Poltergeist

Ohjaaja: Gil Kenan
Käsikirjoitus: David Lindsay-Abaire
Musiikki: Marc Streitenfeld
Pääosissa: Sam Rockwell, Rosemarie DeWitt, Jared Harris, Jane Adams, Saxon Sharpino, Kyle Catlett, Kennedi Clements, Nicholas Braun, Susan Heyward & Soma Bathia
Kesto: 1h 34min
Ikäraja: 16

Bowenien perhe joutuu muuttamaan talousvaikeuksien tähden hieman edullisempaan asuntoon kuitenkin suhteellisen mukavan oloiselle lähiöalueelle, mutta kauas entisistä piireistä. Perheen teini luonnollisesti ei tykkää yhtään muuttaa keskelle ei mitään ja hautautuukin älyluurinsa maailmaan. Keskimmäinen kärsii edelleen hylkäämistraumastaan ja on sen tähden tavallista säikympi kaikelle. Alati iloinen kuopus on ainoa, joka tuntuu ottavan muutoksen hyvin vastaan ja yliluonnollisia asioita vilisevä talo tuntuu yhtä lailla ottaneen nuorimmaisen hyvin vastaan. Omituisten ilmiöiden voimistuessa ja muuttuessa yhä vahingollisempaan suuntaan, perheen pienin katoaa.

Poltergeist on uusintaversio vuoden 1982 samannimisestä klassikosta. Alkuperäisessä hääri käsikirjoituspuolella Steven Spielberg, uusinnassa on tuotantopuolella kauhuelokuvien oppi-isä Sam Raimi. Remake-elokuviin on aina syytä suhtautua pienellä varauksella, oli kuinka lupaavan oloista tahansa. Uutta Poltergeist elokuvaa, josta en ollut julistetta enempää nähnyt, lähdin katsomaan ihan kieli poskella-asenteella. Johtuuko sitten erittäin matalista odotuksista ja siltikin vastaanottavasta mielentilasta, että ei tämä mielestäni ollut ollenkaan niin huono, kuin lähes jokainen muu arvostelu antaa ymmärtää. Kyseessä on ihan kohtuullisen viihdyttävä pätkä, ei kovin pelottava, mutta ihan katselun kestävä.

Kritiikkiä Poltergeist on saanut juurikin sen pelottavuuden puuttumisesta. Myönnän, että itsekin olin jatkuvasti varautunut pahempaan, kuin mitä kankaalle lopulta tupsahti. Ei tämä siis tottuneelle kauhuelokuvien katselijalle voi olla kovin pelottava kokemus, mutta ei minusta se vanhakaan sellainen ollut, ellei sen ole nähnyt ihan nassikkana. Elokuvassa on kuitenkin pelotteluaiheeseen liittyviä kekseliäitä kohtauksia, jotka ovat visuaalisesti onnistuneesti toteutettu. Uusinta ei myöskään toisinna suoraan vanhasta, vaan moni tuttu kohtaus on jäljinnetty omalla tavallaan (vrt. uudessa lehtitorni ja vanhassa keittiön kalusteet).  

Poltergeistissa on tosi moni etäisesti tutunnäköinen näyttelijä, joten elokuvan jälkeen oli pakko tehdä massiivista googletusta. Parhaiten itse tunnistin tosi-tv heeboa esittäneen Jared Harrisin, joka on itselleni tuttu Fringe-sarjasta sekä Downey jr:n Sherlockeista. Sam Rockwell on ollut vaikka missä Iron Man 2 :sta Vihreään mailiin, mutta ehkä itselleni mieleen painunein rooli hänellä oli Linnunradan käsikirja liftareille-elokuvassa. Perheen äidin roolissa nähtävä Rosemarie DeWitt olikin tuttu Taran monta elämää-sarjasta. Yksikään näyttelijöistä ei nyt suuresti hätkähdytä tässä elokuvassa, mutta ihan kohtuullisesti kaikki oman tonttista hoitavat, sen suuremmin ärsyttämättä, vaikka Rockwellin hahmo vähän raja-aitaa potkiikin.

Uudempi ja nuorempi Poltergeist on ihan ok kauhupätkä, ei niinkään siihen pelotteluun, vaan perusviihteen nälkään. Vanhempi versio kannattaa myös katsoa ennen tai jälkeen, ihan vertailun vuoksi.

Cowboys & Aliens

Ohjaaja: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Mark Fergus, Hawk Ostby & Steve Oedekerk. Scott Mitchellin Rosebergin sarjakuvan pohjalta
Musiikki: Harry Gregson-Williams
Pääosissa: Daniel Craig, Harrison Ford, Olivia Wilde, Paul Dano & Sam Rockwell
Ikäraja: 13
Kesto: 1h 59min



Daniel Craigin esittämä mies herää erämaasta kykenemättä muistamaan mitään, edes sitä kuka hän itse on. Vielä suurempaa ihmetystä aiheuttaa ranteeseen ilmaantunut metallinen vekotin, joka ei irtoa millään sekä kylkeen ilmaantunut haava. Päähenkilömme matkaa lähimpään kaupunkiin Absolutioniin, jossa hän pistää ojennukseen kaupungin pääjehun hulttiopojan Percyn (Paul Dano). Tästä kaupunkia nyrkissään pitävä isäukko Dolarhyde (Harrison Ford) ei ole mielissään. Kaiken lisäksi uusi tulokas tunnistetaan murhasta etsintäkuulutetuksi Jake Lonerganiksi ja siinä on lännenmiehillä aihetta vähintäänkin välien selvittelyyn. Asioihin saadaan kuitenkin täysin uudet mittasuhteet Alieneiden hyökätessä kaupungiin, jolloin kaikkien miesten ja naisten on unohdettava erilmielisyydet ja liittouduttava keskenään selviytyäkseen.

Koko elokuvan asetelman ollessa näin älytön, olivat ennakkoasenteeni tätä pätkää kohtaan naurettavat. Tulipa kuitenkin yllätyttyä positiivisesti, sillä minusta tämä olikin ihan jees, jopa hyvä. Elokuva tempasikin yllättäen mukaansa ja huomasin peräti kylmiä väreitä lopputaiston/huipennuksen lähestyessä, jolloin tiesin olevani tapahtumissa mukana. Aivan varmasti asiaan auttoi todella upea musiikki, joka oli omiaan luomaan jännitystä sekä mahtipontisten melodioitten värittämää odotusta.


Daniel Craig oli kovakasvoinen, niinkuin hänen hahmonsa kuuluukiin olla ja lisäksi yllättävän muodollisesti pätevä. Harrison Ford oli löytänyt jostain karskin puolensa. Positiivista oli myös huomata ainoan merkittävän naishahmon olevan muutakin kuin seinäruusu tai sankarin egon jatke. Sinänsä hahmoihin ei ehditä perehtyä niin paljon kuin olisin kaivannut, mutta toiminnallisen elokuvan ollessa tasolla, päästään ihan tyydyttävään tulokseen. Tehosteet ovat näyttäviä, eivätkä alienit ole täysin kahdella jalalla kulkevien sardiinien näköisiä. Hyvä homma!

Traileri