Härmä

Ohjaaja: JP Siili
Käsikirjoitus: JP Siili
Pääosissa: Mikko Leppilampi, Pamela Tola, Lauri Tilkanen, Esko Salminen, Lena Meriläinen, Eero Milonoff, Aku Hirviniemi, Kari Hietalahti, Pirkka-Pekka Petelius, Taneli Mäkelä & Olavi Uusivirta
Kesto: 2h 8min
Ikäraja: 16

Härmä sijoittuu 1800-luvun Etelä-Pohjanmaalle, jossa erimielisyydet selvitetään puukko mittelyillä. Kaikista vaikutusvaltaisin ja mahtavin on Välitalon tila, jonka johdossa on teoriassa Antti Välitalo (Esko Salminen). Käytännössä kuitenkin asioita omankäden oikeudella ohjaa Antin vanhin poika Esko (Mikko Leppilampi), joka kuuluu pahamaineisiin puukkojunkkareihin, joita vastaan ei kukaan uskalla nostaa sormeaan. Esko on äkkipikainen ja alkoholiinmenevä, mutta pitää huolta omistaan. Perinteisesti isännän jälkeen tilan periin aina vanhin poika, mutta isä näkee enemmän potentiaalia nuoremmassa pojassaan Matissa (Lauri Tilkanen), joka on myötätuntoinen, oikeudenmukainen ja täysin eri maata kuin isoveljensä. Antti Välitalo ilmaisee viimeisen tahtonsa Eskolta salatussa testamentissa, josta Esko kuitenkin onnistuu kuulemaan, eikä paina asiaa todellakaan villaisella. Samaan aikaan Matti tietoisena isänsä tahdosta uskaltautuu kosimaan rakastamaansa naapuritilan Ainoa (Pamela Tola), sillä nyt hänellä olisi mahdollisuus Välitalon tulevana isäntänä saada Ainon isän suostumus. Antti Välitalo menehtyy traagisissa olosuhteissa ja Esko pitää huolen ettei kukaan saa enää käsiinsä uutta testamenttia ja julistautuu Välitalon isännäksi. Tämän kaiken tähden ennen veljekset kuin ilvekset, huomaavat olevansa toistensa pahimmat viholliset, sillä Esko ei halua vain Välitalon tilaa vaan myös Ainon.



Härmänkin kohdalla kotimaisen elokuvan leima aiheuttaa valmiiksi ennakkoluuloisen asenteen eli en uskaltanut olettaa tämän olevan mistään kotoisin. Härmä olikin jostain kotoisin, taidolla tehty ja tarinana toimiva, mutta ei siltikään kovin ihmeellinen. Heikkoudet löytyvät elokuvan kestossa, välissä tuntui että hahmot palloilevat liikaa edestakaisin, joten lyhyemmällä rakenteella olisi ehkä selvitty. Lopussa kyllä kaikki pitkäpiimäinen pohjustus tulee kuitattua villaisella, kun tullaan loppuhuipennukseen. Puukoniskuja ja yhteenottoja ei myöskään säästellä, joten heikkohermoisimpien kannattaa taas miettiä kahdesti.

Puvustus, musiikki, tyyli ja lavastus on aivan ensiluokkaista. Ainoastaan silmää ärsytti osassa kohtauksia yli viedyt värimuunnokset: ruoho oli liian vihreää ja toisaalla hahmojen kasvot harmaita. Kotimainen villi länsi fiilis on saatu vangittua läpi elokuvan ja toisaalta mieleen tulee isompi ja hurjempi versio Hovimäki televisiosarjasta. Näyttelijät tekevät murretta myöten todella todella hyvää työtä. Lauri Tilkanen on sympaattinen, mutta ei missään nimessä mikään nyhverö ja hänellä on jumankekka upeat simmut. Mikko Leppilampi parrakkaassa häjy olemuksessa aiheuttaa vastenmielisyyttä, niinkuin on tarkoituskin. Kolmanneksi merkittävin hahmo Aino on ihan kohtuu hyvä hahmo, mutta Pamela Tolan taidoille olisi voitu käsikirjoittaa jotain vähän revittelevämpää. Sivuosissa häärii Suomen näyttelijähelmiä.

Yleisellä tasolla Härmä on vain kelpo elokuva, mutta kotimaisella tasolla jopa oikein hyvä ja katsottava tapaus.



Artun arvostelu samaisesta elokuvasta.