Men in Black 3

Ohjaaja: Barry Sonnenfeld

Musiikki: Danny Elfman

Pääosissa: Will Smith, Tommy Lee Jones, Josh Brolin, Emma Thompson, Jemaine Clement, Michael Stuhlbarg & Alice Eve

Kesto: 1h 45min

Ikäraja: 12

Elokuva starttaa kun Elukka-Boris (Jemaine Clement), viimeinen lajinsa edustaja, pakenee Nicole Scherzingerin avustuksella kuunkamaralla sijaitsevasta huippuvartioidusta vankilasta. Boriksen motivaation lähde on sumeilematon kosto agentti K:lle (Tommy Lee Jones), joka aikoinaan pamautti tämän käden pellolle ja pisti rautoihin. Lisäsuunnitelmana on se perinteinen maailmanvalloitus lajitovereittensa eli boglodiittien armeijalla. Boglodiitit ovat kuolleet sukupuuttoon ja menetettyä kättähän ei niin vain saada takaisin, eihän? Ei, ellei matkusta ajassa taaksepäin ja muuta historian kulkua ja niin juuri Boris aikoo tehdä. Nykyajassa historian uudelleen kirjoittamisen tuntuu huomaavan vain agentti J (Will Smith) huudellen mystisesti kadonneen K:n perään, jonka näki vasta edellisenä päivänä. Viraston narut käsissä pitävä agentti O (Emma Thompson) tietää valaista J:tä K:n kuolleen yli 40 vuotta sitten. Toivuttuaan shokista ja hahmotettuaan koiran olevan haudattuna, on J:llä edessä matka menneisyyteen.

Men in Black 3 on yksi kesän piristävämpiä tapauksia, etenkin jos muistat vielä elävästi tämän kaksi mainiota edeltäjää. Elokuva on menevä ja lämmittää mieltä, vaikka ei olekaan ihan niin mahti kuin ensimmäinen tekele, mutta niinhän se tuppaa aina menemään. Aikamatkailussa on elokuvan kannalta olemassa riskinsä, mutta ainakaan tämä tahvo ei huomannut asiassa mitään puutteita. Itse aikahyppy on, etenkin ensimmäisellä kerralla, aivan superia katsottavaa enkä tarkoita nyt 3D:n puitteissa, vaan tekijöiden mielikuvituksen puitteissa. Menneisyyden 60-luku näyttää sekä kuulostaa makealta ja kulttuurierot on myös huomioitu hauskasti.


Suuressa osassa on jälleen pääparin kemia ja yhteinen sanailu, joka on edelleen yhtä messevää. Menneisyyden K eli Josh Brolin on omaksunut K:n olemuksen prikulleen, mutta edustaa myös aikaa, jolloin herra oli vähemmän örmy. Emma Thompson agentti O:na on parhaimmillaan hautajaiskohtauksessa. Nuorempi O eli Alice Eve ei taas jää millään mieleen. Outo tulevaisuuteen katselija Griffin vaikutti konehuoneesta vilkaisulla ärsyttävältä, mutta näin kokonaiskuvan nähtyäni hänhän on oikein lupsakka ja tosi hauska. Kaikista supereinta oli kuitenkin Andy Warhol ja hänen pippalonsa! Keittopurkeista ja Marilyn kuvistaan tunnettu taiteilija päästään näkemään aivan uudenlaisessa ja varsin oivaltavassa valossa.

Kyllä suosittelen



Kaikissa MIB-elokuvissa olen tykännyt pääbiiseistä kuin hullu puurosta ja vaikka uusimmassa kahdesta muusta poiketen ei ole Will Smithin kipaletta, pistää Back in time yhtälailla jammattamaan: