Nälkäpeli

Ohjaaja: Gary Ross
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Willow Shields, Woody Harrelson, Lenny Kravitz, Wes Bentley, Donald Sutherland, Stanley Tucci & Toby Jones
Kesto: 2h 22min
Ikäraja: 12

Nälkäpeli sijoittuu paikkaan nimeltä Panem, joka syntyi katastrofien runtelun ja sotien seurauksena. Panem on jaettu vyöhykkeisiin, jonka asukkaille kehitettiin rangaistuksena hävitystä sodasta jokavuotinen nälkäpeli. Jokaiselta 12 vyöhykkeeltä arvotaan yksi poika ja yksi tyttö iältään 12-18-vuotta osallistumaan taisteluun elämästä ja kuolemasta, sillä vain yksi selviää hengissä nälkäpelistä. Pääosaa kannattelee Jennifer Lawrencen esittämä Katniss Everdeen, joka uhrautuu nälkäpeliin pikkusiskonsa Primrosen puolesta. Toinen tribuuteista on Peeta Mellark, joka vaikuttaa jo alkuun kilpailun altavastaavalta. Tribuuttien saavuttua vauraudessa kylpevään pääkaupunki Capitoliin, he oppivat sulassa sovussa taistelutaitoja ja yrittävät herättää mahdollisten sponsorien kiinnostuksen ennen varsinaista brutaalia koitosta. Katniss vakuuttaa jousiammunta taidoillansa ja tekee kaikkensa selvitäkseen hengissä takaisin kotiin pikkusiskonsa ja äitinsä luokse.

Nälkäpelistä olin kuullut ennakkoon, että kirja on lukemisen arvoinen ja se kannattaisi lukaista läpi ennen elokuvaa. Harmikseni se osio jäi kyllä tekemättä, enkä ole vieläkään kehuttua kirjaa lukenut, mutta pyrin saavuttamaan senkin vielä jossain vaiheessa. Kuitenkin olen huomannut, että tutut, jotka lukivat kirjan ensin olivat pettyneempiä elokuvaan, kuin he jotka kirjaa eivät ole lukeet. Toisaalta on siis jopa hyvä juttu, että en lukenut kirjaa ennen elokuvan katselua, ken tietää.

Itse elokuvasta pidin kyllä juonellisesti, tunnetasollisesti, tyylillisesti, ajatusmaailmallisesti.... Tämä olisi voinut jäädä mieleeni yhtenä ikimuistoisimmista elokuvista, mutta siitä uupuu se pieni jokin. Tiedän jopa mikä se jokin on ja yllätyn itsekin, että tästä syystä minä en pitänyt elokuvasta: lisää raakuuttaa eli korkeampi ikäraja. Silloin olisi puserrettu minusta katsojana se kuka pidättää henkeä jännityksestä ja suree aidosti päähenkilön puolesta tämän menetyksiä. Sillä olisi saatu elokuva tulemaan melkein iholle, ainakin nostamaan se kananlihalle. Tähän väliin sanon sitten sen Battle Royalen, koska johonkin väliin se nyt kyllä tulee, nimittäin siinä tilanne on melkein päinvastainen. Vain melkein, koska Battle Royale on myös juonellisesti, tunnetasoisesti, tyylillisesti ja ajatusmaailmallisesti vakuuttava, mutta ei yllä aivan niin korkeaan tasoon noissa kategorioissa, etenkään tunnemaailmallisessa. Mitä tulee Battle Royalen raakuus tasoon, no se on kyllä täysin kunnossa. Jos siis ammentaisimme Battle Royalesta ne puuttuvat ainekset Nälkäpeliin, olisi kyseessä jotain aivan mieletöntä.

Kaikesta edellä olevasta lätinästä huolimatta Nälkäpeli on aivan varmasti katsomisen arvoinen ja hieno elokuva.