Mad Max: Fury Road

Ohjaaja: George Miller
Käsikirjoitus: Nick Lathouris, Brendan McCarthy & George Miller
Musiikki: Junkie XL
Pääosissa: Tom Hardy, Charlize Theron, Nicholas Hoult, Rosie Huntingon-Whiteley, Zöe Kravitz, Hugh Keays-Byrne, Riley Keough, Abbey Lee Kershaw &  Courtney Eaton
Kesto: 2h 1min
Ikäraja: 16

Aikaisempien Mad Max-klassikoiden tapaan elämme ydinsodan jälkeisessä maailmassa, jossa maisemat ovat pääasiassa karua erämaata ja ihmiset sitäkin karumpia. Max Rockatansky (Hardy) on juro ja hiljainen kaveri, jota vainoaa omat menneisyyden haamut. Yksinäiselle kulkurille sattuu vastaan huonompi päivä, kun hän jää Immortan Joe (Keays-Byrne) nimisen ison jehun ja tätä jumaloivan kultin vangiksi. Immortan Joen sotapäällikkö Furiosa (Theron) puolestaan on lähdössä huristelemaan sotarekallaan hakemaan polttoainetta, mistäpä muualta kuin Bensakaupungista. Vasta Furiosan lähdön jälkeen Immortan Joe huomaa, että häneltä on viety jotain arvokasta ja tästä raivostuneena hän lähettää aivopestyt "sotapoikansa" Furiosan perään. Max joutuu tahtomattamaan mukaan tälle ajoreissulle. 

Mad Max: Fury Road ei ole varsinaisesti suora jatko-osa George Millerin vanhalle kolmikolle, vaan enemmänkin reboot-elokuva. Sama maailma ja lähes sama Max, mutta ihan oma juonensa. Aikaisempien elokuvien näkeminen ei ole mitenkään välttämätöntä, mutta jos siihen ryhtyy, ne kannattaa katsoa ennen tämän elokuvan näkemistä, sillä uusi Mad Max on niihin nähden vain niin ylivoimainen, joten väkisinkin se voi latistaa vanhojen kuvien maistuvuutta. Itse onnistuin katsomaan vanhan kolmikon juuri parahiksi ennen Fury Roadin ensi-iltaa ja niistäkin tein oman ruodintani.

Fury Roadin ympärillä pyöri tosiaan kohina jo ennen ensi-iltaa, kun malttamaton fanikunta yritti pysyä vielä housuissaan ja asiaa ei helpottanut, kun kriitikotkin suitsuttivat kilvan uutta elokuvaa. On erittäin harvinaista lukea niin yksimielistä ylistystä yhdestä ja samasta elokuvasta. Vielä harvinaisempaa on, että tavalliset tallaajat ja arvostelijat ovat täysin samaa mieltä keskenään, mikä osoittautui ensi-illan jälkeen todeksi. Omat odotukset olivat korkealla jo elokuvaan mennessä, enkä katsonut aiheelliseksi vääntää hypetysnappia yhtään sen pienemmälle. Fury Road vastasi korkeisiin odotuksiin yhtä kovaa ja korkealta.

Fury Road on omassa post-apokalyptisessa toimintagenressään tehnyt jo elokuvahistoriaa ja noussut kirkkaasti pitämään ykkösijaa. Tämä on niitä elokuvia, joita muistellaan sitten parinkymmenen vuoden kuluttua ja vielä sen jälkeenkin. On käsittämätöntä, miten kaikkien näiden vuosien jälkeen jo 70-vuoden ikään ehtinyt George Miller onnistuu häikäisemään näinkin kirkkaasti ja melkein luomaan jotain täysin ennennäkemätöntä, vaikka se on rakentunutkin hänen ikivanhojen luomustensa siemenistä. Sen verran puulla päähän lyöty oli tämäkin katselija, että sai kyllä hetken hengähtää ennen kuin penkistä pystyi nousemaan. 

Elokuvan alku on jo sellaista hengästyttävää tykitystä, että siinä jäi popparit auttamatta toiselle sijalle. En muista milloin viimeksi olisi noin ryminällä elokuva temmannut mukaansa, eikä todellakaan millekään 3D-kikkailulle ollut tarvetta, tuntui ihan tarpeeksi olevansa mukana juoksussa. Kamera vie ja komeasti viekin, niinkin komeasti, että uskaltaisin povata Akatemiankin huomioivan tämän ensi vuonna (muussa tapauksessa sokeita ovat). On toki muitakin osioita, joista Fury Road voisi ehdokkuuksia kahmia, en näe ollenkaan mahdottomana. Erikoistehosteita ei ole käytetty liian kanssa, vaan kaikki mahdollinen on toteutettu peltiä venyttäen ja stuttien avustuksella. Tämä autenttisuus on varmasti myös yksi syy, miksi ne (tavallisesti ei kovin suuresti vetoavat) takaa-ajo kohtaukset, tuntuvatkin nyt tarpeeksi aidolta. 

Hardyn Max on kokonaisuudessaan onnistunut päivitys. Aikaisempien osien kohdalla olen kipuillut Gibsonin Maxin etäisyyden kanssa, se yhteyden saaminen kun ei ole onnistunut, kuin muiden hahmojen kautta ja oikein pinnistäen ja ponnistaen. Hardyllä on lähes tulkoon sama ominaisuus, kuin Ryan Goslingilla Drive elokuvassa: hän osaa jotenkin kummassa viestiä muuten kuin pelkästään sanoin. Theronin Furiosa on päheä hahmo ja voisi ajatella jopa, että jakaa päähenkilöpaikan Maxin kanssa, koska molemmilla on yhtä lailla ruutuaikaa ja molempien tarina on yhtä tärkeä. Näyttelijöiden nimetkin pomsahtavat yhtä aikaa ruudulle elokuvan alussa. Sivuroolista täytyy nostaa esiin Nicholas Houltin sotapoika Nux, jonka olalle lankeaa hahmokunnan pisin kehityskaari. Huomatkaa myös itse Immortan Joe eli Hugh Keays-Byrne, joka esitti merkittävää roolia jo ensimmäisessä Mad Max-elokuvassa.

Mad Max: Fury Road on tuleva kulttielokuva, oman genrensä legenda, joka kannattaa katsoa jo nyt.

Virallisen trailerin sijaan (jossa näytetään mielestäni liikaa) fanipohjainen versio oikeasta soundtrackistä poikkeavalla, mutta joskin osuvalla biisillä:

Mad Max-elokuvat

Ennen uusimman Mad Max: Fury Roadin katsomista ehdin sivistää itseäni vanhoilla kulttiklassikoilla, Mad Max-elokuvilla. Ensimmäisen osan näin jo vähän aikaisemmin, kun Yle teema toi Mad Maxin Suomen tv-ensi-iltaan jo maaliskuussa. Ensimmäinen elokuva ei saanut yksinään aikaan suurta kiinnostusta jatko-osiaan kohtaan tai uutta Fury Road-elokuvaa kohtaan. Uuden elokuvan enskarin lähestyessä alkoi kuitenkin joka tuutista tulla hypetyksiä siihen suuntaan ja ennakkoarvostelut huusivat ylistyslauluja Fury Roadille. Uusi elokuva oli siis mentävä katsomaan ja tämän innostuksen vanavedessä alkoivat vanhat jatko-osatkin kiinnostaa. 

Mad Max (1979)

kuva täältä

Ohjaaja: George Miller
Käsikirjoitus: George Miller & Byron Kennedy
Pääosissa: Mel Gibson, Hugh Keays-Byrne, Joanne Samuel & Steve Bisley
Kesto: 1h 33min
Ikäraja: 16

Max Rockatansky (Mel Gibson) on takaa-ajoihin erikoistunut lainvartija, jolla on maine sen luokan kaaharina, että häneltä ei yksikään rikollinen pääse karkuun. Hurjaksi äitynyt moottoripyöräjengi aiheuttaa yleistä mielipahaa vandalisoimalla läheistä kylää ja on kursailematta napit vastakkain virkavallan kanssa. Yhteenotot menevät yhä pahemmaksi ja lopulta Maxin virkaveli saa surmansa. Tämä saa Maxin hakeutumaan hetkelliselle hermolomalle. Hermoloma kääntyy kuitenkin painajaiseksi, kun moottoripyöräjengi ottaa käsittelyynsä Maxin perheen. 

Tämä ensimmäinen ei tosiaan niin kovasti kolahtanut, vaikka odotuksetkin oli säädetty matalemmalle ajankuva huomioiden. Onneksi en kuitenkaan tämän perusteella tuominnut suoralta kädeltä jatko-osia, olisi muuten jäänyt hienommat kuvat välistä tyystin. Tässä ehkä keskeisin ongelma on, että katsojana en oikein pysy kärryllä jutun juonessa. Ajankuva on epäselvä ja jotain oleellista puuttuu taustatiedoista. Ehkä häiritsevintä on, että en ymmärrä yhtään kenenkään motivaatioita ja näin ollen käytöstä, jotain on "jäänyt välistä". Maxin pään sisään ei pääse ollenkaan, eikä minulle välity kuvaa aidosti onnellisesta ja välittävästä perheestä. Näin ollen, en itsekään välitä.

Mad Max 2: Asfalttisoturi (1981) 
 The Road Warrior

kuva täältä

Ohjaaja: George Miller
Käsikirjoitus: George Miller & Terry Hayes
Pääosissa: Mel Gibson, Bruce Spence, Michael Preston, Vernon Wells, Max Phipps, Emil Minty & Kjell Nilsson
Kesto: 1h 31min
Ikäraja: 16

Jatko-osat sijoittuvat ydinsodan jälkeiseen aikaan, jolloin voimassa on enää ns. viidakon laki. Polttoaine, enemmän kuin mikään muu, on halutuimpia aineita vallitsevassa maailmassa ja sen vuoksi ollaan valmiita ääritekoihin. Max on nyt yksinäinen ja erittäin katkeroitunut kulkuri erämaassa, toki koirakaverinsa seuranaan. Kaikkien muiden tavoin Max etsii myös polttoainetta ja saakin vihjeen halutun tavaran olinpaikasta. Keskellä ei mitään on pieni muurien ympäröimä linnoitus, jossa valmistetaan itse polttoainetta. Suurin ongelma ei ole korkeat muurit ja sitä vartioivien ihmisten vankka puolustus, vaan ympärillä pörräävä lauma rikosjengiläisiä, jotka halajavat myös samaa tavaraa. 

Jatko-osa on jo huomattavasti parempi. Alussa on pohjustus siitä, mitä on tapahtunut yhteiskunnalle ja miksi. Juonikuvio on tiiviimpi ja yksikertainen hyvä tyypit vastaan pahat tyypit-asetelma, mutta se toimii. Hahmoista saa irti vähän enemmänkin ja sivuhahmojen avulla saadaan Maxistakin jotain irti, kun tarpeeksi ärsytetään. Takaa-ajoa on luvassa enemmänkin, omaan makuuni pikkiriikkisen liikaakin, koska ajankuvaan tyypillisesti istuen, siinä ei tapahdu kovasti vaihtelua. 

Mad Max 3: Ukkosmyrksy (1985) 
 Beyond Thunderdome

kuva täältä

Ohjaaja: George Miller & George Ogilvie
Käsikirjoitus: George Miller & Terry Hayes  
Pääosissa: Mel Gibson, Tina Turner, Bruce Spence, Frank Thring, Angelo Rossitto, Paul Larsson, Adam Cockburn, Robert Grubb, Helen Buday & Tom Jennings
Kesto:1h 47min
Ikäraja: 16

Ajassa on harpattu hieman eteenpäin ja maailmassa ilman toimivaa virkakoneistoa, on saatu aikaan jonkinlainen roti. Max vaeltaa jälleen autiomaassa ja joutuukin itse ryöstön kohteeksi. Hän vaeltaa lähimpään kaupungintapaiseen eli Bartertowniin, jossa hän joutuu hyvin nopeasti paikan johtajan puheille hieman taas suutahdettuaan. Paikan lait on pystyyn pistänyt topakka täti Aunty Entity (Tina Turner), joka myös valvoo niiden noudattamista. Maxissä Aunt Entity näkee kuitenkin potentiaalisen avun omaan ongelmaansa ja tekeekin työtarjouksen, josta suoriuduttuaan Max saisi kaikki kaipaamansa varusteet mukaansa. Elokuvassa tulee tutuksi laajemminkin Bartertownin lainsäädäntö, mukaan lukien erimielisyyksien selvityksiin luotu Thunderdome. 

Kolmas Mad Max elokuva on ilmeisesti tosifanien keskuudessa se parjatuin, mutta tämä nousi kyllä näistä vanhoista omaksi suosikiksi. Yhteiskunnan harppaukset on siinä mielessä mielenkiintoista seurattavaa, että vaikka elokuva sijoittuukin tulevaan, joutuu ihmiskunta ikäänkuin aloittamaan alusta uuden sivilisaation rakentamisessa. Pelottavan esimerkin tarjoavat aavikon toisella puolen asustava (ja helkkarin ärsyttävää mökää pitävä) lapsiheimo, jolla ei ole mitään realistista muistoa ns. meidän ajastamme. Takaa-ajoa ja muita vaarallisia tilanteita on tässäkin, mutta vielä enemmän vaihtelua muunlaisten tapahtumien muodossa. Iso plussa elokuvalle on myös ihana Tina Turner, jonka kappaleen "We Don't Need Another Hero" olen kyllä tiennyt vuosikausia, mutta en tiennyt mitään yhteydestä tähän elokuvaan.



Katso myös Artun kirjoittama yhteenveto vanhoista Mad Max-elokuvista!