Viime elokuvaviikolla tuli takaisin esitykseen syysloman kunniaksi Itse Ilkimys 2, Smurffit sekä Monsterit yliopisto, vitosen sopuhintaan ja nämä kaikki vetivät kivasti lapsiperheitä puoleensa. Ilkimyksestä ei kuitenkaan enää ollut julisteita jäljellä, koska vanhat oli jo myyty pois, eikä turhaan viitsinyt yhtä viikkoa varten enää tilata uusia. Tälle iskikin inspiraatio tehdä uudet julkat käsityönä. Julistepohjana toimi ”Yhdet häät ja neljä anoppia” juliste, keltaisiin kohtiin käytin ”Ei pelkkää hunajaa” julistetta ja sinisiin kohtiin ”Terrafermaa”. Alekuvien lisäksi pyöri myös ensi-illassa Turbo sekä edelleen Lentsikat elokuva, jossa on ollut ihana nähdä elokuvateatteri ensikertalaisia, kun kuva on kaikille sallittu.
 |
| Suuri luomus! |
Juhlahumua ja musiikillisia elämyksiä on piisannut
Studio123:n tuodessa ohjelmistoon yhä enemmän event teatterin makua. Lauantaina
(19.10) oli uusinnassa Don Quixote,
jota edeltävänä keskiviikkona tää pyöritti yksin oopperavastaavan ollessa itse
Lontoossa katsomassa livenä samaista esitystä. Metallica: Throught the never pyöri sen yhden viikon koetellen
kaiuttimien rajoja ja tutisuttaen rakenteita. Nyt perjantaina (24.10) oli
esityksessä musikaali Merrily we roll
along, jota varten kaivettiin oopperan/baletin punainen matto. Seuraavana
päivänä oli puolestaan Tosca:sta
yksityisnäytös ja niinkin privaatti tilaisuus, että sitä varten hankittiin
semmoinen nauhaportti, jottei kukaan ylimääräinen eksy yläkertaan.
Viikonloppuna poikkesi paikalle kaksikin synttäriporukkaa,
eri päivinä tosin. Molemmissa päivänsankari sai nähdä kulisseihin ja laittaa
itse elokuvan pyörimään. Ilon aihetta on myös aiheuttanut Leijonasydän elokuva,
joka on järjestään vetänyt katsojia paikalle, kuin hunaja mehiläisiä ja iloista
porukkaa on leffasta poistunutkin.
Kaikista ihanin asia on kuitenkin uusi rakas ystäväni ipad,
josta on tullut monitori ja kaukosäädin elokuvien pyörittämiseen.
Kino123:ssahan tällainen vempele on ollut syntymästä lähtien, mutta nyt on
vanhempikin sisar saanut semmoisen lelun. Mitä hyötyä tästä kaverista sitten
on? Noh, ensinnäkin tänä päivänä digitaaliset koneemme seilaavat niin omassa
maailmassaan ja heidän aikakäsityksensä vaihtelee mielialan, sään ja
planeettojen asennon mukaan. Suomeksi siis esimerkiksi kellojen ollessa
jäljessä, pitää jokainen elokuva konehenkilön aloittaa itse, eikä odotella
koneen sitä itse joskus tekevän. Tässä pieni padi on oikea aarre, kun sillä sen
leffan saa tosiaan polkaistua käyntiin eikä tarvitse edes katsoa konehuoneen
suuntaan. Toiseksi tilanteessa, jossa aika olisikin ihan kondiksessa, mutta
näytöksen alun lähestyessä väkeä olisi kassalle jonottamassa vielä pienen kylän
verran, voi lelulla säätää koneen jo valmiiksi käsiohjaukselle ovella
seisoessa, jolloin masiina tietää olla tekemättä yhtään mitään ilman erillistä
käskyä. Padillä voi lisäksi muun muassa luntata aikatauluja ja säätää minkä
tahansa salin ääntä ja valaistusta. Kerrassaan ihana pieni vempele!
 |
| Ja juu se ei suostu menee sillee nätisti vaakasuuntaan, mutta ei haittaa pidän siitä silti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti