 |
| Kuva täältä |
Ohjaaja: Peter Jackson
Musiikki: Howard Shore
Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage, Ken Stott, Graham McTavish, William Kircher, James Nesbitt, Stephen Hunter, Dean O'Gorman, Aidan Turner, John Callen, Peter Hambleton, Jed Brophy, Mark Hadlow, Adam Brown, Sylvester McCoy, Andy Serkis, Elijah Wood, Ian Holm, Cate Blanchett, Hugo Weaving, Christopher Lee & Lee Pace
Kesto: 2h 50min
Ikäraja: 12
Hobitista en ole saanut ulos aikaisemmin vielä mitään varsinaista juttua, vaikka elokuva on jo muutaman kerran tullutkin nähtyä. Ensin elokuvasta ei pystynyt muodostamaan mitään järkevää lausetta paitsi VAU. Toistamiseen katsomisen jälkeen oli kaunis ajatus kirjoittaa, mutta sitten joku Joulu tuli ja vei mennessään. Nyt voitaisiin kuitenkin viimenään yrittää.
Hobitti-Odottamaton matka noudattaa Tolkienin Hobitti-Sinne ja takaisin kirjan juonta, mutta ei missään nimessä liian orjallisesti ja hyvä niin. Tarina kertoo Bilbo Reppulin ajautumisesta reippaasti ulos omasta mukavuusalueestaan hänen jouduttuaan seikkailulle Gandalfin ja 13 värikkään kääpiön kanssa. Kääpiöiden tavoite on vallata takaisin kotinsa Erebor, vuorenalainen aarreaitta, jonka aikoinaan lohikäärmeSmaug heiltä anasti ja sitä nyt vartioi. Merkittävä osuus trilogian ensimmäisessä osassa on tietysti myös sormusten sormuksen ajautuminen Bilbon käsiin. Jos olet ikinä kuullut sormusten herrasta, niin osaat ehkä yhdistää nämä hassut asiat toisiinsa.
Itse elokuvan oli hyvä, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Sen takia vaadittiin se toinen katselukerta vakuuttamaan, että olihan se oikeasti niin hyvä vai olinko ensi-ihastuksen vallitessa kuvitellut jotain muuta. En ollut, hieno elokuva se oli. Mitä tulee sormusten herroihin vertaamiseen, niin tietenkään siihen ei ole mitään mahiksia, mutta siihen ei ole millään elokuvalla mitään mahiksia, joten on turhaa edes lähteä asettamaan näitä sijoituksille. Hobitti on enemmänkin eeppinen satu, mutta turkasen koukuttava sellainen ja hurjan viehättävä.
Mitä tulee kirjan pituuteen ja sen jakoon kolmeksi elokuvaksi, niin tämähän päättyi melkein siihen kohtaan mihin ounastelinkin tässä postauksessa (jee!). Tapahtumia on johdettu lisäliitteistä, mutta itse Hobitti opuksestakin löytyy kyllä tapahtumaa samalla mitalla, vaikka ne tiuhaan tahtiin kirjassa vilisevätkin. Kivijättiläisten kohdalla olin ensikatselun jälkeen varma, ettei niitä kirjassa ollut, mutta myöhemmin selvisi, että kyllä nekin sieltä löytyy vaikka vain muutamassa lauseessa.
 |
| Kuva täältä |
Sormusten herraa oli nerokkaasti tuotu tähän mukaan alkupuolelle, mistä moni varmasti oli etukäteen huolissaan miten nämä nyt nidotaan yhteen. Sormusten herroista tuttuja musiikkikappaleita tai niiden osia oli tökerösti käytetty Hobitin soundtrackissa, koska niihin on jo ehdollistunut monen vuoden aikana ja tulee pakostikin ihastuttua. Kääpiöiden laulut ovat kaikki kuunneltavaa tavara ja jos ei tämä tai tämä aiheuta mitään, niin sitten ei mikään.
Hobitti vahvistaa mielipidettäni yhä entuudestaan siihen, että Peter Jackson on kova jätkä ja elokuvan teon mestareita. Tiimi Peter, Fran ja Philippa on nähtävästi edelleen lyömätön yhdistelmä käsikirjoituksen puolella ja olihan alussa mukana myös Guillermo del Toro. Näyttelijävalinnat ovat osuneet niin nappiin, että nappi ei kestä enää, vaan irtoaa. Vaikka osa kääpiöistä näyttääkin hupaisalta satukirjan hahmoilta ja heitä on peräti se 13 kipaletta, on jokaisesta onnistuttu saamaan mieleenpainuva ja persoonallinen sen sijaan, että paikalla koikkelehtisi 13 Gimliä. Vanhat rakkaat tutut Saruman, Galadriel ja Elrond aiheuttavat mukavat vibat ja vilahdukset Frodosta saa jo melkein tipan linssiin.
Hobitti kuuluu elokuviin, joka tulisi jokaisen nähdä. Sormusten herra/Tolkien faneja ei varmaan tarvitse edes erikseen muistuttaa tästä kuvasta.
PS. Nyt osaan jo yhdistää kääpiöiden nimet oikeisiin kasvoihin!
PPS. Olin luukku auki kun tajusin Thranduilin olevan myös viimeisimmässä Twilightissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti