Tiistaina oli studio123:ssa viimeisen kerran käytössä 3. salin filmiprojektori ja todennäköisesti silloin oli myös minun viimeinen filmin viritys kertani. Nimittäin teatterin 25- vuotis synttärien kunniaksi studion viimeinenkin salin uudistetaan nykyajan vehkeillä ja näin ollen kaikki salit ovat digitaalisia huomiseen mennessä. Itse odotan innolla tätä uudistusta, vaikka lievän haikein mielin varmasti tulee muistelemaan sitä vanhaa projektoria, sen hurinaa ja niitä keloja, mitä ei itse pystynyt nostamaan. Ikuistin vielä kuviin sen rakkineen, sen viimeisen työpäivän kunniaksi.
Muutoksen hyvät ja huonot puolet:
+ ei enää projektorin rassaavaa hurinaa
+ ei enää kelojen kanssa säätämistä eikä tarvitse enää nostoapua (mie itte!)
+ 3. saliin automatisoidut valot (ei tarvitse sytyttää itse)
+ kuvan laatu parempi
+ ei tarvise joka kerta säätää käsin korkeutta, tarkuutta ym.
+ ei tarvitse jännittää onko filmi viritetty just tismalleen niinku oikein
+ konehuoneessa mahtuu kääntymään
+ ei enää rasvatahroja
- mukava nostalginen fiilis katoaa
- filmin viritys taito pääsee ruostumaa tai jopa unohtuu kokonaan ajan saatossa
ps. saatiin ylätasanteelle tollain ihan uusi 3D-lasikaappi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti