Pääosissa: Ryan Reynolds, Ivana Mino, Stephen Tobolowsky, Samantha Mathis
Kesto: 1h 35 min
Paul Conroy (Reynolds) on rekankuljettaja, joka tajuaa herättyään, että hänet on haudattu puiseen arkkuun Irakin maaperälle. Hän ei muista ollenkaan kuinka on sinne päätynyt ja mukana hänellä näyttää olevan vain puhelin ja sytytin. Pääsemme seuraamaan Paulin tuskastuttavia hetkiä kun hän yrittää kaikin keinoin päästä tilanteesta jyvälle ja selviytyä siitä.
Haudattu on saanut yllättävän positiivia arvosteluja, missä on eittämättä otettu huomioon kuvauspaikan rajallisuus. Missään vaiheessa ei näytetä mitään arkun ulkopuolella tapahtuvasta, mikä tässä tapauksessa toimii edukseen, kun tarkoituksena on luoda klaustrofobisen pahin painajainen. Elokuva onnistuukin ahdistamaan ja jopa lisäämään tuskastumista, vaikka alkuskenaariokin itsessään on jo aikamoinen. Tärkeä vaikutin on puhelin, jolla päähenkilö yrittää saada apua viranomaisten taholla, soittaa läheisillensä ja johon hän saa puheluita kidnappaajaltaan. Huomasin väkisinkin kuvittelevani elävästi mielessäni ulkopuolen tapahtumat, joten siinä suhteessa Haudattu antaa katsojan luoda jotakin omaa. Mieleeni heräsi myös monia spekulaatioita elokuvan aikana sen kulusta ja tietenkin loppuratkaisusta: Selviääkö Paul vai eikö selviä? Onko hän edes oikeasti haudattu? Mitä jos hänet onkin haudattu Amerikan maaperälle? Loppuuko puhelimen akku? Onko Paul oikeasti rikollinen? Mitä jos kaikki onkin yhtä suurta huijausta?
Itse en odottanut paljoa elokuvalta ja lähinnä halusin sen nähdä uteliaisuudesta, kuten olen aiemmassa merkinnässä sanonut "miten voidaan saada 1,5 tunnin elokuva miehestä arkussa?" mutta ei tämä niin huono ollut kuin luulin. Samaistuminen ahdistukseen kävi luontevasti, mikä on itselleni merkittävä tekijä, muutoin tunneskaalalta elokuva vaisumpi. Reynolds näytteli hyvin ja juoni oli johdonmukainen. Haudattu kestää sen yhden ensimmäisen uteliaan katselukerran, mutta toiselle katsonta kerralle ei kyllä jää enää mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti