Ohjaaja: Terrence Malick
Käsikirjoitus: Terrence Malick
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Brad Pitt, Sean Penn & Jessica Chastain
Kesto: 2h 15min
Ikäraja: 11
"Se tutkailee ihmiselämän piinaavimpia ja henkilökohtaisimpia kysymyksiä niin intiimin kuin kosmisenkin kaleidoskoopin läpi. Elokuvan impressionistinen tarina kertoo Yhdysvaltain Keskilännessä 1950-luvulla asuvasta perheestä. Tarinassa seurataan perheen vanhimman pojan elämänkaarta lapsuuden viattomuudesta aikuisuuden pettymyksiin hänen yrittäessään käsitellä monimutkaista suhdetta isäänsä (Brad Pitt). Jack (jota aikuisiällä esittää Sean Penn) tuntee olevansa modernissa maailmassa eksynyt sielu, joka etsii vastauksia kysymyksiin elämän alkuperästä ja tarkoituksesta kyseenalaistaen samalla uskon olemassaolon. Malickille ominaisten kuvastojen kautta saamme nähdä, miten sekä luonto että henkisyys muovaavat paitsi yksilöiden ja perheiden elämää, myös kaikkea elämää ylipäätään." (lainattu studio123 nettisivuilta)
Kaiken yltiöpäisten hehkutusten saattelemana lähdin sitten odotukset korkealla katsomaan tätä oodia elämälle. Aion olla täysin rehellinen: en tajunnut tätä elokuvaa enkä saanut siitä oikeastaan muuta irti kuin suurta hämmennystä. Olen ajatellut itseni tajuavan ja suodattavan hyvin hieman surreliastisempiakin elokuvia, mutta nyt tuntuu että joko olen vain niin urpo etten tajua tätä "mestariteosta" tai kukaan ei kehtaa myöntää suurten tekijöiden edessä että heilläkään ei ole mitään hajua mitä tapahtui. Joka tapauksessa olin iloinen kun tajusin elokuvan olevan viimein ohi, sillä se kesti aivan liian pitkään eikä edes lopussa saada mitään selviötä yhtään mihinkään.
Elokuvateknilliselle puolelle pystyn antamaan pojoja: kuvakulmat ovat erikoisia ja upeita kuvia tulee tuutin täydeltä. Näyttelijät myös ovat hyviä sen ajan mitä he pääsevät haahuilemaan ruudussa. Ihmismielen tuntojen kuvaus onnistuu mainiosti, joka olikin ainoa punainen lanka jonka löysin. Oikeasti luulin tämän keskittyvän ihmishenkilöihin eikä täysin hatusta vedettyihin visuaalisesti näyttäviin kohtaus jaksoihin, jotka toki menevät otsikon "elämä" alle, mutta mikä sinne ei menisi? Dinosaurukset on siistejä ja hienoja, mutta oikeasti miten ne nyt liittyvät yhtään mihinkään?
Kuulemma tämän elokuvan tajuaa vasta useiden vuosien kuluttua, joten sitä odotellessa tämä urpo katselee ainakin jotain aivan muuta...
Ihanaa! En ole ainoa "typerä", minulle jäi leffasta tismalleen samat fiilikset :)
VastaaPoistaNonni, meitähän on jo kaksi :D
VastaaPoistaKävin eilen katsomassa kyseisen leffan. Ajattelin vasta sen jälkeen vilkaista tänne. Malick on ehdottomasti suosikkiohjaajani. Olin valitettavasti nyt myös itse aika pettynyt. Hän liikkuu selkeästi suuntaan, joka menee minunkin kohdallani hiukka överiksi. Tätä amaa kertoo mielestäni myös hänen seuraava elokuvansa, jota kuvaillaan tutkielmaksi syntymästä ja kuolemasta. Tree of Lifessa on omat sykähdyttävät hetkensä, jotka vievät katsojan lähelle myös omia muistojaan ja traumojaan. Valitettavasti tämän mahdollistavan keinon kuvat ja symbolit ovat jo tuttuja hänen aiemmista elokuvistaan, mm. Thin Red Linestä ja New Worldistä. Huoh, voisin paasata tästä enemmänkin, mutta olkoon. Sini, on huippua nähdä, tai paremminkin lukea, "analysoimassa" leffoja ;) Ehkä törmätään joku kerta leffassa!
VastaaPoistaMalick:sta olen kyllä kuullut muiden hänen teostensa kohdalla sen verran hyvää, että pitäisi kyllä tutustua näihin aikaisempiin elokuviin. Saisi sitten parempaa vertailupohjaa, että kuinka "hämärä" tree of life oikein on Malick-mittapuulla. Ja tämä analysointi jäi hieman päälle isommassa mittakaavassa, kuten huomaat ;D
VastaaPoista