14. huhtikuuta 2014

Noah


Ohjaaja: Darren Aronofsky
Käsikirjoitus: Darren Aronofsky & John Logan
Musiikki: Clint Mansell
Pääosissa: Russell Crowe, Jennifer Connelly, Emma Watson, Ray Winstone, Anthony Hopkins, Logan Lerman, Douglas Booth & Kevin Durand
Kesto: 2h 18min
Ikäraja: 12

Noah kertoo Vanhasta testamentista tutun ja samalla varmasti yhden mieleenpainuvimmista tarinoista. Noah on omassa ajassaan harvinaisen vanhurskas mies, joka kunnioittaa elämää niin paljon, että ei turhaan teurasta eläintä tai poimi edes maasta kukkaa. Samaan aatemaailmaan on Noah pyrkinyt kasvattamaan kolme poikaansa sekä perheen ottotyttären. Yläkerran herra näkee Noah:ssa potentiaalia muuhun barbaariseen ihmiskuntaan verrattuna niin paljon, että suo tälle näkyjen kautta ilmoitettuna tehtävän. Noahin tulee rakentaa arkki, jonka avulla turvataan luomakunnan tulevaisuus kaikkia elikoita ja öttiäisiä myöten. Tämä siksi, että iso herra aikoo lähettää vedenpaisumuksen tuhoamaan kaiken elämän, jotta elämä voi aloittaa puhtaalta pöydältä ilman synneissään kyllästettyä ihmistä.


Noahin suhteen olin etukäteen hieman varautunu ohjaaja Darren Aronofskysta huolimatta, sillä useinkaan eivät tämäntyyliset elokuvat ole kovin onnistuneita (kuten esimerkiksi 10,000BC ja Passion of the Christ:kin oli vähän siinä ja siinä) ja kompastuvat omaan mahtipontisuuteensa tuomatta  myöskään aiheeseen mitään uutta. Nähtyäni töiden puolesta elokuvaa sieltä sun täältä, alkoi se vaikuttaa yhä enemmän ehdalta Aronofskylta, mutta pelkäsin samalla nähneeni jo liikaa ja yllätysmomenttien puolestaan kärsivän. Kun sitten vihdoin pääsin elokuvaa kunnolla katsomaan, lensivät pelkoni ja ennakkoluuloni romukuoppaan, sillä Noah oli juurikin Aronofskya itseään ja pysyi täysin vakaasti pystyssä omassa mahtipontisuudessaan.

Aronofskyn vahvuuksiin kuuluu synkähkö, mutta visuaalisesti toimiva kuvakieli, painajaisten sekä unien rajoilla keikkuminen ja inhimillisten heikkouksien esittäminen. Nämä tulevat Noah:ssakin toistuvasti esille ja tunnelma jos mikä, ei petä kuten ei myöskään vainoavan kaunista musiikkia säveltävä Clint Mansell. Parhain rummutus ja korkein tunnelataus on mielestäni vedenpaisumuksen ryöpytessä, kun viimeiset ihmiskunnan rippeet sinnittelevät epätoivoisesti kuolemaa vastaan pyristellen, samalla kun Noahin perhe kyhjöttää suojassa arkissa moraalisten kiistojen raastaen heidän kaikkien omaatuntoa. Yllätyin myös kuinka paljon elokuvassa onkaan ilahduttavia ja toivoa tihkuvia hetkiä, jotka toki korostuvatkin kaiken synkeyden keskellä. 


Hirveästi en noottia elokuvasta edes keksi, koska se kolahtikin todella tuntuvasti ja yllätti kovaa odotuksiin nähden. Eläinten animoinnin syy on ihan ymmärrettävää ja ihme kyllä näihin kohtauksiin on silti saatu se kaivattu tunnelma, vaikka elukat eivät millään muotoa mene oikeista. Sen sijaan vauvahahmojen animoidut naamat eräässä ratkaisevassa kohtauksessa on hieman omituinen ratkaisu, kun kuitenkin myöhemmin nähdään ihan oikeitakin nyyttejä. Jos kohtauksen on ajateltu olevan jollain tapaa kapaloikäisille traumatisoiva, olisi tietokoneanimaatioita voitu käyttää ratkaisevan esineen muuttamiseksi siihen, mikä se todellisuudessa on elokuvassa tarkoitus olla ja käyttää kuvauksissa muuta. Muutama potentiaalinen hetki jää lisäksi elokuvassa käyttämättä, esimerkiksi liittyen tulevan eläinkunnan lajimäärään.



Russell Crowen taitoja ei ole tarvinnut kyseenalaistaa vuosikausiin ja miehen rautainen ote hahmoonsa kantaa osaltaan tarinaa vakaasti eteenpäin. Jennifer Connelly on niin ikään taitava, vaikka häntä joutuu harmillisen vähän vieläkin katselemaan elokuvissa valkokankaalla. Percy Jackson ja Hermione Granger erottuivat jo trailerissa ei niin edukseen ja kyseenalaistavan virneen saattelemana, mutta itse elokuvassa suoriutuvat molemmat kiitettävästi ja ovatkin "Noahin lapsista" merkittävimmät jo itsensä ja muiden hahmojen kehityksen kannalta. Nuorinta lasta esittävä nevahööd on ainoa nyppivä tyyppi, joka onneksi ei vie paljoa ruutuaikaa.

Noah ei uskonnollisesta aiheesta huolimatta saarnaa kellekään, eikä toimi toisaalta fanaatikon lähtöalustana. Ohjaajan kädenjälki ja vahva visio näkyy sekä tuntuu alusta loppuun asti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...