007 Spectre

Ohjaaja: Sam Mendes
Käsikirjoitus: John Logan, Neal Purvis, Robert Wade & Jez Butterworth
Musiikki: Thomas Newman
Pääosissa: Daniel Craig, Christoph Waltz, Léa Seydoux, Ben Whishaw, Naomie Harris, Ralph Fiennes, Andrew Scott, Monica Bellucci, Dave Bautista, Rory Kinnear, Jesper Christensen, Alessandro Cremona & Judi Dench
Kesto: 2h 30min
Ikäraja: 12 

Spectre alkaa Bondin hurvaillessa ominpäin Meksikossa Kuolleiden päivänä. Tästä seuraa vakava puhuttelu uuden M:n (Fiennes) kanssa, joka päättää lomauttaa Bondin. Agentilla on kuitenkin omat syynsä saattaa aloittamansa missio loppuun, joten se on vain tehtävä pomon ja lähes kaikkien muidenkin selän takana. M joutuu pian käymään poliittista kamppailua hallituksen jäsenen, Max Denbighin (Andrew Scott) eli C:n kanssa, säilyttääkseen MI6:n entisellään. Bondin seuraamat jäljet eivät johda pelkästään naiskauneuden luokse, vaan salaisen rikollisjärjestö Spectren, jolla tuntuu olevan monet lonkeronsa osallisena vähän kaikessa ja myös jo menneessä. 

Daniel Craigin neljäs ja tiettävästi viimeinen Bond-elokuva on selkeästi oman sarjansa päätösosa. Se saattaa päähenkilönsä tarinan jonkinmoiseen lopputulemaan ja pyrkii vimmatusti keräämään kaikki langat yhteen vähän liiankin kirjaimellisesti. Edeltävä Skyfall oli vain niin törkeän hyvä elokuva (eikä vain Bond-elokuvaksi), että se luo suuren varjon Spectren ylle, jolta ei edes Mendes&Newman combo pysty sitä pelastamaan. Universumissa, jossa Skyfall elokuvaa ei olisi koskaan keksittykään, olisi Spectre se loisteliain Bond-elokuvista. Tälläisenään se on ihan viihdyttävä toimintatuokio, mutta valitettavasti tuntuu taas enemmän tavalliselta Bond-elokuvalta.

Spectressä se suurin kompastuskivi on se, että se yrittää ihan liikaa olla mahtipontisempi ja ovelampi, kuin sillä on kapasiteettia. Se lopullinen juonikuvio vetää liian suoria viivoja ja todellakin haiskahtaa vasta keksityltä idealta (Moffat on nostanut mun rimaa selvästi korkeammalle). Bondinkin hahmo on kosketuspintana karannut taas jonnekin horisonttiin ja se kaikki sisus, mihin sai kosketuksen edellisessä elokuvassa, on lukittu katsojan ulottumattomiin. 

Visuaalisesti elokuva on edelleen juuri siinä missä pitääkin ja kyllä se alun kuvakieli Sam Smithin Golden Globellakin palkitun "Writins on the Wall" kappaleen soidessa on upein, mitä on Bondeissa nähty (vaikka en kaikkia olekaan nähnyt hehe). Toimintakohtauksissakaan ei ole itsessään mitään vikaa, mutta juonen muuttuessa ohuemmaksi loppua kohden, tekee se tohinastakin vähemmän merkityksellistä. Onneksi Spectreen oli tohdittu sentään lisätä aimompi ripaus huumoria ja himpun verran itseironiaakin Bond-hahmon kustannuksella. Sitä olisi saanut olla vaikka ämpärillinen lisääkin.

Daniel Craig on ollut ihan hyvä Bond omaan Bond-tietämykseen ja käsitykseen nojaten. Varsinkin Skyfallin tarjoama syvällisempi matka nostaa reippaasti hahmon mielekkyyttä. Vaikea kuvitella enää, miten paljon skeptisyyttä Craig aiheutti astuessaan ekaa kertaa hahmon saappaisiin. Seuraavalta Bondilta toivoisin kyllä (anteeksi vain) oikeasti vetovoimaista olemusta, ei siis vain ulkonäöllistä vaan kosolti karismaa, koska sellaista en ole vielä yhdestäkään Bondista löytänyt. Omat suosikkini tässä ajossa olisivat Henry Cavill, Clive Owen ja Idris Elba "ikäesteistä" huolimatta. Spectressä on monia upeita naamoja, joita ei hyödynnetä tarpeeksi, kuten Scott ja Waltz. Molemmilla on takana jo jopa ikonisia roolisuorituksia ja on harmillista, että he eivät pääse loistamaan. Aivan häpeällisen vähän ruutuaikaa on myös ihanaisella ja arvokkaalla Monica Belluccilla, jota voisi katsella tuntikausia.

Spectre jää auttamatta Skyfallin menestyksen varjoon, mutta on Bond-elokuva asteikolla ihan kohtuu onnistunut tapaus.

Kenestä tulee seuraava Bond?

(Tämä kirjoitus on syntynyt vierailevan kirjoittajan, Johan Nylundin kynästä)

Kenestä tulee seuraava Bond?

Viimeisiä 007-elokuvia tähdittäneen Daniel Craigin viimeaikaiset kommentit ovat saaneet median huhumyllyt liikkeelle. Veikkausten villeintä päätä edustavat John Travolta ja Will Smith. 

Vuonna 2006 julkaistu Casino Royale oli monellakin tapaa uraauurtava teos James Bond -saagassa. Pääosan esittäjä vaihtui vanhasta teennäisen charmantista kehäraakista Pierce Brosnanista täysin erilaiseen Daniel Craigiin. Craigin aiempiin bondeihin verrattaen karu ulkonäkö jakoi mielipiteitä, mutta näyttelijän ohella myös koko elokuvan tyyli oli muuttunut huomattavasti aiempia osia synkemmäksi.

Casino Royalea seuranneet Quantum of Solace ja Skyfall jatkoivat melko samoilla tyylilinjoilla, ja viimeistään niiden myötä Craig vakiinnutti roolinsa legendaarisena brittiagenttina sopien osaansa sangen hyvin. Leffasarjan viimeisimmän osan, Spectren, myötä Bond palasi tyylikkäästi rymistellen enemmän takaisin vanhaan kunnon letkeään "aivot narikkaan" -viihdeosastoon.

Daniel Craigin solmiman sopimuksen mukaan hänet on kiinnitetty vielä yhteen Bond-elokuvaan, mutta näyttelijän suusta on kuultu viime aikoina kommentteja, jotka viittaavat hänen saaneen tarpeekseen tästä varsin leimaavasta roolista.  Brittitähti sanoi muun muassa Time Out –lehden haastattelussa, että hän ”viiltäisi mieluummin ranteensa auki, kuin ajattelisikaan uutta Bond-roolia tällä hetkellä” lisäten, että ”se aika on nyt toistaiseksi ohi” ja totesi vielä lopuksi, että ”jos tekisin vielä Bond-elokuvan, tekisin sen puhtaasti rahan vuoksi”.

Daniel Craig kertoi myös olevansa ”kyllästynyt näyttämään täydellisen tyylikkäältä ja ’coolilta’ jatkuvasti”. Hänen mukaansa paras näyttelijäntyö syntyy, kun ei tarvitse ajatella sitä, miltä näyttää. Bond-elokuvissa tilanne on täysin päinvastainen, sillä maailman tunnetuinta agenttia – hänen pukeutumistaan, eleitään ja jopa kävelytyyliään – seurataan joka kohtauksessa silmät tarkkana. Toimittajan ottaessa esille aiheen, kuka hänet voisi mahdollisesti korvata Bondina, Craig kuittaa kyselyt kylmän viileästi toteamalla ”minua ei kiinnosta vi**uakaan. Onnea heille”.

Craigin kommentit kirvoittivat lähes välittömästi suurta hypeä median ja vedonlyöntiyhtiöiden keskuudessa. Loputtomalta kultakaivokselta vaikuttava Bond-saaga epäilemättä jatkuu, mutta kenestä tullaan leipomaan seuraava Agentti 007?

Lehdistön spekulaatioissa veikkausten mielenkiintoisinta päätä edustavat Will Smith sekä Colin Firth – ja onpa mukaan listalle mahtunut jopa vanha parkettien partaveitsi, John Travolta. Peliyhtiö Unibetin mukaan kovimmat kertoimet ovat ex-jalkapalloilija David Beckhamilla, kun taas veikkaajien suosikkeja ovat viime vuosien nuoret nousevat näyttelijälupaukset; Homeland- ja Band of Brothers –sarjoistakin tuttu Damian Lewis sekä muun muassa Hollywoodin menestyselokuvissa Inception, The Dark Knight Rises ja Mad Max: Fury Road vakuuttavasti esiintynyt Tom Hardy.

Kuva: The Sun

The Daily Mail –lehden tietojen mukaan Bond-elokuvien tuottajat olisivat jo näyttäneet vihreää valoa Lewisille. ”Damian Lewis on monipuolinen, kansainvälinen tähti, jonka karisma vain lisääntyy hänen vanhetessaan”, nimettömät lähteet kommentoivat. Ainoa ongelma tällä hetkellä vaikuttaa olevan Lewisin itsensä vakuuttaminen ideasta. Näyttelijä on taannoin kommentoinut, että on tyytyväinen tämän hetkiseen elämäntilanteeseensa ja haluaa myös pitää sen samanlaisena. Lopuksi Lewis lisäsi kuitenkin salamyhkäisesti: ”Mutta katsotaan nyt, mitä tässä tapahtuu..”

Viisi mielenkiintoista ehdokasta tulevaksi Bondiksi:

Damian Lewis              Sisäpiiritietojen mukaan potentiaalisin ehdokas seuraavaksi   Bondiksi, ja sangen ymmärrettävästi. Daniel Craig on osoittanut ’kypsän’ Bondin toimivan tämän päivän yleisölle, joten Damien Lewisin valinta tukisi myös tätä teoriaa.

Tom Hardy                    Tom Hardy on perinteinen britti, jonka lisäksi hän on olemukseltaan ja kasvoiltaan todella ’cool’, mistä monet Bond-fanit varmasti pitäisivät. Epäilemättä kelvollinen vaihtoehto.

Idris Elba                       Monet ovat arvuutelleet, voisiko seuraava James Bond olla tummaihoinen? Ja miksipä ei voisi? Charmikas Idris Elba nousi hiljattain suuren yleisön tietoisuuteen upeasta roolistaan tuoreessa Netflixin suurelokuvassa Beasts of No Nation.

Henry Cavill                  Cavill, 31, on klassisen komea, mutta kasvoiltaan hyvin nuorekas. Muihin ehdokkaisiin verrattuna Cavill onkin hieman pehmoisen oloinen, joku voisi jopa käyttää nimitystä baby-face. Saisiko hän tarvittaessa kaivettua itsestään esiin karskimman puolen?

Michael 

Fassbender                    Fassbender on todella lahjakas näyttelijä, jolla on klassisen komeat piirteet. Hän on tehnyt viime vuonna vakuuttavaa työtä ja palkittu esim. roolistaan Inglorious Bastardsissa. Mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta sopisiko Fassbender paremminkin Bondin vihollisen rooliin..?

Naispuolinen 

Bond?                               Ex-Bond-tähti Pierce Brosnan kommentoi muuan haastattelussa elokuussa, että seuraava Bond voisi perinteisen valkoisen miehen sijaan aivan yhtä hyvin olla vaikka värillinen mies, nainen tai julkisesti homo. Mitähän mieltä Bond-fanit olisivat esimerkiksi Kate Beckinsalen tai Uma Thurmanin esittämästä täydellisen ylivertaisesta naisagentista, joka omistaisi vihollisensa joka tilanteessa ja pyörittelisi bimboja miesagentteja pikkusormensa ympärille?

007 Skyfall

Ohjaaja: Sam Mendes
Musiikki: Thomas Newman
Pääosissa: Daniel Craig, Judi Dench, Javier Bardem, Ralph Fiennes, Naomie Harris, Berenice Marlohe, Ben Whishaw, Helen McCrory & Albert Finney
Kesto: 2h 24min
Ikäraja:12

Uusimman Bondin alkuasetelmassa Bondin luullaan menehtyneen epäonnistuneen keikan seurauksena, mutta herra onkin keräämässä itseään kasaan, ei tosin parhaissa sielun ja ruumiin voimissaan, mutta elossa yhtä lailla. Paluun työkuvioihin Bond tekee pommin posahdettua salaisen palvelun päämajassa, jonka jälkeen on selvää, että jollain on jotain hampaan kolossa MI6:sta ja M:ää vastaan. 

Se juonikuvauksesta, sillä olisi rikos näin onnistunutta elokuvaa vastaan spoilata yhtään sen enempää käänteistä, kun se niin onnistuneesti leikkii niillä. Tosissaan en itse kuulu Bond-leiriin olleskaan, vaikka on tässä yritetty sivistää itseäni kyllä aikaisemmilla Bond elokuvilla eri Bondeillakin kokeiltuna. Skyfall:ssa on kuitenkin sitä jotain, jonka ansiosta näkisin itseni fanikatsomon reunassa pieni Skyfall lippu kädessä heilumassa. Skyfall:sta olen kuullutkin vain hyvää niin Bond asiantuntijoilta kuin Bond ensikertalaisilta. Monessa yhteydessä on vertailukohdaksi vedetty Nolanin Batmanit ja ymmärrän kyllä miksi. Yön ritarin paluu oli kova tapaus ja jotain sen menestysreseptistä on vuodatettu tähän muutama reipas ruokalusikallinen. 

Kuva täältä

Tekijäpuolella osaan nimeltä mainita ainakin ohjaaja Sam Mendesin, joka on vastuussa yhden mielestäni kaikkien aikojen parhaimman elokuvan, American Beautyn ohjauksesta. Toinen, jota voi Skyfallin iskuvoimasta syyttää on säveltäjä Thomas Newman, jonka olen täällä blogissakin esitellyt. Näyttelijäpuolella Daniel Craig istuu Bondin vermeisiin varmemmin ja aika näyttää kypsyttäneen häntä parempaan suuntaan. Judi Dench:iä voisin katsella ja kuunnella vaikka kuinka pitkään, on rouvalla kyllä niin rautainen ote. Naomie Harris jäi myös mieleen toimintaa kaihtamattomana naisena. Ainoastaan oli vaikeaa välillä Naomie:ta katsellessa olla kuulematta pään sisällä "deiiiiiiviiiii tsooooooouunzzz", mutta ehkä se on vain minun päässäni. Toistan kyllä vielä samaa sävelmää tässä, kuin muutkin tästä elokuvasta kirjoittaneet, mutta se Javier Bardem pahiksena on vain aivan loistava. 

Aikaisemmissa Bondeissa en ole kokenut samanlaista mukana hengästymiseen asti-fiilistä, kuin mitä Skyfall:ssa. Hahmoista on tehty samaistuttavammat ja heistä saa otteen, mikä vaan tehostuu elokuvan loppua kohden. Ennen viimeistä yhteenottoa Bondin kotikonnuilla on juuri sitä parhainta taistelun odotus tunnelmaa, mikä saa varsinaisen taistelun toimimaan kuin häkä. Hengästyttävän ja monipuolisen kamppailun jälkeen seuraa pieni liikutus, josta rauhallisesti siirrytään suvantoon ja vielä loppuun läjäytetään ylläripyllärit. Täydellistä.

Tätä voi taas suositella kaikille, vaikka et olisikaan Bond-elokuvien fani, sillä tämä on parempi kuin Bond! 


Video suunnattu fiilistelyyn heille, ketkä elokuvan jo nähneet!


PS. Bongaa kaksi Potter näyttelijää!

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus

Ohjaaja: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Steven Moffat, Edgar Wright & Joe Cornish
Musiikki: John Williams
Pääosissa: Jamie Bell, Andy Serkis, Daniel Craig, Simon Pegg & Nick Frost
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 11

Motion capture tekniikkaa käyttäen on Hergén Tintti maailmoineen tuotu valkokankaalle huikean näköisenä teoksena, joka kumartaa syvään sarjakuville.

Reportteri nuorukainen Tintti (Jamie Bell) bongaa markkinoilta komean purjelaivan pienoismallin ja päättää ostaa sen. Välittömästi ostotilanteen jälkeen Tintti huomaa pienoismallin olevan haluttua tavaraa ja eräskin hämärä herra Sakarin (Daniel Craig) yrittää suostutella Tintin myymään sen. Tintti kieltäytyy päättäväisesti, mutta suuri halu saada selville laivan mysteeri nostaa auttamattomasti päätään. Uteliaisuus johdattaa Tintin salaisuuksien jäljille, josta suuri seikkailu voikin alkaa. Rinnalla kulkee uskollinen sekä neuvokas koira Milou ja auttamassa häärii myös humoristinen etsiväkaksikko Dupond ja Dupont (Pegg & Frost). Merkittävin kohtaaminen sattuu kuitenkin alkoholiongelmaisen ja jos jonkinmoisia sanoja suoltavan merikapteeni Haddockin (Andy Serkis) kanssa, jolla on tärkeä osuus arvoituksen ratkaisemisessa.


Steven Spielberg ja tuottajana häärivä Peter Jackson ovat molemmat tunnustautuneet Tintti-faneiksi ja se näkyy mitä parhaimmalla tavalla Yksisarvisen salaisuudessa. Kyseessä ei ole silloin vain asiansa osaavista ihmisistä tekemässä työtänsä, vaan myös faneista, jotka haluavat välittää rakastamaansa asiaa eteenpäin. Jacksonia onkin kiittäminen päätymisestä motion capture tekniikkaan, eikä näyteltyyn versioon mitä Spielberg alunperin kaavaili. Ilman epäilystäkään päätös on oikea, sillä ei tästä olisi saatu kuin naurettavaa aikaseksi yrittämällä maskeerata näyttelijät roolihahmojensa näköiseksi. Motion capture antaa enemmän vapauksia toteuttaa elokuvan taikaa Hergélle entistä uskollisempana.

Elokuvan ulkomuoto on kokonaan oma lukunsa, se on nimittäin pöyristyttävän hieno. Se ei ole täysin realistinen eikä sarjakuvamainenkaan, mutta kuitenkin täysin luontevan näköinen ja samaan aikaan lumoava. Soraääniä useasti kirvoittava 3D tehostaa elokuvaa ja kerrankin toimii oikealla paikallaan. Suosittelen siis paikkaa lähellä valkokangasta, jotta kokemus paranee, kun näyttää melkein siltä, että voisit upota mukaan Tintin maailmaan.


Elokuva tekee suuren palveluksen sarjakuville, joiden pariin varmasti eksyy uusia lukijoita. Itsellekin heräsi taas kiinnostus käydä lainaamassa joskus lapsena viimeksi luettuja Tinttejä lähikirjastosta. Hämmästyttävää on myös ikäjakauma Tintin katsojakunnassa, joka on "vauvasta vaariin" ikärajan puitteissa. Muutamat vanhempaa päätä edustavat ovat kertoneet Tinttien olleen nuoruudessaan kova juttu ja sarjakuviin on todeteolla perehdytty ja Tintti elokuva onkin ollut monelle heistä samalla ensimmäinen 3D-kokemus. Mikä sen parempi tilaisuus kokea sekin, kun samalla siinä on jotain itselleen kovin tuttua ja turvallista. Elokuva pystyy myös tarjoamaan eri sukupolvien edustajille uuden keskusteluväylän, kun se nuoruudessaan Tinttejä lukenut tuokin lapsenlapsensa, joka ei ole moisesta kuullutkaan katsomaan elokuvaa, josta voi molemmat yhdessä innostua. Kotiin päästyään kaivetaan vanhat sarjakuvat esiin uudenlaista lukukokemusta ja lukijakuntaa varten.

Yksisarvisen salaisuus on vahvasti seikkailunmakuinen, pökerryttävän upea ja kerrassaan mainio elokuva.





Hergé:en voi perehtyä Ruudukon blogissa

Artun arvostelun samaisesta aiheesta voit tsekata täältä

Cowboys & Aliens

Ohjaaja: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Mark Fergus, Hawk Ostby & Steve Oedekerk. Scott Mitchellin Rosebergin sarjakuvan pohjalta
Musiikki: Harry Gregson-Williams
Pääosissa: Daniel Craig, Harrison Ford, Olivia Wilde, Paul Dano & Sam Rockwell
Ikäraja: 13
Kesto: 1h 59min



Daniel Craigin esittämä mies herää erämaasta kykenemättä muistamaan mitään, edes sitä kuka hän itse on. Vielä suurempaa ihmetystä aiheuttaa ranteeseen ilmaantunut metallinen vekotin, joka ei irtoa millään sekä kylkeen ilmaantunut haava. Päähenkilömme matkaa lähimpään kaupunkiin Absolutioniin, jossa hän pistää ojennukseen kaupungin pääjehun hulttiopojan Percyn (Paul Dano). Tästä kaupunkia nyrkissään pitävä isäukko Dolarhyde (Harrison Ford) ei ole mielissään. Kaiken lisäksi uusi tulokas tunnistetaan murhasta etsintäkuulutetuksi Jake Lonerganiksi ja siinä on lännenmiehillä aihetta vähintäänkin välien selvittelyyn. Asioihin saadaan kuitenkin täysin uudet mittasuhteet Alieneiden hyökätessä kaupungiin, jolloin kaikkien miesten ja naisten on unohdettava erilmielisyydet ja liittouduttava keskenään selviytyäkseen.

Koko elokuvan asetelman ollessa näin älytön, olivat ennakkoasenteeni tätä pätkää kohtaan naurettavat. Tulipa kuitenkin yllätyttyä positiivisesti, sillä minusta tämä olikin ihan jees, jopa hyvä. Elokuva tempasikin yllättäen mukaansa ja huomasin peräti kylmiä väreitä lopputaiston/huipennuksen lähestyessä, jolloin tiesin olevani tapahtumissa mukana. Aivan varmasti asiaan auttoi todella upea musiikki, joka oli omiaan luomaan jännitystä sekä mahtipontisten melodioitten värittämää odotusta.


Daniel Craig oli kovakasvoinen, niinkuin hänen hahmonsa kuuluukiin olla ja lisäksi yllättävän muodollisesti pätevä. Harrison Ford oli löytänyt jostain karskin puolensa. Positiivista oli myös huomata ainoan merkittävän naishahmon olevan muutakin kuin seinäruusu tai sankarin egon jatke. Sinänsä hahmoihin ei ehditä perehtyä niin paljon kuin olisin kaivannut, mutta toiminnallisen elokuvan ollessa tasolla, päästään ihan tyydyttävään tulokseen. Tehosteet ovat näyttäviä, eivätkä alienit ole täysin kahdella jalalla kulkevien sardiinien näköisiä. Hyvä homma!

Traileri