The Artist

Ohjaaja: Michel Hazanavicius
Musiikki: Ludovic Bource
Pääosissa: Jean Dujardin, Bérénice Bejo, John Goodman, James Cromwell, Missi Pyle & Malcolm McDowell
Kesto: 1h 40min
Ikäraja: 7

The Artist on mustavalkoinen, mutta sisällöltään värikäs sekä melkein mykkä, mutta kertoo paljon enemmän kuin uskoisi.

The Artist alkaa vuodesta 1927, jolloin George Valentin (Jean Dujardin) on suuresta suosiosta nauttiva mykkäelokuvien tähti. Peppy Miller on elokuvaurasta haaveileva lahjakas nuori nainen, joka onnistuu saamaan pienen taustaroolin samaisesta elokuvasta, jossa suuri tähti näyttelee. Heidän kurssinsa kirjaimellisesti törmäävät toisiinsa ja yhteinen kemia ei jää kummaltakaan huomaamatta. Kaksikko suuntaa kuitenkin omille uomilleen, sillä George Valentin on naimisissa. Muutamaa vuotta myöhemmin Georgen ura suuntaa kohti matalalentoa, sillä äänielokuvat tekevät tuloaan, eikä hän suostu puhumaan. Päinvastoin Peppy Miller onnistuu tekemään läpimurron ja saa rooleja roolien perään. Nouseeko George Valentin enää tolpilleen vai vajoaako hän entistä suurempaan epätoivoon? Ja mikä on Peppyn lopullinen rooli hänen elämässään?

Niin musiikin, ohjauksen, miespääosan, käsikirjoituksen ja parhaan elokuvan Oscarit vienyt The Artist erottuu virkistävällä tavalla tämänpäivän elokuvatarjonnasta ja samalla huokuu tuttua glamouria menneisyydestä. Odotin tältä aika paljonkin, erityisesti Oscarien tähden ja kyllä sieltä salista tulin ulos tyytyväisenä. The Artist vaatii kuitenkin nykyajan katsojalta aika paljon, jos ei ole tottunut mustavalkoisuuteen, saatika sitten puhumattomuuteen. Joitakin ihmisiä, kun ei saa katsomaan edes mustavalkoista elokuvaa, eikä voikaan pakottaa. Ja sittenkin jos näistä pääsee yli, on vielä varauduttava siihen, ettei elokuva vilise erikoistehosteita ja massiivista toimintaa. Näistä edellämainituista syistä ymmärrän hyvin, miksi tätä ei samalla väen paljoudella ole tultu katsomaan, kuin mitä vuoden parhaalta elokuvalta odottaisi.

The Artist on siis melkein mykkä eli muutama tarkkaan harkittu kohta sisältää ääntä ja harvoin on ääni tehosteena toiminut yhtä vakuuttavasti kuin tässä. Edelleenkään en ole nähnyt Gary Oldmanin suoristusta Pappi, lukkari, talonpoika ja vakooja elokuvassa, mutta "miimikkomiehen" suorituksen perusteella ei parhaan miespääosan palkinto mennyt kauas oikeasta. Jean Dujardin huokuu karismaa ja herrasmiesmäisyyttä. Mieleen tulee väkisinkin Clark Gable ja hänen Rhett Butler kulmakarvojen nosto. Bérénice Bejo on myös osassaan hurmaava. Jossain kohtia elokuvaa unohtui tosissaan, että elokuva on nykyaikana tehty, eikä mikään retusoitu versio klassikosta. Omaan aikaansa elokuvan palauttivat tutut naamat: John Goodman, James Cromwell ja Missi Pyle, joista etenkin ensimmäisen repliikit pystyi äänen puuttumisesta huolimatta kuulemaan omassa päässään. Kerrassaan veikeää.

The Artist on hirmuisen piristävä, mukava, hauska ja samaan aikaan niin elegantti kuin olla ja voi. Suosittelen kaikille ja niille ketkä vielä epäröivät: Antakaa tälle mahdollisuus!



The Artist Studio123:ssa TÄNÄÄN viimeisen kerran klo 17.30! Jos ette ole tätä leffassa vielä nähnyt ettekä tuohon kerkeä tai muualle, niin hyvät ihmiset vuokratkaa tämä viimeistään! Pahoittelen pahasti jälkijunassa tulevaa arvostelua.