26. helmikuuta 2016

Carol


Ohjaaja: Todd Haynes
Käsikirjoitus: Phyllis Nagy, pohjaa Patricia Highsmithin kirjaa The Price of Salt
Kuvaus: Edward Lachman
Pääosissa: Cate Blanchett, Rooney Mara, Sarah Paulson, Kyle Chandler, Jake Lacy, Cory Michael Smith, John Magaro & Carrie Brownstein
Kesto: 1h 58min
Ikäraja: 12

Therese Belivet (Mara) on 50-luvun Manhattanilla asusteleva, valokuvauksesta kiinnostunut nuori nainen. Hän työskentelee tavaratalon leluosastolla ja tapaa joulusesongin aikaan viehättävän vanhemman naisen, Carolin (Blanchett). Carol on kotirouva kulissiavioliiton vankina ja janoaa selkeästi lisää vapautta sekä omannäköistään elämää. Kipinöivästä ensikohtaamisesta lähtien naisten välillä on selkeästi jotain syvempää ymmärrystä. Lopulta he ajautuvat suhteeseen keskenään, mutta kummankaan varsinainen kumppani ei ole asiasta mielissään. Etenkin Carolin nimellinen aviomies Harge Aird (Chandler) hakee kostoaan heidän yhteisen lapsensa kautta.


Carolia kohtaan itselläni oli todella kovat odotukset ja olin odottanut sitä samalla hartaudella, kuin Tanskalaista tyttöä. Kahden naisen välinen rakkaustarina, aikana jolloin ympäristö ei ollut siihen vielä valmis, mukana jumalainen Cate Blanchett, palkinnoilla sekä ehdokkuuksilla huomioitu kuva....silloin odottaa jo paljoa. Carol tuntui kuitenkin jo alusta alkaen jotenkin etäiseltä, vaikka kuinka yritin päästä kiinni elokuvan sisimpään. Vasta viimeisellä kolmanneksella se alkaa saada jotain imua, mutta sekin olisi voinut kokonaisuutena tunnahtaa vähän enemmän. Elokuva ei siis missään nimessä ollut huono, mutta jää omalla kohdalla palkintokauden elokuvien kärjestä.


Ulkoiset puitteet ovat Carolissa ensiluokkaiset. Ajankuva on luotu aivan täydellisen uskottavaksi viimeistä nuttua myöten, mutta tetty värimaailmaan oma herkullisen lämmin vivahteensa. Kuvauksen Oscariin Carol on myös ehdolla ja senkin pystyy ymmärtämään erittäin hyvin, tosin voittoa en usko tulevan, ihan vain liian kovien vastusten tähden. Sovitetusta käsikirjoituksesta Carol kilpailee niin ikään, mutta en usko voittoa siinäkään. En tiedä kirjaversiosta, mutta ehkä yksi syy, miksi en osannut asettua tämän elokuvan kanssa, on sen päähenkilö fokuksen epäselvyys. Päähenkilö on enemmän Therese (ainakin alussa) ja Carolia peilataan hänen kautta, mutta sitten näkökulma vaihtelee ehkä liikaakin. Traileri myös antoi ymmärtää kokemuksen tulevan Carolin silmien kautta. Oikeastaan edelleenkin traileri liikuttaa enemmän kuin varsinainen elokuva, sillä siinä kaikki Carolin sanat liittyvät paljon vahvemmin kuviteltuun kokemukseen Theresen kanssa, vaikka elokuvassa ne ovat osa ihan eri yhteydessä. 


Rooney Marasta en ole vieläkään päässyt oikein takuuseen. Hän on iso syy, miksi en päässyt elokuvaan niin syvälle, kuin olisin halunnut. Theresen hahmosta en oikein ottanut mitään selkoa, hänen sielunmaisema jäi mysteeriksi. Vasta kun hänessä alkaa olla jotain tunnetta elokuvan loppua kohde, alan kokea jotain välittämistä hahmosta. Cate Blanchett taas on sulaa hunajaa, mitä tohdinkin odottaa. Hän teki ison osan elokuvan sisuksesta, eikä ollut mitään vaikeuksia päästä Carolin ajatuksiin käsiksi. Tällä hetkellä itselleni AHS:stä varsin tuttu Sarah Paulson oli myös erityisen positiivinen näky valkokankaalla ja hänen karismaa olisi voinut katsella enemmänkin.

Carol oli kuvallisesti priimaa ja ajankuvalleen uskollinen elokuva, mutta ei tunnekokemuksessa täyttänyt odotuksia. 


 

2 kommenttia:

  1. MIELENKIINTOISTA! Itselle tämä oli palkintokauden parhaimpia! En edes odottanut pitäväni Marasta, mutta piru vie, hän varasti sydämeni ~ todella hyvä... Ensimmäisestä kohtauksesta alkaen itse olin todella tämän elokuvan sisällä ja se tunnelma, miten se sykki ja kahden hahmon aito yhteys - AH! Ja se viimeinen kohtaus, käsivarakamera, joka vain korosti sitä TUNNETTA!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän kävi nyt ihan päivänvastaiset, kuten sen Brooklynin kanssa. Haha, on se erikoista xD

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...