25. heinäkuuta 2012

Yön ritarin paluu


Ohjaaja: Christopher Nolan
Musiikki: Hans Zimmer
Pääosissa: Christian Bale, Michael Caine, Tom Hardy, Anne Hathaway, Marion Cotillard, Gary Oldman, Morgan Freeman & Joseph Gordon-Levitt
Kesto: 2h 43min
Ikäraja: 12

Ohjaajajumala Nolanin Batman trilogian viimeinen osa Yön ritarin paluu on tannerta jyrisyttävä elokuva. Edellisen osan tapahtumista on kulunut kahdeksan vuotta ja sinä aikana Batman, josta on tullut etsutty rikollinen, on kadonnut maan uumeniin. Tänä rauhan aikana myös rampautunut Bruce Wayne on vetäytynyt oman loukkoonsa piiloon maailmalta.Aina uskollinen Alfred on yrittänyt saada eloa Wayneen, mutta heikoin tuloksin. Tarvitaan eräs naispuolinen ammatilais murtovaras, jotta Bruce Wayne lähtee liikkeelle. Kissamainen nainen on kuitenkin vain tikku sormessa verrattuna siihen, mikä odottaa Gothamia. Gothamia on koeteltu ennenkin, mutta se ei voi mitenkään olla varautunut Banen kaltaiseen häikäilettömään, julmaan ja vielä älykkääseen lihaskimppuun. Bane aikoo jatkaa suunnitelmiaan, kunnes Gotham on vain tuhkakasa. Batmanin on aika palata, mutta onko vastus liian ylivoimainen jopa hänelle?

Yön ritarin paluu piti vahvasti otteessaan koko sen kahden tunnin ja neljänkymmenenkolmen minuutin ajan. Yön ritariin verrattaessa kokonaisuus ei ole niin kompakti, mutta tässä mennäänkin alati kasvavan uhan mukaan yhä syvemmälle kaaokseen. Elokuvan suurin voimavara on juuri siinä tunnelmassa, jonka se tarjoaa ja joka erään nerokkaan säveltäjän avulla nousee potenssiin kymmenen. 

Olen innostunut hirweästi hamahelmistä, joten tälläinen killui mun kaulassa ensi-illassa

Nolanilla on aina ollut loistavaa silmää mitä tulee näyttelijävalintoihin. Sarjakuvien kantilta katsottuna herra onnistuu tekemään mille tahansa hahmolle "kasvojen kohotuksen" ja tekemään heistä tuhottoman mielenkiintoisia. 

Ensinnäkin tämä pahiksen köriläs Bane, joka esiintyi myös (uskokaa tai älkää) vuoden 1997 elokuvassa Batman ja Robin Myrkkymuratin kätyrinä. En olisi ikinä uskonut kyseessä olevan sama hahmo! Muutoinkin taustatietojen pohjalta epäilin josko tästä Bane hahmosta on herättämään minussa mitään mielenkiintoa. Bane oli kuitenkin erittäin onnistunut tapaus ja sai todella luotua pelkoa jo fyysisellä olemuksellaan minussa katsojana. Lihasten lisäksi hahmossa on vielä niin paljon enemmän ja Tom Hardy maskin alla ollessaankin välittää uskomattoman hyvin tunteita.

Toinen tärkeä ja onnistunut lisä on Selina Kyle, joka on siis kissanainen, vaikka sitä ei erikseen missään kohtaa mainita tai alleviivata. Lähestymistapa poikkeaa aikaisemmista Halle Berry ja Michelle Pfeifferin kissanaisista sillä, että nyt ei ole lähdetty liikkeelle naisesta, joka pukeutuu kuin kissa. Ei keskitytä siihen miksi hän on kissanainen, saatika sitten miten hänestä tuli kissanainen vaan kissa on jätetty suosiolla kotiin. Hathawayn kissanainen on lahjakas ja notkea murtovaras siinä missä edeltäjänsäkin, mutta hän on vain paljon realistisempi ja samalla syvällisempi hahmo. Olin enemmän kuin iloinen kun huomasin, ettei hänen päässään ole kissan korvat, vaan jonkinlaiset lasit, jotka vain näyttävät korvilta nopealla vilkaisulla.

Yön ritarin paluu lähentelee täyteläistä viiden tähden elokuvaa ja se on ehdottomasti katsottavin tapaus hetkeen.


PS. Sama traileri Star Wars versiona täällä!

2 kommenttia:

  1. Samaa mieltä ^^
    Ite pidin tästä kokonaisuutena jopa enemmän ku aikasemmasta. LEffan aikana mulla oli aidosti sellanen epäuskon tunne. Ja lopussa oli oikeasti yllättävä juonenkäänne.
    Ja kutkuttavasti jäi myös tarina auki, jos joku haluais (ja osais) jatkaa ^^

    VastaaPoista
  2. Nolan hallitsee nää yllätykset kyllä hyvin kuin myös sen, että jätetään katsojalle hieman jotain mistä voi sitten mielessään rakennella. Toivon kyllä, että jos tätä jatketaan, vaikka sen kissanaisen oman elokuvan muodossa, niin siinä on edelleen sama tiimi tekemässä :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...