24. marraskuuta 2016

The Girl with All the Gifts


Ohjaaja: Colm McCarthy
Käsikirjoitus: M. R. Carey, jonka samannimiseen kirjaan elokuva pohjaa
Musiikki: Cristobal Tapia de Veer
Pääosissa: Sennia Nanua, Gemma Arterton, Glenn Close, Paddy Considine, Anamaria Marinca, Dominique Tipper & Fisayo Akinades
Kesto: 1h 51min
Ikäraja: 16 

Zombie-epidemia on ryöpsähtänyt valloilleen leviävän sienitaudin muodossa ja tartunnan saaneita kutsutaan nimellä "nälkäiset". Eräässä terveiden tukikohdassa, syvällä bunkkereissa kärrätään tuoleihin sidottuja lapsia osallistumaan päivittäiselle oppitunnille. Saattelijoina ovat aseistetut sotilaat, sillä nämä lapset eivät ole terveitä lapsia. Tässä joukossa on lapsia, jotka pystyvät tartunnastaan huolimatta vaikuttamaan edelleen terveiltä ja omaamaan esimerkiksi kyvyn ajatella ja tuntea. Silti olosuhteiden niin salliessa näistäkin lapsista pystyy kuoriutumaan ihmisillä ruokalevia petoja. Yksi näistä lapsista on erityisen optimistinen ja fiksu tapaus nimeltä Melanie (Nanua), joka on varsin kiintynyt heidän ryhmän opettajaan, neiti Justineau:hun (Arterton). Justineau puolestaan on ihmisenä erityinen yksilö, sillä poiketen valtaosasta, hän pystyy näkemään lapsissa vielä ihmisyyden ja kohtelemaan heitä sen mukaan. Tukikohdan turvallisuus vaarantuu nälkäisten onnistuttua murtautumaan viimein aitojen läpi ja kaiken kaaoksen keskellä Melanie sekä Justineau onnistuvat pakenemaan muutaman sotilaan sekä paikan johtavan tutkijan Tohtori Caldwellin (Close) kera. Siinä missä Justineau haluaa varjella Melanieta aidon välittämisen tähden, haluaa Caldwell pitää tytön lähellä, koska tämä saattaa olla ihmiskunnan ainoa toivo parannukseen.


The Girl with all the Gifts on joko post-apokalyptinen draama tai harvinainen sisältövoittoinen zombie-elokuva, riippuen ihan näkökannasta. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa jo Rakkautta & anarkiaa festareiden merkeissä ja sen ohjelmistossa olin elokuvan jo ihan alunperin bongannutkin, vaikka en vielä niihin aikoihin päässyt näkemään. Kertauksen vuoksi muistutan itseni olevan erityisen pöhkönä kaikkeen zombie-genreen laskettavaan, en vieläkään tiedä täysin miksi, mutta kaiketi niistä saa suuremman adrenaliinipiikin kuin monesta muusta. Useasti tosin nämä elokuva tuppaavat olemaan ihan omaa luokkaansa, enkä rinnastaisi niitä oikeasti hyvien elokuvien kanssa samaan kuin aivan harvinaisissa poikkeustapauksissa (mm. World War Z, 28 päivää myöhemmin, Maggie ja Walking Dead tv-sarja). Ö-luokan tapauksia mahtuu nimittäin genreen enemmän kuin liikaa, mutta se monesti onkin idean tarkoitus, ei laadun etsinsä. Riemastun silti todella aina, jos joku onnistuu rikkomaan tämän rajan (vähän sama asia yleisesti kauhuleffojenkin kanssa). 


The Girl with all the Gifts on aivan omaa luokkansa ja se on sanottu kaikella rakkaudella. Se on sen verran suurella antaumuksella tehty (ilmeisesti pohjana oleva kirja luo jo aika hyvät puitteet rakentaa), että se kohoaa kevyesti samalle tasolle minkä tahansa muun arvostetunkin draaman kanssa. Pelkkä zombie-elokuvien asteikko ei siis riitä ollenkaan, yli menee niin massiivisesti. Pääpaino on draamallisessa tarinassa, moraalipohdinnoissa ja löysin myös pienen vireen ironiasti loppua kohden. Pelkästään puhtaan zombie-genren faneillekin on kyllä reilu pala makusteltavaksi, sen verran intensiivistä kohtausjaksoa on myös mukana. Pidin itse kuitenkin siitä, että tässä ei tullut mitään kliseisiä säikyttelyjä ja jatkuvaa ojasta alikkoon meininkiä. Siitä tosin pidän erityisen paljon myös Walking dead-sarjassa, että zombiet ei tule juuri silloin kun sitä odotat. Yhteistä on lisäksi se, että pääsemme näkemään jo jollain tasolla epidemian kanssa sopeutuneen yhteiskunnan. Usein keppoisesti väännetyissä teoksissa käydään läpi vain se epidemian alkuvaihe ja se on pienessäkin sisällön janossa puuduttavaa säntäilyä, vaikka oikealla zombie-elokuva asennoitumisella juuri mahtavaa. 


Maltillisesti rakennettu kokonaisuus edesauttaa juuri oikeanlaisen, lähes täydellisen tunnelman syntymisen. Tässä tapauksessa oli aivan pakko selvittää säveltäjäkin, joka ei itselleni suoraan ollut tuttu, mutta Cristobal Tapia de Veer nimiseksi henkilöksi paljastunut hemmo on luonut todella jopa vainoavan raidan. Musiikin istuvuus visuaaliseen materiaaliin on saumaton. Olin myös todella yllättynyt suhteellisen pienestä "vain" 4 miljoonan dollarin budjetista, sillä kaikkien tehosteiden ja kuvankäsittelyn suhteen, budjetti ei tosiaan näy ollenkaan valmiissa jäljessä, vaan tämä on huomattavasti mieluisampaa katseltavaa kuin jotkut moninkertaisesti isompien hollywood-kuvien tehostesirkukset. Elokuva onnistuu pitämään koukussaan ihan viime metreille asti ja pidän todella elokuvan loppuratkaisusta, joka vain kruunaa sen omalaatuisuutta. Itseäni ainoastaan kirpaisi muutama eläimiin kohdistuva raakuus, mutta toisaalta mitä muutakaan voi odottaa tälläisessä elokuvassa. 


Nuori lupaus Sennia Nanua ilmentää Melanieen juuri sopivasti inhimillisyyttä ja lapsen uteliaisuutta, mutta osaa myös näyttää tämän hurjemman puolen. Kauttaaltaan bunkkerikohtauksen lapsinäyttelijöille on nostettava isosti hattua miten hyvin he osaavat muuntautua vakavalla naamalla verenhimoisiksi lihansyöjiksi. Gemma Arterton on ollutkin nyt varsin erikoisissa rooleissa esimerkiksi unelmadaamina mustassa komediassa The Voices ja toiminnallisemmassa osassa muutaman vuoden takaisessa Hansel and Gretel: Witch Hunter-elokuvassa. En olisi edes muistanut hänen olleen Bond-tyttönä, sillä niin kauas on siitä roolista kuitenkin tultu. Nyt hänen roolinsa taas poikkeaa, sillä hän on paljon arkisempi hahmo karuimmissa olosuhteissa, mutta kuitenkin se yksi empaattisimmista hahmoista huoneessa. Toisaalta vastaparin tuon Glenn Closen tutkija, jonka motiivit ovat myös varsin selkeät, vaikka hän toteuttaakin asiat kylmän rationaalisesti. Molemmat ovat osaltaan oikeassa. Myös itse Melaniessa on kyseenalaista hänenkin maailmankuvansa, miten hän esimerkiksi näkee vangitsijansa? Miksei hän halua esimerkiksi kostaa eristysaikaansa, kun tajuaa enemmän maailmasta. Kaiken kaikkiaan hienon monimuotoisia hahmoja, eikä kukaan ole ihan yksiselitteinen.

The Girl with all the Gifts on hienoa draamaa epidemian runtelemasta ihmiskunnasta ja siitä, millaisia yksilöitä tämä uusi maailma on synnyttänyt ja millaiseksi se on moraalimme jalostanut. Antoisaa katsottavaa ja vielä jos sattuu pitämään yhtään zombie-elementeistä, niin jättipotti. Tällekin rohkenisin antaa sen viisi tähteä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...