Ohjaaja: Sharon Maguire
Käsikirjoitus: Helen Fielding, Dan Mazer & Emma Thompson
Musiikki: Craig Armstrong
Pääosissa: Renée Zellweger, Colin Firth, Patrick Dempsey, Sally Phillips, James Callis, Shirley Henderson, Sarah Solemani, Jim Broadbent, Gemma Jones, Emma Thompson, Neil Pearson, Celia Imrie & Jessica Hynes
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 7
Ihanan höpsö Bridget Jones (Zellweger) huomaa 43-vuotis syntymäpäivänään olevansa jälleen samassa ikuisen sinkun dilemmassaan. Onneksi sentään paino on kerrankin kohdallaan ja työssään tv-ohjelman tuottajana hän on varsin menestynyt. Ohjelman uutisankkuri Miranda (Solemani) on ystävystynyt Bridgetin kanssa ja tarjoutuu viemään tämän tuulettumaan viikonlopun kunniaksi. Bridget päätyykin festareille ja kaiken juhlinnan tuiskeen päätteeksi vielä yöksi jonkun toisen komistuksen telttaan. Mark Darcyn (Firth) kanssa sukset ehtivät mennä jo aiemmin ristiin, mutta Bridgetin palattua iloittelureissultaan, joutuu hän taas kohtaamaan exänsä, koska he molemmat ovat kummivanhempia yhteisen tutun lapselle. Ristiäisten aikana vanhat tunteet lämpenevät ja illan hämärtyessä Bridget päätyykin yhden illan hairahdukseen Markin kanssa. Myöhemmin Bridget kummastelee painonsa jatkuvaa nousemista ja tekee varmuuden vuoksi raskaustestin, joka näyttääkin plussaa. Aikomus on pitää lapsi, mutta Bridget havahtuu pian siihen tosiasiaan, että hän ei tiedä varmuudella kuka lapsen isä on.
Ensimmäinen Bridget Jones elokuva kuuluu ihan romcomien aateliin eikä sen jatko-osakaan ollut ollenkaan hullumpi. Bridgetin hahmon hupsuimmissa piirteissä oli jotain ihastuttavan inhimillistä ja hänen tohelointinsa aiheutti vähintäänkin huvittuneisuutta. Edellisestäkin elokuvasta on kuitenkin jo vierähtänyt kaksitoista vuotta, joten alkuun oloni oli skeptinen tämän kolmannen elokuvan suhteen. Trailerikaan ei alkuun tehnyt itsessään vaikutusta ja varmaan vasta useamman kymmenen katsomiskerran jälkeen aloin lämmetä sille. Kiinnostus alkoi kunnolla kasvamaan vasta kun aloin kuulla omiin korviini jatkuvia kehuja tästä elokuvasta ja etenkin kun toista puoliskoa alkoi myös kyseinen elokuva kiinnostaa. Sitten taas mentiin ja kyllähän tämä oli hyvä.
Bridget Jones's baby kertoi ihan siitä Bridgetistä, joka on opittu jo aiemmista elokuvista tuntemaan, mutta joka on tietenkin vähän jo vanhempi ja omaa ehkä ihan pikkaisen paremman otteen omaan menoonsa. Aivan yhtä tapahtuma-altis ja mahtavia kommentteja laukova nainen on edelleen kyseessä. Aikaisemmissakin elokuvissa on toistunut erilaiset elämänkriisit, kuten jatkuva ahdistus painosta ja pelko jäämisestä vanhaksi piiaksi. Tässä Bridget on päässyt jo siihen pisteeseen, että on löytänyt urastaan ison sisällön elämäänsä ja rakkauden puolelta ehkä jo hieman kyynistynytkin, mutta elämän kipinä palaa yhä. Ympäristön suunnalta puskee uudenlaisia paineita, kun äiti muistuttelee hedelmällisyydestä ja läheisimmät ystävät perustavat omia perheitään. Elokuvan loppuratkaisua saattaisi nykypäivän valossa pitää kliseisenä ja antavan hyvin kapean kuvan ns. naisen elämästä ja tavoitteista, mutta itse koin, että juuri Bridgetin ollessa kyseessä hänelle kyllä suo viimein ne asiat, joista juuri hän haaveilee. Kuitenkaan kyseisen leidin elämä ei ole ollut aivan suoraan satukirjasta, vaikka uskomattomia tilanteita on sattunutkin.
Pelkäsin suurimman osan parhaista vitseistä tulleen jo trailerissa, mutta niitä onkin niin paljon, että käytännössä tulee melkein ulvottua naurusta elokuvan aikana. En muista milloin olisi näin hurjasti tullut naurettua ihan ääneen elokuvissa ja vielä niin, että todellakin koko sali nauraa. Tosiaan Bridgetin kypsyminen näkyy myös huumorissakin ja niiden kompurointien kohdalla sen sijaan, että Bridget jäisi joka tilanteessa huuli pyöreänä tuijottamaan (tekee sitäkin) saattaakin heittää nasevan ajatuksen tai kommentin aiheesta varsin itsetietoisena omasta tavastaan tuottaa kömmähdyksiä. Kesto on ehkä millin pitkän puoleinen, mutta Bridgetin seurassa sen kyllä kelpaa viettää.
Renée Zellweger, jonka muutama vuosi muuttunut ulkonäkö aiheutti ihan turhaa kohua, on edelleen kuin ilmetty Bridget. Enemmänkin siis kaikessa olemuksessaan, äänessä ja sen sellaisessa ja ulkonäöllinen muutos menisi ihan hyvin hahmon ikääntymisen piikkiin. Hänen näyttelyään on jälleen suuri ilo seurata ja komedialliset sekä draamalliset kyvyt ovat näyttelijättärellä edelleen vahvasti hallussa. Colin Firth on jälleen erittäin Darcymainen, jonka kaltaista hieman jäyhää hahmoa hän tosin aika usein esittää (ja on toki itse The Darcyäkin esittänyt Ylpeys ja ennakkoluulo-minisarjassa). Patrick Dempsey on ihan kohtuullinen ja varsin unelmainen lähes täydellisen miehen roolissaan, mutta jää kyllä vanhojen tekijöiden varjoon. Emma Thompson pääsee yllättämään omaa huumoriaan viljelevänä lääkärinä, joka meinaa varastaa kohtaukset kommenteillaan.
Bridget Jones's Baby on tappohauska romanttinen komedia, joka veistetty suoraan samasta puusta kuin etenkin se ihka ensimmäinen Bridget Jones-elokuva.
(Soundtrackin valikoimasta tykkään pitkälti myös!)
