X-Men: Days of Future Past

Ohjaaja: Brian Singer
Käsikirjoitus: Simon Kinberg, Matthew Vaughn & Jane Goldman
Pääosissa: Hugh Jackman, Jennifer Lawrence, James McAvoy, Michael Fassbender, Patrick Stewart, Ian McKellen, Nicholas Hoult, Halle Berry, Peter Dinklage, Ellen Page, Shawn Ashmore, Evan Peters, Omar Sy & Lucas Till
Kesto: 2h 10min
Ikäraja: 12

X-Men: Days of Future Past sitoo yhteen alkuperäisen x-men trilogian ja ehdottomasti sarjan parhaimman elokuvan, X-Men: first classin, unohtamatta myöskään Wolverinen omia elokuvia. Ensimmäisistä elokuvista tutut mutantit kamppailevat synkässä tulevaisuudessa Sentinel-robotteja vastaan, joiden ainoa tarkoitus on hävittää mutantit maanpäältä. Taistelu on toivotonta kehän kiertämistä, kun voitto saavutetaan aina väliaikaisesti eikä turvaa ole missään. Ratkaisu parempaan tulevaisuuteen ja toivoon elää, löytyy menneisyydestä, jonne Wolverine matkaa Kittyn voimien avulla. Wolverine herää nuoremmassa ruumissaan 70-luvulla, jossa hänen tulee etsiä käsiinsä Professori X:n ja Magneton nuoremmat minät. Tapahtumien kulun muuttamisessa myös Mystikolla on suuri rooli pelattavana.

Days of Future Past on Spider-manistä huolimatta, omalla kohdallani se vuoden odotetuin marvel-leffa. X-Men: First Classa pitää edelleen vankasti suosikkisupersankarileffat listan ykkössijaa ja vaikka alkuperäinen trilogia puolestaan ei ollut kummoinen, ovat siinäkin esiintyneet mutantit ikuistuneet vahvasti mieleen. Seitsemäs X-Men elokuva osoittautuu olevan enemmän sukua First Classille ja hipookin samaa tasoa ponnekkaasti, joskin ei ihan riitä syöksemään parasta ensimmäiseltä sijalta. 

Days Of Future Past onnistuu menemään suurinpiirtein yksiin aiempien elokuvien juonikaarien kanssa, eikä katsojallekaan tuota vaikeuksia pysyä mukana, etenkin jos on aiemmat elokuvat nähtyjen listalla. Toimivia juonikuvioita vielä vahvemmin esille puskee mukaansatempaava tunnelma ja menemisen tempo. Mutantti elokuvilla on myös ollut aina vahvuutena erilaisuuden kuvaus ja siitä seuraava sosiaalinen syrjintä, ellei jopa halu kitkeä kokonaan pois vääränlaiset yksilöt. Ymmärrystä kaivataan molemmilta osapuolilta ja molemmista puolista löytyy eri ääripäihin nojaavia yksilöitä, joiden silmissä ainoa tie on todellakin toisen puolen lopullinen tuhoaminen. 

Jokaisessa X-Men elokuvassa vähintäänkin piipahtanut Wolverine on keskeisessä osassa, koska hän tekee aikamatkan ja katsoja seuraa eniten hänen kauttaa elokuvan kokonaiskulkua. First Classin tapaan alkuperäistä trilogiaa suurempaan rooliin on nostettu Jennifer Lawrencen Mystikko, jonka motiiveja ja mielenliikkeitä valoitetaan yhä enemmän. Kuitenkin Wolverinea ja Mystikkoa enemmän näkisin vielä keskeisempänä Charlesin ja Erikin, niin menneessä kuin tulevassa. Molemmilla hahmoilla on merkittävä panos ja vaikutin tuleviin tapahtumiin ja eritoten heidän keskenäinen ystävyys vaan jaksaa liikuttaa. Tässä elokuvassa saamme kahden sijaan katsoa neljää upeaa näyttelijää toteuttamassa näitä hahmoja. Sivuosissa on päästy esittelemään muutamia uusia mutantteja niin tulevaisuudessa, kuin menneisyydessä ja heistä mieleenpainuvin on ilman muuta Quicksilver, jonka parasta antia näemme vankilakohtauksessa. 

X-Men: Days of Future Past on kesän parhaimmistoa ja myös sitä tasokkaampaa supersankaritoimintaa, joka sopii myös aiheeseen perehtymättömille. Suosittelen ja suosittelen lisäksi aiemmista elokuvista eritoten First Classiä.


Traileri on upea! Loppupuolella on sama Zimmerin biisi, joka oli myös 12 Years a Slaven trailerissa.


 

Lopputeksien loppupätkästä lisäinfoa löytyy Ruudukon blogista

The Amazing Spider-man 2

Ohjaaja: Marc Webb
Musiikki: Hans Zimmer, Pharrell Williams & Johnny Marr
Pääosissa: Andrew Garfield, Emma Stone, Jamie Foxx, Dane DeHaan, Paul Giamatti, Sally Field, Martin Sheen, Chris Cooper & Felicity Jones
Kesto: 2h 15min
Ikäraja: 12

Peter Parker on alkanut yhä paremmin omaksumaan Spider-manin osan ja jopa nauttimaan sankarillisesta alter-egostaan, jolta löytyy naseva kommentti joka tilanteessa. Normaalimmassa elämässään isossa roolissa on parisuhde Gwen Stacyn kanssa, jota varjostaa Peterin osalta muistot Gwenin isän kuolemasta ja sen tuoma painava syyllisyys. Nuorten saatuaan koulunsa päätökseen ilmaantuu New Yorkiin Peterin vanha lapsuudenystävä Harry Osborn vierailemaan vielä isänsä kuolinvuoteella ja ottaakseen haltuun tämän yritysjättiläisen, OsCorp:n. Tavallisiin rötöstelijöihin verrattuna huomattavasti enemmän haastetta Hämiksen elämään tuo New Yorkin sähköverkkoa soitteleva Elektro, jolla on myös epätavallisen paljon kiinnostusta Hämikseen itseensä. 

Edellinen uudempi ja parempi Hämis elokuva The Amazing Spider-man kolahti pari vuotta sitten kunnolla, koska se vastasi enemmän näkemystäni (sarjakuviin pohjaavaa) todellisesta Hämäkkimiehestä. Kuten ensimmäisen elokuvan postauksessakin kerrotaan, on Spider-man ollut ainoa, johon itselläni on nostalginen sarjakuviin asti liittyvä side. Ja aivan kuten ensimmäisen osankin kohdalla, heräsi sisäinen pikkupoika oitis leffan alussa ja katselin koko kuvan fanituslasit päässä. The Amazing Spider-man 2 oli siis elokuvakokemuksena yhtä hypetyksen riemua.

Andrew Garfield on edelleen paras Spider-man, etenkin seittisankarin vermeissä ja kohtaamisissa pahisten kanssa, jolloin letkautuksia lentää yhtä paljon kuin seittiä. Myös Peterin osassa Andrew on loistava ja edelleen ihan Peterin näköinen ja oloinen. Valkokankaalta huokuu lisäksi Gwenin ja Peterin romanssi, vai pitäisikö sanoa Andrew:n ja Emman romanssi, ovathan he tosielämässä pariskunta. Aww.

Spider-manin lämmin suositus, jos sinusta löytyy pienikin ripe Hämiksen fania.

Leffan traileri ei ole mistään kotoisin, kuuntele sen sijaan erään Zimmerin sävellyksiä:



 
Seuraavat höpinät sisältävät SPOILEREITA elokuvasta ja ehkä tulevistakin elokuvista!!

The Amazing Spider-man 2 esittelee kokonaisuudessaan kolme uutta pahista yleisölle sekä Ravencroftin mielisairaalan. Menninkäinen ja Elektro ovat suuremmassa osassa tässä elokuvassa, mutta loppupuolella Rhinon "synty" kertoo jo tarinaansa tulevista elokuvista. Ensinnäkin kuin hyvin on päätetty toteuttaa nämä tulevat pahikset, eikä seurata ihan niin "kirjaimellisesti" sarjakuvien hahmojen ulkomuotoa. Tosiaan mystisen hattumiehen, joka esiintyi jo ensimmäisen elokuvan piilopätkässä, vaeltaessa OsCorp:n salaisella osastolla näemme vilauksena Rhinon puvun lisäksi, Mustekalan sekä Korppikotkan mekaaniset puvut. Olen nuuskinut sen verran ympäri internettiä, että tuo mystinen hattumies on The Gentleman, joka tulee kokoamaan ilmeisesti pahamaineisen Kuuden koplan. 

Gwenin kuoleman ei pitäisin olla spoileri kellekään, mutta varuiksi se olkoon varoituksen alapuolella. Seuraavissa elokuvissa voimme odottaa siis Mary Janen ilmaantumista, ei ehkä juuri seuraavassa, mutta ainakin sitä seuraavassa. Alunperin MJ meinasi olla jo tässä elokuvassa ja häntä esittämässä Shailene Woodley, mutta onneksi kumpikaan ei tapahtunut. Elokuvan keskitys yhteen romanssiin ja sen traagiseen päättymiseen oli erittäin fiksu päätös. Shailene taas ei olisi mielestäni sopinut ollenkaan Mary Janen esittäjäksi, enkä tosiaankaan halua nähdä myöskään Kristen Dunstia siinäkään enää, vaikka edellisissä räpellyksissä olikin. Muista naishahmoista tajusin vasta leffan jälkeen, että herttinen siellähän oli jo tuleva Black Cat eli Harryn assistentti Felicia. Sarjiksien puolellahan Felicialla ja Hämiksellä on ollut sutinaa, niin tämän tähden mietin josko MJ laitetaan vielä hyllylle ja leffan sutinakiintiön täyttää nämä kaksi. Katsotaan.

Viimeisenä übersiisti loppupätkä tulevasta X-menistä on mainitsemisen arvoinen, ihan jo siitä syystä koska X-men ja koska Jennifer Lawrence. Tajusin taas jälkijunassa First Class:n katsomisen jälkeen kohtauksessa olleen ainakin yhden muun tutun mutantin (Havok). Siistiä on myös, että vaikka kyseessä on eri tuotantoyhtiöt, on kerrankin joku suostunut hölläämään vähän fanien (rahan) vuoksi, joten pätkä on saatu paikalleen. Tämä vähän parantaa haavoja siitä, että emme näe samoja naamoja Quick Silverinä ja Scarlett Witch:nä kahdessa eri tuotantoyhtiöiden Marvel leffoissa (Days of Future Past & Age of Ultron), kun se olisi ollut ehkä parhainta ikinä näin fanin näkökulmasta.... mutta raha puhuu. 

Movie Monday # 29 Top 5

Movie monday summaa yhteen kuluneen vuoden parhaimmistoa utelemalla tämän vuoden viimeisessä haasteessa 2011 top 5 elokuvat. Jätän tästä nyt pois alkuvuodesta (Suomessa myöhässä) ilmestyneet oscar elokuvat ja keskityn muihin. Tässä tulee parhaista parhaat, best of the best suositusten saattelemana:

5. Hullu hölmö rakkaus

"Hullu hölmö rakkaus on itsevarma itsestään, ei ollenkaan hölmö, vain terveellä tavalla hullu ja esittää rakkauden sellaisena kuin se on" (arvostelu)

musaherkku

4. Harry Potter and the Deathly Hallows part 2

"Kuoleman varjelukset osa 2 oli kertakaikkisen nautittava kokonaisuus: pelkkänä elokuvana oikein katsottava, mutta saagan päätösosana myöskin pienoinen spektaakkeli, jossa ei kuitenkaan ammuta yli. Loppuun oli saatu elokuvan keinoin sitä lämpöä, joka hohkasi vahvimmillaan ensimmäisessä elokuvassa ja tässä sitoo nyt Potter-saagan yhteen pussukkaan kauniille rusetille." (arvostelu)

musaherkku

3. X-men: First class

"X-Men: first class on aidosti onnistunut suoritus ollakseen supersankari elokuva. Edelliset kolme elokuvaa ei ole suinkaan unohdettu, vaan niihin viitataan ja niistä lypsetään muutamia mehukkaimpia marvel hetkiä tähän elokuvaan." (arvostelu)

musaherkku ja toinen

2. Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus

"Yksisarvisen salaisuus on vahvasti seikkailunmakuinen, pökerryttävän upea ja kerrassaan mainio elokuva." (arvostelu)

1. Drive

"Drive on suuri elokuvallinen nautinto, jota voi kutsua mestariteokseksi." (arvostelu)

musaherkku ja toinen