Frank

Ohjaaja: Lenny Abrahamson
Käsikirjoitus: Jon Ronson & Peter Straughan
Pääosissa: Domhnall Gleeson, Michael Fassbender, Maggie Gyllenhaal, Scoot McNairy, Carla Azar & Francois Civil
Kesto: 1h 35min
Ikäraja: 12  

Frank kertoo nuoresta lauluntekijästä Jonista, joka yrittää etsiä inspiraatiota musiikin tekemiseen, mutta ei itseasiassa ole hommassa kovin kaksinen. Sattumalta hän törmää lievästi häiriintyneeseen bändiin nimeltä Soronprfbs, jonka keulahahmo Frank kiinnittää erityisesti ulkoisilta seikoiltaan tottumattomien huomion. Frank pitää päässään suurta tekopäätä, jota hän ei ota koskaan pois hetkeksikään. Jon pyydetään mukaan paikkaamaan puuttuvaa jäsentä, kun bändi eristäytyy ulkomaailmasta uuden levyn tekemistä varten. Tuona aikana Jon oppii huomaamaan, että Frank on itseasiassa pääjutuistaan huolimatta, yksi selväjärkisimpiä koko poppoosta. 

Frank on mustaa huumoria tihkuva härökomedia, joka trailerin ensivilkaisusta asti sijoittui omalle must see-listalle. Toki lisävaikuttimena on elokuvan levityspuoli, se kun on jälleen Studio123:n järjestyksessä kolmannes elokuvalevityslapsukainen. Itse Frankin hahmon inspiraationa on ollut Chris Sieveyn hahmo Frank Sidebottom. Käsikirjoittaja Jon Ronson oli itse mukana seuraamassa Sidebottomin taipaletta ja käsikirjoitus saikin alkunsa hänen muistelmistaan, mutta lähti sitten kulkemaan omia reittejään omaksi uniikiksi tarinakseen. 

Kaiken huumorin ja hullunkuristen sattumien lomassa Frank pohjimmiltaan käsittelee taiteen tekemistä, mainetta ja näiden yhteyttä. Fiktiivinen Soronprfbs tekee mitä tekee taiteen vuoksi, ei todellakaan miellyttääkseen ketään. Vasta Jon saa heiteltyä ilmaan ajatuksia yleisöön vetoamisesta, massoihin iskevän musiikin tekemisestä. Kaikista bändin jäsenistä Frank suhtautuu suurimmalla myötämielisyydellä Jonin uusiin ideoihin muiden ollessa enemmän tai vähemmän uppiniskaista taiteilijaa. Luomisprosessi on joka tapauksessa totaalisen hulvatonta seurattavaa, näyttelijöiden vetäessä prosessia läpi täydellisellä pokerinaamalla. 

Domnhall Gleeson on aiemmin tuttu itselleni Anna Kareninasta, Oli aikakin komediasta sekä toki ensimmäisen kerran Pottereista. Miehen ura tuntuu olevan kunnon nousuvaiheessa, sillä seuraavaksi hänet nähdään Oscareistakin kilpailevassa elokuvassa Unbroken ja hieman myöhemmin uudessa Star Wars elokuvassa. Domnhallin Jon on samaistuttava hahmo, mitä tulee reaktioihin bändin hulluja jäseniä kohtaan, mutta samalla myös ärsyttävä pyrkyri. Pään alla piilossa on Michael Fassbender, jonka karisma puskee läpi paperimassan ja maalin. Hekumallinen hahmo on myös Maggie Gyllenhaalin Clara, jonka psykopaattisen kylmä katse ja arvaamaton käytös, saa katsojankin pysymään sopivasti varpaillaan.

Frank on ihanan omituinen ja samalla kantaaottava tapaus, joka hauskuuttaa taatusti niin mustan huumorin kuin parodiankin ystäviä.