Free State of Jones & Hacksaw Ridge

Teen taas tupla-arvostelu tempun, jotta saisin nopeammin näitä ajatelmiani ulos! Katsotaan vaan niin kohta innostun ymppäämään vielä useamman samaan. Täytyy kyllä mainita, että Hacksaw Ridge olisi kyllä jopa ansainnut sen oman juttunsa, mutta onneksi blogikollega Arttu rustasi tälle leffalle jo kattavamman tarinoinnin. 


                                                                  Free State of Jones

Ohjaaja: Gary Ross
Käsikirjoitus: Gary Ross
Pääosissa: Matthew McConaughey, Keri Russell, Gugu Mbatha-Raw, Mahershala Ali, Jacob Lofland, Brian Lee Franklin, Bill Tangradi, Sean Bridgers & Kirk Bovill
Kesto: 2h 20min
Ikäraja: 16

Osin tositapahtumiin pohjaava Free State of Jones kertoo Yhdysvaltojen sisällissodan aikaisesta rintamakarkurista, Newton Knight (McConaughey) nimisestä miehestä. Todellisuudessa Newtonin motiivit ovat yhä kiistelyn tänäkin päivänä, mutta elokuvaversiossa hänet kuvataan miehenä, joka seuraa oman moraalinsa johdatusta. Newton ajautuu piilosille suomaalle karanneiden orjien seuraan ja myöhemmin joukkoon liittyy muitakin rintamakarkureita. Näistä muotoutuu Newtonin johdolla vastarintaliike, joka julistautuu "Free State of Jones" nimiseksi omaksi vallakseen. Yhdessä he vastustavat esimerkiksi sotajoukkojen harjoittamaan ryöstelyä ja Newton itse ajaa myös tasa-arvoisempaa kohtelua rotujen välille, mutta tästä jälkimmäisestä ei olla täysin yhtä mieltä porukan sisällä. 

Free State of Jonesin tarinapohja on todella mielenkiintoinen ja tämän tyyppiset elokuvat nyt muutenkin kiinnostavat itseäni aina. Ihmettelin vain jo ennakkoonkin miten tästä ei ole ollut mitään pöhinää yhtään missään, kun kuitenkin "sisällissota-aiheinen elokuva, jossa pääosassa Matthew McConaughey". Myöhemmin selvisi, että elokuva on flopannut markkinoittensa puolesta, eikä nyt ilmeisesti ole vakuuttanut kriitikoitakaan sen suuremmin. Nähtyäni Free State of Jonesin, ymmärrän osittain miksi. 

Ongelmat ovat elokuvan rakenteessa ja suunnassa, tarina paisuilee ja punainen lanka on loppuvaiheessa hakusessa. Ajatus katoaa matkan aikana, vaikka vielä sitä tehdessä tuntui olevan jokin kiintopiste. Tulevaan sijoittuvat katkelmat olisi pitänyt suosiolla heittää kauas pois, ne vain sotkottaa paketin kasassa pysymistä entisestään. Hyviä ja voimakkaita teemoja on esillä, mutta niihin ei tartuta ihan niin ravistelevasti kuin olisi ollut suotavaa. Esimerkiksi jo rotusyrjintä olisi tuonut vielä puserretumpana ja keskitetympänä teemana paljon lisää emotionaalisesti. Elokuva on silti mielenkiintoinen, vaikka kesto näiden ongelmien takia tuntuukin. Olen tyytyväinen, että lähdin.

Matthew McConaughey on selkeästi valittu rooliinsa jo yhdennäköisyydenkin tähden, sillä ainakin tämän kuvan perusteella hän on jopa pelottavan samannäköinen Knightin kanssa. Itse näyttelijän osalta, olisi hänelle voitu antaa vielä enemmän mahdollisuuksia näyttää kynsiänsä, sillä Matthew nyt vaan on alansa osaava. 
 

                                                                      Hacksaw Ridge

Ohjaaja: Mel Gibson
Käsikirjoitus: Andrew Knight & Robert Schenkkan
Pääosissa: Andrew Garfield, Hugo Weaving, Rachel Griffiths, Nathaniel Buzolic, Teresa Palmer, Vince Vaughn, Sam Worthington, Luke Bracey, Ryan Corr, Richard Roxburgh, Luke Pegler, Richard Pyros, Ben Mingay, Firass Dirani & Goran D. Kleut
Kesto: 2h 11min
Ikäraja: 16

Hacksaw Ridge on niin ikään sodan maailmaan sijoittuva elokuva ja pohjaa myös tositapahtumiin ja todellisen henkilön tarinaan (tätä en tiennyt ennen katsomista!). Erona, että tämä on vielä selkeämmin sotaelokuva ja tässä tiedetään autenttisesta henkilöstä huomattavasti enemmän. Desmond T. Doss (Garfield) on vahvasti advetistisen perheen vesa, joka uskoo, että tappaminen on väärin. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta hän liittyy armeijan riveihin Toisen maailmansodan aikaisissa värväyksissä. Hän kuitenkin tekee jo alussa selväksi, että haluaa palvella maataan lääkintäjoukoissa, eikä suostu kantamaan asetta. Tämä ei ollut vielä siihen aikaan mikään vaihtoehto ja Desmondin tie armeijan koulutuksessa on erittäin kivinen, kun häntä vastaan tuntuvat kääntyvän kaikki. Desmond ei kuitenkaan luovuta helpolla ja "pääsee" viimein rintamalle asti Okinawaan. Aseeton sotilas, johon kukaan ei uskonut, osoittautuu arvokkaammaksi varaksi kuin tavallinen pyssymies.

Mel Gibson. Nimeen suhtaudun ihan pienellä varauksella, koska miehen elokuvat eivät ole olleet sieltä toiveikkaammasta päästä ja kärsimysnäytelmä saattaa lähteä lapasesta. Tämä kuitenkin oli nähtävä, sillä siinä haiskahti sellainen kipinä, että se voisi parhaassa tapauksessa onnistuessaan yltää jopa palkintokuvaksi. Hacksaw Ridge löi minut kyllä ihan kanveesiin ja minun on nostettava hattuani Gibsonille sekä muulle tekijätiimille. Sotaelokuvat ovat nappiin mennessään niin hienoja kaikessa raadollisuudessaan ja tämä nousi kyllä heti sinne omille kärkisijoille (ykköspaikalla edelleen Lone Survivor). Kuvaus, äänimaailma, hahmokehitys, näyttelijät, musiikki ja se myöhemmin lopputeksteissä opittu tositapahtumien pohja vielä pisteenä kaiken päälle. Ainoastaan miksi en ihan viiteen tähteen tämän kanssa menisi, olivat muutamat yliampuvat sankariglorifioinnit. 

Huikea sotaelokuva kerta kaikkiaan ja en ihmettelisi ehdokkuuksia ollenkaan. 



Trailereita en laita kummastakaan elokuvasta, koska molempien trailerit kertovat ihan liikaa juonesta
 

The Amazing Spider-man 2

Ohjaaja: Marc Webb
Musiikki: Hans Zimmer, Pharrell Williams & Johnny Marr
Pääosissa: Andrew Garfield, Emma Stone, Jamie Foxx, Dane DeHaan, Paul Giamatti, Sally Field, Martin Sheen, Chris Cooper & Felicity Jones
Kesto: 2h 15min
Ikäraja: 12

Peter Parker on alkanut yhä paremmin omaksumaan Spider-manin osan ja jopa nauttimaan sankarillisesta alter-egostaan, jolta löytyy naseva kommentti joka tilanteessa. Normaalimmassa elämässään isossa roolissa on parisuhde Gwen Stacyn kanssa, jota varjostaa Peterin osalta muistot Gwenin isän kuolemasta ja sen tuoma painava syyllisyys. Nuorten saatuaan koulunsa päätökseen ilmaantuu New Yorkiin Peterin vanha lapsuudenystävä Harry Osborn vierailemaan vielä isänsä kuolinvuoteella ja ottaakseen haltuun tämän yritysjättiläisen, OsCorp:n. Tavallisiin rötöstelijöihin verrattuna huomattavasti enemmän haastetta Hämiksen elämään tuo New Yorkin sähköverkkoa soitteleva Elektro, jolla on myös epätavallisen paljon kiinnostusta Hämikseen itseensä. 

Edellinen uudempi ja parempi Hämis elokuva The Amazing Spider-man kolahti pari vuotta sitten kunnolla, koska se vastasi enemmän näkemystäni (sarjakuviin pohjaavaa) todellisesta Hämäkkimiehestä. Kuten ensimmäisen elokuvan postauksessakin kerrotaan, on Spider-man ollut ainoa, johon itselläni on nostalginen sarjakuviin asti liittyvä side. Ja aivan kuten ensimmäisen osankin kohdalla, heräsi sisäinen pikkupoika oitis leffan alussa ja katselin koko kuvan fanituslasit päässä. The Amazing Spider-man 2 oli siis elokuvakokemuksena yhtä hypetyksen riemua.

Andrew Garfield on edelleen paras Spider-man, etenkin seittisankarin vermeissä ja kohtaamisissa pahisten kanssa, jolloin letkautuksia lentää yhtä paljon kuin seittiä. Myös Peterin osassa Andrew on loistava ja edelleen ihan Peterin näköinen ja oloinen. Valkokankaalta huokuu lisäksi Gwenin ja Peterin romanssi, vai pitäisikö sanoa Andrew:n ja Emman romanssi, ovathan he tosielämässä pariskunta. Aww.

Spider-manin lämmin suositus, jos sinusta löytyy pienikin ripe Hämiksen fania.

Leffan traileri ei ole mistään kotoisin, kuuntele sen sijaan erään Zimmerin sävellyksiä:



 
Seuraavat höpinät sisältävät SPOILEREITA elokuvasta ja ehkä tulevistakin elokuvista!!

The Amazing Spider-man 2 esittelee kokonaisuudessaan kolme uutta pahista yleisölle sekä Ravencroftin mielisairaalan. Menninkäinen ja Elektro ovat suuremmassa osassa tässä elokuvassa, mutta loppupuolella Rhinon "synty" kertoo jo tarinaansa tulevista elokuvista. Ensinnäkin kuin hyvin on päätetty toteuttaa nämä tulevat pahikset, eikä seurata ihan niin "kirjaimellisesti" sarjakuvien hahmojen ulkomuotoa. Tosiaan mystisen hattumiehen, joka esiintyi jo ensimmäisen elokuvan piilopätkässä, vaeltaessa OsCorp:n salaisella osastolla näemme vilauksena Rhinon puvun lisäksi, Mustekalan sekä Korppikotkan mekaaniset puvut. Olen nuuskinut sen verran ympäri internettiä, että tuo mystinen hattumies on The Gentleman, joka tulee kokoamaan ilmeisesti pahamaineisen Kuuden koplan. 

Gwenin kuoleman ei pitäisin olla spoileri kellekään, mutta varuiksi se olkoon varoituksen alapuolella. Seuraavissa elokuvissa voimme odottaa siis Mary Janen ilmaantumista, ei ehkä juuri seuraavassa, mutta ainakin sitä seuraavassa. Alunperin MJ meinasi olla jo tässä elokuvassa ja häntä esittämässä Shailene Woodley, mutta onneksi kumpikaan ei tapahtunut. Elokuvan keskitys yhteen romanssiin ja sen traagiseen päättymiseen oli erittäin fiksu päätös. Shailene taas ei olisi mielestäni sopinut ollenkaan Mary Janen esittäjäksi, enkä tosiaankaan halua nähdä myöskään Kristen Dunstia siinäkään enää, vaikka edellisissä räpellyksissä olikin. Muista naishahmoista tajusin vasta leffan jälkeen, että herttinen siellähän oli jo tuleva Black Cat eli Harryn assistentti Felicia. Sarjiksien puolellahan Felicialla ja Hämiksellä on ollut sutinaa, niin tämän tähden mietin josko MJ laitetaan vielä hyllylle ja leffan sutinakiintiön täyttää nämä kaksi. Katsotaan.

Viimeisenä übersiisti loppupätkä tulevasta X-menistä on mainitsemisen arvoinen, ihan jo siitä syystä koska X-men ja koska Jennifer Lawrence. Tajusin taas jälkijunassa First Class:n katsomisen jälkeen kohtauksessa olleen ainakin yhden muun tutun mutantin (Havok). Siistiä on myös, että vaikka kyseessä on eri tuotantoyhtiöt, on kerrankin joku suostunut hölläämään vähän fanien (rahan) vuoksi, joten pätkä on saatu paikalleen. Tämä vähän parantaa haavoja siitä, että emme näe samoja naamoja Quick Silverinä ja Scarlett Witch:nä kahdessa eri tuotantoyhtiöiden Marvel leffoissa (Days of Future Past & Age of Ultron), kun se olisi ollut ehkä parhainta ikinä näin fanin näkökulmasta.... mutta raha puhuu. 

The Amazing Spider-man

Ohjaaja: Marc Webb

Musiikki: James Horner

Pääosissa: Andrew Garfield, Emma Stone, Sally Field, Martin Sheen, Rhys Ifans, Denis Leary, Campbell Scott, Irrfan Khan & Chris Zylka

Kesto: 2h 16min

Ikäraja: 12

Uudelleen startattu Spider-man kertoo jälleen hieman nörtihtävän teinipojan, Peter Parkerin, muutoksesta supersankariksi. Viimeisimmästä sarjasta poiketen Amazing Spider-man on kiedottu Peterin kasvutarinan ympärille ja hänen menneisyyttään kolutaan enemmän. Peterin menetettyä vanhempansa hän jäi pysyvästi setänsä ja tätinsä luokse asumaan, mutta edelleen hänen mielessään tykytti kysymykset vanhempiensa kohtalosta ja löydettyään isänsä laukun sisältöineen tämä kirvoittaa häntä yhä enemmän. Välissä tulee geenimuunnellun hämähäkin purenta, josta ei luojan kiitos tehdä koko elokuvan päänumeroa. Mystiset paperit johtavat tohtori Connorsin jäljille, joka työskenteli Peterin isän kanssa. Connors ja Peterin isä yrittivät yhdessä löytää keinoa hyödyntää eläinkunnan ominaisuuksia ihmisissä. Erityisesti Connors haikailee edelleen toisen käden perään, jonka hän pystyisi teoriassa kasvattamaan uudelleen, jos hän omaisi saman kyvyn kuin liskot kasvattaessaan häntänsä takaisin. Peter, jolta löytyy aivokapasiteettia, kuin myös isänsä salaiset muistiinpanot, alkaa auttaa Connorsia tavoitteessaan. Arkielämän puolella Peter alkaa hengailemaan tytön kanssa, jonka kuvaa hän on pitänyt koneensa taustakuvana. Gwen Stacy ei jää älykkyydessä Peterille toiseksi ja on muutoinkin kaikkea muuta kuin avuton neito. Gwenin isä on poliisipäällikkö, joka on saanut väärän ensivaikutelman Spider-manista ja tahtoo pidättää tämän. Eikä siinä vielä kaikki, Gwen myös työskentelee tohtori Connorsin alaisuudessa harjoittelijana. Piakkoin kaupungissa aletaan tehdä havaintoja uudesta lajista, jättimäisestä liskosta. 

Spider-man on ollut aina suosikkisupersankareitani, pitkälti jo siksi, että se on oikeastaan ainoa, jota olen pienenä sarjakuvana lukenut. Minulla siis on hämiksen kohdalla aina ollut jonkinlainen ajatus siitä, miltä hämiksen tulee näyttää ja kuulostaa. Nämä kolme edellistä Sam Raimin hämähäkki kuvaa on nykyisten rimaa reippaasti nostavien supersankarikuvien valossa aivan täyttä munakokkelia. Henkilökohtaisella tasolla tämä on harmituttanut suuresti minua, koska monista muista sarjishahmoista on onnistuttu tekemään niin loistavia leffoja: Thor, Kapteeni Amerikka, The Avengers, X-men: first class ja puhumattakaan siitä, mitä Nolan teki Batmanille. Mutta entä minun hämikseni? Tykkään Tobey Maguiresta todella todella paljon missä tahansa muussa kuin hämähäkkimiehen trikoissa. Yksinkertaisesti herra kun ei millään muotoa näytä hämähäkkimieheltä, vaan virnuilevalta kääpiöltä trikoissa (Sori Tobey). Saatika sitten tämä Mary Jane yritelmä, joka näyttää vielä vähemmän siltä miltä sarjakuvissa ja ei kuuluisi hahmona ensimmäiseen elokuvaan, jos nyt tarkkoja ollaan. Samat toteamukset kuin Tobeyn kohdalla eli Kristenistäkin pidän näyttelijänä, mutta tässä on roolitus vain mennyt metsään. Erityisesti trilogian kolmas osa on vain jotain niin kaukana siitä mitä sen pitäisi olla, että olin jo luopunut toivosta hämiksen suhteen. 

On varmasti sanomattakin selvää, että menin hyvin varautuneesti katsomaan uutta The Amazing Spider-man elokuvaa. Alkuun jo huomasin ilokseni, että elokuvaan oli haettu hieman tummempaa sävyä aina hämiksen trikoita myöten. Päähenkilökeskeinen kehitystarina oli lähestymistapana toimiva ja aloin tuntea pientä toivon kipinää. Koulumaailman kuvaukset eivät tuntuneet irrallisilta lässynlässynläältä, vain kerrankin istuivat elokuvaan ja olivat mielenkiintoista seurattavaa. Monen onnistuneen ja itseni hyväksymän kohdan myötä, päästiin sitten tulikokeeseen: Spider-maniksi muuntautumiseen. Jo trailerin perusteella olin ollut sitä mieltä, että Garfield näyttää Peteriltä, mutta en ollut vielä varma miltä hän näyttäisi ja kuulostaisi Hämiksen tamineissa. Ottakaa huomioon, että kaikkien traumojen jälkeen itsesuojeluvaistoni oli kuitenkin asetettu aika korkealle. Vielä maskin päälle laitettuaan ei mitään erityistä, mutta sitten kun Hämis pääsi aukomaan ensimmäisen kerran päätänsä pahiksille, aloin nähdä viimein sen oikean Hämiksen elokuvassa. Viimeistään tunsin kylmät väreet, kun Hämähäkkimiestä kuvattiin kauempaa seisomassa jonkin rakennuksen päällä paino toisella jalalla juuri tismalleen siinä asennossa kuin olin samaisen hahmon nähnyt niin monesti sarjakuvan sivuilla. Siinä se oli! Minun hämikseni!

The Amazing Spider-man ei varmaankaan elokuvallisesti ollut niin ihmeellinen, mutta minä annoin itseni sokaistua fanituksesta ja kunnolla. Minulle riitti kun näin sen, mitä olin halunnut nähdä jo pitkään ja siksi tämä siirtyy suosikkeihini. Andrew Garfield istuu hämiksen trikoisiin kuin nakutettu ja toivon ettei Maguirea päästetä enää pujahtamaan niihin. Alkuperäisestä trilogiasta voisi kuitenkin napsaista tähän yhden hahmon tuleviin osiin, nimittäin Jamesonin, joka oli harvoja asioita, jotka toimi edellisissä leffoissa. Näin hyvän hämiskokemuksen jälkeen odotan innolla seuraavia osia ja erityisesti sitä kenet valitaan Mary Janeksi, jos vaikka sekin menisi vihdoin nappiin. 

Suosittelen Spider-man faneille, jotka ovat etsineet sankariaan yhtä epätoivoisesti kuin minä. Hän on viimein täällä.