21. kesäkuuta 2011

Movie Monday # 4 - Itkupilli


"Mikä filmi on laittanut sinun kyynelkanavasi koville? Tai mikä on noloin leffaitkuhetkesi (vrt. Titanic)? Vai oletko ollenkaan elokuvissa niiskuttavaa tyyppiä? Mikä elokuva ei kenties tuottanutkaan moista tunnelatausta ennakko-odotuksista huolimatta? Nyt saa itkeä tai olla itkemättä!"

Movie Mondayn tämän viikon haaste antaa mahdollisuuden tunnustautua leffoissa pillittäjäksi. Itse olen ehkä sellainen keskitason niiskuttaja, että jokainen pätkä ei aiheuta kyynelkanavien avautumista, mutta pystyn toisaalta helposti heittämään monia leffoja, joiden aikana on tirauteltu tai jopa itketty simmut umpeen. Yleensä itkuun liittyy vahva samaistuminen eli koen tunnetilan jonkin henkilöhahmon kautta. Kuolemat, ikävä, välittäminen, toivo ja rakkaus herättävät helposti itkuun laukaisevia tunteita sekä pelkkä kauneus on myös monesti johtanut samaan.

Elokuvia, jotka ovat varmoja itkupommeja minulle on esimerkiksi Titanic (joka on jo idioottivarma tapaus), Braveheart, Onnenpotkuja, Viimeinen lohikäärme ja P.S I love you. Animaatioissa lista on myös piiiitkä, mutta sinne sisältyy esimerkiksi Leijonakuningas, Shrek, Pocahontas, Wall-e ja Up-kohti korkeuksia.

Joissakin elokuvissa sitten on joku tietty kohtaus, joka murtaa padot, vaikka muu osa leffaa ei välttämättä itkettäisi. Tässä kolme henkilökohtaista nyyhkis kohtaustani:


- A.I Tekoälyn kohtaus, jossa David (Hailey Joel Osmet) hylätään metsään:





- Hiljaiset sillat elokuvan kohtaus loppupuolelta elokuvaa, jossa Francesca (Meryl Streep) näkee Robertin (Clint Eastwood) viimeisen kerran:





- Finding Neverland:n kohtaus, jossa Peter (Freddie Highmore) keskustelee penkillä J.M. Barrien (Johnny Depp) kanssa äitinsä kuolemasta:




Kuitenkin kaikista pahin kyynelkanavien aukaisija on (yllätys yllätys yllätys) Taru sormusten herrasta trilogia, jossa pato murtuu jo kun Frodo tulee ekaa kertaa kuvaan ja sitten se onkin yhtä niiskutusta läpi trilogian. Kuninkaan paluun loppu taitaa olla "pahin", etenkin jos on lämmitellyt jo kahdella aiemmalla elokuvalla. Elokuvan loputtua paluu todellisuuteen kestää hetken ja itseään ei kannata edes vaivautua katsomaan peilistä. Ihan parasta itkumaratonia.

7 kommenttia:

  1. Hiljaiset sillat... ihan kurkkua kuristaa kun ajatteleekin sitä elokuvaa. Ja tuo kohtaus, en kestä. ;-(

    VastaaPoista
  2. Oon aina miettiny miksen vollottanu LotRin vikas osas. O.o Kaikis muis osis joo ihan kybäl mut en vikas. Oon jotenki tunnevammane.

    VastaaPoista
  3. anzi: se on :S

    roxx decker: no se on kyl kumma : o huonot olosuhteet?

    VastaaPoista
  4. The lake house. Ehdoton pillitysykkönen. Taidanpa katsoa sen tänään taas uudestaan nyt kun tuli puheeksi...

    VastaaPoista
  5. http://www.imdb.com/title/tt0095327/
    Kannattaa katsella

    VastaaPoista
  6. En ymmärrä eikö mulla ole ollenkaan kohtalotovereita, kun KLIK!:ssä se kohtaus kun Michael tapaa isänsä viimeistä kertaa ennenkuin se isä kuolee.. Ja kelaa vielä sitä "Poika, rakastan sinua" kohtaa!! Se on NIIIN KAMALA!
    Ja saman leffan lopulla kun se Michael "kuolee", se on toinen varma nakki.. Yhtä pahaa itkuleffaa kun KLIK! ei ole olemassa.. Oon siinä melkein hysteerinen itkusta.. :D

    VastaaPoista
  7. Elise: laitan "katsoennenkuolemaasi"-listalle :D

    Anonyymi: Meinasin mainita tuon myös, on niin murheensurku leffa <3

    Anonyymi: Katsoin kyseistä elokuvaa, kun se nyt äsken tuli telkusta ja myönnän että tippaa pukkasi hieman linssiin, mutta täysin kohtalotoveria musta ei nyt kyllä löydy : O

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...