Dark Shadows

Ohjaaja: Tim Burton
Musiikki: Danny Elfman
Pääosissa: Johnny Depp, Eva Green, Michelle Pfeiffer, Helena Bonham Carter, Chloë Moretz, Jonny Lee Miller, Gulliver McGrath, Bella Heathcote, Jackie Earle Haley, Christopher Lee, Ivan Kaye
Kesto: 1h 52min
Ikäraja: 12

Burtonin uusimman kauhukomedian Dark Shadowsin pääosassa on kukapa muukaan kuin Johnny Depp. Depp esittää Barnabas Collinssia, mahtavan kalastuksella menestyneen Collinssien suvun kulmakiveä, joka menee särkemään palvelijattaren (Eva Green) sydämen. Barnabas saa maksaa erehdyksestään kalliisti, kun selviää palvelijattaren olevan erittäin pitkävihainen noita, joka kiroaa Barnabaksen vampyyriksi, lukitsee arkkuun ja hautaa maan uumeniin. Noin 200 vuoden kuluttua hän vapautuu vuoteen 1972 lohikäärmeen eli kaivinkoneen avustuksella. Barnabas suuntaa kotikartanolleen löytääkseen sukunsa jälkeläiset. Taloa emännöi jämerä Elizabeth Collins Stoddard (Michelle Pfeiffeir), jonka kapinoiva tytär Carolyn (Chloë Moretz) asuu saman katon alla. Muita Collinseja talossa on Elizabethin veli Roger (Jonny Lee Miller) ja tämän poika David (Gulliver McGrath). Lisäksi talossa majailee alkoholiin menevä psykiatri Julia Hoffman (Helena Bonham Carter), hovimestari (Jackie Earle Haley) ja höperöitynyt palveluseukko Rouva Johnson (Ray Shirley). Uusin asukas on kotiopettajatar Victoria "Vicky" Winters (Bella Heathcote). Barnabas haluaa auttaa sukuaan entiseen loistoonsa salaten vampyyrimäiset piirteensä. Ei sovi myöskään unohtaa, että vampyyrit eivät ole ainoita, jotka elävät ikuisesti...

Dark Shadows on alkuasetelmasta asti hekumallinen ja erittäin viihdyttävä. Burton on lisännyt hauskoja pikku yksityiskohtia, hahmot ovat kaikki herkullisia tapauksia ja elokuva pysyy kasassa. Sitten hieman ennen loppua kauhukomedian tasapaino hieman horjahtelee, kun mennään pikkaisen liian vakavaksi ja tyyli alkaa rakoilla. Burton haluaakin yhtäkkiä dramaattisempaa jälkeä ja luoda suuren rakkaustarinan. Ikävä kyllä suuremmalle spektaakkelille on jo liian myöhä. Ongelma on siinä, että elokuva ei ole enää kunnolla komediaa, eikä kunnolla vakavaakaan, joten ei tiedä enää miten suhtautua. Komediapuolen ja elokuvan alkuosan pienten vitsien vahvuuden käyttäminen läpi elokuvan, olisi auttanut pitämään kokonaisuuden kasassa.

Dark Shadowsin visuaalinen puoli puolestaan on harvinaisen yhtenäinen, vaikka aikakausi vaihtuukin kunnolla. Burton henkinen 70-luku on silmäherkkua ja klassikoiden siivittämä soundtrack on nannaa korvakäytäville. Sovitus Danny Elfmanin sävellysten ja tuttujen biisien välillä kulkee somasti tasapainossa. 

Näyttelijät suurimmaksi osaksi tekevät hyvää työtä ja suuresta hahmojoukkiosta saa hyvin otteen. Vakionaamat Depp ja Bonham Carter eivät ihme kyllä kyllästytä vieläkään. En tykännyt Eva Green:stä Bond-tyttönä enkä Kultaisen kompassin noita Pekkalana (mikä hajoaminen tuohon nimeen!), mutta tässä Green on astunut selvästi sopiviin korkkareihin. Hugo elokuvasta tuttu Chloë Moretz tekee erilaisemman roolin tässä ja osoittaa samalla, että hänessä on potentiaalia. Mietin pitkään, että missä ihmeessä olen nähnyt aikaisemmin Vickyä esittäneen Bella Heathcoten. Imdb auttoi kertomaan, että tyttö on vilahtanut In time elokuvassa Amanda Seyfriedin hahmon äitinä. Christopher Leen läsnäoloa en muistanut etukäteen ja oli upeaa nähdä hänet tässä, mutta olisin toivonut pidempää aikaa valkokankaalla. Sivuosista löytyi myös hupaisa valinta: Yksi hippitytöistä on Hannah Murray eli Skins-sarjan Cassie! Ketkä ovat sarjaa seuranneet ja Dark Shadowsin nähneet ymmärtävät tämän riemuisan yhteyden hahmojen välillä.

Dark Shadows kannattaa mennä katsomaan sen vahvan alkuosan tähden, eikä loppupuolen lässähdys ole niin paha, jos antaa itsensä lumoutua muusta tarjolla olevasta: näyttelijöiden karismasta, musiikista ja noh, silkasta Burtonmaisuudesta.



Dark Shadows arvostelu by Mira
Dark Shadows arvostelu by Arttu