17. helmikuuta 2015

Nouseva Jupiter


Ohjaaja: Andy & Lana Wachowski
Käsikirjoitus: Andy & Lana Wachowski
Pääosissa: Mila Kunis, Channing Tatum, Eddie Redmayne, Sean Bean, Douglas Booth, Tuppence Middleton, Maria Doyle Kennedy, Bae Doona, Gugu Mbatha-Raw, James D'Arcy & Terry Gilliam
Kesto: 2h 8min
Ikäraja: 12

Wachowskien viimeisin kyhäelmä Nouseva Jupiter kertoo venäläissyntyisestä Jupiterista (Mila Kunis), jolla ei ole hajuakaan todellisesta minästään. Jupiter kuuraa työkseen itseään rikkaimpien vessoja ja suurinpana haaveena on kerätä tarpeeksi tuohta ostaakseen kunnollisen kaukoputken. Jupiterin elämä mullistuu kertaheitolla, kun hän kohtaa geenimuunnellun sotilaan Cainen (Channing Tatum), joka pyrkii suojelemaan tätä muilta muukalaisilta. Jupiter onkin yllättäen avain koko universumin tulevaisuuteen.


Jotenkin kummassa päädyin sitten katsomaan kaikesta Oscar-huumasta huolimatta aivan tavallisen elokuvan, jolla ei ole mitään yhteyksiä tulevaan gaalaan (eikä sen puoleen tule varmasti olemaan seuraavaankaan). Jotenkin sitä ajatteli, että kai tämä nyt ihan hyvä on, vaikka Matrixien jälkeen Wachowskeilla on mennytkin elokuvallisesti pelkkää alamäkeä. Pilvikartastohan ei ollut huono, mutta sen hyvät puolet ovat täysin kirjan tarinan ansiota, ei sisarusten. Jupiterin katsominen toi kyllä hyvää vastapainoa Oscar-elokuviin, joista huonoinkin on ihan katsottavaa tavaraa. Tahattoman koomisia piirteitä omaava Jupiter muistutti hyvin siitä, millainen on oikeasti kökkö elokuva. 


Ihan alussa tekele vaikuttaa vielä suhteellisen mielenkiintoiselta, kun kaikki on vielä yhtä suurta mysteeriä ja odotat paketin rullautumista auki kuin lapsi jouluaamuna. Pienet kummallisuudet eivät niin tuntuvasti hypi silmille, tässä kohtaa ajattelet niiden olevan varmasti vain siistejä tyyliseikkoja. Jupiterin kuitenkin saadessa tietää yhä enemmän kohtalostaan, homma saa niin koomisia ja epäuskottavia piirteitä, että vähintään toinen kulmakarva on jatkuvasti koholla. Etsit merkkejä piilokamerasta, eikä niitä löydy. Hyvä luoja, nämä on tosissaan.

Visuaalisella puolellahan homma toimii oikein nätisti, mutta tarinan puolesta ei voi sanoa samaa. Ehkä osaavammissa käsissä olisi tästäkin raakileesta saatu kaikesta kohelluksesta huolimatta jotain viihdyttävämpää. Tarinapuolta voi kuitenkin sanoa jotenkin toimivaksi verrattuna hahmojen käyttäytymiseen ja luokattomaan huonoon dialogiin. Jupiteria vaivaa esimerkiksi Terra Nova-syndrooma: kohtaat uuden maailman, jollaista et olisi osannut kuvitellakaan ja reaktiosi on luokkaa "oho, aika jännä". Elin myös uskossa, että en kohtaa epäuskottavampaa rakastavaisten välistä keskustelua kuin Star Wars episodi 2:ssa, mutta nähtävästi sellainen on olemassa.


Mila Kunisia olen pitänyt karismaattisena näyttelijättärenä, mutta nyt tuntuu kuin hänelle ei olisi annettu muuta mahdollisuutta kun pudota jostakin joka halvatun välissä. Jacobista, siis anteeksi Cainesta, en edes ala valoittamaan sen enempää. Miellyttävää on kuitenkin seurata Sean Beanin näyttelemistä, sillä hän saa pökkelöt vuorosanatkin sisältämään jotain ytyä. Myös täysin läskiksi vetävä Redmayne ampuu yli, mutta ainakin itseäni viihdyttävästi. Harmillista on, että Somniakin näytellyt Bae Doona, jää ihan varjoon eittämättä mielenkiintoisen oloisella tulevaisuuden motoristi hahmollaan.

Nouseva Jupiter on erittäin laskusuhdanteinen elokuva


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...