The Avengers

Ohjaaja: Joss Whedon

Musiikki: Alan Silvestri

Pääosissa: Robert Downey Jr., Mark Ruffalo, Chris Hemsworth, Chris Evans, Scarlett Johansson, Jeremy Renner, Tom Hiddleston & Samuel L. Jackson

Kesto: 2h 22min

Ikäraja: 12

The Avengers on yksi odotetuimpia supersankarimättöjä, jota pohjustavista elokuvista tämä on nähnyt vain kaksi: Thor ja Kapteeni Amerikka.


Thor elokuvista tuttu nimihenkilön velipoika Loki menee nyysimään ylettömän määrän energiaa sisältävän mystisen tesserakti kuution ja vielä Nick Furyn nenän edestä. Tutkimattomat ovat Lokin mielen tiet, mutta se on varmaa, että hyvä ei heilu. Nick Fury on sitä mieltä, että nyt on korkea aika toteuttaa Kostajat-hanke eli kerätä kokoon joukko yliluonnollisia tai muuten vaan lahjakkaita yksilöitä kun kerran vastassa on no, vähän niinkuin jumala. Tesserakti on saatava takaisin ja mielellään mahdollisimman pian. Furyn kokoonpano listalla on suorasanainen vitsiniekka Ironman, pakasteesta kaivettu rehti Kapteeni Amerikka, venäläinen agentti typy Black Widow, haukansilmäinen jousimies Hawkeye, messevät muskelit omaava vasarajumala Thor ja ajoittain vihreä hirviö kohtauksia saava tohtori Bruce Banner, joka myös Hulkkina tunnetaan. Ennen Lokin perään ampaisua ja sitä maailman pelastamista, tiimin tulisi kuitenkin opetalla vielä tulemaan toimeen keskenään.


Pientä fanituksen poikasta oli kieltämättä ilmassa kun Kostajia lähdin katsomaan, mutta se riski on supersankarikuvien kohdalla otettava. Thor elokuvasta pidin ihan mielettömästi ja siksi aina kun Loki tai Thor oli kuvassa, niin pieni otus vikisi pääni sisällä riemusta. Kapteeni Amerikkakin oli onnistunut, mutta ei ihan samalle tasolle yltävä edellä mainitun kanssa. Jos yleisellä supersankari elokuva tasolla käydään, niin kumpikaan noista tai itse Avengers ei yllä suosikki supersankarielokuvani tasolle, joka on X-Men: First Class ihan ehdottomasti. Avengers yltää silti korkealle ja on kokonaisuutena onnistunut ja nautittava. 


Suuren päähenkilöjoukon ollessa kyseessä, on aina riski osan jäävän taka-alalle ja yhden varastavan shown. Näin ei kuitenkaan mielestäni käynyt, eikä joku (Robert) pitänyt lavaa jatkuvasti hallussa, vaan valokeilassa hypittiin vuorotellen tai parettain. Yllätyin myös Hulkista, jota kohtaan ennakkoasenne oli pläh, mutta joka osoittautuikin ihanan symppikseksi jopa shrekmäiseksi mörökölliksi. Pidin myös siitä, että Black Widow ainoana naishahmona sen Sampan kätyrin lisäksi ei edusta tyypillistä naishahmoa, joka on vain miehen rakkauden kohde tai vaihtoehtoisesti tavoittelee pääosamiestä. Black Widow ja Hawkeye muodostaa sympaattisen kaksikon, joilla on tärkeämpiäkin asioita elämässä kuin romanssi ja mitä heidän välillä on, on jotain aivan erilaista. 


Mira kohotti jo seuraavan aiheen päivänvaloon, mistä keskustelimme elokuvaan liittyen, mutta haluan tosissani nostaa saman kissan pöydälle. The Avengers yleisö on ollut kovin miesvoittoista, mikä toisaalta kummastuttaa, koska itse naisena elokuvaa katsoessani en voinut olla huomaamatta millaista mieskomeudella mässäilyä koko elokuva on! En tiedä kuinka tarkoituksen mukaista tämä on ollut, mutta herranjestas miten voi olla niin monta hyvännäköistä testosteronipakkausta samassa elokuvassa. Omat suosikkini ovat kyllä yhä edelleen nuo jumalaiset veljekset, kyllä. 

Suosittelen Avengersia toiminnan ystäville, nörteille, silmäruoan nälkäisille ja supersankari friikeille.


Muut trailerit paljastaa liikaa, paras olisi ollut se teaser Kapteeni Amerikan lopputeksteistä, mutta menköön nyt sen puutteessa tämä: