TV Poiminta: Pride

Keskiviikko 28.6. (=TÄNÄÄN)

Yle Teema, klo 22.00

Ohjaaja: Matthew Warchus
Käsikirjoitus: Stephen Beresford
Musiikki: Christopher Nightingale
Pääosissa: Ben Schnetzer, Bill Nighy, Imelda Staunton, Andrew Scott, Dominic West, Paddy Condisine, George MacKay, Joe Gilgun, Faye Marsay, Jessica Gunning & Lisa Palfrey
Kesto: 2h
Ikäraja:7

"Tositapahtumiin pohjaava Pride kertoo monissa muissa brittikomedioissakin taustalla pyörineestä kaivostyöläisten vuoden mittaisesta lakosta Thatcherin hallinnon päätöksiä vastaan vuonna 1984-85. Se valoittaa suurelle yleisölle tuntemattomampaa sivujuonta, jossa kaivostyöläiset saivat tukea yllättävältä taholta. Nuori ja innovatiivinen Mark Ashton on pienen, mutta sitäkin aktiivisemman homojen oikeuksia ajavan järjestön johtohahmo Lontoon päässä. Mark näkee kaivostyöläisten epätoivoisessa taistelussa samanlaista vääryyttä ja kohtelua, jota on itsekin saanut osakseen kuuluessaan vähemmistöryhmään ja haluaa osoittaa tukensa. Tästä saa alkunsa LGSM (Lesbians and Gays Support the Miners), jonka tarkoituksena on kerätä varoja tukeakseen kaivostyöläisten lakkoa. Tuen kerääminen sujuu paremmin kuin odotetusti, mutta ongelmaksi muodostuu avun vastaanottaminen, sillä kaikki eivät ole valmiita ottamaan apua vastaan "tuollaisilta". Homoryhmän viimein löydettyä erään pienen walesilaisen kaivoskaupungin, joka huolii heidän taloudellisen tukensa, haluavat he keräysvarojensa lisäksi osoittaa tukensa myös vierailulla. 

Pridessa hienointa on sen mieltä lämmittävä tarina, joka osoittaa hyvin, kuinka totuus on tarua ihmeellisempää. Tietenkin elokuvan vaativan dramatiikan takia on asioita väritetty ja käänteiden kohdalla menty kovempaa vauhtia, mutta mikään ei tunnu ollenkaan teennäiseltä. Sama toistuu elokuvan räiskyvässä huumorissakin: kun alkuasetelma on jo valmiiksi hupaisa, tilannekomiikkaa syntyy ihan luonnostaan ja hulluimmatkin tilanteet istuvat elokuvaan luontevasti. A-luokan brittikomedian piirteet tulevat esiin myös oivallisessa hahmokaartissa, jossa useampi pääsee kertomaan henkilökohtaista tarinaansa ja olemaan yhtä lailla merkittävä kuin päähenkilö.

Pride on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. Jos tähtiä jakelisin tässä blogissa, niin kokonaiset viisi tulisi tälle." (koko juttu täällä)

KATSOKAA. Tulee olemaan areenassa katsottavissa 14 päivää, linkki tässä 

Niin ja oikein hyvää Pride-viikkoa kaikille! 


 

Snowden

Ohjaaja: Oliver Stone
Käsikirjoitus: Kieran Fitzgerald & Oliver Stone, pohjaa Luke Hardingin kirjaan The Snowden Files ja Anatoly Kucherenan kirjaan Time of the Octopus
Musiikki: Craig Armstrong
Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Shailene Woodley, Melissa Leo, Zachary Quinto, Tom Wilkinson, Scott Eastwood, Logan Marshall-Green, Timothy Olyphant, Ben Schnetzer, Keith Stanfield, Rhys Ifans & Nicolas Cage
Kesto: 2h 14min
Ikäraja: 12

Snowden pohjaa tositapahtumiin ja kertoo rohkean nuoren yhdysvaltalaisen miehen Edward Snowdenin tekemistä paljastuksista, jotka ajoivat hänet maanpakoon. Snowden (Gordon-Levitt) on tietotekniikan taitaja, joka työskenteli niin CIA:n, puolustustiedustelupalvelu DIA:n ja kansallisen turvallisuuspalvelun NSA:n leivissä. Kansalaisten turvallisuuden nimissä tehty viestintävälineisiin kohdistettu maailmanlaajuinen urkinta, joka kohdistui myös laajasti ihan oman maan asukkaisiin, rikkoi Snowdenin oikeuden tajua. Samalla työhön liittyvä äärimmäinen salassapitovelvollisuus tekee hallaa parisuhteelle tyttöystävä Linsay Millsin (Woodley) kanssa. Lopulta Snowden päättää tehdä uhkarohkean tempun ja anastaa tuhansia huippusalaisia asiakirjoja näyttääkseen ihmisille totuuden. Vasta paettuaan maasta Hongkongiin, hän tapaa salassa toimittajat, joille luovuttaa kaiken tietonsa haastattelun kera. 

Elokuva saakin alkunsa juuri Hongkongin maaperältä, jossa Snowden valmistautuu kohtaamaan toimittajat ja paljastamaan tietonsa. Tilanteessa on jo jännitettä, sillä Snowden on jo piilosilla tiedustelupalveluiden vakoilutaidot tuntien, vaikka vielä tietoja ei olekaan julkistettu maailmalle. Hänen alettua kertomaan tarinaansa kameralle siirrymme seuraamaan, miten tähän tilanteeseen on päädytty alkaen Snowdenin palveluksesta armeijasta. Jouduttuaan keskeyttämään palveluksen joutui Snowden etsimään uusia keinoja palvella maataan ja tämä tie sekä tietenkin tietoteknillinen lahjakkuus ajoi hänet alunperin tiedustelupalveluiden maailmaan. 

Rakenteessa ja oikeastaan koko elokuvassa on paljolti samaa kuin toisessa Oscar-tärpissä Sullyssä. Tässäkin jännitys pääsee tiivistymään niihin kriittisiin hetkiin, kun Snowden esimerkiksi tekee tietojen anastuksen, vaikka tiedät kyllä jo valmiiksi hänen siinä onnistuneen. Alkupuolla nähtyihin kohtauksiin palataan myös uudestaan, mutta nyt pohja on vielä selkeämpi ja ymmärrät aiemmin näkemästäsi vielä enemmän. Oscar-täky Snowden on laatunsa ja muiden selkeiden elementtien (Stone, tositapahtumiin perustuva jne.) tähden jo valmiiksi, mutta huomioitavaa on myös, että viime vuonna parhaan dokumentin Oscarin vei samasta hepusta kertova dokumentti Citizenfour. Voisin veikkailla jo tämänkin olevan muutaman ehdokkuuden pokaaja (ohjaus, käsikirjoitus ehkä?), mutta ei niitä johtotähtiä kuitenkaan, vaikka ehdottomasti hyvä onkin.

Joseph Gordon-Levitt on ihan mukiinmenevä näyttelijä, mutta tuntuu ensin vähän vetäytyneeltä Snowdenin roolissa ja ilmeettömyyden tähden vaikealukuiselta. Hahmon on ilmeisen tarkoituskin olla kuvatun kaltainen ja ilmintää juuri esikuvansa olemusta, mutta tässä huomaa, että vaikka Gordon-Levitt onkin lahjakas, olisi vielä petraamisen varaa heijastaa tunteita pienen pienillä eleillä. Päädyn aina vertaamaan "ilmeettömien hahmojen" esityksessä suorituksia Ryan Goslingiin, joka on huippuesimerkki siitä, miten tämä tehdään. Shailene Woodley on puolestaan jopa liian hyvä annettuun rooliinsa pelkkänä statistisena hahmona ja toivottavasti hänelle siunaantuu jotain vaativampaa tulevaisuudessa. Sivurooleissa on monta suurta karismaa ja tuttua naamaa sekä Nicolas Cage. Clint Eastwoodin poikaa Scottia en osannut yhdistää oikein vielä elokuvan aikana, vaikka pirun tutulta näyttikin, enkä myöskään osannut yhdistää Ben Schnetzeriä Pride-elokuvaan. 

Snowden on Oscar-tärppi jälleen mielenkiintoisen tositarinan pohjalta, jossa nuori mies paljastaa Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden nimissä tehdyt vakoilut koko maailmalle. 

Traileri pienellä SPOILERI-varoituksella, jos Snowdenin tarina ei ole ennestään jo tuttu. Tämä antaa myös ihan liian jumputijumputipaukejysäys-kuvan leffasta.

 

Elokuvavuosi 2015

Olen saanut muistiinpanoni tänään laskettua ja läpikäytyä, joten on aika kurkistaa vielä viime vuoden katsomistilastoihin ja elokuvien parhaimmistoon. Oma kirjanpitoni pohjaa siis leffalippujen säilömiseen ja huolellisiin merkintöihin ihan seinäkalenteriin, johon kirjaan kotikatsomon katselut elokuvien ja myös tv-sarjojen osalta. Jos jostain syystä jotain ei lipuissa ole, niin yleensä se löytyy sitten täältä blogin puolelta. 

Selasin pitkästä aikaa läpi vanhat vuosikatsaus-postaukset ja voi hyvä ihme, olen varsinkin ensimmäisinä vuosina lupaillut jos jonkinmoisia uuden vuoden lupauksia elokuvien osalta. Vuoden 2012 jälkeen tajusin onneksi jättää nuo yritykset sikseen, kun ei niistä oikein mitään koskaan tullut. Yksi yritelmä oli silloin tavoitella huomattavaa nousua 1001-kirjan osalta, eikä sekään oikein toiminut, vaan tuntui tyrehdyttävän muutakin katseluaktiivisuutta. En ole kirjaa siis hylännyt, vaan joskus toisinaan kaivan sen ja katson onko tullut uusia rukseja. Kuluneen muutaman vuoden aikana sinne on vahingossa rukseja lisää tullutkin ihan omaa tahtiaan. Harrastan myös omaa listaa netflixissä ja sinne joskus laitan elokuvia pääasiassa siksi, että ne löytyvät kys. kirjasta. 2011 vuoden lopussa on viimeisin löytämäni merkintä, jolloin olin tehnyt "huiman" nousun n. 10 prosenttiin  katsottujen osalta. Laskin huvikseni, että näiden vuosien aikana on sentään noustu jo 13,6 prosenttiin! Jatkan samalla hitaalla, luonnollisella tahdilla.

Muissa normaaleissa tilastoissa yllätyin täysin. Tiesin kyllä menneeni postausten määrässä (67 -> 84) viime vuoden ohi, mikä nyt oli suhteellisen helppo homma, koska 2014 oli blogin hiljaisimpia vuosia. Siltikin lukemien suuruus verrattuna edellisvuoteen yllätti. Elokuvateatterikäynneissä ja uusien elokuvien hankinnoissa oli kaikista selkeintä nousua:

Elokuvateatterikäynnit: 69 (viime vuonna 46)
Kotikatsomossa ensimmäistä kertaa nähdyt elokuvat: 37 (32)
Uusia elokuvia omaan hyllyyn: 52 (33)

Tv-sarjat: 

Sarjojen osalta ei ole mitään varsinaista mittaria, mutta väittäisin katsomisaktiivisuuden olleen aika samaa luokkaa viime vuoden osalta. Vuoden alussa tuli katsottua kaikkien hehkuttama klassikkoanime Death Note kokonaisuudessaan ja nyt ymmärrän minäkin, miksi siitä on kohistu. True Detective ensimmäinen kausi tuli katsottua (todella hyvä sarja!), toinen olisi jo hollilla HBO Nordicissa, kuhan sinne asti taas kerkeän. Supersankarisarjoissa nautiskelin toden teolla Marvelin tekeleistä: Daredevil, Agentti Carter ja Jessica Jones. Arrow tuli myös korkattua ja sitä edelleen subtv:n tahtiin katson, vaikka kyseinen sarja ei omasta mielestä ole kyllä sieltä parhaimmasta päästä varsinkaan Marvelin laatusarjoihin verrattuna. Paremman puoliskon kanssa saatii katsottua loppuun Big Bang Theory, sitten katsoimme Mustan kyyn kaikki kaudet (mukana Atkinsonin kanssa mm. Stephen Fry ja Hugh Laurie!) ja nyt jatkamme taas Supernaturalin kimpussa (ollaan 8. kaudella). Jatkokatselussa oli Walking deadin viides kausi (ja taas putosin sarjan katsomistahdista, koska kuulemma kuudes on tulossa paraikaa), AHS: Freak Show (toimii vaan edelleen) ja vieläkin katselen vanhaa Star Trek:iä. Uudet suuremmat sarjarakkaudet ovat Downton Abbey ja Moderni perhe.
 
Viime vuoden elokuvaparhaimmiston tiimoilta osallistuin Kuva-blogin leffabloggaajille suunnattuun kyselyyn, jossa haettiin jokaiselta viittä parasta elokuvaa viime vuodelta. Kyselyn ylivoimainen voittaja oli omalla listallakin toiselle sijalle päätynyt Mad Max: Fury Road. Aiemmin kun olen listannut omia suosikkeja, en ole laskenut mukaan alkuvuoden Oscar-kuvia, vaan lukenut ne edelliseen vuoteen kuuluvaksi. Tässä kyselyssä nimenomaan kysyttiin elokuvia, joita on ollut mahdollista nähdä vuoden 2015 aikana, joten muutin omaa rajaustani. Ylemmästä linkistä voi lukea lyhykäiset perustelut tarkemminkin, mutta julkaisen listan myös tähän sekä viisi muuta, koska oli hirveä tuska rajata niin monta hyvää listan ulkopuolelle. Eli minun elokuvasuosikkini top10 vuodelta 2015:

1. Kaiken teoria

2. Mad Max: Fury Road

3. Inside Out - Mielen sopukoissa

4. Ex Machina
5. Miekkailija

6. Sicario

7. Pride

8. Tale of Tales

9. Yksin Marsissa
10. Star Wars: Force Awakens

Paras kotimainen: Koska Miekkailija on jo varsinaisella listalla, sanotaan tähän Big Game

Paras animaatio: Koska Inside Out puolestaan on jo listalla, tähän on todella helppo sanoa Marnie - tyttö ikkunassa

Kunniamaininta: It Follows (vuoden paras kauhu voisi myös sanoa), todella omaperäinen. Sanon toisenkin!! The Voices, ihan loistavaa mustaa huumoria, ihanan outo.



P.S. Paljon oli elokuvia, joita kävin katsomassa elokuvateatterissa, jotka eivät koskaan päätyneet postaukseen asti: Spectre, Tomorrowland, In the Shadow of the Women, Assassin, Kätilö, Paddington, Cinderella, Chappie, Pixels, Kultainen nainen, Pan ja Ricki and the Flash. Olisiko joku näistä sellainen, että haluaisit ehdottomasti "kuulla" mietteeni kys. elokuvasta postauksen muodossa? Hihkaise toiveesi, niin laitan sen juttujonoon hollille

Bafta-gaala 2015

Kuva täältä

Eilen tuli ensimmäistä kertaa Suomen töllöttimestä brittien Oscarit eli Baftat tv5:ltä ja vielä inhimilliseen aikaan alkaen klo 23 ja kestäen sen pari tuntia. Itseltäni olisi mennyt tämä ihan ohi, ellei Kino123 olisi vinkannut asiaa facebook-sivuillaan (kiitos kaunis siis!). Oscareiden lähestyessä ja huurujen pahetessa tämä tuli juuri mukavaan saumaan, varsinkin kun Oscar-ehdokkaana olevia elokuvia alkaa olla jo katsottuna monen monta. 

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun katsoin Baftat. Sen tiesin, että gaala on vahvasti Oscareiden sukulainen, mutta ehkä himpun verran rennompi. Baftojen jako on myös usein ennustanut potentiaalisia Oscar-voittajia. Gaalan rakenne ja kategoriat ovat aika samankaltaiset keskenään. Ehkä isoimmat erot olivat siinä, että Oscareihin tottuneena hämmästyin, kun naissivuosaa ja miessivuosaa ei jaettu ensimmäisten joukossa sekä siitä, että Baftoissa isoin palkinto ei ole Paras elokuva, vaan sen jälkeen jaettava Fellowship Bafta merkittävälle elokuva-alan tekijälle. Lähetettävä Gaala oli myös jonkinlainen koostelähetys, sillä iso osa pienempien palkintojen jaosta jätettiin näyttämättä ja olihan se nyt selvää, kun lähetyksen kesto oli vain kaksi tuntia. 

Juontajana toimi Stephen Fry, joka on jo selostuksen mukaan ollut seremoniamestarina sen tsiljoona kertaa aikaisemmin. Palkintojen jakajina nähtiin pääasiassa näyttelijöitä (Tom Hiddleston, James McAvoy, Martin Freeman, Noomi Rapace, Kristen Scott Thomas, Mark Strong, Imelda Staunton, Steve Carell..), mutta joukkoon mahtui myös muun muassa David Beckham sekä itse Stephen Hawking, joka jakoi erikoistehosteiden pystin Felicity Jonesin kanssa. 

Kuva täältä

Monien liikuttavien puheiden lisäksi, mieleen painui hetki, kun Stephen Fry sai yllytettyä Birdmanin miesnäyttelijät Keatonin ja Nortonin moiskauttamaan juontajalle poskipusut. Vitsiä jatkoi Cuba Gooding Jr palkinnonjako vuorollaan, kun herra ilmaisi pettymyksensä siitä, että häntä ei pyydetty mukaan pusuleikkiin. Stephen harppoi paikalle antaakseen Cuballe miehen kipeästi tarvitseman poskipusun, mutta viime hetkellä Cuba tekikin klassisen pään kääntö tempun.

Ehdokkaiden osalta oli positiivinen yllätys, että monia elokuvia, jotka olivat Oscareista jääneet ehdokkuutta vailla, oli brittiläinen akatemia osannut arvostaa. Esimerkiksi Lego elokuva oli ehdolla parhaaksi animaatioksi kuten kuuluukin. Aivan ihana Pride oli saanut myös muutaman ehdokkuuden sekä Paddington, joka ihan hyvä oli sekin. Näyttelijäkategorioissa oli Oscareista poiketen huomioitu Ralph Fiennes, Jake Gyllenhaal, Amy Adams ja Rene Russo.

Sitten varsinaisiin voittajiin, jotka ovat ehdokaslistassa ensimmäisenä lihavoituna: 


Paras brittiläinen elokuva:

Kaiken teoria
'71
The Imitation Game
Pride
Under the Skin
Paddington 

- Erittäin oikea osoite! Olin superiloinen myös Priden ehdokkuudesta


Erikoistehosteet:

Interstellar
Dawn of the Planet of the Apes
Guardians of the Galaxy
Hobitti: Viiden armeijan taistelu
X-Men: Days of Future Past

- Jälleen oikea osoite. Interstellar sai muutenkin harmillisen vähän ehdokkaita sekä tässä, että Oscareissa


Miessivuosa:

J.K. Simmons - Whiplash
Mark Ruffalo - Foxcatcher
Steve Carrell - Foxcatcher
Edward Norton - Birdman
Ethan Hawke - Boyhood 

- Tässä ei ole mielipidettä puoleen eikä toiseen. Toki olen nähnyt vain Nortonin sekä Hawken suoritukset


Naissivuosa: 

Patricia Arquette - Boyhood
Keira Knightley - The Imitation Game
Imelda Staunton - Pride
Emma Stone - Birdman
Rene Russo - Nightcrawler

- Tämä taas meni mielestäni nappiin, sillä Patricia veti niin hyvän roolin elokuvan joka vaiheessa


Kuvaus:

Birdman
The Grand Budapest Hotel
Ida
Interstellar
Mr. Turner 

- Erittäin ansaittu kyllä


Elokuva-alan debyytti (ohjaus, käsikirjoitus tai tuottaminen):

Stephen Beresford, David Livingstone : Pride

Elaine Constantine : Northern Soul

Gregory Burke, Yann Demange : ’71

Hong Khaou : Lilting

Paul Katis, Andrew De Lotbiniere : Kajaki: The True Story

- Ihanaa!!


Alkuperäinen käsikirjoitus: 

The Grand Budapest Hotel 
Birdman
Boyhood
Nightcrawler
Whiplash 

- Oikein hyvä osoite, Wes Anderson se osaa

Vieraskielinen elokuva:

Ida 
Leviathan
The Lunchbox
Trash 
Kaksi päivää yksi yö

- Idan olen nähnyt, mutta ei se nyt ihan noin ihmeellinen ollut


Sovitettu käsikirjoitus:

Kaiken teoria
American Sniper 
Gone Girl 
The Imitation Game 
Paddington 

- Oikea osoite, tosin olisin ollut yhtä riemuissani myös Gone Girlistä


Nouseva tähti:

Jack O'Connell 
Margot Robbie
Gugu Mbatha-Raw
Miles Teller 
Shailene Woodley 

Ohjaus:

Richard Linklater - BoyhoodAlejandro G. Iñárritu - Birdman
Wes Anderson - The Grand Budapest Hotel
James Marsh - Kaiken teoria
Damien Chazelle - Whiplash
 
 - Ei yllättänyt ja palkinto tuli kyllä aiheesta

Miespääosa: 

Eddie Redmayne - Kaiken teoria
Ralph Fiennes - The Grand Budapest Hotel
Benedict Cumberbatch - The Imitation Game
Jake Gyllenhaal - Nightcrawler
Michael Keaton - Birdman 

- JES!! Tämä meni juuri oikein!! Kaiken teorian näkemisen jälkeen Redmayne oli ehdoton suosikki!


Naispääosa:

Julianne Moore - Still Alice
Felicity Jones - Kaiken teoria
Reese Witherspoon - Wild - Villi vaellus
Amy Adams - Big Eyes
Rosamund Pike - Gone Girl 

- Tässä kannatin Rosamundia, koska en ole nähnyt Juliannen suoritusta


Paras elokuva:

Boyhood
The Grand Budapest
Kaiken teoria
Birdman
The Imitation Game

- Itse olisin valinnut ehkä Grand Budapestin tai Kaiken teorian, mutta hyvä näinkin


Fellowship palkinto:  ohjaaja Mike Leigh

Gaalassa ei näytetty esimerkiksi parhaan animaation jakoa, mutta voiton vei Lego elokuva!! Musiikista voiton vei ymmärrettävästi Alexandre Desplat Grand Budapest Hotel elokuvan soundtrackistä. Whiplash pokasi sekä editoinnin, että äänityksen Baftat. Kaikki ehdokkaat ja voittajat löytyy täältä.

Pride

Ohjaaja: Matthew Warchus
Käsikirjoitus: Stephen Beresford
Musiikki: Christopher Nightingale
Pääosissa: Ben Schnetzer, Bill Nighy, Imelda Staunton, Andrew Scott, Dominic West, Paddy Condisine, George MacKay, Joe Gilgun, Faye Marsay, Jessica Gunning & Lisa Palfrey
Kesto: 2h
Ikäraja:7

Tositapahtumiin pohjaava Pride kertoo monissa muissa brittikomedioissakin taustalla pyörineestä kaivostyöläisten vuoden mittaisesta lakosta Thatcherin hallinnon päätöksiä vastaan vuonna 1984-85. Se valoittaa suurelle yleisölle tuntemattomampaa sivujuonta, jossa kaivostyöläiset saivat tukea yllättävältä taholta. Nuori ja innovatiivinen Mark Ashton on pienen, mutta sitäkin aktiivisemman homojen oikeuksia ajavan järjestön johtohahmo Lontoon päässä. Mark näkee kaivostyöläisten epätoivoisessa taistelussa samanlaista vääryyttä ja kohtelua, jota on itsekin saanut osakseen kuuluessaan vähemmistöryhmään ja haluaa osoittaa tukensa. Tästä saa alkunsa LGSM (Lesbians and Gays Support the Miners), jonka tarkoituksena on kerätä varoja tukeakseen kaivostyöläisten lakkoa. Tuen kerääminen sujuu paremmin kuin odotetusti, mutta ongelmaksi muodostuu avun vastaanottaminen, sillä kaikki eivät ole valmiita ottamaan apua vastaan "tuollaisilta". Homoryhmän viimein löydettyä erään pienen walesilaisen kaivoskaupungin, joka huolii heidän taloudellisen tukensa, haluavat he keräysvarojensa lisäksi osoittaa tukensa myös vierailulla. 

Pride elokuvaan en ollut ihme ja kumma kyllä törmännyt ollenkaan ennen sen ensi-iltaa. Vasta uuden leffaviikon ohjelmistoon tutustuminen herätti uteliaisuuden, kun ymmärsin vain sen verran, että kyseessä on brittiläinen komedia, jossa on Bill Nighy ja homoaktivisteja, mikä olikin jo enemmän kuin tarpeeksi etukäteisinfoa. Elokuva itse lunasti kirkkaasti mahdolliset etukäteisodotukset, sillä Pride oli kerrassaan mainio! Salista lähti suunpielet korvissa ja tippa linssissä.

Pridessa hienointa on sen mieltä lämmittävä tarina, joka osoittaa hyvin, kuinka totuus on tarua ihmeellisempää. Tietenkin elokuvan vaativan dramatiikan takia on asioita väritetty ja käänteiden kohdalla menty kovempaa vauhtia, mutta mikään ei tunnu ollenkaan teennäiseltä. Sama toistuu elokuvan räiskyvässä huumorissakin: kun alkuasetelma on jo valmiiksi hupaisa, tilannekomiikkaa syntyy ihan luonnostaan ja hulluimmatkin tilanteet istuvat elokuvaan luontevasti. A-luokan brittikomedian piirteet tulevat esiin myös oivallisessa hahmokaartissa, jossa useampi pääsee kertomaan henkilökohtaista tarinaansa ja olemaan yhtä lailla merkittävä kuin päähenkilö. 

Tuoreempi kasvo Ben Schnetzer hoitaa päähenkilön roolin taisteluvalmiina Mark Ashtonina. Katsojalle kuitenkin enemmän vielä sivupääosassa on harvoihin fiktiivisiin hahmoihin lukeutuva Joe Cooper (George MacKay), joka kamppailee hyväksynnän ja kaapista ulos tulemisen kanssa. Faye Marsay kummittelee itselleni nyt joka paikassa, kun viimeksi hän oli Tohtorin jouluspesiaalissa Shonan roolissa ja sitä ennen vielä tutumpi White Queen-sarjasta Anne Nevillenä ja tässä elokuvassa hän on tosiaan päälepakko Steph. Homopoppoosta täytyy nostaa tapetille vielä Uudesta Sherlockista tuttu Andrew Scott, jonka roolihahmo Gethin vaikuttaa ensin jäävän vain taustalle, mutta tälläkin hahmolla on oma tarinansa kerrottavana. Kyläisistä hekumallisimmat ovat tietenkin Bill Nighyn hiljainen virastoherra Cliff ja Imelda Stauntonin jämerä Hefina.

Pride on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. Jos tähtiä jakelisin tässä blogissa, niin kokonaiset viisi tulisi tälle.