Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 1
Ohjaus: David Yates
Käsikirjoitus: Steve Kloves
Maa: Englanti, Yhdysvallat
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint, Alan Rickman, Ralph Fiennes, Helena Bonham Carter, Brendan Gleeson, Bill Nighy
Kesto: 2h 20min
Tähän päivään mennessä olen jo ehtinyt käydä katsomassa uusimman Potter elokuvan jo kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran menin heti, kun vain pääsin eli viikko ensi-illan jälkeen (määräys, joka koskee työntekijöitä) ja sitä seuraavana viikonloppuna olikin jo toisen rundin vuoro. Kieltämättä toinen katselukerta ei ollut ollenkaan pahitteeksi, kun elokuvaa pystyi silloin katsomaan jo vähän kriittisemmin ja huomaamaan enemmän yksityiskohtia.
Elokuva jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Dumbledore on kuollut ja Voldemortin kätyrit soluttautuu vaivihkaa velhomaailman johtoasemille heidän isäntänsä ideologiaa seuraten. Saatuaan ministeriön pikkusormensa ympäri alkaa kuraveristen (=jästisyntyisten) ahdistaminen nurkkaan. Harry, Ron ja Hermione suorittavat tehtävää, jonka Dumbledore jätti heille ennen kuolemaansa: tuhota hirnyrkit eli Voldemortin sielun palaset, jotka on kätketty esineisiin ja niiden olin paikka on tuntematon. Yritän parhaani mukaan olla paljastamatta juonesta liikaa.
Taas kerran pystyisi tekemään piiitkän listan kaikesta, mikä on taas niin eri tavalla kuin kirjassa (ai kamala!). Itse kuuluun kuitenkin siihen puolueeseen, joka yrittää muistuttaa itselleen, että kirja on kirja ja elokuva on elokuva. Elokuvaa ei voida kopioida kuva kuvalta kirjasta. Myönnän toki, että aiemmissakin Pottereissa on ollut kohtia, jotka olisin halunnut nähdä elokuvassa esim. veelat, S.Y.L.K.Y, päätön jahti ja Ludo Bagman, mutta uskon ettei elokuvan tekijät vain ilkeyttään näitä napsi pois. Monesti elokuvissa on myös ollut aivan uusia lisiä ellei kokonaan uusia kohtauksia, joita on voinut vain ihastella.
Visuaalisesti elokuva on kaunista katseltavaa kaikkine lavasteineen, vaatteineen, kuvakulmineen jne. ja monissa kohtauksissa päästän jopa lähelle kylmiä väreitä. Itselleni ensimmäinen kunnon hekumallinen hetki oli kumma kyllä se junakohtaus pitkälti Nevillen kommentin takia, vaikka osio onkin todella lyhyt ja ainoa kuvallinen viite Tylypahkaan. Velhokoulua emme siis näe tässä elokuvassa ollenkaan. Musiikki pelaa taas isoa roolia ja ohjaimissa toimii uusi tuttavuus Alexandre Desplat, jonka säveltämä "Obliviate" on todella kaunis. Elokuvassa on myös oikein hyvin tehty animoitu (mielestäni jotenkin Tim burton henkinen) osio, kun Hermione lukee satukirjasta tarinaa kolmesta velho veljeksestä.
Näyttelijäsuorituksista edukseen erottuu aina toimiva Rupert Grintin Ron ja valkokankaan piristävät Wealeyn kaksoset, mutta ennen kaikkea Helena Bonham Carter mielipuolisena Bellatrix Lestrangena. Sivuosaan on saatu Bill Nighy (Davy Jones POTC:ssä, merirosvoradio, rakkautta vain) taikaministerin rooliin ja Bill tekeekin kohtuu hyvää jälkeä, vaikkei rooli annakaan paljoa revittely varaa. Bill Weasley:tä esittää Brendan Gleesonin (Villisilmä Vauhkomieli) poika Domhnall Gleeson.
Kuoleman varjelukset ei ehkä ollut henkilökohtainen Potter elokuva suosikkini, mutta kyllä tämä hyviin elokuviin lukeutuu. Sen huomasi kyllä väkisinkin, että tämä oli vain pohjustus ja alkusoitto grande finalea varten. Elokuvaa takaa kyllä taikaa, huumoria (etenkin monijuomaliemen ansiosta), tunnetta, kauneutta ja surua (varoitan taas lahdataan ihania hahmoja). Aiempien osien katsojille ja tosifaneille tämä on elokuva, joka on vain katsottava. Kuoleman varjelusten eka osa on nähtävänä vielä studio123:ssa, joten sinne siis jos et vielä ole ehtinyt ja jos maaginen maailma kiehtoo vielä tippaakaan. Sitä toista osaa odotellessa :)
Mainostan vielä Elokuvablogi.com:n Potter-skabaa. Tutustu palkintoihin ja osallistu, jos kiinnostuit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti