Ice Age 4: Mannerten mullistus

Ohjaaja: Steve Martino & Mike Thurmeier

Musiikki: John Powell

Pääosissa: Ray Romano, John Leguizamo, Denis Leary, Queen Latifah, Seann William Scott, Josh Peck, Jennifer Lopez, Keke Palmer, Chris Wedge, Peter Dinklage, Karen Disher, Drake, Nicki Mijah, Nick Frost, Wanda Sykes, Patrick Stewart & monia muita

Kesto: 1h 31min

Ikäraja: 7

Jo neljännes jääkauden sankareitten seikkailu repäisee itsensä käyntiin, kun ikuinen tammenterhon metsästäjä orava saa loppumattoman jahtinsa ansiosta aikaan mannerten mullistuksen. Samaan aikaan Sid on edelleen huoleton laiskiainen, Diego sopivasti kesyyntynyt sapelikissa ja mammutti Manny puolestaan kamppailee isän roolinsa kanssa. Mannyn tytär "Kirsikka" Peaches on omia rajojaan venyttävässä iässä ja isäpappa ei osaa olla pikkutyttönsä kasvettua liian isoksi. Äiti mammutti Ellie suhtautuu asiaan kypsemmin, mutta muistuttaa tyttöään, että pysyy omana itsenään, vaikka kuinka komeita nuoria mammuttipoikia olisikin. Sidin perhe tekee kyläilyn yhden pysähdyksen taktiikalla ja jättää jälkeensä ylimääräisen painolastin eli Sidin höperöityneen mummon. Sitten tulee sen mullituksen tärinät sekä tutinat ja pääkolmikko lisänä Sidin mummo joutuu erilleen muista elukoista ja perheistään jäälautalle. Taakse jääneet pyrkivät turvaan lähestyvän mannerlaatan reunan alta kohti mannersiltaa. Kolmikko kera mummon ajelehtii yhä kauemmas, mutta aikoo tehdä kaikkensa päästäkseen takaisin. Huiman merimatkan aikana sattuu ja tapahtuu jos jonkinmoista aina myrskyistä merirosvoihin. 

Ensimmäinen Ice Age oli todella mainio tapaus, tarina pysyi koossa ja hykerryttävän hauskoja hetkiä riitti. Harmillista kyllä, kaikki jatko-osa tekeleet ovat jääneet niin kauas ensimmäisen loistosta. Näin on myös Mannerten mullistuksen kohdalla, vaikka se peittoaa kyllä selvästi kolmannen osan, mutta siihen nyt ei tarvita paljoa. Mikä tässä nyt sitten on vikana? Ensinnäkin sisällöstä uupuu se jokin ydin, vaikka yritystä onkin korostaa perhettä ja sen tärkeyttä. Tapahtumapläjäykset ovat hektisiä, mutta niitä on käytetty enemmänkin paikkaamaan sisällön puutteita kuin omassa roolissaan tarinan kuljettajina. Tarinassa ei tunnu olevan selkeää huippukohtaa, vaan useita sellaisia, jotka eivät tunnu niin mahtavilta, koska ne syövät tehoa toisistaan. Toinen merkittävä puute itselleni on, että en ole aidosti mukana merkittävien hahmojen menossa ja tunteissa. Se on erittäin harmillista, koska kyseessä on kuitenkin hienot hahmot, joista saisi irti enemmänkin. 

Näyttävyyttä ei Mannerten mullistuksesta kuitenkaan puutu, kuten yleensä on nykyajan animaatiokuvissa. Vesi ja jää erityisesti on upean ja käsinkosketeltavan näköistä. Isojen asioiden kuten mannerlaatan ja jäälaivojen mahtipontisuus ei jää huomaamatta. Kaikki merellä tapahtuva onkin mielenkiintoisinta seurattavaa ja siihen on saatu pieni ripaus aitoa merirosvohenkeä, mutta sitä olisi voitu kaataa mukaan ronskimmin. Merelle päästessä tuntuu tekijöiden heränneen puolikoomasta ja pääsevän tekemään vihdoin elokuvaa. Kun palaamme taas maan kamaralle, he tuntuvat tylsistyneen jälleen. 

Päähahmoihin olisin halunnut lisää henkeä. Sidin mummo on mainio lisä ja iso osa siinä on kiitos ääninäyttelijä Wanda Sykesille, jolla on niin omalaatuisen ihana ääni. Jalustalle haluan myös nostaa piraattikapteeni paviaanin, jolle äänen antaa Game of thrones sarjasta tuttu Peter Dinklage. Lisäksi tykkäsin hirmuisesti kaikista otuksista, jotka eivät puhu mitään selkokieltä eli vakiosuosikki oravasta ja niistä pikku jyrsiöistä. Noin muuten hahmoja tuntui olevan ihan liikaa tai ainakin liikaa yrittämässä olla esillä ja jäädä mieleen. Kaiken maailman karvaiset ja karvattomat olennot, joista jokaisen pitää vähintään sanoa yksi repla ja mahdollisesti vielä tuoda nimikin esille, vievät tehoa pääkolmikosta. 

Ice Age 4: Mannerten mullistus on sellain ihan kiva, mutta ei jätä jälkeensä mitään merkittävää. Lapsikatsojat saavat takuulla irti enemmän. 


 

PS. Katsoin siis alkuperäisen englanninkielisen version, mutta suomenkielisessäkin versiossa on puolensa (lue: Santeri Kinnunen)