Lincoln

Kuva täältä

Ohjaaja: Steven Spielberg
Musiikki: John Williams
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Sally Field, David Strathairn, Joseph Gordon-Levitt, Tommy Lee Jones, Lee Pace, James Spader, Hal Holbrook, Jared Harris, John Hawkes, Gloria Reuben & Michael Stuhlbarg
Kesto: 2h 30min
Ikäraja: 12

Lincoln kertoo tietenkin itse Abraham Lincolnista ja tämän elämän merkittävimmistä neljästä kuukaudesta, jotka osoittautuivat hänen viimeisiksi elinkuukausikseen. Sisällissodan runnellessa Yhdysvaltoja, on Lincolnilla tavoitteena rauhan lisäksi lopettaa orjuus ajamalla läpi perustuslain 13. lisäys. Voittoon tarvitaan lisää ääniä melkein keinolla millä hyvänsä, eikä edes kaikki Lincolnin asiaa kannattavat ole varmoja, onko lisäys juuri nyt ajankohtainen ja edistääkö se rauhan saavuttamista. Kotirintamalla on omat taistelunsa kiivaan vaimon kanssa ja vanhemman pojan sotaan lähdön kanssa.

Eniten Oscar-ehdokkuuksia kahminut Lincoln, on kyllä ahminut enemmän kuin tarvisi. Kaikilta näiltä oscar-kuvilta rohkenen odottaa jotakin erikoisempaa, mutta tässä sitä ei kyllä ollut. Melkein elokuvan kaksi ensimmäistä tuntia on rehellisesti sanoen tylsää katsottavaa. Vasta äänestyksen alettua lopullisena huipennuksena, on elokuva lähempänä sitä mitä halusi nähdä ja kokea. Vasta silloin kokee olevansa hetkessä mukana ja seuraavansa jotain hienoa. Kuitenkin, jos elokuvan hienointa kohtaa odottaessa pitää katsella läpi se kahden tunnin tylsyys, en tiedä onko se sen arvoista. Itse koen jaksavani istua draamakuvia hyvinkin maltillisesti läpi elokuvasta nauttien, niin en usko Lincolnin puisevuuden johtuneen omasta malttamattomuudestani.

Odotin Lincolnin olevan vastaavan hieno tarina versio Amerikan yhdestä tunnetuimmasta presidentistä, samaan tapaan kuin Kuninkaan puhe oli joka hetkeltä mielenkiintoista seurattavaa. Valitettavasti tämä ei yllä samalle viivalle alkuunkaan. Amerikassa kuva on iskenyt ilmeisesti kuin häkä, mutta tämä nyt varmasti vetoakiin enemmän heihin kun kyseessä on oma historia, mutta elokuvan nähtyäni ihmettelen silti moista ylistystä ja noin roimaa akatemian tunnustusta.

Yhdestä tunnustuksesta tai kahdestakin olen kyllä poikkeuksellisesti samaa mieltä akatemian kanssa: miespääosa ja maskeeraus. Olin osittain tätä mieltä jo elokuvaa katsellessa, mutta se vahvistui vielä myöhemmin, kun katselin Daniel Day-Lewisin haastattelua hänen omalla pärställään, omalla äänellään ja omalla aksentillaan. Herra on todella muuntautumiskykyinen ja lahjakkuutta ei voi kiistää. Itse Lincolnin hahmo oli myös mieluinen ja eritoten hänen tarinointi ja turinointi vaiheensa olivat hyviä hetkiä elokuvassa Day-Lewisin vieno virne ja pilke silmäkulmassa mukaan ympättynä. 
Sivuosissa ja vielä sivummissa osissa on bongattavaa elokuvaihmisille, joka oli myös seikka, jolla jaksoi katsella kuvaa aavistuksen paremmin.

Lincoln on kyllä katsottava, mutta vaatii aiheeseen valmiiksi kiinnostusta ja pitkäjänteisyyttä. Ei ole kaikkien pala kakkua.


EDIT. Tajusin ettei Lincoln ole ehdolla maskeerauksesta. PÖH