La La Land postauksen yhteydessä tulin maininneeksi, että kyseinen elokuva tuli katsottua vieraissa eli muualla kuin kummassakaan 123-teatterissa. Tässä postauksessa kerroin myös, että levittäjän päätöksestä kyseinen elokuva tuli osaan kaupungeista esitettäväksi myöhemmin, joten se oli taustalla tässä aikomuksessa matkata muualle katsomaan. Ensisijaisesti toki etsin josko olisi joku Finnkino-ketjun ulkopuolinen teatteri, jolla olisi La la land ohjelmistossa, mutta kuten arvata saattoi esimerkiksi Kino Iiris ei ollut sitä vielä ainakaan siinä kohtaa saanut. Lappeenranta oli toinen vaihtoehto Lahden lisäksi, jota mietittiin, mutta sielläkään ei yksityisessä eikä paikallisen finkkarinkaan ohjelmistossa tätä elokuvaa vielä ollut. Siksi päädyimme Lahden Kuvapalatsiin.
Finnkinon teattereissa on kyllä
hyvää se, että niissä on kaikissa samankaltainen selkeä systeemi ja kaikki
teatterit täyttävät modernin teatterin vaatimukset. Tiedät mitä odottaa.
Kuvapalatsissa ei ole samanlaista historiallista tuntua kuin vaikka Helsingin
Kinopalatsissa, mutta se onkin suhteellisen nuori elokuvateatteri. Se ei
kuitenkaan tunnu samanlaiselta teollisuushallilta kuin Tennispalatsi, vaan
siinä on huomattavasti kotoisampi tuntu. Kerroksia on yllättävän monta ja
meidän elokuvamme oli siellä ihan ylimässä, salissa numero 2. Kotoisamman
olemuksen loi eittämättä se, että jokaisten rappujen jälkeen avautui aina uusi
(ei mikään hehtaarin kokoinen) odottelutila, joissa tekstiileiden ja
hämyisemmän valaistuksen käyttö loi tälläistä mukavampaa tuntua. Verrattuna
siis vaikka niihin Tennispalatsin rappusiin, jotka tuntuu joltain lentokentän
vastaavilta.
Tunnelma oli myös hirmuisen rauhallinen, mutta tämä johtui varmasti yksinomaan päivästä, sillä tietenkin eroa on, onko kyseessä arki-ilta vai viikonloppu. Silti keskiviikkoilta Lahden Kuvapalatsissa oli mieluisampi kuin lauantaipäivä Helsingin Tennispalatsissa. Kolmeen muuhun Finnkinon teatteriin verrattaessa (Tennari, Kinopalatsi ja Sello) Lahden Kuvapalatsi veti yhdessä asiassa muita selvästi pidemmän korren: sen popparit olivat tähänastisista parhaimmat! Ajankohta ja sijainti saattavat toki vaikuttaa asiaan, mutta onhan se nyt hienompi asia, mitä tuoreempina ja mehukkaampina nuo olennaiset naposteltavat voidaan tarjoilla. Kaiken kaikkiaan muista ulkopuolisista teattereista popparisodassa Kuvapalatsi häviää vain Kino Tapiolan poksuville, jotka ovat jääneet mieleen aivan muista poikkeavan herkullisina.
Mainoksia ei ollut ihan niin järkyttävää määrää kuin pk-seudulla, mutta jälleen, sijainti vaikuttaa. Sali täytti taas kaikki vähittäisvaatimukset, oli muhkean mukavat penkit juomatelineineen ja hiljaisena iltana sai lähes oman rivin itselleen. Salihan on kooltaan suhteellisen iso, mutta ei mikään järjetön (194 paikkaa), joten sopi juuri kyseiselle elokuvalle. Positiivinen kokemus ja jo läheisen sijaintinsa vuoksi Kuvapalatsiin voisi hyvin tulla käymään vielä uudestaankin!
Tänään (tai nythän ollaan jo keskiviikon puolella) julkistettiin kauan haikailemani Oscar-ehdokkaat. Enää ei tarvitse vain arvailla ja katsella jokaista vähänkin pystien suuntaan haiskahtavaa elokuvaa, vaan pystyy täsmällisemmin suuntaamaan katseensa oikeisiin kuviin. Taas kävi vain sama homma kuin aikaisempina vuosina on ollut, että näissä ei ehdi velloa kauaa julkistamisen jälkeen kun on ollut jo pakko lähteä hilpaisemaan työvuoroon. Loppuiltahan tässä on nyt sitten mennyt koostaessa, etsiessä ja kasaillessa kaikkea mahdollista näihin liittyvää ja tuleviin postauksiinkin vielä liittyvää. Siitä mainitakseni, teen vielä erillisen jutun siitä, mistä pystyy ehdokaskuvia näkemään ja laitan tulevat ensi-illat vasta siihen juttuun.
Itse ehdokkaissa oli osunut vainuni monien jo katsottujen kanssa oikeaan, eikä näissä aivan hurjan suuria ylläreitä ollut (paitsi yhdessä!). Suurin ehdokasrohmu oli La La Land ylitse muiden 14 ehdokkuudella (joista kaksi samassa kategoriassa). Elokuva liittyy siis Titanicin ja sen jonkun toisen (ei voi muistaa) kera ehdokasennätysten kärkeen. Seuraavana Arrival ja Moonlight, joilla molemmilla 8 ehdokkuutta. Kolme elokuvaa pokasi 6 ehdokkuutta: Hacksaw Ridge, Lion ja Manchester by the Sea. Enemmän kuin yhden ehdokkuuden sai: Hell or High Water (4), Fences (4), Jackie (3), Florence Foster Jenkins (2), Moana/Vaiana (2), Fantastic Beasts and Where to Find Them (2), Passengers (2), Rogue One (2)ja Mies, joka rakasti järjestystä (2). Yksittäisiä pieniä ylläreitä oli esimerkiksi Viggo Mortensenin miespääosa-ehdokkuus, koska en osannut ajatella Captain Fantasticin olevan ajoissa mukana, mutta itse suorituksen puolesta se on kyllä tunnustuksensa arvoinen. Henkilökohtaisista suosikeista The Lobsterin saama käsikirjoitus ehdokkuus lämmitti myös mieltä. Hienoa oli lisäksi Sullyn, Hail Caesarin ja Yön eläinten saamat yhdet ehdokkuudet. Tavallisesti itselläni on Erikoistehosteet osasto ollut jo lähes nähtynä tässä vaiheessa Gaalaa, mutta yllättäen sieltä uupuukin kaksi nimikettä, jotka olisi ollut mahdollista nähdä, mutta jotka nyt menivät ohi silti. Kubon olisi voinut varmuuden vuoksi katsastaa, mutta Deepwater Horizonin en olisi kyllä osannut mitenkään ennustaa saavan Oscar-leimaa. Tällä kertaa Lavastus-osasto onkin se, josta kaikki saa jo tässä kohtaa ruksattua. Vieraskielisenä arvasin olevan sen Toni Erdmannin, jota olin jopa aikeissa mennä katsomaan, mutta lopulta elokuvan kesto (2h 42min) ajoi minut toisiin aatoksiin. Samoin mm. Tanna ja naispääosa-kategorian Elle olisivat olleet mahdollista nähdä aikanaan. Onneksi Ruotsin ehdokas Mies, joka rakasti järjestystä on itselläni mahdollisuus vielä nähdä, sillä kollegalla on se dvd:llä. Dokumenttiosastolla on nyt mukana tärkeä ehdokashelmi, joka oli se suurin jymy-ylläri! Life, Animated on jostain pomsahtanut sinne ja kyseinen elokuvahan on taas näitä meidän puljun levityskuvia, mutta ihka ensimmäinen Oscar-ehdokas sillä osastolla!! Ja kerrankin kyseisen kategorian kuva on mahdollista nähdä otolliseen aikaan ehdokkaiden julkistamisen jälkeen, mutta ENNEN itse Gaalaa, eli enskarihan on 3.2. Ohessa lista ehdokkaista (miinus lyhärit), jotka koostettu siis Oscareiden omilta sivuilta. Jos laskuni pitävät kutinsa on itselläni plakkarissa jo 18 nähtyä tässä vaiheessa. Omaa katsomisennätystä en tule tällä kertaa rikkomaan, mutta aika kiitettävän luvun uskon kasaan vielä saavani.
Paras elokuva
Arrival Fences Hacksaw Ridge Hell or High Water Hidden Figures Lion La La Land Manchester by the Sea Moonlight Ohjaus
Denis Villeneuve - Arrival Mel Gibson - Hacksaw Ridge Damien Chazelle - La La Land Kenneth Lonergan - Manchester by the Sea Barry Jenkins - Moonlight
Naispääosa
Isabelle Huppert - Elle Ruth Negga - Loving Natalie Portman - Jackie Emma Stone - La La Land Meryl Streep - Florence Foster Jenkins Miespääosa
Casey Affleck - Manchester by the Sea Andrew Garfield - Hacksaw Ridge Ryan Gosling - La La Land Viggo Mortensen - Captain Fantastic Denzel Washington - Fences Naissivuosa
Viola Davis - Fences Naomie Harris - Moonlight Nicole Kidman - Lion Octavia Spencer - Hidden Figures Michelle Williams - Manchester by the Sea Miessivuosa
Mahershala Ali - Moonlight Jeff Bridges - Hell or High Water Lucas Hedges - Manchester by the Sea Dev Patel - Lion Michael Shannon - Noctural Animals/Yön eläimet Alkuperäiskäsikirjoitus Hell or High Water La La Land The Lobster Manchester by the Sea 20th Century Women Sovitettu käsikirjoitus
Arrival Fences Hidden Figures Lion Moonlight Paras animaatio
Kubo and the Two Strings Moana My Life as a Zucchini The Red Turtle Zootopia/Zootropolis Kuvaus
Arrival La La Land Lion Moonlight Silence
Lavastus
Arrival Fantastic Beasts and Where to Find Them Hail, Caesar! La La Land Passengers
Puvustus
Allied Fantastic Beasts and Where to Find Them Florence Foster Jenkins Jackie La La Land Maskeeraus
A Man Called Ove/ Mies, joka rakasti järjestystä Star Trek Beyond Suicide Squad Leikkaus
Arrival Hacksaw Ridge Hell or High Water La La Land Moonlight Äänileikkaus Arrival Deepwater Horizon Hacksaw Ridge La La Land Sully Äänisuunnittelu
Arrival Hacksaw Ridge La La Land Rogue One: A Star Wars Story 13 Hours: The Secret Soldiers of Benghazi Erikoistehosteet
Deepwater Horizon Doctor Strange Viidakkokirja/The Jungle Book Kubo and the Two Strings Rogue One: A Star Wars Story Alkuperäismusiikki
Mica Levi - Jackie Justin Hurwitz - La La Land Dustin O'Halloran & Hauschka - Lion Nicholas Britell - Moonlight Thomas Newman - Passengers Alkuperäiskappale
"Audition (The Fools Who Dream)" - La La Land "Can't Stop The Feeling"- Trolls "City Of Stars" - La La Land "The Empty Chair" - Jim: The James Foley Story "How Far I'll Go" - Moana/Vaiana Paras vieraskielinen elokuva
Land of Mine, Tanska A Man Called Ove/ Mies, joka rakasti järjestystä, Ruotsi The Salesman, Iran Tanna, Australia Toni Erdmann, Saksa Paras dokumenttielokuva
Fire at Sea I Am Not Your Negro Life, Animated O.J.: Made in America 13th
Ohjaaja: Damien Chazelle Käsikirjoitus: Damien Chazelle Musiikki: Justin Hurwitz Pääosissa: Ryan Gosling, Emma Stone, Rosemarie DeWitt, John Legend, Finn Wittrock, J.K. Simmons, Jessica Rothe, Sonoya Mizuno & Callie Hernandez Kesto: 2h 8min Ikäraja: S La la land on alkuperäismusikaali sijoitettuna ajallisesti nykypäivän Los Angelesiin. Mia (Stone) työskentelee elokuvastudion läheisessä kahvilassa ja juoksentelee itse koe-esiintymisissä aina mahdollisuuden saatuaan. Haavena on tietenkin päästä itse vielä parrasvaloihin, kun nyt edes saisi sen ensimmäisen oikean roolin. Sebastian (Gosling) jakaa samankaltaiset haaveet, mutta musiikin saralla. Hän ei välitä kaupallisesta nykypäivän musiikista, vaan sydän syttyy aidolle jazz-musiikille. Unelmana olisi pitää omaa jazz-klubia, joka samalla herättelisi kyseisen musiikin taas enemmän eloon. Sebastian toimii itse pianistia, mutta joutuu tekemään pilipali-soittokeikkoja, joissa ei pääse ollenkaan loistamaan.
La la land kiinnosti jo paljon ennen kuin se alkoi pokailemaan ehdokkuuksia ja palkintoja. Emma Stone ja Ryan Gosling ovat olleet Hölmö hullu rakkaus-elokuvasta lähtien yksi parhaimpia valkokangaspareja (Gansterisotaa en ole vielä nähnyt). Ohjaaja ja käsikirjoittaja Chazellen edellinen elokuva Whiplash oli myös ihan kelpo ehdokaskuva, vaikka ei omia kärkisuosikkeja. Itse traileri lupaili erilaisempaaelokuvaa ja hieman jopa vanhemman Hollywoodin vaikutteita. La la landin enskarin kanssa kävi vain semmoinen hassu juttu, että levittäjä ei antanut elokuvaa esitettäväksi kuin valikoidusti tiettyihin kaupunkeihin. Osaan vasta kahden viikon päästä Suomen ensi-illasta, kuten oli meidänkin teatterin laita. Vieläkään en päätöstä täysin ymmärrä, mutta tämä johti nyt siihen, että käytimme tilaisuuden kokea taas uusi elokuvateatteri ja tiemme vei meidät Lahden Kuvapalatsiin (jostatulee vielä oma postauksensa).
Itse La la land lunasti omat odotukseni. Joskin odotukseni eivät olleet vielä kohonneet ihan pilviin, koska juuri omissa pienissä ympyröissä tätä ei oltu vielä suuremmin nähty, mutta ne odotukset erilaisesta musiikin täyttämästä ehdokas-elokuvasta menivät täyteen oitis. Ihan jo alkumetreillä se kuvasuhdejuttu sai hymähtelemään (olen heikkona vastaaviin kikkailuihin) enkä osannut sitä odottaa. Sitten ensimmäinen musiikkinumero imaisee mukaan kuin karnevaaliin. Kauttaaltaan varsinaisia laulunumeroitahan tässä ei ollut niin paljoa kuin saattaisi musikaali-nimikkeeltä odottaa, mutta pidin ns. tavallisten kohtausten ja musikaalisten osuuksien tasapainosta. Positiivisesti yllätyin miten paljon muuta, esimerkiksi erilaista tanssia ja muuta show-meininkiä tässä oli.
La la land sijoittuu nykyaikaan, mutta siinä on ihmeellinen vanhan Hollywoodin tuntu. Siis nimenomaan sen kaikesta parhaudesta on ujutettu olennainen sisään elokuvaan, eikä mitään liitoskohtia ole näkyvissä. Elokuvaviittauksia ja mielleyhtymiä on lukuisia, mutta nekään ei tunnu mitenkään keinotekoiselta, vaan päinvastoin. La la land olisi voinut toisaalta ihan hyvin ilmestyä vanavedessä jonkin Singing in the rain-elokuvan jälkeen. Elokuvan ilmavuudesta ja kepeydestä tuli meille molemmille (itselleni ja miespuoliskolle) mieleen myös Woody Allenin Café Society. Kuvallisesti mukana on todella ihania jaksoja, kuten se edellä jo mainittu kuvasuhdejuttu, liitely tähdissä ja mm. varjokuvat tanssimassa. Eihän ne ole ensimmäistä kertaa ikinä käytössä, mutta juuri tähän ne sopivat niin hyvin ja huomaan olevani ihan myyty moisiin kikkailuihin.
Harvemmin seuralla on niin merkitystä elokuvassa, kun paikalla olen kuitenkin itse elokuvaa varten, enkä kotikatselussakaan suosi mitään suurempaa vuorovaikutusta elokuvan aikana. Tällä kertaa oli kyllä jotenkin erittäin osuvaa, että oli liikkeellä tuon paremman puoliskon kanssa, sillä onhan La la land aika romanttinen tapaus. Ei liian siirappinen, juuri sopivan kevyt ja ehdottoman karismaattinen. Loppukohtaus liikutti kyllä kyyneliin, olipa harvinaisen ihanaja juuri sopiva lopetus. Henkilökohtaisesti sain myös yllättävän paljon elokuvasta irti, sillä olen itsekin taas lähestymässä elämässä luovaa projektia ja elokuva käsittelee todella onnistuneesti tätä unelmien tavoittelua versus oikeaa arkista elämää. Olen kyllä nyt sen verran hullaantunut tähän leffaan, että en meinaa keksiä siitä mitään huonoa ruodittavaa. Pelkästään mieleen tulee, että keskivaiheilla, siellä lähempänä loppua on jossain kohtaa temmossa huomattavampi hidastelu, mutta ei sekään pitkään vaivannut.
Aah, Gosling ja Stone. Upea tähtiparivaljakko, joka ei tosiaan jätä nytkään kylmäksi. Ainoa ehkä nootti heidän työskentelystään on, että pohjimmiltaan ei ole mitenkään uskottavaa, että heidän hahmonsa olisivat alkuun niin vastakarvaan toisiaan kohtaan. Yhteistä kemiaa on niin mahdoton piilottaa! (hihi). Jotenkin on myös piristävää, että kumpikaan ei ole musikaalisesti mikään suuri tähti, vaikka onkin pientä lahjaa. Emma laulaa huomattavasti paremmin ja Gosling taas tanssii paremmin, mutta kumpikaan ei ole mikään mestari. Antaa inhimillisen kuvan molemmista hahmoista, kun he eivät ole niin äärettömän täydellisiä. Voi La la land, miten ihana oletkaan. Tänään julkaistaan Oscar-ehdokkaat ja elokuvan soundtrack:hän on jo omassa Oscarit-soittolistassani eli niin varma olen ehdokkuuksista tämän elokuvan osalta.
