Hullu hölmö rakkaus

Ohjaaja: Glenn Ficarra & John Requa
Käsikirjoitus: Dan Fogelman
Pääosissa: Steve Carell, Julianne Moore, Ryan Gosling, Emma Stone, Analeigh Tipton, Marisa Tomei & Kevin Bacon
Kesto: 1h 58min
Ikäraja: 7

Steve Carell esittää sovinnaista ja joskin tylsää perheenisää Cal Weaveriä, jonka vaimo Emily pudottaa pommin heidän monen vuoden avio-onnensa jälkeen. Julianne Mooren esittämä Emily, joka on pitänyt yhtä Calin kanssa lukiovuosista asti, haluaa avioeron ja samaan syssyyn tunnustaa vielä pettäneensä miestänsä työkollegansa kanssa. Perheidylli vajoaa kaamokseen ja Cal hukuttaa murheensa alkoholiin baaritiskillä. Monien säälittävien kuppilailtojen jälkeen Ryan Goslingin esittämä nuori komistus saa tarpeekseen Calin itsesäälin katselusta ja ottaa tämän omaan henkilökohtaiseen koulutukseensa. Hurmuri tietää kaikki salat miten viedä naisilta jalat alta ja haluaa siirtää oppinsa eteenpäin sekä samalla saada Calin taas nauttimaan elämän antimista. Lemmenhuolista kärsii myös Calin ja Emilyn poika, joka on auttamattoman ihastunut tyttöön, jota ei voi saada. Lisänsä tarinaan tuo nuori juristi Hannah, joka löytää rakkauden yllättävästä paikasta.



Nähtyäni tämän elokuvan trailerin, en olisi osannut odottaa aivan näin hienoa ja älykästä romanttista komediaa. Romanttisen komedian leima tietyllä tavalla tahraakin tämän elokuvan mainetta, sillä leiman nähdessäni ainakin minä odotan näkeväni kevyttä höttöä, mutta Hullu hölmö rakkaus olikin totaalisen piristävää vaihtelua kategoriaan, johon se mukamas kuuluu.

Hullu hölmö rakkaus on komediapuoliensa ohella myös vakasti otettava, samaan tapaan kuin vaikka Juno tai Little miss sunshine. Nerokas dialogi, kivasti liioittelevat biisivalinnat ja karismaattiset hahmot näyttelijöineen tekevät tästä hienon elokuvan. Kaikista suurin ylläri tulee taatusti puun takaa, ellet ole jonkin sortin Sherlock. Oli myös hauska huomata Huippumalli haussa sarjasta näyttelijän uralle loikannut Analeigh Tipton lapsenvahdin roolissa.

Hullu hölmö rakkaus on itsevarma itsestään, ei ollenkaan hölmö, vain terveellä tavalla hullu ja esittää rakkauden sellaisena kuin se on. Ehdottomasti suosittelen!



Suosittelen myös tutustumaan leffan soundtrack:iin, josta esimerkkinä: Need your love ja Blood :)

X-Men: First class

Ohjaaja: Matthew Vaughn
Käsikirjoitus: Sheldon Turner & Bryan Singer
Pääosissa: James McAvoy, Michael Fassbender, Kevin Bacon, January Jones, Rose Byrne, Jennifer Lawrence, Zoë Kravitz, Nicholas Hoult, Lucas Till
Musiikki: Henry Jackman
Kesto: 2h 12min
Ikäraja: 13

X-Men First Class aloittaa alusta puhtaalta pöydältä ja käynnistää uuden x-men elokuvien trilogian. Elokuva luo katseensa mutanttiyhteisön alkuvaiheisiin, eritoten linssi suunnattuna tulevan professori X:n ja Magneton alkutaipaleelle.

Elokuva käynnistyy otteilla Erik Lensherrin kokemuksista keskitysleirillä ja samoihin aikoihin toisaalla pieni poika nimeltä Charles Xavier tapaa mielenkiintoisen muodonmuuttaja tytön Ravenin. Vuosia kuluu ja Erik Lensherr hautoo kostoa miehelle, joka on vastuussa häntä kohtaan tehdyistä vääryksistä. Hän aikoo surmata miehen keinolla millä hyvänsä ja apuvoimanaan hänellä on muun muassa ainutlaatuinen kyky vaikuttaa kaikkeen metalliin. Charles Xavier viettää sen sijaan jopa aavistuksen hulttiomaista nuoruuttaan hyödyntämällä kykyään lukea ihmisten ajatuksia ja eritoten jalostamalla edellä mainittua taitoa naisten iskemiseen. Charles saa kuitenkin muutakin ajateltavaa CIA:n agentin Moira MacTaggertin pyytäessä häntä avukseen tutkimuksiinsa Charlesin vankan mutaatioevoluutio tietopohjan tähden. Näissä meiningeissä Charles tapaa Erikin, joiden välille kehkeytyykin luja side, vaikkakin heillä on hieman eriävät kannat muutamassa mutanttiasiassa. Yhdessä he etsivät ja värväävät joukkoihinsa mutantteja Charlesin uskoen, että kun he aikanaan tulevat ulos kaapista mutantteina, kansa hyväksyy heidät, jos he auttavat kukistamaan yhteisen vihollisen.

X-Men: first class on aidosti onnistunut suoritus ollakseen supersankari elokuva. Todelliset historialliset tapahtumat on nivoutettu mukaan elokuvaan, niin että voisi uskoa mutanttien uskottavuuden rajoissa näin käyneen 60-luvulla. Edelliset kolme elokuvaa ei ole suinkaan unohdettu, vaan niihin viitataan ja niistä lypsetään muutamia mehukkaimpia marvel hetkiä tähän elokuvaan.

Ikinä en olisi uskonut James McAvoyn ja Michael Fassbenderin astuvan niin hyvin Magneton ja Xavierin saappaisiin. Sen verran isot saappaat jättivät kunnialliset herrat Ian McKellen ja Patrick Stewart, mutta tietyllä tavalla nämä nuoremmat eivät vaan yllä samaan tasoon, vaan jopa hieman menevät ohi! Kevin Bacon kuulostii vähän hupaisalta valinnalta pahikseksi, mutta elokuvassa herra suoriutuu oikein hyvin, eikä enää naurata (hyvällä tavalla tai siis huonolla tai no, joku tietää mitä tarkoitan). Mystikkoa näyttelevä Jennifer Lawrence ja Petoa näyttelevä Skins-sarjasta tuttu Nicholas Hoult tekevät niin ikään kiitettävän suorituksen.


Aikaisempiin x-men:eihin ja muihinkin supersankarifilmatisointeihin verrattuna First class on reppaasti syvällisempi ja henkilöhahmojen kehitys on suuremmassa osassa, mikä on suuri ilo katsella. Keskeisessä osassa oleva Magneton ja Xavierin ystävyys ja miten heidän tiensä eroaa, on esitetty loogisesti ilman ylilaskelmoitua draamaa ja liian nopeita tapahtumaketjuja. Syvennyksen kuoppaa kaivaa lisäksi ainakin mystikon ulkonäkökriisi ja yleinen mutanttien "olen erilainen" ajatelma.

X-Men First Class sopii kaikille ja erityisesti niille, jotka janoaa sitä oikeasti hyvää supersankarielokuvaa. Ei hätää siihen on päästy ja mikä vielä parempaa: pitkästä aikaa kova tapaus, joka ei ole 3D!