Teen taas tupla-arvostelu tempun, jotta saisin nopeammin näitä ajatelmiani ulos! Katsotaan vaan niin kohta innostun ymppäämään vielä useamman samaan. Täytyy kyllä mainita, että Hacksaw Ridge olisi kyllä jopa ansainnut sen oman juttunsa, mutta onneksi blogikollega Arttu rustasi tälle leffalle jo kattavamman tarinoinnin.
Free State of Jones
Ohjaaja: Gary Ross
Käsikirjoitus: Gary Ross
Pääosissa: Matthew McConaughey, Keri Russell, Gugu Mbatha-Raw, Mahershala Ali, Jacob Lofland, Brian Lee Franklin, Bill Tangradi, Sean Bridgers & Kirk Bovill
Kesto: 2h 20min
Ikäraja: 16
Osin tositapahtumiin pohjaava Free State of Jones kertoo Yhdysvaltojen sisällissodan aikaisesta rintamakarkurista, Newton Knight (McConaughey) nimisestä miehestä. Todellisuudessa Newtonin motiivit ovat yhä kiistelyn tänäkin päivänä, mutta elokuvaversiossa hänet kuvataan miehenä, joka seuraa oman moraalinsa johdatusta. Newton ajautuu piilosille suomaalle karanneiden orjien seuraan ja myöhemmin joukkoon liittyy muitakin rintamakarkureita. Näistä muotoutuu Newtonin johdolla vastarintaliike, joka julistautuu "Free State of Jones" nimiseksi omaksi vallakseen. Yhdessä he vastustavat esimerkiksi sotajoukkojen harjoittamaan ryöstelyä ja Newton itse ajaa myös tasa-arvoisempaa kohtelua rotujen välille, mutta tästä jälkimmäisestä ei olla täysin yhtä mieltä porukan sisällä.
Free State of Jonesin tarinapohja on todella mielenkiintoinen ja tämän tyyppiset elokuvat nyt muutenkin kiinnostavat itseäni aina. Ihmettelin vain jo ennakkoonkin miten tästä ei ole ollut mitään pöhinää yhtään missään, kun kuitenkin "sisällissota-aiheinen elokuva, jossa pääosassa Matthew McConaughey". Myöhemmin selvisi, että elokuva on flopannut markkinoittensa puolesta, eikä nyt ilmeisesti ole vakuuttanut kriitikoitakaan sen suuremmin. Nähtyäni Free State of Jonesin, ymmärrän osittain miksi.
Ongelmat ovat elokuvan rakenteessa ja suunnassa, tarina paisuilee ja punainen lanka on loppuvaiheessa hakusessa. Ajatus katoaa matkan aikana, vaikka vielä sitä tehdessä tuntui olevan jokin kiintopiste. Tulevaan sijoittuvat katkelmat olisi pitänyt suosiolla heittää kauas pois, ne vain sotkottaa paketin kasassa pysymistä entisestään. Hyviä ja voimakkaita teemoja on esillä, mutta niihin ei tartuta ihan niin ravistelevasti kuin olisi ollut suotavaa. Esimerkiksi jo rotusyrjintä olisi tuonut vielä puserretumpana ja keskitetympänä teemana paljon lisää emotionaalisesti. Elokuva on silti mielenkiintoinen, vaikka kesto näiden ongelmien takia tuntuukin. Olen tyytyväinen, että lähdin.
Matthew McConaughey on selkeästi valittu rooliinsa jo yhdennäköisyydenkin tähden, sillä ainakin tämän kuvan perusteella hän on jopa pelottavan samannäköinen Knightin kanssa. Itse näyttelijän osalta, olisi hänelle voitu antaa vielä enemmän mahdollisuuksia näyttää kynsiänsä, sillä Matthew nyt vaan on alansa osaava.
Hacksaw Ridge
Ohjaaja: Mel Gibson
Käsikirjoitus: Andrew Knight & Robert Schenkkan
Pääosissa: Andrew Garfield, Hugo Weaving, Rachel Griffiths, Nathaniel Buzolic, Teresa Palmer, Vince Vaughn, Sam Worthington, Luke Bracey, Ryan Corr, Richard Roxburgh, Luke Pegler, Richard Pyros, Ben Mingay, Firass Dirani & Goran D. Kleut
Kesto: 2h 11min
Ikäraja: 16
Hacksaw Ridge on niin ikään sodan maailmaan sijoittuva elokuva ja pohjaa myös tositapahtumiin ja todellisen henkilön tarinaan (tätä en tiennyt ennen katsomista!). Erona, että tämä on vielä selkeämmin sotaelokuva ja tässä tiedetään autenttisesta henkilöstä huomattavasti enemmän. Desmond T. Doss (Garfield) on vahvasti advetistisen perheen vesa, joka uskoo, että tappaminen on väärin. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta hän liittyy armeijan riveihin Toisen maailmansodan aikaisissa värväyksissä. Hän kuitenkin tekee jo alussa selväksi, että haluaa palvella maataan lääkintäjoukoissa, eikä suostu kantamaan asetta. Tämä ei ollut vielä siihen aikaan mikään vaihtoehto ja Desmondin tie armeijan koulutuksessa on erittäin kivinen, kun häntä vastaan tuntuvat kääntyvän kaikki. Desmond ei kuitenkaan luovuta helpolla ja "pääsee" viimein rintamalle asti Okinawaan. Aseeton sotilas, johon kukaan ei uskonut, osoittautuu arvokkaammaksi varaksi kuin tavallinen pyssymies.
Mel Gibson. Nimeen suhtaudun ihan pienellä varauksella, koska miehen elokuvat eivät ole olleet sieltä toiveikkaammasta päästä ja kärsimysnäytelmä saattaa lähteä lapasesta. Tämä kuitenkin oli nähtävä, sillä siinä haiskahti sellainen kipinä, että se voisi parhaassa tapauksessa onnistuessaan yltää jopa palkintokuvaksi. Hacksaw Ridge löi minut kyllä ihan kanveesiin ja minun on nostettava hattuani Gibsonille sekä muulle tekijätiimille. Sotaelokuvat ovat nappiin mennessään niin hienoja kaikessa raadollisuudessaan ja tämä nousi kyllä heti sinne omille kärkisijoille (ykköspaikalla edelleen Lone Survivor). Kuvaus, äänimaailma, hahmokehitys, näyttelijät, musiikki ja se myöhemmin lopputeksteissä opittu tositapahtumien pohja vielä pisteenä kaiken päälle. Ainoastaan miksi en ihan viiteen tähteen tämän kanssa menisi, olivat muutamat yliampuvat sankariglorifioinnit.
Huikea sotaelokuva kerta kaikkiaan ja en ihmettelisi ehdokkuuksia ollenkaan.
Trailereita en laita kummastakaan elokuvasta, koska molempien trailerit kertovat ihan liikaa juonesta
16. joulukuuta 2016
14. joulukuuta 2016
The Accountant
Ohjaaja: Gavin O'Connor
Käsikirjoitus: Bill Dubuque
Musiikki: Mark Isham
Pääosissa: Ben Affleck, Anna Kendrick, J. K. Simmons, Cynthia Addai-Robinson, Jon Bernthal, Jeffrey Tambor, John Lithgow, Jean Smart & Alison Wright
Kesto: 2h 8min
Ikäraja: 16
The Accountant kertoo nimensä mukaan kirjanpitäjästä, mutta ei ihan tavanomaisesta sellaisesta. Christian Wolff (Affleck) vaikuttaa harmittomalta tapaukselta tarkasti rajattujen kulissien sekä sosiaalisen kömpelyytensä tähden. Todellisuudessa tämä tekee kirjanpitoa erinäisille rikollisjärjestöille ja muille vaarallisille yhteistyökumppaneille. Christian ottaa hoteisiinsa laillisen toimeksiannon eräässä suuressa yrityksessä, jonka kirjanpidon rivityöntekijä (Kendrick) on havainnut suuremman luokan eroavaisuuden yrityksen tileillä. Wolff, joka on enemmän kuin kotonaan numeroiden parissa, löytää nopeasti erheen lähteen. Tavanomaiseksi aiottu työkeikka alkaa osoittaa merkkejä suuremmasta vyyhdistä ja on selvää, että joku yrittää vimmatusti haudata asiaa enemmän peittoon. Samaan aikaan valtiovaraisministeriön rikostorjuntayksikkö yrittää saada selville moneen rikostaustaan liittyvää tuntematonta henkilöä, mystistä "kirjanpitäjää".
The Accountant oli katsomislistalla osin siksi, että se vaikutti vähän tavanomaista laadummalta toimintaelokuvalta (jopa palkintokausikuvalta?) ja osin ihan muutaman ihmisen suosituksista. Tää piti vaan ihan sisarteatteriin asti mennä katsomaan, kun oli omilta listoilta jo pudonnut, mutta kyllä kannatti. Yleensä suhtaudun pelkkään "toimintaelokuva" leimaan vähän nuivasti, enkä mielelläni lätkäisisi sitä suoraan tähänkään sellaisenaan. Tosin juuri se saattaa toimia houkuttimena monelle, jotka tästä myös nauttisivat. Omaan korvaan se jostain syystä kuulostaa silti sellaiselta, että kuvassa ei ole pahemmin muuta sisältöä, vaikka asia ei olisi monenkaan kohdalla näin. The Accountant olisi omalla määritelmälläni draamasisältöinen toimintajännäri.
Juonessa on paljon meneillään, mutta osaset pysyy juuri ja juuri yhdessä. Mukana tapahtumissa pysyy kyllä silti ja lopussa tarjoillaan muutama paljastus, jotka itselleni tämän elokuvan kruunasivat. Ilman niitä, olisi elokuva voinut tuntua liian lavealta jahdilta. Tosin mukana on sitä draamanpoikasta, eniten juurikin Christianin vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Menneisyyden pätkistä opimme enemmän päähenkilön autismista ja siitä, millaisia harppauksia hän on tehnyt pärjätäkseen tavanomaisessa kanssakäymisessä. Tästä ei onneksi tehdä kuitenkaan koko elokuvaa alleviivaavaa juttua, vaikka nämä osat onkin läsnä. Tasapaino draamassa ja toiminnassa on juuri oikeanlainen.
Näyttelijävalinnoissa on tähän väliin iskettävä mainio ote toisesta blogista (Elokuvan taikaa, tsekkaa!), johon törmäsin ihan sattumalta:
"Hauskinta minusta oli, että elokuvassa nähtäisiin uusi Batman (Affleck) ja uusi komisario Gordon (Simmons) yhdessä, vuosi ennen Justice Leaguea (2017), jossa hahmot esiintyvät. Elokuvassa esiintyisi myös Daredevil-sarjan (2015-) toiselta kaudelta tuttu Punisher (Bernthal), joten elokuvassa olisi supersankaripätkien näyttelijöitä. Vielä hauskempaa on, että Affleck esitti pääroolia vuoden 2003 elokuvassa Daredevil ja Simmons esiintyi Sam Raimin Spider-Man -trilogiassa (2002-2007)."
Tässä kiteytyy omiakin huomioita, mutta myhähdin myös sille, että mukana on vielä Arrow-sarjasta tuttu "Amanda Waller" eli Cynthia Addai-Robinson. Näyttelijöistä noin muuten nostaisin esiin itse Ben Affleckin, jolla kieltämättä on valmiiksi jo vähän tälläistä roolinkin vaatimaa ilmeettömyyttä. Ajattelin etukäteen, että näinköhän hänen tarvitsee edes sinänsä näytellä, enkä ole varmasti ainoa, jolla on vastaavia ajatuksia kyseisestä näyttelijästä. Olinkin hieman yllättynyt, miten hän toi hahmoon niin paljon lisää muutakin, eikä vaikuttanut siis ihan vain perus-Affleckilta. Tämä on nyt toinen kerta, kun hän on päässyt yllättämään, edellisen kerran juurikin Batmaninä noin muutoin hirveässä Superman v Batman-elokuvassa.
The Accountant on jännittävällä juonikuviolla varustettu toimintadraama erittäin lahjakkaasta, mutta sosiaalisesti vähän kömpelöstä kirjanpitäjästä, joka on mukana yllättävän monessa rikollisliittännäisessäkin jutussa.
Tunnisteet:
alison wright,
anna kendrick,
arvostelu,
ben affleck,
cynthia addai-robinson,
gavin o'connor,
j.k.simmons,
jean smart,
jeffrey tambor,
john lithgow,
jon bernthal,
the accountant
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






