8. helmikuuta 2017

Swiss Army Man


Ohjaaja: Daniel Scheinert & Daniel Kwan
Käsikirjoitus: Daniel Scheinert & Daniel Kwan
Musiikki: Andy Hull & Robert McDowell
Pääosissa: Paul Dano, Daniel Radcliffe & Mary Elizabeth Winstead
Kesto: 1h 37min
Ikäraja: 12

Hank (Dano) on virunut aution saaren vankina niin pitkään, että on päätynyt päättämään oman elämänsä. Sovitellessaan hirttoköyttä kaulansa ympärille, hän huomaa rantaan ajautuneen ruumiin (Radcliffe) ja tulee toisiin aatoksiin. Pierevä ja yliluonnollisia ominaisuuksia omaava Mannyksi ristitty ruumis on Hankin pelastus pois saarelta sekä itsemurhan partaalta. Rannikolle päästyään heidän yhteinen omituisuuksien täyttämä matkansa on vasta alussa.

Swiss army man elokuvaa kuvaa parhaiten sana outo, siis todella outo. Olin kuullut tästä jo juttua sen saadessaan maailmanensi-iltansa ja hämmentäneen osaa yleisöstä (osan saanut kävelemään poiskin). Kieltämättä sen synopsis aiheuttaa vähintään kulmien nousua. Potter-leiman alla vieläkin talsiva Daniel Radcliffe kaasuja päästelevänä ruumiina, jota epätoivoinen Paul Danon Hank käyttää hyväkseen, kuulosti vähän epämääräiseltä. Olin himpun verran kyllä utelias, vaikka en ajatellut tämän ehkä olevan niin itselleni. Aikataulut ei alunperin antaneet myöten ja elokuvien suhteen mennään muutoinkin jo yliannostuksen rajalla, mutta sain siihen solahtamaan kuitenkin yhden Swiss army manin.


Pieruhuumori ei tavallisesti olisi ykkösvaihtoehtoni mitä huumorin lajeihin tulee. Se kärsii nopeasti inflaation, eikä pärjää omillaan. Swiss army man elokuvan ohessa on melkein aina nostettu esille tämä piereskelypuoli ja nyt sorrun siihen itsekin. Itse elokuvassa yllättäväähän on, miten se onkin lopulta niin kaukana halvasta, eikä sitä kuulla läpikotoisin ollenkaan. Harvoin on pieruhuumori tarjoiltu näin hyvällä maulla ja lopulta se jopa onnistuu liikuttamaankin! Käsikynkässä pieruhuumorin kanssa menee musta huumori, jossa etenkin tästä Manny-ruumiista revitään mahtavia juttuja. Tilanteet ovat niin omalaatuisia ja absurdeja, että samanaikaisesti tikahtuu huvittavuuteen ja on myös ihastuksissaan kaikesta outoudesta. A cappella-tyyppinen musiikki istuu kummallisiin hetkiin kuin valettu. 


Paul Dano on jo jokseenkin vakiokalustoa vaihtoehtoisissa elokuvissa, joten hänen osallisuutensa ei yllätä ollenkaan ja roolisuorituskin on niin hyvä kuin olettaa saattaa. Elokuva käsittelee sosiaalisia normeja Hankin näkökulmien kautta ja samalla jopa esittää vaihtoehtoisia ajatusmalleja taas Mannyn avulla. Suurempi yllätys on Daniel Radcliffe, jonka en ole itse ainakaan vielä nähnyt näyttämässä näin paljon kynsiään. Mannyn hahmo kerta kaikkiaan putsaa pöydän. 

Swiss army man on silti elokuva, jota ei voi suoralta kädeltä suositella kenelle tahansa. Se ei ole suoraan verrannollinen oikein minkään muun elokuvan kanssa, joten ainakin erilaisen ja kummallisen ystävälle se voisi olla oiva valinta. Sanotaanko, että jos elokuvan ensimmäiset kymmenen minuuttia ei naurata tai tunnu hyväl, niin sitten ei loppu elokuvakaan.



Traileria en laita ollenkaan, sillä tämä on vain parempi kaikkine pieruineen päivineen ilman mitään ennakkomatskua 
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...