Mistä näitä leffoja oikein tulee

Omaan hyllyyn on ehtinyt harvinaista kyllä, kerääntyä vaikka mitä. Joululahjoista minun piti jossain kohtaa päivittää, mutta sitten se vain jäi unholaan. Nyt saan nekin tähän samaan syssyyn. Itse olen siis todella todella pihi ostelemaan leffoja, joten on oltava kyseessä kunnon tapaus, että viitsin maksaa siitä paljoa. Esimerkiksi en koskaan (poikkeus: Lotr) osta yhtä elokuvaa yli kymmennen euron hintaan, vaan odotan kärsivällisesti hinnan laskua tai alennuksia. Huomasin kuitenkin kauhukseni, että ollessani lainakiellossa koin uudenlaista hinkua ostella leffoja, mikä alkoi olla jo hieman hälyyttävää. Onneksi se kielto on nyt ohi, huih.



Tämän boksin takia en ollut uskaltanut aikaisemmin ostaa potter-lehvoja erillisenä ja onneksi jaksoin muistuttaa itseäni, että kyllä tälläinen vielä tulee. Heti kun näin tämän mainoslehdessä, oli se haettava kotiin. Tosin pientä stressiä sen hakureissukin ehti aiheuttaa, kun boksi oli jo loppunut ensimmäisestä kohteesta, mutta onneksi toisessa kohteessa oli vielä pari jäljellä. Tämä oli siis itseostettu joululahja ja vielä aikainen sellainen... : D



Joululahja dvd:t molemmilta veljiltä. Planeettamme maa-elokuvasta saatoin tietää jo etukäteen...mutta leikisti en tiennyt



Ruudukko antoi minun toivoa itse jotakin leffaa ja piti käyttää tilaisuus hyväkseen : ) tämän kanssa sain myös Ghibli elokuvan, Aaltojen Kuohun, joka ei nyt ehtinyt kuvauksiin tällä kertaa, koska on yökylässä muualla.



Pakkohankinta boksi cdon.comista!



Tämä tuli viime tilauksen mukana. Mulla on joku juttu näihin bokseihin, kun niissä yhdelle elokuvalle jää aina niin vähän hintaa niin tuntuu, että hyötyy hitosti enemmän. Lisäksi hyllyssä on myös joulun alla tilattu x-men ultimate collection boksi, jossa siis kaikki 5 elokuvaa, mutta sekin juuri nyt toisaalla.



Nämä tarttuivat vahingossa mukaan Robin Hoodista ja kieltämättä alhaiset hinnat molemmissa vaikuttivat asiaan, "Ostin ku halvalla sai!"



Tässä sama stoori, kuin edellisissä!


Viimeisestä tilauserästä! Vihdoin oli Inception, Kova kuin kivi, Rango ja Pingviinien matka laskeneet sulatettavissa olevaan hintatasoon, jippiii! Tulispa se Kuninkaan puhekin joskus alennukseen...


Ja loppuun animaatioita! Kaksin karkuteillä ja kolmannen Shrekin hankinta oli osa lainauskiellon aiheuttamaa heräteostos buumia, mutten kadu hetkeäkään! Itse ilkimys viimeisessä tilauserässä. Kikin lähettipalvelu kotitui minulle leffavaihdossa ja nyt Ghibli kokoelma on kasvanut kymmeneen, jepajee :)

Iron Sky on Tour Kuusankoskella 16.3

Huikea perjantai on nyt takanapäin, kun kuunatsit valloittivat Kuusankosken elokuvateatteri studio123:n! Tälläiseen ainutkertaiseen tapahtumaan oli aivan pakko itsekin tulla hillumaan, nappailemaan kuvia ja ammentamaan tunnelmaa. Tavallisesti oopperoita ja baletteja varten levitetty punainen matto oli paikallaan ohjaamassa yläkerran 1. saliin. Ovimiehen seurana oli ihana varustelekan tyttö asiaankuuluvissa tamineissa kuin suoraan elokuvasta ja hän jakeli uskollisille faneille suklaamaistiaisia.


Elokuvan päätyttyä saliin astuivat tekijätiimi: ohjaaja Timo Vuorensola ja tuottaja Tero Kaukomaa raikuvien taputusten saattelemana ihmisten noustessa vielä seisomaan kunnioituksena näille herroille. Tekijätiimi valoitti elokuvan tekoprosessia ja vastailivat sen jälkeen yleisön kysymyksiin. Tämän jälkeen fanit jonottivat kärsivällisesti, jotta jokainen sai henkilökohtaisesti nimmareilla varustetun julisteen mukaansa ja vielä päälle pinssiä ja t-paitaa. Kaiken kaikkiaan oli aivan tajuttoman hieno tapahtuma!

Tähän loppuun suuri hatunnosto niille, jotka olivat pukeutuneet teeman mukaan! Oikeasta pukeutumisesta tai kunnon asenteesta teatteri antoi käsinauhan, jossa komeilivat 123 numerot Iron Skyn tyyliin.






Linkkejä:

Kouvolan Sanomien juttu tapahtumasta
Studio123 Facebook kuvat tapahtumasta
Iron Sky Facebookissa
Iron Sky Youtubessa
Iron Sky blogi
Iron Sky MySpace
Iron Sky Flickr
Iron Sky Official Site

Härmä

Ohjaaja: JP Siili
Käsikirjoitus: JP Siili
Pääosissa: Mikko Leppilampi, Pamela Tola, Lauri Tilkanen, Esko Salminen, Lena Meriläinen, Eero Milonoff, Aku Hirviniemi, Kari Hietalahti, Pirkka-Pekka Petelius, Taneli Mäkelä & Olavi Uusivirta
Kesto: 2h 8min
Ikäraja: 16

Härmä sijoittuu 1800-luvun Etelä-Pohjanmaalle, jossa erimielisyydet selvitetään puukko mittelyillä. Kaikista vaikutusvaltaisin ja mahtavin on Välitalon tila, jonka johdossa on teoriassa Antti Välitalo (Esko Salminen). Käytännössä kuitenkin asioita omankäden oikeudella ohjaa Antin vanhin poika Esko (Mikko Leppilampi), joka kuuluu pahamaineisiin puukkojunkkareihin, joita vastaan ei kukaan uskalla nostaa sormeaan. Esko on äkkipikainen ja alkoholiinmenevä, mutta pitää huolta omistaan. Perinteisesti isännän jälkeen tilan periin aina vanhin poika, mutta isä näkee enemmän potentiaalia nuoremmassa pojassaan Matissa (Lauri Tilkanen), joka on myötätuntoinen, oikeudenmukainen ja täysin eri maata kuin isoveljensä. Antti Välitalo ilmaisee viimeisen tahtonsa Eskolta salatussa testamentissa, josta Esko kuitenkin onnistuu kuulemaan, eikä paina asiaa todellakaan villaisella. Samaan aikaan Matti tietoisena isänsä tahdosta uskaltautuu kosimaan rakastamaansa naapuritilan Ainoa (Pamela Tola), sillä nyt hänellä olisi mahdollisuus Välitalon tulevana isäntänä saada Ainon isän suostumus. Antti Välitalo menehtyy traagisissa olosuhteissa ja Esko pitää huolen ettei kukaan saa enää käsiinsä uutta testamenttia ja julistautuu Välitalon isännäksi. Tämän kaiken tähden ennen veljekset kuin ilvekset, huomaavat olevansa toistensa pahimmat viholliset, sillä Esko ei halua vain Välitalon tilaa vaan myös Ainon.



Härmänkin kohdalla kotimaisen elokuvan leima aiheuttaa valmiiksi ennakkoluuloisen asenteen eli en uskaltanut olettaa tämän olevan mistään kotoisin. Härmä olikin jostain kotoisin, taidolla tehty ja tarinana toimiva, mutta ei siltikään kovin ihmeellinen. Heikkoudet löytyvät elokuvan kestossa, välissä tuntui että hahmot palloilevat liikaa edestakaisin, joten lyhyemmällä rakenteella olisi ehkä selvitty. Lopussa kyllä kaikki pitkäpiimäinen pohjustus tulee kuitattua villaisella, kun tullaan loppuhuipennukseen. Puukoniskuja ja yhteenottoja ei myöskään säästellä, joten heikkohermoisimpien kannattaa taas miettiä kahdesti.

Puvustus, musiikki, tyyli ja lavastus on aivan ensiluokkaista. Ainoastaan silmää ärsytti osassa kohtauksia yli viedyt värimuunnokset: ruoho oli liian vihreää ja toisaalla hahmojen kasvot harmaita. Kotimainen villi länsi fiilis on saatu vangittua läpi elokuvan ja toisaalta mieleen tulee isompi ja hurjempi versio Hovimäki televisiosarjasta. Näyttelijät tekevät murretta myöten todella todella hyvää työtä. Lauri Tilkanen on sympaattinen, mutta ei missään nimessä mikään nyhverö ja hänellä on jumankekka upeat simmut. Mikko Leppilampi parrakkaassa häjy olemuksessa aiheuttaa vastenmielisyyttä, niinkuin on tarkoituskin. Kolmanneksi merkittävin hahmo Aino on ihan kohtuu hyvä hahmo, mutta Pamela Tolan taidoille olisi voitu käsikirjoittaa jotain vähän revittelevämpää. Sivuosissa häärii Suomen näyttelijähelmiä.

Yleisellä tasolla Härmä on vain kelpo elokuva, mutta kotimaisella tasolla jopa oikein hyvä ja katsottava tapaus.



Artun arvostelu samaisesta elokuvasta.

The Artist

Ohjaaja: Michel Hazanavicius
Musiikki: Ludovic Bource
Pääosissa: Jean Dujardin, Bérénice Bejo, John Goodman, James Cromwell, Missi Pyle & Malcolm McDowell
Kesto: 1h 40min
Ikäraja: 7

The Artist on mustavalkoinen, mutta sisällöltään värikäs sekä melkein mykkä, mutta kertoo paljon enemmän kuin uskoisi.

The Artist alkaa vuodesta 1927, jolloin George Valentin (Jean Dujardin) on suuresta suosiosta nauttiva mykkäelokuvien tähti. Peppy Miller on elokuvaurasta haaveileva lahjakas nuori nainen, joka onnistuu saamaan pienen taustaroolin samaisesta elokuvasta, jossa suuri tähti näyttelee. Heidän kurssinsa kirjaimellisesti törmäävät toisiinsa ja yhteinen kemia ei jää kummaltakaan huomaamatta. Kaksikko suuntaa kuitenkin omille uomilleen, sillä George Valentin on naimisissa. Muutamaa vuotta myöhemmin Georgen ura suuntaa kohti matalalentoa, sillä äänielokuvat tekevät tuloaan, eikä hän suostu puhumaan. Päinvastoin Peppy Miller onnistuu tekemään läpimurron ja saa rooleja roolien perään. Nouseeko George Valentin enää tolpilleen vai vajoaako hän entistä suurempaan epätoivoon? Ja mikä on Peppyn lopullinen rooli hänen elämässään?

Niin musiikin, ohjauksen, miespääosan, käsikirjoituksen ja parhaan elokuvan Oscarit vienyt The Artist erottuu virkistävällä tavalla tämänpäivän elokuvatarjonnasta ja samalla huokuu tuttua glamouria menneisyydestä. Odotin tältä aika paljonkin, erityisesti Oscarien tähden ja kyllä sieltä salista tulin ulos tyytyväisenä. The Artist vaatii kuitenkin nykyajan katsojalta aika paljon, jos ei ole tottunut mustavalkoisuuteen, saatika sitten puhumattomuuteen. Joitakin ihmisiä, kun ei saa katsomaan edes mustavalkoista elokuvaa, eikä voikaan pakottaa. Ja sittenkin jos näistä pääsee yli, on vielä varauduttava siihen, ettei elokuva vilise erikoistehosteita ja massiivista toimintaa. Näistä edellämainituista syistä ymmärrän hyvin, miksi tätä ei samalla väen paljoudella ole tultu katsomaan, kuin mitä vuoden parhaalta elokuvalta odottaisi.

The Artist on siis melkein mykkä eli muutama tarkkaan harkittu kohta sisältää ääntä ja harvoin on ääni tehosteena toiminut yhtä vakuuttavasti kuin tässä. Edelleenkään en ole nähnyt Gary Oldmanin suoristusta Pappi, lukkari, talonpoika ja vakooja elokuvassa, mutta "miimikkomiehen" suorituksen perusteella ei parhaan miespääosan palkinto mennyt kauas oikeasta. Jean Dujardin huokuu karismaa ja herrasmiesmäisyyttä. Mieleen tulee väkisinkin Clark Gable ja hänen Rhett Butler kulmakarvojen nosto. Bérénice Bejo on myös osassaan hurmaava. Jossain kohtia elokuvaa unohtui tosissaan, että elokuva on nykyaikana tehty, eikä mikään retusoitu versio klassikosta. Omaan aikaansa elokuvan palauttivat tutut naamat: John Goodman, James Cromwell ja Missi Pyle, joista etenkin ensimmäisen repliikit pystyi äänen puuttumisesta huolimatta kuulemaan omassa päässään. Kerrassaan veikeää.

The Artist on hirmuisen piristävä, mukava, hauska ja samaan aikaan niin elegantti kuin olla ja voi. Suosittelen kaikille ja niille ketkä vielä epäröivät: Antakaa tälle mahdollisuus!



The Artist Studio123:ssa TÄNÄÄN viimeisen kerran klo 17.30! Jos ette ole tätä leffassa vielä nähnyt ettekä tuohon kerkeä tai muualle, niin hyvät ihmiset vuokratkaa tämä viimeistään! Pahoittelen pahasti jälkijunassa tulevaa arvostelua.

Movie Monday # 39 - Kauhun sävelet

Edellisen Oscar-gaala aiheisen haasteen kuittasin kommentti muodossa ja omalla yhteenvedollani tämän vuoden gaalasta. Haaste 39 pureutuu kauhuelokuvien synkkään ja jopa selkäpiitä karmivaan musiikkiin:

"Kauhuelokuvissa musiikki on erityisessä asemassa. Parhaimmista pelkkä tunnusmusiikki saa kylmät väreet kulkemaan kehollasi.

Minkä kauhuelokuvan tunnusmusiikki on sinusta se nerokkain, paras, pelottavin?"

Kun kerran toteutustapa on vapaa palan halusta heittää pienen listauksen kehiin! Pistetään vaikka ihan kylmiltään kauhukuvien musa top 5:


5. Ghostbusters theme



- On vaan niin hiton hyvä! Ei kyllä varmasti pelota ketään niin biisi kuin elokuvakaan, mutta kyllä pistää tanssijalkaa vipattamaan!


4. Resident Evil theme



- Musta tuntuu että joku mun kavereista on aivopessyt mut pitämään kaikesta näihin elokuviin liittyvistä, mutta joka tapauksessa tämähän toimii.


3. Silent Hill soundtrack



- Todella kaunis ja tunnelmaan istuva soundtrack koko elokuvassa, joka tarpeen vaatiessa aiheuttaa pelkoakin.


2. Halloween theme



- Nostalginen melodia, joka saa selkäpiit kylmäämään. Saan oitis mielikuvia siitä naamaripäästä seisomassa jossain ja tuijottamassa tietämätöntä uhria. Toimii parhaiten siinä ihka ensimmäisessä ja parhaimmassa osassa.


1. Saw theme



- Selkeä ykkönen, ei epäilystäkään.