Movie Monday # 6 - Tylsä klassikko

Tällä kertaa Movie Mondayn haaste antaa tilaisuuden myöntää, jos et pystynytkään näkemään samaa hohtoa kuin muut jonkin arvostetun elokuvaklassikon kohdalla.

"Elokuva on klassikkomaineessa. Se sai hyvät arvostelut ja kaveritkin kehuivat. Se voitti kenties myös liudan palkintoja. Odotukset olivat korkeat. Kun vihdoin näit sen, se oli mielestäsi typerä, turha, tylsä tai jotenkin muuten pettymys."

Kovin pienellä vaivalla valitsin neljä kuvaukseen sopivaa elokuvaa ja tässä ne tulevat perusteluineen:


Manaaja (1973)

Kaikkien kehujen jälkeen todellakin odotin tältä jotain, mutta elokuva oikeastaan vain huvitti (eikä niin hyvässä mielessä). Kaiken lisäksi olin vielä lapsi tämän nähdessäni, joten olisi luullut tämän pelottavan, koska pelottavuus on itselleni eräs tärkeimpiä kriteerejä, kun on kyseessä kauhuleffa. Manaaja on minulle vain "kauhuleffa".


Hohto (1980)

Oikeastaan en ole pitänyt mistään Stephen King filmatisoinneista ja moni onkin sanonut, että kirjat ovat paljon parempia ja toimivampia. En ole siltikään lukaissut yhtäkään noista opuksista, kun on jäänyt niin pliisu olo näistä elokuvistakin. Hohto on sentään sieltä paremmasta päästä, mutta en siltikään ymmärrä, mikä siinä nyt on niin hienoa. Elokuva oli tylsä, outo eikä pelottanut nimeksikään.


Kummisedät (1972, 1974, 1990)

Tästä trilogiasta kaksi ensimmäistä ovat selkeästi parempia kuin viimeinen osa. Etenkin ensimmäinen on elokuvateknillisesti hieno, jopa mestarillinen, mutta oikein muuta en saanutkaan näistä irti. Tunnetasolla jäin täysin kylmäksi ja tuntui ettei näissä tapahdu yhtään mitään. Sitten vielä elokuvien kestot, miksei kukaan varoittanut minua? Nää on pitkiä kuin nälkävuosi, tuntuu että jokainen kestäisi sen kuusi tuntia. Itseasiassa kolmannen osan katsomiseen menikin se viitisen tuntia, sillä paussetin elokuvan aina välillä ja tein jotain muuta.


Panssarilaiva Potemkin (1925)

Tämä katsottiin koulussa elokuvahistorian tunneilla ja opettaja oli kyllä selittänyt miksi tämän on niin hieno elokuva ja tärkeässä asemassa jne. Yritin pitää mieleni avoinna, mutta mielenkiinto lopahti kyllä nopeasti, kun elokuvassa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Ja juuri kun se luuli loppuvan, niin turha luulo: samaa juoksentelua vielä vähän lisää. Tämän kestohan on oikeasti vain 1h 15 min..... Ja sitä miksi en ymmärtänyt tämän päälle ei voi pistää senkään piikkiin, että elokuva on "liian vanha", sillä tykkäsin taas kovasti esimerkiksi Nosferatusta (1922), joka on tätä vanhempi.


Kaikista mielipiteistäni huolimatta, suosittelisin jokaista katsomaan nämä (tai no potemkinin voi jättää pois ken haluaa), sillä nämä kuitenkin "kuuluu olla nähtynä" ja moni muu voi saada näistä paljon enemmänkin irti.