Transformers 3

Ohjaaja: Michael Bay
Käsikirjoitus: Ehren Kruger
Pääosissa: Shia LaBeof, Josh Duhamel, John Turturro, Tyrese Gibson, Rosie Huntington-Whiteley & Patrick Dempsey
Ikäraja: 11
Kesto: 2h 34min

Transformers: Kuun pimeä puoli starttaa kuulentojen ajalta, kun astronautit löytävät kuusta pakkolaskun tehneen muukalaisaluksen. Myöhemmin selviää tämän liittyvän keskeisesti Autobottien ja Decepticonien iänikuiseen välienselvittelyyn. Sillä aikaa sankarimme Sam Witwicky aikaisemmista uroteoistaan huolimatta kamppailee työhaun ja tavallisen romu autonsa kanssa. Miehiseen egoon kolauksia tuo muun muassa se seikka, että uusi tyttöystävä tienaa rutosti enemmän ja käytännöllisesti katsoen elättää Samin. Autobotit elävät maapallolla auttaen ihmisiä heidän pienen mittakaavan konflikteissaan, mutta aina valmiina todellisten vihollistensa paluuseen. Decepticonit totetuttavatkin katalia suunnitelmiaan kaikessa hiljaisuudessa ja ennenkuin niistä päästään todella selville, ollaan jo syvällä suossa.

Transformes 3 on ihan viihteellinen toimintapläjäys, josta kuitenkin löytyy paljon kritisoitavaa. Alku on lupaava yhdistellen taidokkaasti historiallista matskua autobotteihin aina itse tarinasta kuvakulmiin. Tämän jälkeen elokuva ei sitten kävele enää yhtä suorassa, vaikka yritystä pilkahtelee siellä täällä.


Sam Witwicky hahmo vielä menee, mutta esimerkiksi hänen vanhempien täysin turha esiintyminen aiheuttaa vain kysymyksen "Miksi, oi miksi??". Niin ikään uusi tyttö on fyysisesti häikäisevä ilmestys, mutta taas aivan hyödytön henkilö. Henkilökohtaisesti ajatellen Sam olisi voinut pysyä sinkkuna, kun kerran Megan Fox oli saanut potkut ja hänen hahmonsa ero Samista kuitataan mahdollisimman nopeasti epämääräisillä selityksillä. Näin elokuvan ei olisi edes tarvinnut pysähtyä miettimään tälläisiä asioita, joihin sillä ei ole alkuunkaan riittävää syvyyttä ja käsittelykykyä. Sivuhahmojen joukosta löytyy toimivampia tapauksia: aikaisemmista osista tuttu Simmons, hänen avustajansa Dutch ja elokuvan ainoa kunnollinen naishahmo Mearing. Lisäksi ilolla katselee personoituja autobotteja, jotka on edelleen niin upean näköisiä ja kuuloisia.

Kaikesta kriitikistään ja lievestä liikapituudestaan huolimatta, ei tämän katsomisen kaduta. Moni aidosti siisti toimintakohtaus vastaa tarpeeseen ja auttaa yli kuoppien. Yllättäen 3D on jopa jossain käytössä. Ensimmäisen Transformes elokuvan tasolle en usko että koskaan päästään näillä jatko-osilla, mutta ne ajavat kuitenkin oman tarkoituksensa toimintaviihteenä.

Artun juttu samasta elokuvasta täällä