Ohjaaja: Byron Howard & Rich Moore
Musiikki: Michael Giacchino
Pääosissa: Iina Kuustonen, Ilkka Villi, Veeti Kallio, Sinna Virtanen, Ilkka Heiskanen, Kai Lehtinen, Ulla Renko, Juha Varis, Joonas Nordman, Antti Reini, Heljä Heikkinen, Petrus Kähkönen, Jussi Lampi, Lauri Ketonen, Katja Aakkula, Ilari Johansson & Ella Pyhältö
Kesto: 1h 48min
Ikäraja: 7
Pupukylän kasvatti Judy Hopps (Kuustonen) on aina ollut vähän tavallista jänöä sisukkaampi tapaus. Hammasta purren hän onnistuu saavuttamaan sen, mitä yksikään pupu ei ole aikaisemmin edes tohtinut yrittää: hän pääsee unelma-ammattiinsa poliisiksi. Suuressa Zootropoliksen kaupungissa on elikkoa sopulista elefanttiin ja siellä on Hoppsinkin tuleva määränpää. Jo ensimmäisestä työpäivästä lähtien on selvää, että Hopps ei ole samalla viivalla muiden huomattavasti kookkampien kollegoidensa kanssa, eikä hänelle anneta edes mahdollisuutta näyttää kykyjään. Kaupungissa on tapahtunut sarja selittämättömiä katoamistapauksia ja epätasa-arvosta sisuuntunut Judy päättää aloittaa omat tutkimuksensa. Edetäkseen jutussa hän tarvitsee apua laitakaupungin ketulta Nickiltä (Villi) ja joutuu samalla kohtaamaan omat kettuihin kohdistuvat ennakkoluulonsa.
Disneyn uusin, Zootropolis (Zoopolia), pääsi todella yllättämään. Luulin ihan todella tulevani katsomaan enemmän lasten animaatiota, sellaista peruskauraa. Tämä ei itseasiassa edes kummoisemmin kiinnostanut, mutta positiiviset arviot käänsivät nopeasti pääni. Zootropolis olikin enemmän aikuisten elokuva, kuin olisi osannut etukäteen ajatellakaan. Rikostarina, jopa trilleri, jossa hahmot nyt vain sattuvat olemaan eläimiä. Originaalia versiota ei ollut tällä erää käsillä, joten ajattelimme laittaa uskomme jälleen Lehtosaaren varaan ja uskaltautua dubattuun. Voin kertoa, että dubbaus jälki oli tavanomaista parempaa, eikä (Kuustosta lukuunottamatta) äänet särähtäneet liian tutuilta. Ainoastaan laiskiaisten artikuloinnissa huomaa huulisynkan vajavaisuuden.
Oikeasti jännittävän rikostarinan lisäksi Zootropoliksella on paljon muutakin sanottavaa. Se teilaa stereotypioita ja herättää ajattelemaan omaa asennoitumista tiettyjä ryhmiä kohtaan. Sillä on vahvasti sanansa syrjinnän vastaisessa näkökannassa ja vaikka asiaa onkin käsitelty petoeläin versus kasvissyöjä kantilta elokuvassa, on sen pohjan juuret nähtävissä valitettavasti tosielämässäkin. Asetelmia myös käännetään ansiokkaasti päälaelleen, eikä kaikki ominaisuudet mene kuten Aisopos on ne aikanaan kertonut. Elokuvan pääsanoman voisi tiivistää lauseeseen: älä tuomitse ennen kuin tutustut.
Tätä päivää ja virastojen pyörien hidasta rullaamista kuvastaa osuvasti liikennevirastossa työskentelevät laiskiaiset. Kohtaus kokonaisuudessaan meinaa tappaa nauruun, mutta siellä on totuudensiemenkin löydettävissä, vaikka laiskiaismaiset työntekijät vastaavissa asemissa ovat toivottavasti harvassa. Huumori ylipäätänsä on vahvojen sanomien ohella elokuvan toiseksi suurin valtti. En muista ihan äkkiä milloin olisin todella hekottanut näin paljon ääneen. Pahimpia tappajia laiskiaisten lisäksi on eräs kummisetä-tyyppinen hahmo sekä ihan kaikki, missä esiintyy sopuleita.
Disneyn Zootropolis on enemmän jopa aikuisten animaatio kuin lasten, vaikka tästä varmasti nauttivat myös pienemmätkin (ikärajan puitteissa, on pelottavakin!).
Traileriksi poikkeuksellisesti suomenkielinen versio, koska onnistunut dubbaus ja pidemmät trailerit paljastaa liikaa:
