Kaarti vastasikin täysin odotuksiini, mutta yllättäen elokuvakin osoittautui kokonaisuudessaan varsin katsottavaksi.

While we're youngin teemat pyörivät nuoruudessa sekä ikääntymisessä, mutta näiden välille ei luoda tahallisen jyrkkää vastakohta-asetelmaa. Nuoren parin kiinnostus kaikenlaiseen retroon ja vanhemman parin taas liukuessa valmiiksi tarjoiltuun teknologiapainotteiseen elämäntapaan, ei palvele muka hauskana eroavaisuutena pariskuntien välillä, vaan selittää eri ikäluokkien suhtautumisista asioihin, jotka toisille ovat viehkeän nostalgisia, toisten taas aikanaan eläessä niiden ympärillä osana arkipäivää. Cornelialle ja Joshille avautuu myötäelämisen avulla mahdollisuus nähdä maailma jälleen kerran nuoremmilla silmillä. Elokuvassa pohditaan myös keskeisiä elämänvalintoja, ulkopuolisia paineita ja oman  persoonan kasvamista ja kehitystä monien eri näkökulmien kautta. 



While we're youngissa pidän erityisesti hahmokeskeisyydestä ja luontevasta dialogista. Elokuvaa on jo verrattu Woody Allenin elokuviin ja pystyn hyvin näkemään tämänkin yhteyden. Allenin elokuviin verrattuna tässä on vain selkeämmät päämäärät ja polut niiden saavuttamiseksi. Tässä elokuvassa on siis enemmän juonta ja tarinaa, kuin keskiverto Allen-elokuvassa. Realistisuus ei siltikään kärsi tarinan kulusta ollenkaan, vaan tapahtumissa on aina läsnä soljuva luonnollisuus. Huumori tapahtuu myös luonnollisesti nojaten henkilökemioihin ja näiden kyllästämiin tilanteisiin. Näyttelijöiden kemiat menevät yksiin ja pienimmänkin sivuhahmon läsnäolo on käsikirjoitettu uskottavasti.

While we're young sopii useammalle ikäpolvelle, sillä osalle katsojista elokuvan herättämät kysymykset ovat vasta edessä, osa ruotii niitä paraikaa ja osa käynyt läpi jo aikapäiviä sitten. Osa ei pohdi koskaan, vaan jatkaa hetkessä elämistä kuten aina ennenkin.




Trailerin katsominen ei ole mitenkään välttämätöntä, itse elokuva antaa kaiken tarvittavan

23. kesäkuuta 2015

Dinojen kasvatusta ja muuta lapsetusta

Jurassic World elokuvan ohessa meille tuli myyntiin pieniä dinosauruksen munia, jotka siis laitetaan veteen kasvamaan. Pakkohan semmoisia oli kokeilla itse laittaa hautomaan! Kuoriutumisprosessi alkaa arviolta 12 tuntia vedessä olon jälkeen ja varsinainen dino pääsee ulos n. vuorokauden päästä veteen laitosta. Itse annoin omieni olla vielä reilusti yliaikaa, jotta ne kasvoivat kunnolla, vaikka hirveän isoja sauruksia näistä ei tulekaan. Kuvasatoa aiheesta:

















Molemmat ovat omalla tavallaan vähän muotopuolia. Kuvassa ovat parhaat puolet kameraa kohti. Ei nyt sattunut lihansyöjää kohdalle

Nämä tosiaan alkavat kutistua taas, raajat ensimmäisenä, vartalo seuraa vasta perässä

Muita lapsetus aiheita on pari uudempaa pehmolelua. Totoro on saatu jo joululahjaksi. Minioni on vasta äsken hankittu Kino123:n puolelta, jossa näitä oli vielä jonkin verran jäljellä!


 

18. kesäkuuta 2015

Game of Thrones 5. kausi



Viime maanantaina tuli Game of Thronesin innolla ja kauhulla odotettu viidennen kauden viimeinen jakso. Tämäkin iltavirkku onnistui fanituksen voimalla nousemaan tavallista aikaisemmin ylös, jotta pääsi mahdollisimman aikaiseen katsomaan, miten ne nyt olivat päättäneet kaiken päättää (toistaiseksi). 

Yleisesti ottaen viides kausi on ottanut paljon aikaisempia kausia enemmän harppauksia omiin suuntiinsa eli tehnyt eniten erilaisia ratkaisuja verrattuna kirjaan, radikaalejakin sellaisia. Toistaiseksi suurin osa muutoksista on ollut mielestäni oikein toimivia. Ymmärrän täysin tarpeen editoida miljoonia sivuhahmoja ja yhdistää heitä tai heidän ominaisuuksiaan muihin hahmoihin. Ymmärrän myös kirjaan kuulumattomia ajanjaksoja, jotka toimivat vain pääasiassa muistutuksena, että hei tämä hieno hahmo on edelleen kuvioissa mukana (koskee varsinkin Aryaa ja Brienneä). Viides kausi on kuitenkin lyönyt tämän kirjan lukijan eniten ällikällä, koska tosissaan luulin vielä tietäväni vähän paremmin missä mennään, mutta ehei, sarjan tekivät olivat varanneet rutkasti temppuja saadakseen lukijoidenkin leuat loksahtamaan. 

Nyt ollaan siis kerrassaan erikoisessa tilanteessa, sillä seuraavaa kirjaa ei vieläkään näy eikä kuulu ja sarja kuulemma jatkuu "jo" ensi vuoden keväänä. Kukaan ei tiedä, miten tässä käy, paitsi sarjan tekijöistä Martinin valitut uskotut ja herra sadisti itse. Erikoista on myös, että tämä viimeinen kausi taisi tulla kertoneeksi jo jotain uudesta kirjasta sekä tietysti kirjassa (/kirjoissa) on vielä omat tietonsa, jotka paljastaa taas asioita tulevista kausista. Seuraavat kohdat tässä postauksessa käsittelevät näitä asioita sekä muita eroja viimeisimpien kirjojen sekä sarjan välillä, joten tähän väliin:

SPOILERIVAROITUS!!!!! JATKOTEKSTI SPOILAA SEKÄ GAME OF THRONES SARJAA, ETTÄ KIRJOJA!!! Älä lue enempää, jos et halua tietää!!!!!!!




Mitä lukijat osasivat erityisesti odottaa viidenneltä kaudelta?

Highsparrown saapumista Kuninkaansatamaan osasi odottaa, vaikkakin sarjan versio hänestä oli ensialkuun paljon herttaisempi ja kesymmän oloinen, kuin kirjoissa. Hänen saapumistaan odotti siksi, että tiesi hänen olevan tärkeä henkilö Margaeryn ja Cersein yhteenotossa. Ensin Cersei onnistuu lavastamaan Margaeryn syylliseksi aviorikoksiin (eri syy kuin sarjassa ja Loras ei ole osallinen ollenkaan), mutta sitten pilkka osuukin omaan nilkkaan. Cersein vangitsemista näytettiin kyllä harmillisen vähän, olisin halunnut nähdä hänen edes yhden kerran viskovan omaa pottaansa. Walk of shame oli yksi odotetuimpia kohtauksia, tosin sarjan versiossa itseni kävi enemmän sääliksi Cerseitä, kuin kirjan versiossa. Hienoista asioista odotin todella Dany is awesome-hetkeä eli nousemista lohikäärmeen selkään ja ah, hieno se olikin! Kuolemista tietenkin Jon Snow:n oli sellainen, jota osasi odottaa, mutta siinä sarja antoi vahvistuksen, että Jon on todella kuollut (kirja kuvasi vähän epämääräisemmin kyseisen asian).





Joitakin eroavaisuuksia kirjan ja sarjan välillä

Ensimmäinen kunnon whaaa-hetki oli, kun Margaery ja Tommen tekivät sitä! Ihan siitä syystä, että itselleni on ollut epäselvää, kuinka vanha sarjan Tommen on olevinaan, koska kirjassa poika on vasta 9-vuotias (erittäin hämmentävää). Seuraava iso juttu oli Tyrionin ja Danyn tapaaminen, jota ei ole vielä tapahtunut kirjassa!! Tyrion on kyllä samassa kaupungissa, mutta esiintyy taisteluareenalla toisen naispuoleisen kääpiön kanssa isäntänsä pakottamana leikkiturnajaisissa possulla ratsastaen. Varys ei myöskään ole Tyrionin matkakumppani, vaan matkan varrella on ollut vaikka ketä muita. 

Muista tapaamisista puheen ollen, sarjan Brienne on kohdannut monia, joita kirjan Brienne ei ole: Sansa, Arya ja Hurtta muun muassa. Jamie puolestaan (eikä Bronn sen puoleen) mene koskaan Dorneen, vaan tässäkin paikataan pienempää sivuhahmoa Balon Swannia. Danyn ympärillä taas näemme useampiakin kosijoita, ihan dornelaisesta prinsistä (Quentyn Martell) Greyjoy-suvun vesaan (Victarion), joka on vasta matkalla lohikäärmeiden äidin luokse.

Erittäin hieno kokonaisvaltainen ja leukaa loksauttava muutos/lisä/yhdistelmä oli Hardhomen taistelu. Sarja on muutenkin näyttänyt kuolleita paljon enemmän (tai ainakin pikaisesti muistuttanut tämän uhkan olemassaolosta), mutta nyt tämän karmaisevan armeijan mahti ja laajuus näkyy kokonaisuudessaan. Hardhome yhdistää osittain monia pienempiä tapahtumia ja lopputulema on joka tapauksessa sama, mutta aivan huikeasti toteutettu. 

Ensi alkuun hämmenystä aiheutti myös Sansan naittaminen Ramsay Boltonille. Ei suinkaan siksi, että muutos olisi jotenkin vääränlainen vaan, koska kirjassa kyseessä on Sansan ystävän Jeyne Poolen esittämä vale-Arya, jolle tapahtuu aika karmaisevia asioita Ramsayn toimesta ja nyt pelkäsin samojen asioiden tapahtuvan Sansalle. Niin hirveää kuin Sansan kohtalo olikin, niin hän säästyi vielä vähällä verrattuna Jeyne Poolen kärsimyksiin. Kirjan Sansa on siis vielä koskematon.

Kuoleman tapauksissa otettiinkin sitten rutkasti pesäeroa kirjaan!!! Todella moni edelleen kirjoissa elossa tallaava hahmo kuoli tällä kaudella. Lievemmästä päästä olivat Danyn viimeisimmän aviomiehen kuolema sekä Barristan Selmyn. Myrcella ei hänkään ole vielä kuolleeksi todettu, kirjassa hänet yritetään murhata, mutta hän menettää vain toisen korvansa. Isoimpia järkytyksiä oli Shireenin elävältä polttaminen, jota ei todellakaan tapahdu kirjassa (Melissandre on metsästänyt vain Robertin äpäriä tähän tarkoitukseen sekä Mance Ryderin poikaa). Samoten elossa kirjassa ovat edelleen Stannis ja hänen vaimonsa. Stannisin kuolemaan en edes vielä uskokaan, koska sitä ei näytetty.





Mitä sarja spoilaa tulevasta kirjasta (EHKÄ)?

Tyrion sitten ilmeisesti jossain kohtaa pääsee kiivettyä takaisin omaan asemaansa ja saattaisi siis nousta sijaishallintoon, kuten sarjassakin. Kaikki kuoleman tapaukset sarjassa saattavat ennustaa hahmojen lakoamista tulevassa kirjassakin. Jon puolestaan on yhä suuremmalla todennäköisyydellä kuollut, joten nyt on vain kysymys siitä, että herätetäänkö hänet esimerkiksi Melissandren toimesta takaisin henkiin omaksi itsekseen vai siirtyykö hän johtamaan nykyisestä olotilastaan vaikkapa kuolleiden armeijaa?

Mahdollisesti voisimme ennustaa sen, kuka vahingoitti Myrcellaa. Sarjan puolella tämä oli erittäin selkeästi Ellarian juonimaa, mutta kirjan puolella on kinkkisempää, sillä Ellaria paikkaa kostonhimossaan Arianne Martellia, joka on sarjasta pois editoitu, mutta hänkään ei väitetysti halua Myrcellalle mitään pahaa. Veikkaisin silti jotakin Sandsnakeistä. Toisessa murha mysteerissä eli Joffreyn kuolemassa, sarjan Olenna on vinkannut jo luotetuilleen, että hän sen teki. Kirjassa Olenna ei ole vielä kertonut kellekään, mutta tulee varmaankin siis kertomaan. 

Sarjan hahmoeditoinnit antavat viitettä siihenkin, että kirjassa Tyrionin matkoilla vilahtava nuori Griff, jonka annetaan ymmärtää olevan myös yksi Targaryen ja potentiaalisesti ehkä tärkeä hahmo, on siis oikeasti ihan yhdentekevä.





Mitä kirjat spoilaavat vielä sarjasta (EHKÄ)?

Aryan sokeus on vain väliaikaista, odotin sen tapahtuvan jo paljon aikaisemmin sarjassa, mutta kyseessä on taas yksi testi, jotta Aryasta voi tulla "ei kukaan". Muutoin onkin sitten yleisesti ottaen kaikki lukuisat vinkkejä kuhisevat yksityiskohdat, joita ei ole sarjaan viljelty ollenkaan niin paljon kuin kirjaan. Kysymyksiä kuten "Ketkä ovat lohikäärmeen kolme päätä?", "Kuka on uudelleensyntynyt Azor Ahai?" ja "Kuka on prinssi, joka luvattiin?" ja näihin kaikkin monia mahdollisia potentiaalisia vastauksia. Aika moni kirjan lukija (ja/tai ahkera googlettaja) saattaa myös tietää kuka on Jon Snown äiti. 


Mitä olisin halunnut nähdä kirjasta?

Sandsnaket ovat olleet ainoa pettymykseni sarjassa, sillä kirjassa he olivat kaikki KAHDEKSAN niin siistejä hahmoja tai ainakin ne viisi vanhempaa. Ulkonäöllisesti yksikään ei vastaa kohdettaan (varsinkin kun Tyenen tulisi olla blondi) ja eihän tämä muutoin haittaisi, mutta koska sarja on ollut todella monen muun hahmon kanssa ulkonäölle paljon paljon uskollisempi. Kaipaan myös Arianne Martellia, joka on melkein kuin yhdeksäs Sandsnake. Cersein naispuoleinen rakastajar ja ystävä Taena of Myr olisi myös ollut mielenkiintoinen lisä.

Kaikista eniten kuitenkin haluaisin nähdä Lady Stoneheartin, kuten kaikki muutkin kirjan lukeneet tuntuvat haluavan. Elättelin salaa toivoa, että Catelyn Starkin puolikuollut kostonhimoinen variaatio tulisi yllättämään vähän myöhästyneenä nyt viidennellä kaudella.

 

Kuvat täältä

15. kesäkuuta 2015

Jurassic World


Ohjaaja: Colin Trevorrow
Käsikirjoitus: Derel Connolly & Colin Trevorrow
Musiikki: Michael Giacchino
Pääosissa: Chris Pratt, Bryce Dallas Howard, Vincent D'Onofrio, Jake Johnson, Nick Robinson, Ty Simpkins, Irrfan Khan, Omar Sy, Judy Greer, B.D.Wong & Brian Tee
Kesto: 2h 4min
Ikäraja: 12

Jurassic World kertoo Isla Nublar-saaren kuulumisista 22-vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. John Hammondin visiosta ammentaen on pystyyn saatu uusi dinosauruksia kuhiseva puisto, joka on ollut tehokkaassa toiminnassa jo pitkään. Niinkin pitkään, että tavanomaiset dinosaurukset eivät enää hetkauta ihmismassoja samalla tavalla. Puiston laskelmoiva operatiivinen päällikkö Claire Dearing on erityisen huolissaan kävijämäärien kehityksestä ja ymmärtää, että ihmismääriä tulee houkutella uusilla nähtävyyksillä. Puiston rahoittaja ja omistaja on jo askeleen edellä ja on tilannut geenilabrastaan uuden päheän dinosauruksen, jolla on kaikkea liikahampaista yliälykkyyteen ja vähän enemmänkin. Ison pomon pyynnöstä Clairen tulee pyytää paikalle dinosaurusten käyttäytymistä tutkiva asiantuntija Owen Grady, jotta tämä voi tutkia uuden hirmuhampaan elinolosuhteet. Indominus Rex:iksi ristitty luomus onnistuu kuitenkin pakenemaan ja pian koko puisto on hälytystilassa. 


Jurassic Worldin kohdalla en uskaltanut odottaa liian suuria, vaikka helposti ennakkohypetykseen sortuisikin, varsinkin maagisen ykköselokuvan, Jurassic Parkin takia. Mielessä kummitteli myös alhaiset todennäköisyydet siihen, että saman vuoden sisään olisi Mad Maxin lisäksi toinen klassikkoelokuvan jatkis, joka löisi ällikällä. Jurassic World sai aika nopeasti skeptisyyteni siirtymään toisaalle ja elokuvan päästessä puistoon asti, alkoi se imaista kunnolla mukaansa. Ihan viimeisillä loppumetreillä elokuvan loisto kuitenkin pääsi hieman hiipumaan. 

Jurassic World kierättää onnistuneesti ensimmäisen elokuvan tai oikeastaan jokaisen Jurassic Park-elokuvan tuttua kaavaa, lisäten siihen omat mausteensa. Järjestykseen laitattaessa se pärjää kyllä toista ja kolmatta osaa vastaan ihan kevyesti loikaten. Jurassic World muista osista poiketen tuo ensimmäisenä esille sen, miltä näyttää monia vuosia pystyssä ollut ja oikeasti toimiva dinosauruspuisto. Se myös kuvaa, millainen inflaatio tapahtuu ihmisten kyllästyessä ennen niin ainutlaatuisena koettuun ja miten riskit seuraukset ovat, kun vastataan uutuuden tarpeeseen mielihalujen pohjalta, eikä pysähdytä miettimään. Eettisempiä pohdintoja ei kuitenkaan tehdä toiminnan kustannuksella, eikä päinvastoin. Jännityselementit ovat Jurassic Worldissä enemmän kuin oikein ja monesti yllättävät käänteet tulevatkin niin puun takaa, että selkämys on liimattuna penkissä, suun muodostaessa samalla O-kirjaimen.


Syyt, miksi Jurassic World ei yllä esimerkiksi ensimmäisen elokuvan tasolle, tulevat vasta ihan lopussa. Oikeastaan elokuvan loppurytinä herättää myös ne aikaisemmat pikkiriikkiset häiritsevät seikat liian tuoreeseen muistiin. Suurimpia ongelmia itselleni on, millainen godzillamainen monsterikaveri legendaarisesta T-rexistä tässä kuoritaan. Kyllä sen olisi pitänyt popsia ympärillä loikkivat dinokaverit suuhunsa yhteistyöstä huolimatta (joka sekin aiheutti ärsytystä). Puolestaan Indominuksen kohdalla ymmärrän kaikki "lajikäyttäytymisestä" poikkeavuudet täysin, koska kyseessä on niin omanlaisensa geenisekoitus. Toisaalta vaikka Indominus onkin erilainen nuori, en ymmärrä, miksi kommunikointi raptorien kanssa oli tehty niin rautalangasta vääntäen. Oikeastaan siitä hetkestä, kun T-rex skippaa luonnolisen välipalansa on ärsytysnärästys jo semmoinen, että lopun suvantokin tuntuu liiaksi paisuvalta höttöpumpulilta.

Vanhasta elokuvakolmikosta ei ole käytetty muita samoja hahmoja, kuin yksi, geneetikko Henry Wu, jota esittää edelleen B. D. Wong. Uusia tuttavuuksia on Bryce Dallas Howardin esittämä Claire Dearing, joka saa tilaisuuden kehittyä erittäin järjestelmällisestä, mutta hiukan kylmäkiskoisesta bisnesnaisesta, näkemään dinosaurukset muunakin kuin pelkkinä tuotteina. Tämä kulminoituu heikossa kunnossa olevan dinosauruksen paijaamiskohtauksessa, jossa sentään on käytetty animatronics-dinoa (ihanaa!). Chris Pratt on ollut todella nosteessa Guardians of the Galaxy-elokuvan jälkeen ja osa hänen sharmantista vaikutuksesta meneekin Star-Lordin piikkiin. Lapsihahmojen kiintiön täyttää vähän kliseiset veljekset, joiden sisarussuhde on hieman epäaidohkon oloinen, mutta menettelee. Näistä selvästi paremman roolisuorituksen tekee nuorempi jannu eli Ty Simpkins, jonka sinisimmut onkin voinut bongata aiemmin jo Iron Man 3:sta. 

Jurassic World on erittäin hyvä kesäelokuva, mutta ei läheskään täydellinen. Jos elukoiden yli-inhimillistäminen ei hierrä yhtä pahasta vastakarvaan kuten itselläni, tämä voi hyvinkin olla täydellisempi kokemus. 


9. kesäkuuta 2015

Miekkailija


Ohjaaja: Klaus Härö
Käsikirjoitus: Anna Heinämaa
Musiikki: Gert Wilden Jr.
Pääosissa: Märt Avandi, Ursula Ratasepp, Hendrick Toompere, Lembit Ulfsak, Liisa Koppel & Joonas Koff
Kesto: 1h 39min
Ikäraja: 7

Endel Nelis nimellä kulkeva mies saapuu Viron Haapsaluun pakoillakseen Neuvostoliiton salaista poliisia. Taustalla vainoavat toisen maailman sodan tapahtumat Endelin taisteltua väärällä puolella eli saksalaisten joukoissa. Endel saa paikallisesta koulusta pestin liikunnanopettajana ja työn tohinassa ajatuksen tarjota vapaa-ajan harrasteena lapsille mahdollisuuden tutustua omaan henkilökohtaiseen lajiinsa: miekkailuun. Koulun kommunistinen rehtori ei ole miekkailusta mielissään, mutta kerhon suosio ja vanhempien ääni ratkaisee ja miekkailu saa jäädä. Lasten harjaantuessa ja intohimon lisääntyessä lajiin, keksivät he lehti-ilmoituksesta miekkailukisat, jotka pidetään Leningradissa. Endel joutuu vaikean päätöksen eteen, ottaako kiinnijäämisen riski lasten onnellisuuden tähden?


Miekkailija on jo ehtinyt niittää itselleen palkintoja ja saanut arvostelijoilta ylistystä, mutta näiden lisäksi myös paikallinen leffakansa on elokuvasta kovasti tykännyt. Ei ole ollut kertaa, että elokuvan jälkeen ei olisi tultu erikseen vielä mainitsemaan, kuinka hyvä elokuva on kyseessä. Suosionsa tähden Miekkailija pitikin paikkaansa ohjelmistossa pitkään, mutta itse sain sen aikaseksi nähdä vasta ihan viime metreillä. Alussa oli toki pientä skeptisyyttäkin, varmasti elokuvien kesäkaudesta johtuen, jolloin ei mahdu päähän, että tulisi muitakin hyviä elokuvia, kuin vain niitä toimintapainotteisempia. Miekkailija oli kuitenkin ihan kaikkea sitä, mitä siitä olivat kaikki ylistäjät sanoneet.

Juurikin kesäkauden toimintapainotteiseen elokuvatarjontaan, Miekkailija toi kaivattua vaihtelua. Sitä kun alkoi jo olla laadukkaan draamaelokuvan vaje. Miekkailijassa käsitellään erittäin hienovaraisesti aika traumaattisiakin asioita, kuten sodan vaikutusta tavallisen ihmisen elämään. Kauheita asioita ei tuoda missään kohtaa päin näköä, mutta jos on yhtään perillä asioista, tietää kyllä, mitä siellä esiripun takana tapahtuu. Miekkailijasta jää kuitenkin päällisin puolin katojalle hyvä mieli, kaikesta siitä toivosta ja onnellisuudesta, jota se tarjoaa. Vaikka kuinka kamalia asioita olisi tapahtunut, joskus arjen ilot ovat niitä tärkeimpiä asioita. Tässä tapauksessa se kulminoituu miekkailukerhoon, joka antaa kaivatun itseilmaisun keinon monelle lapselle, joista kovin monella on myös omat käsittelemättömät asiat taustalla. 


Märt Avandi esittää itse miekkailijaa, Endel Nelisiä, todella luontevasti. Endel on hahmona ensin sisäänpäinkääntyneempi kaiken pakoilun tähden, mutta oppilaat ja läheinen opettaja, saavat hänet avaamaan itsensä maailmalle. Ursula Ratasepp esittää tätä opettajakollegaa, Kadria, jonka kanssa Endel saa kunnon romanssin aikaiseksi, joka sinänsä on vähän ylimääräinen lisä elokuvakokonaisuuteen, mutta välttämätön Endelin hahmolle, jotta tämä osaa suhtautua oppilaisiinkin paremmin. Oppilaista mieleen jää parhaiten nuori Marta (Koppel) ja Jaan (Koff), joilla molemmilla on traagisia kokemuksia taustalla. Jaanin isoisän roolissa nähtävä Lembit Ulfsak ei saa paljoa valkokangasaikaa, mutta on sitäkin vakuuttavampi kaikissa pienissä eleissäänkin. 

Miekkailija on todella vaikuttava, hieno ja ehta draamaelokuva. Lämpimät suositukset!


 

8. kesäkuuta 2015

Poltergeist


Ohjaaja: Gil Kenan
Käsikirjoitus: David Lindsay-Abaire
Musiikki: Marc Streitenfeld
Pääosissa: Sam Rockwell, Rosemarie DeWitt, Jared Harris, Jane Adams, Saxon Sharpino, Kyle Catlett, Kennedi Clements, Nicholas Braun, Susan Heyward & Soma Bathia
Kesto: 1h 34min
Ikäraja: 16

Bowenien perhe joutuu muuttamaan talousvaikeuksien tähden hieman edullisempaan asuntoon kuitenkin suhteellisen mukavan oloiselle lähiöalueelle, mutta kauas entisistä piireistä. Perheen teini luonnollisesti ei tykkää yhtään muuttaa keskelle ei mitään ja hautautuukin älyluurinsa maailmaan. Keskimmäinen kärsii edelleen hylkäämistraumastaan ja on sen tähden tavallista säikympi kaikelle. Alati iloinen kuopus on ainoa, joka tuntuu ottavan muutoksen hyvin vastaan ja yliluonnollisia asioita vilisevä talo tuntuu yhtä lailla ottaneen nuorimmaisen hyvin vastaan. Omituisten ilmiöiden voimistuessa ja muuttuessa yhä vahingollisempaan suuntaan, perheen pienin katoaa.


Poltergeist on uusintaversio vuoden 1982 samannimisestä klassikosta. Alkuperäisessä hääri käsikirjoituspuolella Steven Spielberg, uusinnassa on tuotantopuolella kauhuelokuvien oppi-isä Sam Raimi. Remake-elokuviin on aina syytä suhtautua pienellä varauksella, oli kuinka lupaavan oloista tahansa. Uutta Poltergeist elokuvaa, josta en ollut julistetta enempää nähnyt, lähdin katsomaan ihan kieli poskella-asenteella. Johtuuko sitten erittäin matalista odotuksista ja siltikin vastaanottavasta mielentilasta, että ei tämä mielestäni ollut ollenkaan niin huono, kuin lähes jokainen muu arvostelu antaa ymmärtää. Kyseessä on ihan kohtuullisen viihdyttävä pätkä, ei kovin pelottava, mutta ihan katselun kestävä.

Kritiikkiä Poltergeist on saanut juurikin sen pelottavuuden puuttumisesta. Myönnän, että itsekin olin jatkuvasti varautunut pahempaan, kuin mitä kankaalle lopulta tupsahti. Ei tämä siis tottuneelle kauhuelokuvien katselijalle voi olla kovin pelottava kokemus, mutta ei minusta se vanhakaan sellainen ollut, ellei sen ole nähnyt ihan nassikkana. Elokuvassa on kuitenkin pelotteluaiheeseen liittyviä kekseliäitä kohtauksia, jotka ovat visuaalisesti onnistuneesti toteutettu. Uusinta ei myöskään toisinna suoraan vanhasta, vaan moni tuttu kohtaus on jäljinnetty omalla tavallaan (vrt. uudessa lehtitorni ja vanhassa keittiön kalusteet).  


Poltergeistissa on tosi moni etäisesti tutunnäköinen näyttelijä, joten elokuvan jälkeen oli pakko tehdä massiivista googletusta. Parhaiten itse tunnistin tosi-tv heeboa esittäneen Jared Harrisin, joka on itselleni tuttu Fringe-sarjasta sekä Downey jr:n Sherlockeista. Sam Rockwell on ollut vaikka missä Iron Man 2 :sta Vihreään mailiin, mutta ehkä itselleni mieleen painunein rooli hänellä oli Linnunradan käsikirja liftareille-elokuvassa. Perheen äidin roolissa nähtävä Rosemarie DeWitt olikin tuttu Taran monta elämää-sarjasta. Yksikään näyttelijöistä ei nyt suuresti hätkähdytä tässä elokuvassa, mutta ihan kohtuullisesti kaikki oman tonttista hoitavat, sen suuremmin ärsyttämättä, vaikka Rockwellin hahmo vähän raja-aitaa potkiikin.

Uudempi ja nuorempi Poltergeist on ihan ok kauhupätkä, ei niinkään siihen pelotteluun, vaan perusviihteen nälkään. Vanhempi versio kannattaa myös katsoa ennen tai jälkeen, ihan vertailun vuoksi.



6. kesäkuuta 2015

Maggie


Ohjaaja: Henry Hobson
Käsikirjoitus: John Scott III
Musiikki: David Wingo
Pääosissa: Arnold Schwartzenegger, Abigail Breslin, Joely Richardson, Douglas M. Griffin, Rachel Whitman Groves & J. D. Evermore
Kesto: 1h 35min
Ikäraja: 16

Maggie on zombiedraama, jossa käsitellään erään perheen selviytymistä perheenjäsenen sairastuttua. Elämme zombiepidemian saastuttamassa maailmassa, mutta ihmiskunta ei olekaan suistunut pakokauhuun ja kaaokseen. Taudinkuvassa sairastuminen etenee vaiheittain ja vasta ennen viimeistä vaihetta eli zombieksi muuttumista, potilas siirretään karanteeniin. Wade (Arska) saa monen muun perheen tavoin ottaa sairastuneen tyttärensä Maggien (Breslin) kotihoitoon ennenkuin tämän tila muuttuu kriittiseksi. Äitipuoli (Richardson) ei ole päätöksestä kovin riemuissaan ja kyseenalaistaakin sen, pystyykö Wade todella tekemään vaikean päätöksen oikeaan aikaan. Virkavalta osaltaan myös hengittää niskaan ja valvoo, että sairastuneiden saattoa karanteeniin ei venytetä omaisten toimesta.



Maggie sai harmillisen vähän sijaa valkokankailla täällä kotimaassamme ja näin ollen katsojaluvutkin ovat olleet sen mukaiset. Finnkinon kankailla Maggieta ei nähty ollenkaan, joka rohmusi tietysti aimo osan katsojia. Katsojaluvut eivät kuitenkaan anna mitään osviittaa siitä, miten hyvästä elokuvasta on kyse. Maggie on draamapainotteinen näkökulma hieman totutumman groteskin zombiesuunnan sijaan ja se nimenomaan toimii elokuvalle eduksi. 

Itselleni oli kyllä etukäteen hieman epäselvää, kuinka paljon tavallisen draaman puolelle Maggie kallistuu vai onko se enemmänkin kuin yksi pitkä jakso Walking Dead-sarjaa. 
Enemmän se kuitenkin kallistui edellä mainittuun, painopisteen ollessa perhesuhteissa ja niiden selvittelyssä, joskin toki mukana on raadollisempiakin elementtejä zombieteeman johdosta. Maggien maailmassa sairastuminen muistuttaa enemmän syöpädiagnoosin saamista, joskin tässä tapauksessa toivoa parantumisesta ei ole ollenkaan. Lievää ironiaa on kuitenkin hetkessä, jossa purema-arpeaan raapiva Maggie on tohtorin vastaanotolla, kuin kuka tahansa kansalainen. Muiden ihmisten reaktiot vaihtelevat, läheisemmiltä saa Maggie osakseen sääliä ja myötätuntoa, mutta tuntemattomat välttävät taudin saanutta kuin ruttoa. 


Arskaa on kieltämättä hieman jopa omituista nähdä näin vakavassa draamaroolissa, mutta hän istuu karulla olemuksellaan tähän astetta synkempään maailmaan. Kun elokuva vähän joutuu eteenpäin, niin huomaan unohtaneeni toisinaan, että kyseessä on edes Arska, vaan katson pelkkää rujokasvoista maanviljelijää, joka yrittää kätkeä murheet sisäänsä. Abigail Breslin on ollut osaava näyttelijätär jo penskasta asti ja hoitaa yhä sairaammaksi riutumisen tyylillä ja koko tunneskaalalla varustettuna. Poliisin sivuroolissa nähtävällä J.D. Evermorella on muuta porukkaa enemmän kokemusta zombeista, sillä hän on esiintynyt jo Walking Dead-sarjassa.  

Maggie kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos se sattuu vielä jossain lähistöllä pyörimään! Pk-seudulla ainakin Kino Sherylissä on vielä näytöksiä elokuvasta!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...