The Amazing Spider-man

Ohjaaja: Marc Webb

Musiikki: James Horner

Pääosissa: Andrew Garfield, Emma Stone, Sally Field, Martin Sheen, Rhys Ifans, Denis Leary, Campbell Scott, Irrfan Khan & Chris Zylka

Kesto: 2h 16min

Ikäraja: 12

Uudelleen startattu Spider-man kertoo jälleen hieman nörtihtävän teinipojan, Peter Parkerin, muutoksesta supersankariksi. Viimeisimmästä sarjasta poiketen Amazing Spider-man on kiedottu Peterin kasvutarinan ympärille ja hänen menneisyyttään kolutaan enemmän. Peterin menetettyä vanhempansa hän jäi pysyvästi setänsä ja tätinsä luokse asumaan, mutta edelleen hänen mielessään tykytti kysymykset vanhempiensa kohtalosta ja löydettyään isänsä laukun sisältöineen tämä kirvoittaa häntä yhä enemmän. Välissä tulee geenimuunnellun hämähäkin purenta, josta ei luojan kiitos tehdä koko elokuvan päänumeroa. Mystiset paperit johtavat tohtori Connorsin jäljille, joka työskenteli Peterin isän kanssa. Connors ja Peterin isä yrittivät yhdessä löytää keinoa hyödyntää eläinkunnan ominaisuuksia ihmisissä. Erityisesti Connors haikailee edelleen toisen käden perään, jonka hän pystyisi teoriassa kasvattamaan uudelleen, jos hän omaisi saman kyvyn kuin liskot kasvattaessaan häntänsä takaisin. Peter, jolta löytyy aivokapasiteettia, kuin myös isänsä salaiset muistiinpanot, alkaa auttaa Connorsia tavoitteessaan. Arkielämän puolella Peter alkaa hengailemaan tytön kanssa, jonka kuvaa hän on pitänyt koneensa taustakuvana. Gwen Stacy ei jää älykkyydessä Peterille toiseksi ja on muutoinkin kaikkea muuta kuin avuton neito. Gwenin isä on poliisipäällikkö, joka on saanut väärän ensivaikutelman Spider-manista ja tahtoo pidättää tämän. Eikä siinä vielä kaikki, Gwen myös työskentelee tohtori Connorsin alaisuudessa harjoittelijana. Piakkoin kaupungissa aletaan tehdä havaintoja uudesta lajista, jättimäisestä liskosta. 

Spider-man on ollut aina suosikkisupersankareitani, pitkälti jo siksi, että se on oikeastaan ainoa, jota olen pienenä sarjakuvana lukenut. Minulla siis on hämiksen kohdalla aina ollut jonkinlainen ajatus siitä, miltä hämiksen tulee näyttää ja kuulostaa. Nämä kolme edellistä Sam Raimin hämähäkki kuvaa on nykyisten rimaa reippaasti nostavien supersankarikuvien valossa aivan täyttä munakokkelia. Henkilökohtaisella tasolla tämä on harmituttanut suuresti minua, koska monista muista sarjishahmoista on onnistuttu tekemään niin loistavia leffoja: Thor, Kapteeni Amerikka, The Avengers, X-men: first class ja puhumattakaan siitä, mitä Nolan teki Batmanille. Mutta entä minun hämikseni? Tykkään Tobey Maguiresta todella todella paljon missä tahansa muussa kuin hämähäkkimiehen trikoissa. Yksinkertaisesti herra kun ei millään muotoa näytä hämähäkkimieheltä, vaan virnuilevalta kääpiöltä trikoissa (Sori Tobey). Saatika sitten tämä Mary Jane yritelmä, joka näyttää vielä vähemmän siltä miltä sarjakuvissa ja ei kuuluisi hahmona ensimmäiseen elokuvaan, jos nyt tarkkoja ollaan. Samat toteamukset kuin Tobeyn kohdalla eli Kristenistäkin pidän näyttelijänä, mutta tässä on roolitus vain mennyt metsään. Erityisesti trilogian kolmas osa on vain jotain niin kaukana siitä mitä sen pitäisi olla, että olin jo luopunut toivosta hämiksen suhteen. 

On varmasti sanomattakin selvää, että menin hyvin varautuneesti katsomaan uutta The Amazing Spider-man elokuvaa. Alkuun jo huomasin ilokseni, että elokuvaan oli haettu hieman tummempaa sävyä aina hämiksen trikoita myöten. Päähenkilökeskeinen kehitystarina oli lähestymistapana toimiva ja aloin tuntea pientä toivon kipinää. Koulumaailman kuvaukset eivät tuntuneet irrallisilta lässynlässynläältä, vain kerrankin istuivat elokuvaan ja olivat mielenkiintoista seurattavaa. Monen onnistuneen ja itseni hyväksymän kohdan myötä, päästiin sitten tulikokeeseen: Spider-maniksi muuntautumiseen. Jo trailerin perusteella olin ollut sitä mieltä, että Garfield näyttää Peteriltä, mutta en ollut vielä varma miltä hän näyttäisi ja kuulostaisi Hämiksen tamineissa. Ottakaa huomioon, että kaikkien traumojen jälkeen itsesuojeluvaistoni oli kuitenkin asetettu aika korkealle. Vielä maskin päälle laitettuaan ei mitään erityistä, mutta sitten kun Hämis pääsi aukomaan ensimmäisen kerran päätänsä pahiksille, aloin nähdä viimein sen oikean Hämiksen elokuvassa. Viimeistään tunsin kylmät väreet, kun Hämähäkkimiestä kuvattiin kauempaa seisomassa jonkin rakennuksen päällä paino toisella jalalla juuri tismalleen siinä asennossa kuin olin samaisen hahmon nähnyt niin monesti sarjakuvan sivuilla. Siinä se oli! Minun hämikseni!

The Amazing Spider-man ei varmaankaan elokuvallisesti ollut niin ihmeellinen, mutta minä annoin itseni sokaistua fanituksesta ja kunnolla. Minulle riitti kun näin sen, mitä olin halunnut nähdä jo pitkään ja siksi tämä siirtyy suosikkeihini. Andrew Garfield istuu hämiksen trikoisiin kuin nakutettu ja toivon ettei Maguirea päästetä enää pujahtamaan niihin. Alkuperäisestä trilogiasta voisi kuitenkin napsaista tähän yhden hahmon tuleviin osiin, nimittäin Jamesonin, joka oli harvoja asioita, jotka toimi edellisissä leffoissa. Näin hyvän hämiskokemuksen jälkeen odotan innolla seuraavia osia ja erityisesti sitä kenet valitaan Mary Janeksi, jos vaikka sekin menisi vihdoin nappiin. 

Suosittelen Spider-man faneille, jotka ovat etsineet sankariaan yhtä epätoivoisesti kuin minä. Hän on viimein täällä.