22. joulukuuta 2015

TV Poimintoja: joulunajan elokuvat


Diana


Tiistai 22.12
TV1 klo 21.00

Diana elokuva kertoo nimihahmonsa elämästä ennen traagista onnettumuutta Charlesista eroamisen jälkeen. Alkuasetelmassa virallinen ero ei vielä tullut voimaan, mutta kulissien takana Diana ja Charles elivät jo eri poluilla. Elokuva Kate Snell:n kirjaan pohjaten nostaa pääosaan Dianan romanssin sydänkirurgi Amir Khaniin, joka tässä valossa esitetään prinsessan elämän rakkautena. Amir Khan on persoonana kuitenkin omaa yksityisyyttään vaaliva, joten tämä aiheuttaakin kismaa Dianan suuren julkisuuden tähden. (koko arvostelu täällä)


Joulutarina


Torstai 24.12
MTV3 klo 20.05

Kotimainen jouluklassikko Joulutarina vuodelta 2007 löytyy omastakin hyllystä ja on tullut parina jouluna katsottua töllöttimestä. Elokuva on harvinaisen onnistunut kotimaiseksi ja vielä joulaiheiseksi elokuvaksi, joka kertoo itsensä Joulupukin elämäntarinan ja miten hän alun alkaen keksi ryhtyä jakamaan lahjoja lapsille. Rooleissa muun muassa Hannu-Pekka Björkman, Otto Gustavsson, Kari Väänänen, Minna Haapkylä, Mikko Leppilampi ja Laura Birn.


Rakkautta vain


Torstai 24.12
TV5 klo 21.00
(uusinta pe klo 00.55)

Iki-ihana Rakkautta vain on edelleen brittiläisten romkomien aatelia, eikä yhtä maagista saman lajityypin elokuvaa varmaan enää koskaan tulekaan. Kaarti on ympätty täyteen niitä tuttuja ja karismaattisia naamoja. Joukossa on muutama sellainen, kuten Martin Freeman ja Andrew Lincoln, jotka ovat tulleet suurelle yleisölle paljon tutummaksi vielä myöhemmin urillaan. Kuuluu omaan jouluelokuvat top5:een.




Willow - suuri seikkailu


Torstai 24.12 
Hero klo 21.00

George Lucasin kynästä syntynyt Willow on sympaattinen ja seikkailuhenkinen fantasiaelokuva. Willow Ufgood (Warwick Davis) on tavallinen pikkukylän maanviljelijä, jonka kotirantaan ajelehtii tyttövauva, joka osoittautuukin prinsessaksi. Willow lähtee itseään niin kovin paljon suurempaan maailmaan ja elämänsä seikkailuun viedäkseen tytön turvaan. Elokuvan on ohjannut Ron Howard.



Babe - Urhea possu


Perjantai 25.12
TV2 klo 14.00

Babe elokuvassa maanviljelijä Arthur Hoggett sattuu voittamaan pienen possun maalaismarkkinoilla. Possun nimi on Babe ja perheen bordercollie Fly ottaa possun hoteisiinsa. Babea uhkaa päätyminen isäntäväen ravinnoksi, mutta kasvettuaan koirien kanssa, tämä on oppinut paimentamisen saloja ja isännän pistettyä tämä ominaisuus merkille, onkin possusella edessä aivan toisenlainen urasuunta. Babe leffaa en ole ikuisuuteen katsonut, mutta muistelen sen olleen kovin herttainen elokuva eläinten näkökulmasta kerrottuna.




Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus


Perjantai 25.12 
TV5 klo 18.20
(uusinta su klo 13.20)

Motion capture tekniikkaa käyttäen on Hergén Tintti maailmoineen tuotu valkokankaalle huikean näköisenä teoksena, joka kumartaa syvään sarjakuville.Reportteri nuorukainen Tintti (Jamie Bell) bongaa markkinoilta komean purjelaivan pienoismallin ja päättää ostaa sen. Välittömästi ostotilanteen jälkeen Tintti huomaa pienoismallin olevan haluttua tavaraa ja eräskin hämärä herra Sakarin (Daniel Craig) yrittää suostutella Tintin myymään sen. Tintti kieltäytyy päättäväisesti, mutta suuri halu saada selville laivan mysteeri nostaa auttamattomasti päätään. Uteliaisuus johdattaa Tintin salaisuuksien jäljille, josta suuri seikkailu voikin alkaa. (koko arvostelu täällä)



Napapiirin sankarit


Perjantai 25.12
MTV3 klo 18.25

Ohjaaja Dome Karukosken ensimmäinen komediakastiin luokiteltava elokuva Napapiirin sankarit niitti menestystä ja oli vuonna 2010 katsotuin kotimainen elokuva. Jussi Vatasen esittää Jannea, tarinamme "sankaria", joka on todella aikaansaamaton. Jannen tyttöystävä Inari (Tola) on saamassa tarpeekseen tästä vätyksestä ja määrää tämän hankkimaan illaksi digiboksin, jotta he voisivat katsoa yhdessä Titanic:n. Digiboksiin kulminoituu suhteen tulevaisuus, sillä Inari on ihan lähtövalmiina. Muutamien muuttujien täyteinen seikkailu voi alkaa. (koko juttu täällä)



The Best Exotic Marigold Hotel


Lauantai 26.12
MTV3 klo 14.35

Tätä ensimmäistä elokuvaa en ole itsekään nähnyt, vaan pelkästään sen ei niin kovin kummoisen jatko-osan, joten nauhalle meneepi. Vanhemman polven brittinäyttelijöiden aatelilla varustettu elokuva kertoo eläkeläisistä, jotka suuntaavat viettämään rauhallisia eläkepäiviään Intiaan. Hulppeita mielikuvia synnyttänyt mainos Best Exotic Marigold hotellista vetää vanhuksia puoleensa, mutta paikan päällä todellisuus ei vastaakaan mainoksen luomaa kuvitelmaa.




Anastasia


Sunnuntai 27.12
MTV3 klo 12.40

Anastasia on Foxin (ei Disneyn!!) animaatio orpotyttö Anyasta, joka on todellisuudessa kadonnut prinsessa Anastasia, vallasta syöstyn ja surmatun Tsaari Nikolai II:n tytär. Kun Anya on 18-vuotias, hän päättää uskaltautua jättämään orpokodin taakseen ja lähteä etsimään perhettään. Samaan aikaan kaksi veijaria metsästää Anastasian uskottavaa kaksoisolentoa huiputtaakseen palkkiosumman Pariisissa asuvalta leskikeisarinnalta. Anastasia on yksi lapsuuteni suosikkianimaatioita ja on sitä edelleenkin.



Anna hyvän kiertää


Sunnuntai 27.12
MTV3 klo 14.30 

Anna hyvän kiertää (Pay It Forward) kertoo 11-vuotiaasta Trevorista, joka kehittää koulutehtävän innostamana systeemin, jolla saa levitettyä hyviä tekoja eteenpäin. Tarina saa traagisempia piirteitä, kun asiat eivät aina mene oikeudenmukaisesti kaikista jaloimmista aikeista huolimatta. Pääosassa aikansa kovin lapsitähti Haley Joel Osment sekä sivuosissa Helen Hunt ja Kevin Spacey. Musiikista vastaa oma suosikkisäveltäjäni Thomas Newman.



 

18. joulukuuta 2015

Tunteiden temppelit


Ohjaaja: Jouko Aaltonen
Käsikirjoitus: Jouko Aaltonen, Toni Puurtinen & Henri Waltter Rehnström
Kesto: 1h 20min
Ikäraja: S

Tunteiden temppelit on kotimainen dokumenttielokuva elokuvateattereista ja näiden elinkaaresta Suomessa. Kuljettava aikajana on varsin tuttu jo elokuvahistoriasta, mutta näkökulma on siirtynyt itse elokuvateoksista vielä konkreettisemmin valkokankaisiin ja ympäröiviin kulisseihin. Dokumenttia on kuvattu useamman vuoden ajan ympäri Suomea, muun muassa Joensuussa, Lappeenrannassa ja täällä Kouvostoliitossakin (lista kaikista paikoista löytyy elokuvan omilta sivuilta). 


Elokuvien kulta-aika Suomessa sijoittui sodan jälkeisistä vuosista aina 60-luvulle. Tuolloin prameimmat elokuvateatterit muistuttivat pikemminkin pienoispalatseja, kuin tavallisia istuntosaleja. Henkilökuntaa hääri monessa eri tehtävässä, lähes sotilaallisissa uniformuissa lakkeineen päivineen. Ihmiset olivat valmiita kävelemään pitkiäkin matkoja vain nähdäkseen sen tietyn elokuvan ja penkit harvemmin jäivät täyttämättä. Vahtimestarit saivat olla silmä tarkkana aikuisten kuvan pyöriessä, että nuoriso ei löytänyt tietänsä saliin oven raosta tai ilmastointikanavan kautta.  

Ensimmäinen laskusuhdanne tapahtui television ja sen lähetysten rantautuessa Suomeen 50-luvun loppupuolella. Jos onnistuikin vielä selviytymään ensimmäisestä iskusta, niin viimeistään 80-luvulla videonauhuri söi ison osan jäljelle jääneistä elokuvateattereista. Vanhojen upeiden elokuvateatterirakennusten purkutuomioita esitteleä materiaalia on kieltämättä surullista seurata. Samoten pientä haikeutta on ilmassa, kun vieraillaan paikoissa, jossa joskus esitettiin elokuvia, mutta nyt palvelevat muuta käyttötarkoitusta, esimerkiksi kuntosalina tai valtakunnansalina.


Viimeisintä "iskuaaltoa" eli digiaikaan siirtymistä olen ollut itsekin todistamassa (lähinnä sanomassa hyvästit viimeiselle filmiprojektorille). Osa pienemmistäkin teattereista selvisi tarpeeksi aikaisen investoinnin myötä ja onnistui näin pysymään vielä mukana kelkassa. Osalle juurikin se suurempi investointi muodostui liian suureksi esteeksi tai investointi ei sittenkään auttanut jatkuvuuden säilyttämisessä. Vaikka itse olen ehdottomasti enemmän digijoukkueen miehiä, jälleen iski haikeuden aalto, kun näytetään, miten vanhoja keloja pakataan matkaan vain siksi, että ne viedään tuhottavaksi. Pieni surku myös monen haastatteluissa esiintyvän työntekijän puolesta, jolla syystä tai toisesta ei ole mahdollisuutta jatkaa työssään. Päällimäisenä tämä kelojen varastoinnista huolehtinut mies, joka ennusti jo huonoa omalle kohdalleen. Ehkä vielä muutamat digisalkut pyörähtää hänen kauttaan, mutta pikkuhiljaa nekin alkavat olla jo katoavaa luonnonvaraa, kun tämän päivän sana on verkkolevitys. 

Itse koin Tunteiden temppelit todella mielenkiintoisena dokumenttina ja olin siitä kiinnostunut jo ennen kuin kuulin siinä esiintyvän paikallisia leffateattereita. Vanhoista elokuvateattereista ja niiden nostalgia-arvosta olen ollut jo pitkään varsin viehättynyt. Sellaista loistokkuutta ei vaan enää ole samassa muodossa, joten pitää nauttia niistä rippeistä, mitä nykyihmisen on vielä mahdollista kokea. 


Ammatilliselta puolelta kiinnostaa aina muiden teatterien käytännön toiminta ja esityskalusto. Itse ehdin sitä filmiä tosiaan pyörittää vain n. puolisen vuotta, enkä taatusti sitä enää ulkoa muistaisi, mutta elokuva herätteli kivasti omiakin muistoja filmin virityksestä ja ajamisesta. Tuli moniakin kohtia, joissa ajatteli "ai niin, siinä oli tuollainenkin!". Elokuvassa esiintyi myös paljon alan tuttuja naamoja, joten olihan se erikoista, kun sama ihminen (esimerkiksi tuo teatteripäällikkö), jonka ihan taannoin näki työn merkeissä, onkin nyt osana elokuvaa. 

Suuret suositukset elokuvateatterinostalgiasta kiinnostuneille sekä erityisesti alan ihmisille! 


 

12. joulukuuta 2015

Kaikenlaista uutta!

Sitä on tullut taas shoppailtua, etenkin Star wars-teemaisesti. Jotenkin tuo lähestyvä enskari, jota yhtä lailla kauhulla sekä innolla odotan, on herättänyt sen sisäisen fanitytön taas hereille. Edellisiä leffoja en ole nyt uudelleen katsonut, sillä varsinkin se ihana vanhempi trilogia on kyllä katsottu jo niin monen monituiset kerrat jo lapsena sekä nuorena, että ne muistaa lähes ulkoa. 

Suuremmat shoppailut piti kyllä olla jo ohi tältä vuodelta, mutta sitten tuli esimerkiksi sellaisia muuttujia, kuten Black Friday ....

 
Nää on hankittu AlphaGeekistä. Tuota Death Star hiirimattoa olen jo vuosia kytistellyt aina silloin tällöin, mutta joka kerta se on ollut loppuunmyyty. Nyt sattuikin sitten hyvään saumaan ja pipo nyt sitten vaan tarttui siinä mukaan..


Sitten pitikin saada joulukalenteri. Arvoin kyllä pisimpään tämän ja Inside out-kalenterin välillä, mutta sitten Vader vei kuitenkin voiton viime hetkellä. Taustalla kyti myös n. viikkoa aikaisempi sapetus, kun H&M:ssä oli Star Wars-aiheisia (sairaan hienoja) vaatteita vain miesten puolella (!!!)


Tää on ehkä kaikista konkreettisimmin vain tarttunut mukaan. En näitä jatko-osia tue tai tunnusta ja säilön eri lokerossa kuin varsinaisia klassikoita, mutta kun tää lojui paikallisen kirppiksen ilmaista kamaa lootassa, niin aattelin, että se saa pitää seuraa sitten Jafarin paluulle


Tämän takia etsiydyin Black Friday huumaan. Työkaveri vinkkasi, että nyt se on vaan 4,95 ja olisin tämän hieman kalliimmallakin ostanut, koska on vaan niin upea elokuva, vaikka ei tullutkaan sitä kolmatta katselukertaa leffateatterissa (lähellä oli).

Mad Max: Fury Road. Helppo päätös


Kuluneen vuoden mielenkiintoisimpia teoksia, Ex Machina

Tää Big Hero 6 tais olla kanssa niissä ihan huippuhalvoissa. On pitänyt myös hankkia, kun halpenee ja nyt oli vielä odotettua alhaisempi hinta.

Age of Ultron ei ollut ihan sieltä parhaimmasta päästä, mutta menee nätisti tuolla hyllyssä muiden kavereittensa kanssa

Sitten tuli nää....myyntiin Studiolle sekä Kinolle. Oli aivan must have. En oo sortunut vielä yhteenkään aikaisempaan hahmomukiin, koska olen odottanut "sitä oikeaa". Tässä se on, päädyin Chewbaccaan, kun on itselleni tuttu ja troopperi oli ihan möllin näköinen.

Ja sitten tälläinen ämpäri. Miten tuolle sanot ei?? et mitenkään. Vaihtoehto "retro" oli selkeä valinta myös. On paljon isompi kuin se minioniämpäri!

Sama ämpäri eri suunnasta...

Ja vielä eri suunnasta

11. joulukuuta 2015

Napapiirin sankarit 2


Ohjaaja: Teppo Airaksinen
Käsikirjoitus: Pekko Pesonen
Pääosissa: Jussi Vatanen, Pamela Tola, Timo Lavikainen, Miia Nuutila, Kari Ketonen, Santtu Karvonen, Joonas Nordman, Janne Reinikainen, Kari Hietalahti ja Juho Milonoff
Kesto: 1h 29min
Ikäraja: 12 

Ensimmäisestä elokuvasta tuttu pariskunta Janne ja Inari (Vatanen & Tola) ovat saaneet perheenlisäystä pienen Lumi(aura) tyttären muodossa. Väriä pikkulapsiarkeen tuo kaveripariskunta Räihänen ja Marjukka (Lavikainen & Nuutila), jotka poikkeavat pohjoiseen kyläilemään. Marjukka havaitsee Inarin tarvitsevan kipeästi ulkona tuulettumista ja naikkoset ilmoittavatkin lähtevänsä samana iltana viihteelle. Räihänen ja varsinkin Janne jäävät vastahakoisesti lapsenlikoiksi, sillä kaverusten tuttu Kämäräinen (Karvonen) on juuri hetkeä aikaisemmin houkutellut ukkomiehiä mukaansa kuokkimaan häihin. Ei mene kauaa oven kolauksesta, kun Janne jo keksii, että sikeäunisen tyttärenhän voi vallan mainiosti ottaa mukaan, jos pippaloihin mennään vain hetkeksi pyörähtämään. Sitten tulee niitä muuttujia.


Ensimmäinen Napapiirin sankarit-elokuva oli kotimaisella mittakaavalla jymymenestys, josta nautti keskiverto tallaaja sekä elokuva-arvostelijatkin. Se oli tällekin elokuvakatselijalle jonkinmoinen käännekohta, jonka jälkeen uskalsi taas alkaa odottamaan jotain kotimaiselta elokuvalta. Asiaa edesauttoi toki myös saman vuoden joulukuussa ilmestynyt Rare Exports. Jatko-osat on kuitenkin hyvä ottaa vastaan jatko-osina, etenkin kun itse Dome Karukosken taikakosketus loistaa poissaolollaan. Edellämainitulla mantralla olin jo valmiiksi madaltanut odotuksiani elokuvan suhteen aika reilullakin kädellä. Vaikka jatko-osa ei oletusten mukaisesti haparoinut lähelläkään ensimmäisen tasoa, oli Napapiirin sankarit 2 silti yllättävän hyvä!


Napiksen parhaat puolet ovat niissä hetkissä, jolloin se muistuttaa vahvimmiten edeltäjäänsä. Esimerkiksi sellaisissa kohtauksissa, joissa huumoria revitään ihan arkisista tilanteista. Tässä osassa varsinkin alkupuolella nähtävä nuorten vanhempien arki omine toilailuineen ja sosiaalisine normineen, on hykerryttävää. Moni voi varmasti samaistua ihan suoraan tai ainakin tietää hahmokavalkaadista "just tollaisen tyypin". Myöhemmin kohellusten keskellä syntyy toinen toisistaan hullumpia skenaarioita, mutta onnistuneet ja jo niin tutut hahmot pehmentävät sopivasti kaikkein absurdimmat hetket, joten ylilyönneiltä säästytään. Huonoimmillaan elokuva on siis niinä muutamina minuutteina, kun se ottaa suunnaksi päättömän kanan juoksun ja unohtaa, että tässä tarinassa oli vielä sitä sielukkuuttakin käytettäväksi, eikä olla missään Luokkakokouksessa.


Hahmokaarti on edelleen se erittäin toimiva osa, vaikka muutoksia kokoonpanoon on tullutkin. Pääkkösen Kapua ei enää ole, mutta kolmantena pyöränä pyörii kaksikin uutta naamaa eli häihin houkutteleva Karvonen ja myöhemmin jos jonkinmoisissa ulottuvuuksissa seilaava Sekis (Nordman). Ketosen Pikku-Mikko on ratkiriemukasta nähdä uudestaan edelleen uskollisena itsenään kuin myös Kittilän runkkarit. Pääosapari vetää edelleen yhtä hyvin, onhan tämä jo ainakin kolmas elokuva, kun Vatanen ja Tola ovat pari valkokankaalla. Miia Nuutilan (josta olen aina jotenkin pitänyt) näkeminen elokuvassa kirvoitti varsinaisen vanhojen mainosten metsästyretken, sillä muistin Nuutilan aikanaan esiintyneen muussakin kuin Activia-mainoksissa. Kyseiset todella sympaattiset mainokset muodostivat kokonaisen tarinan erään parin tapaamisista ja he kommunikoivat esimerkiksi television ja radion kautta. Kohtuullisen pitkän etsinnän jälkeen viimein tärppäri ja onnistuin löytämään osan näistä, kyseessä ovat siis "Simo ja Irmeli"-mainokset, jotka tarkalleen mainostavat sähköistä mediaa. Eivät liity ihan aiheeseen, mutta niin ihania ovat edelleen!

Napapiirin sankarit 2 ei yllä ensimmäisen elokuvan tasolle, mutta ei ole ollenkaan hassumpi tapaus jatko-osaksi. Naurut on jälleen taattu.


 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...