14. lokakuuta 2011

Drive


Ohjaaja: Nicolas Winding Refn
Pääosissa: Ryan Gosling, Carey Mulligan, Bryan Cranston, Ron Perlman, Christina Hendricks, Oscar Isaac & Albert Brooks
Musiikki: Cliff Martinez
Kesto: 1h 42min
Ikäraja: 18


Katsojalle nimettömänä pysyvä Ryan Goslingin esittämä mies on kuin syntynyt ratin taakse, sillä siinä paikalla istuessaan mikään ei ole hänelle mahdotonta. Hän työskentelee autokorjaamolla, toimii stunttikuskina elokuvissa ja öisin heittää keikkoja kuljettaen rikollisia. Tarinamme hiljaisen itsevarma kuski kohtaa naapurissa asuvan Irenen (Mulligan) ja tämän pojan. Irenen mies on vankilassa, joten naiseen ihastunut kuski ottaa tehtäväkseen huolehtia heistä. Sitten koittaa päivä jolloin Irenen aviomies pääsee pois vankilasta ja tämän tekosien takia kuski huolestuu heidän turvallisuudestaan. Ajajamme suostuu mukaan keikkaan, jolla takaisi perheen turvallisuuden, mutta asiat eivät mene ihan suunnitellusti.


Kävin katsomassa Driven samana päivänä kuin Vain seksiä elokuvan ja tämä teos kruunasi illan. Drive sisältää toimintaa, kaahailua ja karua väkivaltaa, mutta siltikin pidin tästä aivan mielettömästi. Elokuva on yksi vuoden parhaista ja jos ei tätä nähdä oscareissa, niin en tiedä missä sitten.

Mietin jo pitkään etukäteen mistä elokuva on saanut korkean ikärajansa ja sehän selvisikin kun päästiin väkivaltaisiin kohtauksiin käsiksi. Tässä kohden pitää kuitenkin nostaa hattua elokuvalle, sillä nyt oltiin osattu esittää todella hurjatkin asiat ilman että tuli luotaantyönnetty ja ahdistunut olo. Väkivallan kohteena olivat useimmiten sellaiset, joiden puolesta ei tullut liian paha mieli. Ei tarvinnut ummistaa silmiä, vaan ottaa tyynesti vastaan se mitä näytetään, täydellisenä osana kokonaisuutta.


Elokuvan tunnelma on jo alkumetreiltä huikea. Paljon pelaillaan äänen voimakkuuksilla ja järisyttävän toimivalla elektronispainotteisella musiikilla. Dialogia on yllättävän vähän etenkin Goslingin ja Mulliganin hahmojen välillä, sillä sitä ei tarvitse, koska näyttelijät osaavat ilmaista roolihahmonsa tunteita ilman sanojakin. Montaasimaiset kohtaukset parin kesken antavat katsojalle tilaa kuvitella, mitä he sanovat toisilleen vai sanovatko mitään. En voi käsittää miten Gosling osaa niinkin vähäeleisesti jopa kylmäksi tulkittavalla käytöksellä ilmentämään ja välittämään sellaista tunneskaalaa.

Drive on suuri elokuvallinen nautinto, jota voi kutsua mestariteokseksi.




Soundtrackin helmiä:

Kavinsky -"NightCall"
Desire -"Under your spell"
College feat. Electric Youth - "A real hero"
"Bride of Deluxe"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...